Pitkästä aikaa ageja

 

Kuukauden kesätauko päättyi ja päästiin maanantaina taas agiliitelemään. Koira oli kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Sillä ei kiehunut yli ja se muisti mitä oltiin tultu tekemään. Ohjaaja sitä vastoin oli tauon jälkeen kohmeessa. Palkkaukset oli liian myöhään, käskytykset ja ohjaukset oli hukassa. Jotain hyötyä tauosta kuitenkin oli: sain vihdoin ja viimein mietittyä estekäskyt.

 

Tehtiin pientä radan pätkää, jossa esteet ketjutettiin radaksi vikasta alkaen. Ekana radalla oli hyppy, sitten samassa linjassa pituus ja mutkaputki. Ennen putkea tehtiin takaaleikkaus ja putken ja muurin välissä valssi, jolla koirat ohjattiin muurin kautta pyödälle. Pöydältä 90-asteen kulmassa oli viimeisenä esteenä pussi. Hyppy, muuri ja pöytä oli mini/midi-kokoisia. Ensin siis pussia pelkästään. Sa muisti pussin hyvin eikä sille tarvinnut kankaan suuta nostaa ollenkaan. Se myös jatkoi pussista ulos tultuaan mukavasti matkaa suoraan, muisti siis että palkka on ollut kauempana. (Tosin, kun mun palkkaukset tuli myöhässä, niin vikassa Sa kääntyi heti pussista tultuaan päin ja olin kompastua koiraan.) Ekat kolme estettä (hyppy, pituus ja putki) meni hienosti irtoamalla, joten takaaleikkauskin oli helppo tehdä. Kaikista vaikeinta Saralle oli pöytä. Koiralla oli niin hurjasti vauhtia, että se meni vauhdilla pöydästä yli. Tähän auttoi yksinkertaisesti se, että hidastin omaa vauhtia heti valssauksen jälkeen. Sa siis lukee eleitäni todella tarkkaan. Opeteltavana olisi siis hidastamista tarkoittava käsky. Taidetaan ottaa tähän samainen käsky ("Slow"), joka tarkoittaa vauhdin hiljentämistä juoksulenkeillä. (Tai tulee tarkoittamaan, kunhan se opetellaan. Entinen käsky ("Hidasta") meni vaihtoon, kun ei sopinut suuhuni.)

 

 

Sitten tehtiin esteitä yksittäin:

• 
  
   Puomin ylös- ja alasmenot oli jälleen pöydän päällä. Kristiina oli toisessa päässä palkkaamassa. Sa menee vauhdilla ja hienosti pää alhaalla.
  
  


• 
  
   Keppejä tehtiin verkon kanssa. Ja näiden aloituksessa huomasi että oltiin pidetty taukoa. Sa ei osannut hakea ekaa väliä niin hyvin kuin se ennen taukoa osasi hakea. Muutaman toiston jälkeen tämäkin alkoi sujumaan.
  
  


• 
  
  Renkaan Sa muisti loistavasti.
  
  


• 
  
  Lopuksi tehtiin vielä ”persjättöjä”.
  
  

---

 

Torstaina ehdittiin kentälle ajoissa ja ehdittiin tokoillakin ennen agitreenejä. Aloitettiin kosketusalustalla. Saran mielenkiinto oli ageilevissa koirissa, eikä se noteerannut maassa olevaa alustaa. Helpotin hommaa ottamalla alustan käteen ja koiruus sai löydä tassua siihen. Sitten siirsin sen taas maahan ja Sa alkoikin tarjoamaan kosketuksia. Lähinnä hipaisuja, mutta oli joukossa pari pidempääkin kosketusta, joista palkkasin. Mun "Seis"-käsky tulee usein liian myöhään, Sa ehtii ottaa jo askeleen alustalta pois. Paremmin tässä tuntuu toimivan sanalliset kehut.

 

Kaukoja tehtiin ensin n. 10 metristä. Ekasta istumisesta palkka, sen jälkeen m-i-m-s-vaihdot putkeen. Seisomasta maahan otettiin suurilla käsi- ja namiavuilla. Sisällä tuo onnistuu jo vähemmilläkin avuilla, mutta ulkona pitää vielä pelata varman päälle. Lopuksi vielä m-i-s-vaihdot kauempaa.

 

Tehtiin myös askelsiirtymiä kaikkiin suuntiin ja juoksuseuraamisen pysähdyksiä. Nyt en antanut koiralle mitään apuja pysähdyksiin. Sa ei juokse enää ohi, mutta perusasennot jää herkästi liian eteen vauhdista pysähtymisen jälkeen. Seuruutin koiraa myös päin seinää. Kontakti ei kaikonnut lainkaan!

 

Sitten ageja, joissa tauoilla Sa tarjosi hienoja perusasentoja kaiketi treenejä edeltäneestä tokoilusta johtuen :) Ensin tehtiin verkotettuja keppejä, joihin yhdistettiin mutkaputki. Näiden yhdistämisessä ei juurikaan ollut ongelmaa. Keppien ja putken välissä tehtiin myös takaaleikkauksia. Pienten pyötien päällä olevaa puomia tehtiin namien ja naksujen avulla. Tällä kertaa siis vahvistettiin sitä ettei koira vain rynni estettä läpi ja muistaa pitää päänsä alhaalla.

 

Tehtiin paria ohjauspyöritystä hyppyjen ja putkien avulla. Ensimmäisenä oli kahden hypyn ja mutkaputken sarja. Ensin koiraan ohjattiin yhden esteen yli putkeen ja sitten lisättiin vielä toinenkin hyppyeste ja niiden väliin takaaleikkaus. Ekaa kertaa koko sarjaa mennessä Sa ohitti toisen esteen mennen suoraan putkeen. Tähän auttoi oikea-aikaisempi käskytys eli mun pitää antaa seuraavan esteen käsky tarpeeksi ajoissa. Tällä kertaa käskyn paikka oli siinä vaiheessa, kun koira oli ilmassa hyppäämässä ensimmäistä estettä. Takaaleikkaus ei Saraa häiritse näköjään ollenkaan.

 

 

Toisessa sarjassa oli kolme hyppyä ja mutkapuki. Koirat jätettiin ekan esteen taakse ja mentiin edelle toisen esteen kohdalle tai sen taakse kutsumaan koiria mukaan. Siinä toisen ja kolmannen esteen välissä koirien suunta käännettiin valssilla ja ohjattiin koirat hypyn yli putkeen. Näissä minun turha kiirehtiminen valssin pyörteeseen aiheutti Saralla toisen esteen riman pudottelua. Jos taas ohjasin koiran liian tiukkaan käännökseen valssilla, niin Sa kiersi kolmannen esteen. Kun sain oman liikkumiseni kuntoon, saatiin puhdasta rataakin aikaiseksi.

 

Vähän vaikeampi esineruutu

 

Aamulenkillä talloin n. 3-5 x 30 metrin kokoisen alueen heinikkoiseen metsään. Näkyvyyttä etulaidalta ei alkuosassa olleen kumpareen takia ollut edes ruudun puoliväliin. Tarkoitus oli laittaa Saralle vain yksi esine (kangaslompakko, jota ei ole ollut aiemmin) keskelle ruutua. Mutta ahnehdin ja laitoin takalaitaan vielä narupallonkin. Takana oli puskaista enkä saanut takaosaa kunnolla tallattua. Jätin kuitenkin puskan taakse narupallon. En hetsannut koiraa mitenkään esineillä, se ei ollut ihan niin kierroksilla kuin viimeksi, mutta siitä huolimatta lähti ekalla lähetyksellä vauhdilla. Se puuhasteli näkymättömissä aikansa ja palasi neuvottoman oloisena takaisin. Lähetin uudestaan ja taas toisella lähetyksellä koiruus alkoi tekemään enemmän nenätöitä. Lompakon olin piilottanut hyvin heinikon alle, joten se löytymiseksi Sa joutuikin käyttämään kunnolla nenäänsä. Koira palasikin sitten lompakko suussaan :) Lähetin koiraa uudestaan hakemaan toista esinettä, mutta aikansa etsittyään Sa palasi taas ilman esinettä takaisin. Helpotin koiran työtä menemällä puoliväliin ruutua ja kuten arvelinkin Sa etsi hyvin, muttei ymmärtänyt alueen jatkuvan vielä puskankin takana. Lopulta koiruus sai kuitenkin hajun ja lähti puskan toiselle puolen, löysi narupallon ja lähti tuomaan. Yritin kisata koiran kanssa etulaidalle, mutta maasto oli sen verran risukkoista etten pysynyt alkuunkaan koiran vauhdissa ja Sa juoksikin edelle odottamaan ja siinä odotellessa pudotti esineen. Käskystä kuitenkin otti suuhunsa ja päästiin etulaitaan palkkautumaan.

 

Viimeisimmissä esineruuduissa esineet on olleet ruudun takaosissa. Ehkä koira nytkin paineli ekalla lähetyksellä suoraan perälle (ei kuitenkaan puskan toiselle puolen), etsi siellä aikansa muttei etsimäänsä löytänyt. Toisella lähetyksellä Sa alkaa yleensä, kuten nytkin, tekemään tarkempaa nenätyöskentelyä edeten etulaidasta taaksepäin. Näin löytyikin toinen tämän kertaisista kadonneista esineistä. Jatkossa siis esineitä voisi välillä laittaa lähemmäskin. Pitääpä pohtia.

 

Tokoilua

 

Paikkana oli lähiparkkis. Jätin koiran istumaan paikoilleen ja menin piiloon laittamaan kapulat tunnaria varten. Sa istui tomerana minun tullessa takaisin. Tunnarin lähetyksen tein n. 10 metristä. Kapulat oli nyt ympyrässä. Ennen kapuloille menoa Sa kävi tarkistamassa muutaman metrin tunnarikapuloiden vasemmalla puolen olleen roskan. Tähän asti Sa on kiertänyt ympyrää myötäpäivään, mutta nyt koiruus menikin vastapäivään aloittaen kello yhdeksästä (siitä kohdasta aloittaa aina) ja oma löytyikin jo kello viidestä. Tuonti & luovutus sujui ongelmitta. Tunnareiden keräämisen ajaksi jätin koiran jälleen paikallaanistumiseen, nyt näkösälle. Kun olin kerännyt tunnarit Sa löytyikin makuultaan. Meniköhän käsky ohi korvien? Nostin koiran istumaan ja jätin hetkeksi siihen. Nyt Sa pysyi liikahtamatta ja ansaitsi palkkansa.

 

Sitten otettiin luoksetulojen pysäytyksiä. Oli tarkoitus tehdä sekä seisomista että maahanmenoa, mutta vaihdettiinkin suunnitelmaa, sillä Sa meni maahan käsimerkillä pysäyttäessä. Viime aikoinahan on keskitytty enemmän maahanmenoihin ja seisomaanpysäytykset on jääneet vähemmälle. Lisäksi nyt käytössä oli takapalkka, jota olen lähinnä käyttänyt maahanpysäytyksissä. Summa summarium, parissa ekassa pysäytyksessä siis koira meni käsimerkillä maahan ja nousi käskyllä ylös. Lyhensin luoksetulomatkaa puoleen ja pysäytykseen annoin koiralle avuksi sekä käskyn että käsimerkin ja sain koiran pysähtymään seisaalteen. Sitten vielä yksi pysäytys pelkällä käsimerkillä pidemmältä matkalta. Sa jäi seisomaan, tosin nytkähti kuin olisi ollut menemässä maahan, muttei sittenkään mennyt. Tästä oikeasta oivaltamisesta koiruus saikin sitten leikkipalkan ja jätettiin asia hetkeksi hautumaan.

 

Juoksuseuraamisen pysähtymistä paranneltiin namin avulla. Ensin pidin namia vasemmassa kädessä seuraamisen ajan, jotta sain sillä koiran pysäytettyä terävämmin. Sitten vaihdon suusta palkkaamiseen, joka toimi pysäytyksen kannalta paremmin, mutta suusta palkatessa Sa kadottaa herkästi oikeamman seuraamispaikan ja alkaa edistämään. Näitä ei siis tehdä paljoa. Tehtiin myös seuraamista tavalliseenkin tahtiin, lähinnä käännöksiä. Mahtavia takapään heittoja! Väliin nakkasin kaikki jäävätkin. Ne meni koiralta oikein, mutta ekassa maahanmenossa jäi kyynärät ilmaan.

 

Loppuun vielä yksi seisomaanpysäytys luoksetulossa ja pari suoraakin sekä eteenmeno. Pysäytys oli nyt hieno! Eteenmenossa Sa ottaa aina räjähtävän lähdön. Nytkin se oikein nojasi eteenpäin, kun pidin sitä pannasta kiinni ennen lähetystä.

 

Kotona tehtiin perinteisesti vielä kosketusalustaa ja kaukoista lähinnä s-m-vaihtoa. Nyt otettiin ekana alustaan koskemista sen ollessa minulla kädessä, jolloin koira ikään kuin antaa tassua. Näin tehtynä kosketus kestää pitkään. Sitten alusta lattialle ja kosketusta siihen. Sa koskee alustaa nyt sen muutaman sekunnin ajan, mutta sen jälkeen alkaa liikuttelemaan jalkojaan. ”Seis”-käskyllä koiruus pysyy liikkumatta paikoillaan.

 

Hyppyjä ja noutoja Viilarin kentällä

 

Suunnattiin aamulenkillä Viilarin kentälle, jossa otettiin ekana hyppynoutoja. Parissa ekassa merkkasin takaisinhypyn naksulla, sen jälkeen tehtiin liike kokonaisena. Ruoho oli vähän liian pitkää ja pariin kertaan koiruus joutui etsimään kapulaa. Muuten nuo oli hyviä. Sitten otin yhden laudan pois ja vaihdettiin kapula metalliseen. Palkkasin koiraa vauhdista lelulla takaisinhypyn jälkeen, josta johtuen Sa alkoi ennakoimaan palkkaa ja pudotteli kapulaa. Vaihdettiin vaatimus koko liikkeen suorittamiseen ja pudottelukin loppui. Nämä meni sen verran hyvin, että korotin estettä normaaliin korkeuteen. Nämäkin oli hyviä. Korotin estettä lisää 75-senttiseksi asti ja otettiin pelkkiä hyppyjä molempiin suuntiin. Koska näissä ei ollut ongelmia, niin lisäsin vielä yhden laudan (korkeutta esteellä n. 90 cm). Pari kertaa Sa kolautti pienesti esteeseen, mutta pääasiassa hypyt oli tyylipuhtaita. Lähestyttiin estettä yhdessä ja annoin käskyn vauhdista tai jätin koiraa esteen toiselle puolelle ja kutsuin luokse. 

 

Ennen tunnaria otettiin tasamaalla metallinouto, sillä ajattelin vauhdikkaiden hyppyjen nostaneen kierroksia liikaa tunnaria varten. Hypyt oli kuitenkin vieneet koiralta sen verran puhtia, että sekä noudossa että tunnarissa palautukset Sa tuli ravilla. Palkkasin molemmat kuitenkin normaalista, sillä ne on vielä sen verran herkkiä liikkeitä. Tunnarissa kapulat oli rivissä ja oma heti ekana. Sa aloitti haistelun ekasta, haistoi seuraavaa, palasi takaisin, otti oman suuhunsa ja toi ilman pureskelua.

 

Lopuksi otettiin vielä pk-estettä. Ensin matalalla, loivemmalla esteellä. Saran mielestä se on niin kiva este, että sitä voi juosta itsenäisesti edestakaisin… Myös kentällä ollut betoniputki oli putkihullun koiran mielestä varsin mukava suoritettava. Kun pk-esteen suoritusta oli muisteltu harjoitusesteellä, niin otettiin vielä samaista estettä normaalin kokoisenakin. Sarpsan kanssa on estettä tehty normaalin kokoisena kertaalleen aiemminkin, jolloin koira tarvitsi vauhtia tai tuuppausapua päästäkseen harjalle, mutta nyt koiran sisäistettyä suoritustekniikan Sa kiipesi esteen päälle vauhdittakin. Alastuloissa varmistin terveellisemmän suorituksen menemällä koiraa vielä vastaan esteen toiselle puolen.

 

Katja Tammisen opissa, osa III

 

Tällä kertaa pidettiin treenit urheilupuiston nurtsilla.

 

Ensimmäisenä otettiin ruudun loppukävelykaaviot. Saralla oli näissä liikaa vauhtia ja se tuli kutsusta niin vauhdikkaasti, että juoksi ensin ohi ja jarrut saatuaan päälle tuli sivulle. Tähän korjauksena otettiin seurauskäskyä ensin minun ollessa paikoillaan. Sitten käsky paikaltaan ja koiran saapuessa sivulle vasta liikkeellelähtö.  

 

Käytiin läpi juoksuseuraaminen. Ensin kuivaharjoitteluna ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Muuten harjoitusten määrän nähden meni ihan mukavasti, mutta Sa näykki oikealle käännyttäessä. Pikkasen se myös erkani täyskäännöksissä ja vauhdista pysähdyttäessä jatkoi matkaansa. Näykkimisen poistamiseksi neuvoksi saatiin tehdä ensin loivia käännöksiä, vaikkapa kahdeksikkoa, ja sitten vasta otetaan mukaan tiukemmat käännökset.

 

Tunnari otettiin kokeenomaisesti vierailla kapuloilla. Kapulat laitettiin ympyrään. Tämän ja viime viikon tunnaritreenien perusteella Saralle näyttäisi olevan luontaista kiertää ympyrässä olevat kapulat ulkokautta, hyvä. Sa haisteli pari ekaa kapulaa ja kolmas kohdalle tullut olikin sitten oma, jonka koiruus toi pureskelematta. Hieman vinoa luovutusasentoa lukuun ottamatta täydellinen tunnari siis!

 

Tehtiin pitkä kokeenomainen seuraaminen kaikkine vauhteineen, käännöksineen ja askelsiirtymisineen. Koira jaksoi hyvin koko seuruun. Itse asiassa se kävi vähän liian kuumanakin, sillä näykkimistä esiintyi nyt kaikissa käännöksissä, mutta vastapainoksi koira oli yhtä vinkaisua lukuun ottamatta täysin hiljaa. Kontakti ei siis pahemmin rakoillut. Hitaassa vauhdissa koiruus oli tällä kertaa suorassa. Lopun perusasennot (juoksuosuuden jälkeen?) oli liian edessä. Mä pidin huomaamattani vasenta kättä paikoillaan, korjasin kyllä huomatuksesta, mutta pitää jatkossa muistaa kiinnittää huomiota tuohonkin.

 

Loppuun vielä muutama ohjattu nouto. Molemmat kapulat oli koirasta takaviistossa ja keskellä oli häiriöesine. Tällä kertaa noudettiin vain vasenta kapulaa. Ekalla käskytyksellä annoin käskyksi vain suuntakäskyn, jolloin Sa lähti kyllä oikeaan suuntaan ja kävi haistelemassa kapulaakin, muttei oikein ymmärtänyt mitä oltiin tekemässä. Seuraavaksi annoin sekä suunta- että noutokäskyn ja kapulakin alkoi palautumaan.

 

Lisäksi tehtiin kosketusalustaa. Hipaisuongelmasta voisi päästä eroon ihan vain käskemällä koiraa pysymään paikoillaan. Kaukojakin kerrattiin. Seiso-maa-vaihdossa on nyt hieman toivoa jo. Ja kotimatkalla otettiin vielä kiertoja. Koira ohjautuu kahdeksikon tosi hyvin. Saatiin tehtyä myös useamman esteen kiertoa kerrallaan. Onnistumiseen vaaditaan vaan mun oikea-aikainen käskytys, koira tekee niin kuin käsketäänkin.

 

Pari esinettä metsässä

Ruudulla oli kokoa n. 5 x 50 m ja esineet (sukka ja kännykkäkotelo) siellä oli takakulmissa. Näkyvyyttä oli vain ruudun puoliväliin asti. En hetsannut koiraa lainkaan, sillä kun olin tallonut ruudun ja puin koiralle liivit päälle, se alkoi tempomaan hihnassa ja vinkumaan. Mitä sitä jo kierroksilla käyvää koiraa enää hetsailemaan. Ekalla lähetyksellä Sa lähti lujaa ja hävisi pian näkyvistä, välillä näin vain vilahduksen työskentelevästä koirasta. Aikansa etsittyään Sa toi kännykotelon. Palkkauksen jälkeen lähetin koiruuden hakemaan vielä toisenkin esineen. Se lähti nyt hitaampaa, enemmän maata haistellen. Se kävi ruudun ulkopuolella vasemmasta sivusta. Ruudun halkoi pari polkua, oisiko seurannut niitä? Koiruus eteni taakse näkymättömiin ja ilmaantuessaan takaisin näkyviin sillä oli sukka suussaan. Jatkossa voisin talloa rajat paremmin ja merkatakin ne paremmin. Lisäksi mua vähän vaivaa se, etten näe koiran työskentelyä ruudun takaosissa. Mutta mahtavaa, kun Sarps on alkanut ymmärtämään homman ideaa! Sillä on intoa etsiä ja se työskentelee mukavan itsenäisesti.

Tokotuksia

Paikkana oli yliopiston parkkis, jossa ei ollut ketään muita.

Ekana pari suoraa luoksetuloa, matkaa n. 30 metriä. Ekassa koiruus sai juosta suoraan leluun kiinni. Toisella kertaa, kun olin kävellyt parkkiksen toiseen päähän, Sa oli noussut istumaan. Kävin palauttamassa koiran makuulle, kävelin toiseen päähän ja sitten takaisin palkaamaan koiran makuulle. Sitten vielä luoksetulo suoraan sivulle. Saralla oli niin hurjasti vauhtia, että näytti että se juoksee vauhdilla ohi. Mutta koiruus hidastikin viime hetkellä ja tuli hyvään perusasentoon :) Sitten pari edestakaista hyppyä n. 70-senttisen aidan yli. Tällä kertaa Sa ei tarjonnut yhtään alitusta. Päin vastoin, se jopa ennakoi takaisinhypyissä! Hypyt oli entisestään ilmavampia.

Liikkeestä jäävistä otettiin pelkästään istumisia sekä seuraamisella että ilman. Sa onnistui jokaisessa! Lisäksi tehtiin jälleen perusasentotreeniä. Useimmissa Sa tarjosi asentoa, joka oli liian edessä. Ne muutamat hyvät merkkasin naksulla. Koin tässä Ahaa-elämyksen. Eli huonojen perusasentojen ongelmaa esiintyy lähinnä näissä perusasentotreeneissä. Luoksetulojen ja noutojen perusasennot on hyviä (tosin noudoissa koira saattaa tarjota vinoa perusasentoa, muttei silloinkaan liian edessä olevaa). Seuraamisissakin useimmiten asento on oikea. Joten jätetään nyt nämä jankkaukset ja tarkastellaan perusasentoja muissa yhteyksissä. Otin vielä kokeeksi seuraamispätkän, jossa ekana seuruutin koiran päin puskaa. Sa otti hieman häiriötä esteestä ja siksi istuminen oli hidas, perusasento oli hyvä. Sitten käännös oikeaan ja muutaman metrin päästä pysähdys, edelleen hyvä perusasento. Käännös oikeaan jälleen ja seuruutus päin aitaa. Nyt koira jäi vähän eteen, joten peruutettiin vähän ja otettiin uudestaan. Perusasento oli hyvä. Pysähdyksen jälkeisisä käännöksissä Sa erkanee vähän, mutta käännös on kuitenkin vielä mukavan tiivis.

Kaukoista tehtiin m-s-, i-s- ja m-i-vaihdot n. 15 metristä. Ekalla käskyllä Sa lähti tulemaan luokse (?!). Palautin koiran paikalleen ja loput sujuikin sitten ongelmitta. Lähempää otettiin sitten muutaman vaihdon sarjoja. Nyt Sa ennakoi ainoastaan vain kerran m-s-vaihtoa. Tehtiin yksi vauhdikas tunnari. Laitoin 6 kapulaa 45-asteen kulmaan, oma oli vikana. Lähetin koiran matkaan muutaman metrin päästä kapuloita. Se lähti vauhdilla, meinasi aloittaa haistelut tokasta, mutta aloitti sittenkin ensimmäisestä, hyvä. Sa eteni vauhdilla kapulalta toiselle ja vikastakin jatkoi vielä matkaa, palasi takaisin, nappasi sen suuhun ja toi pureskelematta hyvään luovutusasentoon. Muuten hyvä suoritus siis, mutta vähän liikaa vain vauhtia koirassa. Itse on ollut nyt painostamassa koiraa kapuloiden vierellä, vaan seurasin koiran toimia muutaman metrin päästä.

Lopuksi vielä naksuttelin kosketusalustaa. Pelkkä alustan hipaisu ei riitä, vaan vaatimuksena on, että tassu koskee siihen vähintäänkin muutaman sekunnin ajan. Tämä on vaikeaa sisälläkin, mutta sain kuitenkin naksautettuakin jonkin suorituksen. Pääasiassa Sa laittaa etutassun alustalle ja loppukroppa kiertää alustan myötäpäivään. Tätä en vielä hyväksy, vaan odotan, että koira pysähtyy hetkiseksi.

Kotimatkalla otettiin vielä muutama hyppynouto aidan yli. Merkkasin naksulla takaisinhypyt. Ei mitään moittimista!

Jälkiä ja esineruutuja

 

Perjantain esineruutu

 

Metsäruudulla oli kokoa n. 2 x 50 m ja esine (narupallo) oli ruudun takalaidan tuntumassa. Hetsasin koiran kunnolla ja se lähtikin sitten hurjaa vauhtia. Polku halkaisi ruudun puolivälissä. Sa poikkesi sitä pitkin muutaman metrin ruudun ulkopuolelle (tuulen suuntaan), palasi takaisin ja suuntasi ruudun perälle. Etulaidalta ei nähnyt matkan ja puskien takia taakse asti, mutta koiruli palasi nopeasti taas näkyviin lelu suussa hurjaa vauhtia etulaidalle juosten. Taitava koira! Aivan loistavaa työskentelyä koiralta, se työskenteli ihan itsenäisesti ruudussa.

 

Lauantain jäljet

 

Jäljestettiin Caritan & Onni-partiksen kanssa Rekolan metsissä. Saralle kaksi jälkeä, molemmat Caritan tekemiä. Pitkästä aikaa jäljet siis jonkun muun kuin minun tekeminä. Eka jälki sai vanheta reilun tunnin, toinen pidempään.

 

Ekalla jäljellä oli mittaa n. 150 metriä, jossa oli yksi 90-asteen kulma (vasempaan). Siinä oli viisi purkkia ja kokeeksi neljän kohdalla vielä kepitkin. Lainasin Caritalta 5-metristä liinaa. Minulle oli hirvittävän vaikeaa antaa koiralle niin paljon tilaa, eikä tallata koiran kannoilla. Hyvää harjoitusta minullekin siis. Saran työskentelyä ei haitannut yhtään, vaikka Carita ja Onnikin tulikin takana mukana. Ihan alussa Sa pyörähti hieman jäljen sivuun, mutta etsiytyi takaisin jäljelle, josta löytyikin eka purkki ja keppi. Sa nosti purkin (se on alkanut nostamaan purkitkin nyt keppien treenaamisen jälkeen), mutta ei huomioinut keppiä mitenkään. Jälki jatkui siitä ojan (puolisen metriä leveä, sis. vettä) ylityksellä, mikä oli Saralle vaikeaa. Se hyöri ja pyöri siinä ja nosti sitten sen kepinkin! Lopulta Sa sai jäljestä vainun ja hyppäsi ojan yli. Muutama metri ojan toisella puolen odottikin seuraava purkki, jonka Sa ilmaisi. Sen jälkeen maasto oli paikoin puskaista ja jouduin päästämään liinasta irti pariin otteeseen, jotten olisi pysäytellyt tarpeettomasti koiraa. Saralla oli siinä vaiheessa hyvä vauhti päällä ja se menikin sitten kymmeniä metrejä edelläni. Koira kulki hyvin jäljellä. Kulman suorituskin oli siistiä. Yhden puun Sa kiersi eri puolelta, jolloin puun alla ollut purkki & keppi jäi koiralta huomaamatta ja yhden purkin päältä Sa käveli sitä huomioimatta. Ekaa keppiä lukuun ottamatta loput kepit jäi ilman huomiota. Lopussa Sa jatkoi jäljestämistä vielä Caritan poistumisreittiäkin pitkin. Mun pitäs ottaa koira haltuun paremmin lopuissa, sillä Sa on vähän turhan monta kertaa jatkanut vielä jäljestämistä ja silloinhan koiruus jää palkatta. (Tai sitten pitäs osata lopettaa jälki siten, ettei koira pääse enää jatkamaan jäljestystä.)

 

Toinen jälki oli alle 50 metriä pitkä. Sen varrella oli kaksi purkkia. Jäljen alku meni todella hyvin. Puolivälin jälkeen jälki meni polun yli ja siinä vaiheessa koiralta hukkui jälki. Tässä kohdassa sain antaa jäljestyskäskyä pariinkin otteeseen, koira oli niin hukassa. Sa haki jälkeä sen molemmilta puolin ja lopulta löysi sen viitisen metriä ennen loppua.

 

Koiralta siis jälleen hyvää työtä, ojat ja polut on vielä vaan vaikeita. Keppejähän se ei yhtä lukuun ottamatta ilmaissut, mutta niiden ilmaisun opettelu on muutenkin ihan kesken (nyt oli ekaa kertaa vieraan hajustamat kepit). Mun pitää alkaa antamaan koiralle enemmän tilaa työskennellä (ostin jo 10-metrisen muovitetun narun liinaksi ;) ) ja antaa koiran itse ratkaista ongelmat. Tämä on mulle vaikeaa! Pitäs useammin ajaa muiden tekemiä jälkiä, jolloin mun on vaan pakko luottaa koiran nenään.

 

Sunnuntain jälki ja esineruutu

 

Tein keppijäljen metsään. Jälki oli n. 50 m pitkä sisältäen kaksi 90-asteen kulmaa oikeaan. Keppejä oli 9 kappaletta. Merkkasin niiden paikat, jotta näin miten koira työskenteli keppien  kanssa. Jälki sai vanheta 1,5 tuntia. Jälkeä lähestyttiin janamaisesti eli käveltiin yhdessä poikittain olevan jäljelle. Koira sai itse keksiä kumpaan suuntaan jälki meni. Sa varmisteli molemmat suunnat ja lähti sitten etenemään oikeaan suuntaan. Koiruus vaikutti kuitenkin olevan jotenkin eksyksissä ja epävarma. Eka keppi nousi, sen jälkeen Sa hukkasi jäljen. Jouduin antamaan jäljestyskäskyn useaan kertaan uudestaan ja siinä seikkaillessa mentiin toisen kepin ohi. Jäljen halki meni polku, jonka jälkeen Sa alkoi työskentelemään paremmin. Heti polun jälkeen löytyi kolmas keppi. Kulmien lähellä olevia keppejä koira ei huomioinut. Oisko keskittynyt niin kulmien suoritukseen ettei keppejä huomannut? Vikan kepin koiruus meni ensin yli ja jatkoi matkaa, palasi kuitenkin takaisin ja nosti kepin. Keppien kohdalla Sa pyöri ja haisteli kiivaasti maata kepin ympäriltä, kunnes löysi ne. Se ei siis osaa mennä suoraan jälkeä pitkin ja nostaa keppejä siinä samalla. Keppejä siis nousi (5/9) ja koira oli jäljelläkin, mutta työskentely ei ollut lähelläkään sitä mitä se parhaimmillaan on. Etenkin jäljen alussa oli ongelmaa. Oiskohan pitänyt tehdä se namiruutu ennen ajoa? Ehkä tuli myös tehtyä liian vaikea jälki: liikaa uusia asioita samalla kertaa. Lisäksi liinan käyttö aiheutti lisää sählinkiä, mä en vaan osaa vielä käyttää sitä luontevasti.

 

Talloin vielä esineruudun saniaismetsikköön. Ruudussa oli siis paljon korkeaa kasvillisuutta, märkää maata ja puolen välin jälkeen ruudun halkoi oja. Kooltaan ruutu oli kuta kuinkin samanlainen kuin perjantainenkin. Tällä kertaa vein kaksi esinettä samalla koiraa hetsaten. Ihan taakse laitoin pallon ja muutama metriä lähempänä oli sukka. Sa lähti ekalla lähetyksellä jälleen lujaa vauhtia. Se juoksi suoraan taakse, puuhasteli siellä hetken (etulaidalta ei näkynyt taakse asti) ja tuli juoksujalkaa pallon kanssa. Palkkasin koiran ja lähetin uudestaan. Nyt Sa lähti hitaampaa vauhtia, nenä maassa kiinni. Se kävi läpi koko ruudun ojaan asti ja poikkesi myös molemmilta sivuilta ruudun ulkopuolella. Koiruus kävi välillä luonani pyörähtämässä, mutta lähti takaisin ruutuun ilman uutta kehotusta. Kertaalleen yritin uudelleen lähettämällä saada koiran irtoamaan kauemmas, mutten onnistunut siinä. Kerran Sa kävi kuitenkin ruudun takanakin ja tuli juosten takaisin ja hyppäsi tyhjin suin vasten, ikään kuin olisi löytänyt jotakin. Se juoksi siis samaan tapaan vauhdilla takaisin kuin tulee esineet suussaankin. Lähetin uudestaan, mutta Sa ei lähtenyt taakse asti. Laitoin koiran tässä vaiheessa kiinni ja kävin tarkastamassa sukan sijainnin, se oli siellä omalla paikallaan. Koiralle kerroin äänellä, että olin löytänyt täältä jotakin (ei näköyhteyttä taakse). Lähetin taas koiran matkaan. Se lähti vauhdilla, juoksi taakse asti ja hetken päästä tuli takaisin sukka suussaan. Yritystä koiralla kyllä oli tällä kertaa, mutta oja oli vaan liian vaikea paikka.

 

HSKP:n vapaavuoro

Ehdittiin pitkästä aikaa treenaamaan Sirkuskentällekin. Siellä oli mukavan väljää, joten otettiin tilasta kaikki hyöty irti.

• Luoksetulon maahanpysäytyksiä takapalkalla. Ekana vauhtiluoksetulo, sen jälkeen pari pysäytystä. Eka venyi pitkäksi, toinen oli jo terävämpi. Vauhtiluoksetulon jälkeen vielä yksi pysäytys, josta kutsuin koiran luokse leikkimään. (Ens kerran ohjelmistoon pelkkiä läpijuoksuja, pysäytyksiä on tehty aikas paljon viime aikoina.)


• Askelsiirtymiä, käännöksiä paikallaan ja parin askeleen seuraamisen jälkeen. Muuten tosi nättejä, mutta asento on hyvin vino pysähdyksessä oikeaan kääntymisen jälkeen. Pari vinkaisuakin koira päästi, mutta lopetti heti kiellolla.


• Noutoa ja pitotreeniä metallilla. Voisi jättää metallinoudot vähemmälle läähätyskeleillä. Näillä keleillä ote kapulaan huononee entisestään. Koira kyllä siis noutaa vauhdilla, eikä pudottele kapulaa tai tipauta sitä ennen käskyä, mutta pitää kapulaa suussaan mun makuun liian löysästi. Pitotreeniä otettiin myös tunnarikapulalla. Pureskelua ei esiintynyt lainkaan!


• Kaukoja tehtiin naksulla oikeat merkaten. Edelleen siis koiruus tarjoaa herkästi seisomisia. Ekana maasta istuminen n. 15 metristä. Palkkasin siitä. Sitten sekaan vielä seisomaannousut. Kasvatin niissäkin nyt vähitelleen matkaan n. 10 metriin. Sa ei ottanut nyt lainkaan askeleita asentoja vaihtaessaan.


• Loppuun vielä pari eteenmenoa lelun avulla. Ekalla vein lelun n. 30-40 metrin päähän ja toisella kymmenisen metriä kauemmaksi ruohikon laitaan. Ekassa ei mitään ongelmaa, tokassa lauma lokkeja asettautui juuri reitin varrelle. Koira joutui siis juoksemaan päin niitä. Sa käänsi päätään lentoon lähtevien lintujen suuntaan ja koiralla meni vähän koordinaatit sekaisin. Se juoksi kymmenisen metriä lelun sivusta, kävi pyörähtämässä nurmikolla, bongasi lelun ja toi sen.

---

Kotona vielä perusasentoja peilin avulla naksulla merkaten. Suurin osa oli ihan hirveitä, koira oli joko liian edessä tai vinossa. Saatiin kuitenkin jokunen hyväkin ja lopetettiin siihen.

Viikki-treenit

 

Yliopiston parkiksella oli tällä kertaa meidän lisäksi vain yksi treenaaja kahden koiransa kanssa.

 

Saran treeni alkoi ruudulla. Lähetysmatkat vaihteli metristä kolmeenkymmeneen metriin. Ekalla juoksi taas ensin ruudun taakse, josta vasta sitten paikallisti kosketusalustan. Muissa juoksi suoraan alustalle. Muuten hyvin, mutta Saran mielestä kosketusalusta mennään juosten eli riittää, että siihen vain hipaisee tassulla. En nyt tiedä puuttuako tuohon vaiko ei, sillä kosketuksen jälkeen koiruus jää kuitenkin seisomaan alustan luokse (itse asiassa jättää alustan usein alleen). 

 

Otettiin pitkästä aikaa palkkaamattomuuttakin eli ketjutin muutamat liikkeet. Alkuun nouto puukapulalla, sitten seuraamispätkä (L-kirjain), josta maahanmeno ja luoksetulo (suoraan sivulle) ja loppuun kaukot (i-m-i-m-s). Nouto oli täyden kympin suoritus! Seuraamisen alussa koira edisti, josta johtuen oikeaan kääntyminen oli väljä. Ennen täyskäännöstä seuruutin koiran ihan lähelle puskaa. Tästä häiriöstä huolimatta Sa piti kontaktin (ja tässä vaiheessa oikean paikkansakin) koko ajan! Liikeestä maahanmenokin sujui ongelmitta ja luoksetulossakaan ei ollut moittimista. Kaukot käskytin parinkymmenen metrin päästä ja käskyjen välit oli n. 10 sekuntia. Ne sujui seisomaannousuun asti hyvin, mutta seisomisessa Sa otti askeleita. Ei olisi pitänyt ottaa vielä näin pitkää etäisyyttä seisomaannousuun. En halunnut palkata askeleita, joten otettiin i-m-s-vaihdot uusiksi. Ihan kerta ei riittänyt, sillä nyt Sa ennakoi istumasta ja maasta seisomisia. Lopulta koira kuitenkin ansaitsi superpalkkansa (lihapateeta).

 

Naksuteltiin sitten vielä lisää kaukoja. Nyt ne meni ilman ennakointeja. Istumasta seisomisia ei kärsi tehdä vielä paria metriä kauempaa, sillä kauempaa niihin saadaan herkästi askeleet mukaan. Maasta seisomiset sujuu kyllä pidempääkin, mutta se ensimmäinen kerta pitäisi ottaa aina lähempää.

 

Tehtiin myös paikallaan pyörimisiä ja käännöksiä parin askeleen seuraamisen jälkeen. Näissä pitää olla tarkkana, sillä Saran perusasento jää helposti vinoksi käännöksen jälkeen. Pientä ääntelyäkin esiintyi, mutta ääntely loppui kun vaihdoin käskyn askelsiirtymien käskyyn…

 

Tunnari uskaltauduttiin tekemään nyt kentällä (hieman sivummassa kuitenkin). Samalla teemalla kuin eilenkin. Hajustettu oli tällä kertaa heti toinen rivissä. Sa aloitti haistelut kolmannesta kapulasta, eteni vasemmalta oikeaan, vikan jälkeen lähti takaisin aloitussuuntaan ja löysi oman, jonka toi pureskelematta. Sitten pitotreeniä. Pienesti koiruus välillä pureskeli kapulaa, muttei kuitenkaan pahasti. Tehtiin tunnari vielä toiseen kertaan kotimatkalla nurmikolla. Nyt eka kapula oli hajustettu. Sa aloitti toisesta ja eteni samalla tavalla kuin ensimmäisessäkin tunnarissa. Haistelu suunta on siis oikea, mutta pitää saada koiruus vielä aloittamaan haistelut siitä ensimmäisestä kapulasta.

 

Kentällä otettiin loppuun vielä hyppyä n. 70-senttisen aidan yli. Alkuun Sa tarjoili aidan ali menemistä, mutta kun koira tajusi idean, niin hyppäsi hyvin. Ei koskenut aitaan, ja aidan ja koiran väliin jäi hyvin ilmaa (ilman vauhtiakin). Takaisinhyppy tuotti enemmän ongelmia, mutta sekin saatiin sujumaan (en ole aikaisemmin hyppyyttänyt Saraa takaisin päin ”Hyppää”- käskyllä).

 

Illan jälki

 

Tarkoitus oli antaa keppijäljen vanhentua tällä kertaa ennen sen ajamista. Talloin siis peltojäljen neljällä kepillä. Se sai olla puolisentoista tuntia ennen ajoa. Jäljestäminen oli yhtä sähläystä. Eka keppi vielä nousi, sen jälkeen homma hajosi kokonaan. Maassa oli painaumia, joten joku/jotkut oli kävelleet vastikään jäljellä. Jätettiin se siihen ja tehtiin suunnitelmiin muutos: otettiin ekaa kertaa janatreeniä. Talloin kauemmas pellolle J:n mallisen parinkymmenen metrin mittaisen jäljen kolmella kepillä. En antanut koiralle mitään vinkkiä tulevasta, vaan annoin sen itse keksiä homman. Sara löysi ongelmitta jäljen, siitä kehut. Jälkityö oli nyt ihan toista kuin äsken. Hyvää työtä siis, kaikki kepit nousi. Palkaksi olin varannut pelkkää nappulaa ja narupallon. Aiemmin en ole palkannut koiraa jäljellä leluilla, sillä ajattelin niiden nostavan liikaa kierroksia. Nyt kokeiltiin sitten sitäkin, koira ei vaan oikein syttynyt palloonsa normaaliin tapaansa. Juoksenteli kyllä sen perässä ja repi, mutta oli ikään kuin olisi ollut jotain muuta vailla. (By the way, kuinka vaikeaa voi olla muistaa tehdä namiruutua ennen jälkeä?)

 

---

Illemmalla vielä tunnari. Aloitettiin haistelujärjestyksen opettelu. Kuuden kapulan rivi, jossa toisiksi viimeinen oli hajustettu. Koira perusasentoon kapuloiden vasempaan päähän ja siitä käsky. Sa haisteli siististi järjestyksessä kapulat. Oman tullessa kohdalle otti sen ja toi pureskelematta. Jotta suoritus ei olisi ollut ihan täydellinen, niin luovutusasento oli vino. Lisäksi aloitettiin kosketusalustaan hakemaan lisää kestoa.

 

Perkkaan treenit

Treeniä Perkkaan kentällä Terhin ja Elinan + koirien kanssa siis.

Ekana tokoja. Liikeiden välissä pidettiin (juoruilu)tauot.

• Luoksetulot. Seisomaan pysähtymiset hyviä, napakoita. Maahanmenot voisi edelleen olla terävämpiäkin. Niitä siis lähinnä treenattiin.


• Ruutua. Tehtiin alustan kanssa ruutuja kolmelta eri suunnalta eri mittaisilla lähetyksillä. Välillä lähetin koiraa ollen itse jo puolivälissä matkalla ruutuun. Kosketusalustaan voisi hakea enemmän tarkkuutta ja kestoa. Lisäksi otettiin seuraamaantuloja eri kulmista. Ne sujuu :)


• Sivulla maahanmenoja häiriökäskyjen kera. Sa ei mennyt kertaakaan lankaan vaan toimi vain omilla käskyillä.


• Jäävissä erityisesti painotus oli istumisissa, mutta muitakin otettiin väliin. Sa istui lähes joka käskyllä (parissa tarjosi seisomista).


• Askelsiirtymät tehtiin kaikkiin suuntiin ja kaikki oli hyviä.


• Tunnaria tehtiin erilaisilla esineillä. Ekana Saran oli löydettävä oma lelu ja tokassa kapula. Näissä ei ongelmaa. Sitten yritin hajustaa nahkapantaa noudettavaksi, mutta ilmeisesti haju ei siihen tarttunut (?!), sillä Sa ei noteerannut sitä mitenkään. Kutsuin koiran pois ja lopetettiin siihen. Note to self: yksi onnistunut tunnari per kerta riittää!


• Kaukot. Ekana maasta istumaannousua paristakymmenestä metristä. Koira vaihtoi asentoa ongelmitta ja palkkasin siitä. Sitten lähempää käskyttäen kaikkia muita vaihtoja paitsi seiso-maa- ja seiso-istu-vaihtoja. Ekassa istu-seiso-vaihdossa Sa otti pari askelta, loput teki askelitta. Sa näköjään aloitti maa-seiso-vaihtojen ennakoinnin. Se ennakoi niitä niin rajusti, että oli vähän vaikeuksia saada koira vaihtamaan maasta istumaan.

Sitten esineruutua viereisellä nurmikolla. Saralla vietiin neljä esinettä (hanska, nalle, lompakko ja narulelu) takaosaan. Ekalla lähetykellä koiruus lähti kuin tykin suusta ja toi hanskan. Sen jälkeen lähetin koiraa pariin otteeseen, mutta Sa ei retkillään löytänyt mitään. Kävin näyttämässä lompakon ja narulelun. Hetsauksen jälkeen Sa lähti taas hyvin ja toi nallen ja seuraavalla lähetyksellä toi mukanaan narulelun. Ajattelin jättää siihen ja meni yksinäni hakemaan vielä jäljelle jäänyttä lompakkoa, Sa jäi leikkimään ihanalla narupallolla Terhin kanssa. Sa kuitenkin jätti leikin sikseen ja tulikin mukaan. Se bongasi lompakon ja kisattiin sitten vielä etulaitaan koiran kanssa.

Katja Tammisen opissa, osa II

 

Paikkana oli tällä kertaa Leppävaaran urheilupuiston hiekkakenttä.

 

Ensimmäisenä otettiin ohjelmaan luoksetulon pysäytykset. Ensin maahanmeno. Sillä vauhdilla, millä Sara tulee, pysähtyminen onkin kuulemma ihan ok. Otettiin myös seisominen. Sa ei tällä kertaa esitellyt tässä ihan terävintä pysähdystään. Teräsyystreeninä: kutsu annetaan koirasta poispäin kävellessä, koiran saavuttaessa käännytään nopeasti koiraa kohti ja annetaan käsky. Näin saatiin aivan mahtavat jarrutusjäljet maahanmenoon :D

 

Askelsiirtymät käytiin läpi kaikkiin suuntiin. Kaikki oli sekä koiralta että ohjaajalta hyvin! Miinuksena vain Saran välillä esittämä hiljainen vinkuminen. Ja mun pitää keskittyä vasemmalle liikkuessa liikkumaan suoraan vasempaan, ei viistoon (osaan sen kyllä!).

 

Tunnaria tehtiin erilaisilla esineillä, jotka laitettiin jonoon. Hajustin yhden niistä (hierotaan käsiä yhteen, hajustetaan kapula oikealla kävellä, vasen annetaan koiralle haisteltavaksi vihjeenä) ja lähetin koiran matkaan esinejonon läheltä. Sa haisteli esineitä järjestyksessä, kunnes omanhajuinen tuli vastaan, otti sen ja tuli luovutusasenotoon. Ei siis mitään ongelmaa. Jatketaan treeniä erilaisilla esineillä. Esineiden joukkoon voi laittaa myös hajustamattomia kapuloitakin. Näin koiralle kerrotaan, että kapulat ei ole se juttu, vaan tärkeintä on käyttää nenää. Pureskeluongelmassa jatketaan vain pitotreenillä (siihen voi yhdistää myös käskynkin).

 

Ohjatusta noudosta käytiin läpi vain teoriaa. Jatketaan samaan malliin kuin on tehtykin. Lisätään vain keskellekin jotain.

 

Lopuksi naksuttelin nurmikolla vielä kosketusalustaa. Parin naksun jälkeen siirsin alusta ruutuun (nauhat ympärillä). Lähetin Sarpsan matkaan paristakymmenestä metristä. Sa lähti lujaa, meni suoraan ruutuun ja meni muutaman metrin ylikin, sitten palasi takaisin ja löysi alustan. Loput olikin sitten hyviä, myös toisesta suunnasta. Sinne lähetin eka muutamasta metristä ja sen jälkeen pidempää.

 

---

Kotona vielä kaukojankkaus ja alustan naksuttelua.

 

Aamujälki

Tein vajaa 100-metrisen lähes ympyrän muotoisen jäljen lähipellolla olevan metsäsaarekkeen ympärille. Maa oli vielä aamukasteen kostuttamaa. Ekat kolmisenkymmentä metriä ilman keppejä ja lopulle jäljelle 8 keppiä n. 3-15 metrin välein. En merkannut keppien paikkoja mitenkään, joten en itsekään tiennyt missä kohtaa ne oli. Palkaksi varasin nyt vain pelkkää nappulaa, sillä jo tässä vaiheessa tuntuu, että koira saa kepeistä vähän turhan suuret kierrokset (sama homma kuin purkeillakin).

Saralla oli jälleen hurja into jäljelle, alku menikin rynnimiseksi. Säheltäessä jälkikin hukkui puolivälissä alun kepitöntä pätkää. Jäljen hukattuaan koiruus etsiytyi takaisin jäljelle palaamalla omia jälkiään taaksepäin. Ja taas mentiin. Ekasta kepistä lähtien Sa teki aivan loistavaa jälkityöskentelyä. Seitsemän keppiä kehdeksasta nousi. Tokavika jäi siis nostamatta. Koira oli kuitenkin jäljellä, käveli vaan kepin yli. Itsekin huomasin kepin vasta kun koiruus oli jo reilusti sen ohittanut.

Jatkossa voisi muistaa ne namiruudutkin. Saisi koiruus purkaa pahimman intonsa niihin.

Tokoa Sahaajankadulla

Tokoa siis Sahaajankadun hiekkakentällä muutaman muun koiran kanssa.

Saralle alkuun jääviä liikkeitä sekaisin (ilman seuraamista). Kaikki ongelmitta, istumisissakin Sa tarjosi istumista. Sitten jäävät seuraamisen kanssa. Nyt istumiset ei enää sujuneetkaan niin hyvin. Tässä välissä on siis jonkinlainen informaatiokatkos. Vedin maahan suoran viivan, jonka avulla tarkastelin jäävien suoruutta. Maahanmenot (ja istumiset) oli suoria, seisomisetkin suurimmaksi osaksi. Pahasti koira ei niissäkään ole vinossa. Seuraamisissa keskityttiin lähinnä vain hitaaseen ja siihen suoraan asentoon. Perusasennot oli lähes tulkoon järjestäen liian edessä. Ongelmana ei siis nyt ollut vino asento vaan edistäminen. Otettiin lisäksi normaalilla vauhdilla neliötä vasempaan päin. Käännöksissä koiruus käytti ihanasti takapäätään :)

Laitoin kosketusalustan nyt ruudun sisään takaosaan. Ekana vaan naksuteltiin alustaan koskemista, sitten aloin yhdistämään tekemiseen käskyä ("Ruutu"). Alkuun tehtiin ihan ruudun vierestä ja pidennettiin sitten matkaa n. 10 metriin. Tuntuu, että käskyn kanssa vauhtia tuli lisää ja alusta taas toi oikean paikan. Tähän asti siis kaikki hyvin :) Otettiin ruutua sitten toisestakin suunnasta. Nyt Sa tarjosi ensimmäisenä menemistä siihen kohtaan (eli oikeaan reunaan), jossa kosketusalusta oli toisesta suunnasta tullessa. Kun naksausta ei kuulunut, koira haki oikeamman kohdan.

Heittelin pari kertaa metallikapulaa Saralle noudettavaksi viereisellä nurtsilla. Vauhtia oli hyvin sekä mennessä että tullessa. Piilottelin tällä kertaa omaa tunnarikapulaa nurmikolle lehtien alle. Sa lähtee vauhdikkaasti käskyllä, etsii kapulan ja tuokin vaudilla. Kapulan pureskelua itse asiassa esiintyy vain viimeisellä metrillä ja pahimmillaan se on perusasenoon tullessa. Otin sitten ihan vain perusasentoja kapula suussa. Niissä naksautin aina siinä vaiheessa, kun koiruus lopetti kapulan pureskelun. (Kielto ei tässä nyt auta, sillä Sa pudottaa koko kapulan kieltäessä.)

Paikallaanolot otettiin tollereiden kanssa. Yhden kanssa makuu ja toisen kanssa istuminen. Tällä kertaa Sa totteli vain omia käskyjään :) Makuun ajaksi menin parinkymmenen metrin päähän piiloon viideksi minuutiksi. Takaisin tullessa Sa oli tipahtanut lonkalleen (kuulemma muutaman kerran oli vaihtanut lonkkaa). Koira oli muuten suorassa ja etutassutkin oli ojennuksessa. Istumisen ekat kaksi minuuttia olin parinkymmenen metrin päässä näkösällä. Ekan minuutin jälkeen kävin palkkaamassa. Kahden minuutin jälkeen olin puolisen minuuttia piilossa ja hetken taas näkyvillä ennen koirien luokse palaamista. Kävelin ensin koiran taakse ja sitten sivulle palkkaamaan. Sen jälkeen vapautin eteen palkalle (jonka jätin siihen paluumatkalla). Etupalkalla varmistin ettei Sa käänny vinoon sen taakse mennessä. Muuten Sa suoriutui istumisesta ihan hyvin, mutta etenkin alussa vaihteli painoa ja vähän vilkuili kauempana ollutta koiraa.

 

Lopuksi vielä hinkattiin vähän lisää jääviä seuraamisen kanssa.

---

Kotona otettiin vielä perusasentoja. Selkeästi suurin syy huonoihin asentoihin on se etten osaa käyttää vasenta jalkaa oikein tai vaihtoehtoisesti hartialinjani ei ole suora. Kun oikein keskityin noihin, niin saatiin useita hienoja perusasentoja. Ne oli sekä suoria että oikeassa kohdassa. Otin myös pysähtymisiä heti oikealle käännöksen jälkeen. Näitä pitääkin näköjään alkaa työstämään, sillä nopeana koirana Sa tulee varpaille.

 

Tokoa erkkarissa

Oltiin turisteina australianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Puolarmaarissa ja siinä sivussa sitten hieman tokoiltiinkin hyvässä häiriössä.

• Tunnarikapulan pitoa ja luovutusasentoa. Tunnaritreeneissä ollaan kasvatettu matkaa ja samalla ollaan saatu uusi ongelma: Sa pureskelee kapulaa sitä tuodessaan ja siinä kapulaa suussa pöyritellessä se myös saattaa pudotakin. Tästä pitää siis päästä eroon.


• Kosketusalustaa. Saralla on nyt uusi kosketusalusta (lattialaatta, kokoa n. 10 x 10 cm). Laatan tarkoituksen Sa ymmärsi nopsaan. Naksuttelin ensin pari kertaa vanhan kosketusalustan kanssa ja vaihdoin lennosta uuteen. Sa tarjosi heti etutassulla koskemista. Nyt siis vietiin alusta ekaa kertaa ulos. Sa tarjosi hienoja kosketuksia erilaisilla pohjilla ja erilaisilla matkoilla (alle 5 m kuitenkin).


• Suoruutta perusasennoissa ja hitaassa seuraamisessa saaduilla ohjeilla.


• Häiröseuraamista. Seuruutin Sarpsaa ihmisten ja koirien keskellä. Lisäksi seuruutin koiraa päin esteitä (tyhjiä häkkejä, reppuja, ihmisryhmiä jne.). Hyvin koiruus keskittyi omaan tekemiseensä :)

Katja Tammisen opissa, osa I

 

Tilasin yksityisopetusta tokon parissa Katja Tammiselta. Paikkana oli Leppävaaran urheilupuiston nurmikko. Aurinko paisteli, joten lämmintä oli. Ekana otin lämmittelyinä pari maalin kiertoa ja hyppyytin esteellä.

 

Ensimmäisenä esiteltiin meidän ruutusuoritus. Ruutu nauhoineen odotteli jo valmiina, joten Sa ei nähnyt ruudun rakentamista. Ekalla lähetyksellä Saraa kiinnosti sivussa oleva merkki. Toista lähetystä varten mentiin viitisen metriä lähemmäksi ruutua ja käskystä koira lähti nyt ruutua kohti. Se pysähtyi kuitenkin ruudun eteen ja meni vasta toisella käskyllä ruutunauhojen sisään. Vaihdetaan nyt opetustyyli ruudun suhteen kosketusalustaksi. Keskitytään koiran oikeaan paikkaan ruudussa ja palkataan oikeaan kohtaan. Pitääkin hommata tarpeeksi painava alusta, joka ei karkaa tuulen mukaan eikä jää ruohon pinnalle liian näkyviin.

 

Otettiin seuraaminen ohjattuna, ekana pelkästään käyntinä. Sa teki hyvää työtä, joskin kontakti rakoili jälleen välillä eikä täyskäännökset vasempaan aina suju. Hitaassa olikin sitten ongelmaa: koira onkin takaa vinossa! Korjausohjeeksi saatiin tehdä lyhyitä pätkiä hidasta kävelyä (3-5 askelta) ja pysähdys. Pysähdyttäessä vasemmalla jalalla estämällä koira suoraan. Myös perusasentotreeneissä suoruutta haetaan mieluummin vasemmalla kuin oikealla jalalla. Muutenkin pitää ottaa treeniohjelmaan taas liikkeestä pysähtymisiä heti käännöksen jälkeen ja seuraamista esteitä/häiriötekijöitä päin.

 

Idarissa keskityttiin lähinnä saamaan koira suoraan asentoon seisomaanpysähdyksen jälkeen. Vinous saatiin pois ihan yksinkertaisesti sillä, että käännyinkin itse oikean kautta ympäri. Ne omat huomaamattomat eleet… Pitääkin testata tuota myös makuuasennon vinouteen. Lisäksi treeneissä voisi käyttää etupalkkaakin välillä. Istumistakin yritettiin ottaa, mutta Sarpsa ei nyt oikein yhdistänyt käskyä tekemiseen...

 

Kaukoja tehtiin muutama metrin etäisyydeltä. Ekaan tarvitsi jostain syystä kaksi käskyä, mutta muuten teki kuten käskettiinkin. Avon vaihdot sekä istumasta ja maasta seisomaan vaihdot oli hyviä. Seiso-istu on kesken ja seiso-maa on ihan alkutekijöissä vielä. Seiso-maa-vaihdossa Sa liikkuu eteenpäin ja lisäksi liikuttelee takajalkojaan. Nyt keskitytään vaan edelleen siihen liikerataan. Sitten liitetään tekemiseen tarpeeksi pitkä, rauhallinen käsky.

 

Lopuksi vielä yksi hyppynouto vieraalla muovikapulalla. Sa hyppäsi nyt hyvin molempiin suuntiin, palkkasin takaisinhypyn jälkeen.

 

Lisäksi oli puhetta myös koiran virittelystä ennen liikkeitä. Vauhtia vaativiin liikkeisiin voisi ottaa käyttöön yleisemmän virittelyn (”ready – steady – go!”).

 

---

 

Illemmalla tehtiin vielä esineruututreeniä Terhin nurkilla. Tallottiin alue (n. 10 x 20-30 m) leikatulle niitylle, jonka takaosassa oli puita ja muuta puskaa. Saralla laitettiin kolme esinettä: takakulmiin hanska ja narupallo sekä keskemmälle taakse nalle. Lähetin koiraa pariin otteeseen, se lähti hyvin ja irtosi takaosaankin, etsikin, muttei yhtään esinettä löytänyt. Hetsauksen jälkeen koiruus toi narulelun ja hanskan, piskuinen nalle käytiin hakemassa yhdessä. Sa pudotti hanskan ja nallen jonkin kerran tuodessaan, oiskohan lämpimällä säällä ollut osuutta siihen.

 

Päivän jäljet

Aamusella talloin Saralle lähipellolle kasteen kostuttamaan maahan n. 50 metriä pitkän jäljen. Jälki oli muodoltaan Z, molemmat kulmat oli 90-asteen kulmia: eka oikeaan ja toka vasempaan. Vikalla suoralla oli kaksi keppiä. Sa pääsi haistelemaan jäljen heti tallomisen jälkeen. Kulmat oli vähän vaikeita (kosteus). Ekassa Sa meni käänöksen ohi, hetken aikaa ihmetteli, jonka jälkeen teki vasempaan ympyrän ja löysi taas jäljelle. Toisessa kulmassa Sa pyöristi vähän kulmaa menemällä hieman ulkokautta. Kepit nousi ongelmitta.

Illemmalla talloin uuden jäljen toiselle pellolle. Sillä oli myöskin n. 50-60 metriä pituutta. Tällä kertaa tein kolme 90-asteen kulmaa: eka vasempaan, sitten oikeaan ja vielä kerran vasempaan. Toisen ja kolmannen kulman väliin jätin yhden kepin ja vikalla suoralla oli jälleen kaksi keppiä. Koiruudella oli nyt ihan liikaa energiaa jälkityöskentelyyn. Se ilmeni älyttömänä säheltämisenä. Jouduin lisäksi ihan kunnolla pidättelemään koiraa ettei se olisi vain rynninyt eteenpäin. Eka kulma meni vielä ihan ok, toinen ja kolmas meni sitten säheltäen. Eka ja toka keppi nousi, ennen kolmatta vihelsin pelin säheltämisen takia poikki.

Laitoin koiran jäähylle ja talloin sillä aikaa vielä yhden jäljen. Se oli n. 20 metrin mittainen ja sisälti yhden 90-asteen kulman vasempaan. Vikalle suoralle jälleen kaksi keppiä. Nyt Saralla oli jo paljon parempi asenne jälkityöskentelyyn. Tosin kulma meni varmistellen, mutta menipä silti. Molemmat kepit nousi ongelmitta.