Kävelykoulussa

Askaksaa

Viime viikonloppuna oli jälleen ASCA:n agikisat DOTIN kanssa ohjelmistossa. Perjantaina käytiin ottamassa kaksi hyppyrataa. Lauantaina ja sunnuntaina otettiin koko setit eli hyppy-, agi- ja gamblers-ratoja kaksi kutakin kumpanakin päivänä. Viikonlopun saldo oli siis 14 starttia! Kisat pidettiin Ojangon sisähallissa. Tuomariksi oli tällä kertaa tuotu Susan Perry. Jenkeistä. Dot mitattiin nyt senttiä korkeammaksi kuin viimeksi. Eli 46-senttisenä se meni radat 50 senttiä korkeilla rimoilla.

Ilmoitin Dotin hyppyradoille Elite-luokkaan, sillä Dotilta puuttui yksi hyväksytty suoritus Open-tittelistä eikä ASCA:n säännöt salli luokan vaihtoa kesken päivän. Perjantain eliten radat alkoi ja loppui putkeen, muuten se sisälsi vain hyppyesteitä 19 esteen verran. Eka rata oli haasteellinen minun muistaa, sillä samat kuviot toistui osittain radalla. Ehkä se oli syynä koiran rimojen pudotteluun. Dot, joka juuri koskaan ei tiputa rimoja, tiputti nyt kolme rimaa! Harmi, ettei perjantaina tullut videoitua suorituksia. Olisin halunnut nähdä, mitä nyt tein :p Radan sijoitus oli 7.

Toinen rata oli jälleen sama rata vastakkaisessa numerojärjestyksessä. Näin päin rata oli minulle helpompi muistaa. Radalla pystyin keskittymään koiraan ja ohjaukseen. Rimat ei lennelleet ja radalta tuli viimeinen hyväksytty suoritus titteliin: Jumbers Standart - Open, JS-O! Sijoitus luokassaan oli 2.

Lauantai aloitettiinkin agiradoilla. Dotin kontaktit ei ole vielä kunnossa. Se jännää uusia kenttiä ja silloin helposti hyppää koko kontaktialueen. Tutuissa paikoissa se useinmiten osuu kontakille, mutta suoritus ei ole toistuvasti samanlainen vaan elää vielä liikaa. Siihen ei auta kuin harjoittelu :p Kontaktit siis paukkui radoilla. Aat se hyppäsi molemmat ja puomin alasmenon kerran. Keinu oli ihan siisti, tosin ei sekään sellainen kuin haluaisin. Treeniä siis riittää. Ratojen sijoitukset näillä suorituksilla oli 1. ja 2.

   
Gamblersiä oli hauska päästä ekaa kertaa kokeilemaan! Eka rata kaatui minun liikkeen äkkipysähdykseen. Meinasin mennä ohjausrajan yli ja pysäytin liian äkkiä liikkeen. Toinen rata sujui suunnitellummin ja tuloksena oli eka hyväksytty gamblers-rata! Sijoitukset radoilla oli 4. ja 1.

   
Päivän hyppyradat oli molemmat hyväksyttyjä, joten Doo sai jo uuden hyppytittelin: Jumbers Standart Elite, JS-E! Sijoitukset oli 4. ja 2.

   
Dot oli myös lauantain paras Novise-tason koira! Tasoluokka katsottiin koiran agilityluokan perusteella. Kaiken kaikkiaan ei yhtään huono suoritus: puolet päivän radoista oli hyväksyttyjä!

Sunnuntai alkoi hyppyradoilla. Ekalla radalla tehtiin ihan sujuva hyväksytty suoritus. Toisella radalla mun ohjaus jäi puutteelliseksi ja virheen jälkeen ohjaus hajoili. Se kuitenkin lähinnä vaan nauratti eikä niinkään ärsyttännyt. Näillä sijoitukset 1. ja 6.

   
Gamblerseissä päätin jatkaa Novicessa, mikä olikin ihan hyvä päätös, sillä meidän osaaminen ei riittänyt silläkään tasolla :p Sijoitukset tyydyttymättömillä suorituksilla oli 3. ja 2.

   
Päivän lopuksi oli vielä agiradat. Ihmeellisesti tuomari jätti huomaamatta ekan radan rumat kontaktit ja radalta tuli tulokseksi hyväksytty suoritus! Eli tili saatiin aginkin parissa auki. Toisella radalla tehtiin väärää rataa, sillä Dot valitsi yllättäen puomin sijasta putken. Sijoitukset oli 2. ja 1.

   
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli varsin mieltä avartava kokemus Dotsin kanssa. Kaikessa suoriutumisessa näkyi vielä miten raakile Dot on ja miten meidän yhteisymmärryksessä on parantamisen varaa. Isoin tsemppaus mulle olisi ratojen kunnolla ohjaaminen loppuun asti. Helposti vaan vauhti hiipuu (kunto loppuu :p). ASCA:n säännöt on armolliset, kun ne ei kieltoja tunne. Aivan liian usein Dot kielsi esteen, mun vauhdin hiipuessa tai mun koettaessa oikoa radalla. Kontaktit ei suju ja irtoamistakin tarvitaan lisää. Kaiken kaikkiaan kokemusta kaivataan lisää. Ja kappasvaan, meillä näyttää olevan lähtöongelman poikasta! Dot ei pysy siinä kohdassa mihin sen jätän ja se on aivan liian jännittynyt mielentilaltaan. Siihenkin treeniä! Dotsin kanssa oli kivaa. Se teki hyvin aivan osaamistasonsa mukaisesti. Se meni oikein kuuliaisesti juuri sinne minne ohjasinkin ja jaksoo hyvin koko viikonlopun. 

Tällä viikolla Doo kävi myöskin virallisissa aksamittauksissa saaden korkeudensa välillä 47-48 cm. Eli selvä pikkumaksi! Samalla varmennettiin kisakirja. Suunnitelmissa on korkkailla nekin kisat hyppyradoilla syksyllä. 

Syvissä vesissä

Kuvat: Pia Miettinen

SARAN kanssa käytiin kisaamassa rallia sunnuntaina Kouvolan Seudun Seurakoirakerhon järjestämässä kokeessa heidän ulkokentällään Valkealassa. Tuomarina oli Taru Leskinen. Mua ei hirmuisesti jännittänyt ennen kuin sitten kehässä. Ja sössin taas :p Jalkojen välistä puolen vaihdossa annoin koiralle käskyn vaihtaa puolta vaikka omat jalat oli väärin päin. Uusittiin kyltti (-3) ja tästä alkoi alamäki. Mä en viihtynyt enää kehässä ja koira oli tästä lähtien vähän poissaoleva, kontakti katkeili ja välillä käskyjä tarvitsi toistaa sekä käsimerkkejä käyttää. Isompi moka tuli sivulla pyörähdyksessä, jonka ajoitin vasta kyltin jälkeen (-10). Pienempiä pistemenetyksiä tuli siellä täällä. Ohjaajan virhe (-1) tuli liikkeestä seisomissa ja koiran kierrossa. En tiedä mitä tein :p Kontrollin puutetta (-1) oli puolenvaihdossa takaa, jossa Sara samalla hypähti mun selkää vasten. Epätarkkuutta (-1) oli koiran tullessa oikealta eteen ja kiertäessä vasemman kautta oikealle. Lopputulemana siis VOIHYV 84 p. ja sijoitus 3./8. Tää oli kolmas tulos tästä luokasta, joten koulari RTK3 tuli. Tuomarin kommenttina Sarppaa kehuttiin taitavaksi koiraksi ja sitähän se on <3 Koiran piikkiin laitan kaks pistettä, loput oli mun syytä :p
 

Mestarin kisoja olen jo katsellut sillä silmällä syksylle. Liikkeistä kaikista eniten tekemistä on puolenvaihdossa edestä. Olen aikoinaan opettanut koiran vaihtamaan puolta silleen söpösti pitäen rintasuuntansa kohti minua. Tälleen Sarppa mieluiten vaihtaisikin puolta. Rallyssahan koiran rintamasuunta ei vaan saisi kääntyä. Kaikkea muutakin saisi kyllä treenata.

 

Lintu vai kala?

Eiku vaan DOT :p Dot kävi luonteen testissä lauantaina. Se oli Länsi-Uudenmaan Mäyräkoirien järjestämänä ja paikkana oli jonkun omakotitalon piha taajamassa Sipoossa. Testaajina oli Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Dot oli testatessa reilua kuukautta vaille 3-vuotias. Halusin viedä sen testiin, jotta saisin lisätietoa siitä. Mikä tekee Dotista juuri Dotin?

Tunnistin testissä koirani, sillä Dotin suhteen kaikki skenaariot oli mahdollisia. Mikään ei oikeastaan olisi yllättänyt minua. Dot näytti testissä mukavasti omat moninaiset puolensa. Paikalle tullessa se vinisi ja kiskoi eri suuntiin. Se leikki minun kanssa, muttei tuomarin. Leikkiähän on työstetty paljon ja näköjään koira vaatii tietyt eleet leikkiinlähtöön. Taisteluhalussa sinänsä ei välttämättä ole puutetta, sillä leikkiessään koira leikkii hyvin, mutta sitä ei vaan aina kiinnosta leikkiä. Muissa osioissa taisteluhalu näkyi paremmin.

Toimintakykyä Dotilla joskus on ja joskus ei. Tämä näkyi hyvin koiran toimiessa muualla, mutta pimeässä huoneessa sen toimintakyky vain loppui. Toki tätä ennen se oli kerännyt kuormaa haalarilta. Huoneessa se jäi ovelle. Tuomarien houkuttelemana se tuli puoliväliin tilaa, mutta palasi sitten takaisin ovelle. Minun niiskaukset ja yskäsyt se kuuli kyllä, mutta reagoi vasta kutsuun. Silloin se yritti suorinta reittiä luokseni eli se yritti kiivetä tavaroiden yli. Mun piti siirtyä kutsumaan eri kohtaan, että saatiin koira turvallisesti lattiaa pitkin etenemään mun luokse. Huonesuorituksen jälkeen oli tuomarin kanssa puhetta, että Dot saattaisi olla temperamentiltaan impulsiivinen. Kokonaisuudessaan tuomarit ei tähän päätyneet vaan papereihin kirjattiin koira erittäin vilkkaaksi.

Laukauksiin koira reagoi, muttei mitenkään hälyttävästi, joten tuomiona oli laukauskokematon. Dotille on ammuttu paljon ja edelleen se reagoi samanlailla ampumiseen. Se on vissiin sitä vilkkautta yhdistettynä terävyyteen.

I TOIMINTAKYKY +1b Kohtuullisen pieni

II TERÄVYYS +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III PUOLUSTUSHALU +3 Kohtuullinen, hillitty

IV TAISTELUHALU +2b Kohtuullisen pieni

V HERMORAKENNE +1b Hermostunein pyrkimyksin

VI TEMPERAMENTTI +1 Erittäin vilkas

VII KOVUUS +1 Hieman pehmeä

VIII LUOKSEPÄÄSTETTÄVYYS +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

LAUKAUSPELOTTOMUUS ++ Laukauskokematon

+144 ++

Nose workin jatkot

Nose workin jatkokurssi loppui viime viikolla. Kurssille mentiin huonosti valmistautuneena. Edellisen kurssin päätyttyä pari kuukautta sitten ei oltu nosetettu lainkaan. Dotimaiseen tapaan Dotista ei taukoa kuitenkaan huomannut. Sen hyvä muisti yllättää minut joka kerta! 

Muutenkin kurssin aikana treenaaminen jäi puutteelliseksi. Ihan kerran treenattiin kurssiaikataulujen ulkopuolella. Jatkossa etenkin ilmaisuun saisi käyttää aikaa. Nyt koiran ilmaistessa sillä ei ole täysin selvää käytöstapaa enkä aina osaa sitä lukea. Lisäksi aloitukseen tarvitaan varmemmat rutiinit, vaikkapa se hajun otto purkista. Välillä Doo tiesi heti mitä oltiin tekemässä ja välillä taas sillä kesti hetken ymmärtää juonta. Itsekään en osaa lukea koiraa vielä niin hyvin, että osaisin tässä tilanteessa sanoa oliko se juonessa mukana vaiko ei. Muutenkin rutiineja tarvitaan lisää ja niitähän tulee vaan toistojen myötä.

Taukoilu ja vähempi treenaaminen ei vaikuttanut koiran ilmaisuihin huonontavasti, muttei se myöskään parantanut niitä. Eli koira tarjosi hajun haistettuaan maahanmenoa ja nenäkosketusta. Nenäkosketus on edelleenkin tökkimistä, sillä eihän sitä ole treenattu kohti pidempää nenäkosketusta. Maahanmenot on olleet Dotin oma lisä ilmaisuun ja kohteen ollessa korkeammalla maahanmeno ei kerro kohteen tarkkaa sijaintia. Dotia sekoitti kovasti vielä se, jos hajua siirrettiin paikasta toiseen. Silloin tuli maahanmenoja valeilmaisuina, mutta luonnollisestikin kohteen tökkiminen oli poissa.

Kurssin aikana tehtiin paljolti töitä ulkona. Tehtiin peruslaatikkoetsintääkin, mutta enempi panostettiin ulko- ja ajoneuvoetsintään. Koirien neniä oli hauska seurata eri tilanteissa hajujen leijaillessa eri tavoin. Koirat joutui eri tavalla työstämään hajuja ja ainakin Dotille ne oli haastavampia. Valeilmaisuja tuli ulkona enempi. Nämä jäänee pois, kun niitä ei huomioida. Valeilmaisuja tuli myös koiran väsyessä. Yllättävän väsyttävää muuten laji on, ainakin Dotsille.

Kurssin loppupuolella tehtiin enemmän treenejä, joissa ohjaajat ei tienneet kohteen sijaintia. Koiran tuli todella selvästi ilmaista löytöä, sillä pienet eleet jäi useinmiten ohjaajilta huomaamatta. Paljon lisää tällaisia treenejä vahvistamaan omaa koiranlukutaitoa.

Sitten pari treenivideota. Molemmissa toistuu nyt näkymänä valeilmaisu. Ensimmäisessä koira alkaa väsymään ja turhautumaan. Toisessa se ei vaan malta tarkentaa ensin hajun lähdettä.

Alkuun on siis päästy. Paljon on vielä treenattavaa!

Hakujuttua

Viikonlopun hakutreeneissä tehtiin ekaa kertaa rataa siten, että itse oli sokkona radalla enkä tiennyt maalimiesten sijaintia. Olo oli vähän epävarma ja myös RINNAN ohjaus oli epävarmaa. Tietää siis toistekin tätä treeniä ja paljon. En esimerkiksi osannut pitää suoran etenemisen kriteeristä kiinni vaan saatoin lähettääkin koiran sen ollessa lähdössä jo lähtoasemista vinoon. En myöskään korjannut vinoja menoja. 

Treenipaikkana oli armeijan treenialue, jossa oli paljon maakuoppia. Maasto muuten oli avaraa ja takalinjalle oli helppo nähdä. Selkeesti sellainen yhdistelmä, joka tuotti vaikeuksia koirille.

Vähän kaunisteltu kuva treenistä:

 
Ekalla lähetyksellä oikeaan koira lähti vinoon kohti maakuopassa olevaa maalimiestä. Maakuoppa oli peitetty vanerilevyllä. Kunnolla koira ei saanut siitä hajua vaan totteli, kun käskin sen luokse. Eka lähetys vasemmalle meni muuten hyvin, muttei koira vaan huomannut maakuopassa ollutta maalimiestä :p Toisella oikeaan Rin sai kunnolla hajun maalimiehestä ja kierteli kuoppaa. Se aloitti haukkua, lopetti ja tuli keskilinjalle päin, mutta kääntyikin sitten takaisin maalimiehelle ja yritti kaivaa maalimiehen ylös kuopasta. Maalimies joutui antamaan käskyavut haukkuun ennen kuin koira alkoi ilmaisemaan kunnolla. Tällaisia piiloja ei ole ollut ennen ja näköjään treenattava oisi. Vasemmalla puolelle uusintalähetyksellä koira lähti työskentelemään taaksepäin, ihmekös se kun maalimies jäi. Kutsuin koiran pois. Uudella lähetyksellä se teki kauniin tyhjän eteenpäin. Vikalla oikealle koira sai maalimiehestä hajun jännästi lähellä keskilinjaa halkovasta ojasta, joka jatkui maalimiehelle päin. 

Toisella kierroksella otettiin uusiksi vasemman etukulman maalimies. Se olikin vaikeaa. Lähetin koiraa monesti maalimiehelle eikä se reagoinut mitenkään. Jouduin lähettämään lähempää ennen kuin maalimies löytyi. Selkeesti kuopissa olevia maalimiehiä pitää treenata. Eli kyllä toistekin treenataan tuolla! Otettiin vielä ilmaisutreeni vanerin alla olevalle maalimiehelle. Se meni hyvin.

Rimpalle oisi suunnitelmissa tehdä hajunhakutreeniä näihin vaikeisiin ympäristöihin ja erilaisille piiloille ilmaisuja. Ilmaisut edelleen on helposti pätkiviä, kun koira kuulostelee mun tulemista. Näihin voisi kuurina kokeilla pysäyttää oman etenemisen haukun katkoessa ja kääntää koiralle silloin selkää. Haukulla se saa minut tulemaan luokse. Tätä on tehty aeimminkin, mutta tuloksetta. Kokeillaan nyt oisko aika tälle oikea. Mulle tarttis saada varmuutta treeniin. Mun epävarmuus tarttuu helposti ohjaajapehmeään koiraankin. Koiran lukutaitokin on puutteellinen. Jotain olen kuitenkin oppinut. Maaston luku tuntui luontevammalta!