Tänään kisattiin DOTSIN kanssa ASCA-aksaa kuuden radan verran (kahdet hyppärit, gamblersit ja agit). Tuomarina oli tällä kertaa belgialainen Peggy Meersman. Päivän tavoitteena oli oikeasti _juosta_ kaikki radat. Siinä onnistuin. Sipsuttelun sijaan juoksin. Kovempaakin olisin päässyt, mutta ei nyt omaa asennetta ihan kerrasta korjata :p
Kaksi ekaa rataa (hyppärit) menikin mulla vauhtiin totutellessa, kompuroin ja kengän nauhatkin aukesi :p Kolmannella radalla (gamblers) kerättiin hyvin pisteitä, mutta gamble-osuutta ei saatu ajassa tehtyä. Lähetin koiraa osion ekalle hypylle viivalla nykien ja menetettiin aikaa ennen kuin paransin ohjausta koiralle ymmärrettävämmäksi. Neljäs rata (gamblers) olikin se ainoa huono rata. Dot oli liian korkeissa sfääreissä. Se teki (päivän ainoan!) huonon kontaktinsa hyppäämällä koko kontaktialueen puomilla. Gamblerit kaatui koiran valittua A:n sijasta putki. Doo on ollut koira, joka arvottaa kontaktit puomia korkeammalle enkä edes ajatellut toista vaihtoehtoa! Agiradat oli viimeiset. Kontaktit koira teki osaamistasonsa mukaisesti. Ekalla radalta tehtiin kuitenkin hylkäys uusimalla keinu, mikä ei kyllä ollut ihan reilua koiraa kohtaan, sillä se ei osaa vielä uusia kriteereitä täysin. Kepeillä taisteltiin molemmilla radoilla, mutta viimeinen rata saatiin kuitenkin ajassa tehtyä ja siitä päivän ainoa hyväksytty tulos. Tuloksilla ei sois juhlittu, mutta viiteen suoritukseen kuudesta olen hyvin tyytyväinen! Se on hyvä määrä tyytyväisyyttä se!
Agilityssä päästiin DOTIN kanssa seuran huippiksiin varasijalta. Se tarkoittaa säännöllistä ohjattua treeniä pitkästä aikaa. Se tekee hyvää. Ohjatut treenit onneksi painottuu ratatreeniin, sillä meidän heikkoudet on mun liikkumisessa :p Nyt syksyllä osallittiin myös SuperHaukkuihin eli viikonlopun mittaiseen koulutussessioon. Eniten viikonlopulta odotin Iida Vakkurin juoksariluentoa ja -koulutusta. Juoksarimaailma tuntuu elävän koko ajan ja aina löytyy uutta näkökulmaa asiaan. Luennolta poimin ylös niin perusasioita kuin uudempiakin ajatuksia. Iida opettaa puomille juoksarit kosketusalustan avulla. Koiralle opetetaan ensin kosketus alustaan, sittemmin arvokkaampia on takajalkakosketukset molemmilla takajaloilla. Lähetys alustalle tapahtuu palkan suunnasta, jolloin koira tekee käännöksen alustalla osumalla ensin siihen etujaloilla ja kääntyessään myös takajaloilla. Alustan kanssa lähestymiset tehtaan 90 asteen kulmaan asti koiraa molemmilta puolen lähettänen, jolloin koiran tulee osata tehdä käännös molempiin suuntiin riippuen ohjaajan sijainnista. Sitten sama puomilla. Alustalla kääntymisen jälkeen koiraa lähtee yhä ylempää ja ylempää puomilla. Alustan häivyttäminen tehdään ottamalla vain alusta pois. Alkuun tehdään kaikki samat lähestymiset kuin alustan kanssa ja katsotaan, että koira askeltaa oikein. Koiran tulee askeltaa takatassuilla mahdollisimman alas jalat auki. Käännöstreenit voidaan ottaa jo varhain mukaan. Alkuun kannattaa tehdä tiukat käännökset. Ylösmenot koira saa alkuun ottaa miten vain. Se oppii kyllä oikein lähestymisen, kun huomaa mikä tapa on nopein. Lisäksi samalla koira oppii eri lähestymiskulmista kropan hallintaa.
Vauhtihan ei ole itseisarvo aluksi, mutta se on merkittävä lopputuloksessa. Juokseminen on tärkeä asia juoksareissa. Juokseminen koiralle tulee opettaa erikseen. Sen tulee juosta maksimaalista vauhtia. Iida aloittaa tämän jo pennun ja vieheen kanssa. Varsinaisen juoksarin opettaminen kannattaa jättää siihen, kun koira on kasvanut kokoonsa ja pystyy tuottamaan voimaa sekä hallitsemaan kroppaansa (koiran ollessa noin vuotias). A-este kannattaa opettaa vasta puomin pohjien ollessa kunnossa. A:lle ensin peruutetaan. Toki peruuttaminen ja kropan käyttö opetetaan ensin tasamaalla, sitten portaissa tms. A:lle koiran tulee peruuttaa suoraan kroppaa halliten. Peruutetaan siihen pisteeseen mihin koira pystyy ja koiran kyetessä lisää peruutetaan koiraa aina huipulle asti. Koira oppii kropan hallinnan A:lla. Joka kerta koira tulee alastulon juosten palkalle. Palkkana suositus on namimaatti, jonka kanssa on helppo olla mustavalkoinen kriteereissä. Namimaatti saa aluksi olla lähelläkin ja se siirtyy kauemmas koiran osaamisen mukaan. A:lla osumaa ei haluta alas asti rankkuuden takia. Keinulle Iida haluaa turvallisuuden takia pysäytyskontaktin neljä jalkaa laudalla. Koira opetetaan juoksemaan laudan loppuun asti ja odottamaan siellä vapautusta. Koiran tulisi olla keinun päässä punnerrusasennossa, jolloin sillä on paras mahdollinen jousto ottamassa vastaan keinun heilahdus. Koiralle opetetaan ensin keinun ääni ja liikkuminen. Koira saa kuunnella pamautuksia, se saa pamautella itse, se saa olla kyydissä keinua heilutellessa. Kun koira on sinut näin keinun kanssa se opetetaan juoksemaan rentona paikallaan olevan keinun päähän. Sen tulee osata myös odottaa päässä ohjaajan liikkeestä huolimatta. Tämä opetetaan ruokkimaan koiraa keinun päähän. Tässä toimii hyvin keinun päähän jatkoksi teipattu kertakäyttölautanen, johon liiskataan vaikkapa lihaa. Koira saa palkan oikeasta kohtaa keinun päästä. Se syö rennosti etupää alhaalla ja koiran nuollessa ruokaa ohjaaja voi liikkua. Koiran opittua juoksemaan keinun päähän ja olemaan siellä liikutetaan keinu joko kerralla lasketaan alas tai vähitellen koirasta riippuen. Dotin juoksariprojekti on ollut hyvin kokeilupohjaista.On menty yrityksen ja erehdyksen kauttaa ja välillä hyvin epätoivoisena :p Nyt uskon viisaampia ja Doolle opetetaan kontaktit kunnolla alusta kanssa. Tällä hetkellä koira osuu kontaktipinnoille hyvin suorilla, mutta sellainen täydellinen ymmärrys puuttuu, mikä näkyy käännöksiä tehdessä. Keinu koiralle on muuttunut jo pysäytykseksi. En osaa opettaa hyvää juoksukeinua, joten tehdään asia turvallisemman kautta. Dot oli viikonlopun kevennetyllä ohjelmalla edellisviikon fyssaroinnin takia. Pari viikkoa aiemnin koirat kävi fyssaroitavana. Kaikilla kolmella oli jumia takaosassa. Dotilla oli eniten ja tarttikin toisen käsittelykerran jumin taltuttamiseksi. Siksipä RINNA pääsi tuuraamaan viikonlopun koulutuksissa. Rinnan edellisestä aksakerrasta oli aikaa pari vuotta. Oli hauska huomata ero. Se ero oli nimenomaan omassa ohjaamisessa. Nyt uskalsin ohjata koiraa enkä luovuttanut ennen aikojaan.
Dot pääsi kuitenkin Sanni Kariniemen oppiin. Näin piti mennä:
Viime viikonloppuna kisattiin. Lauantaina korkattiin RINNAN kanssa rallyn avoluokka Hyvinkäällä enempi vähempi vesisateessa. Rinna teki tosi tasaista suoritusta ja molempien ratojen tulokset olikin identtiset.
Molemmilta radoilta saatiin yksi miinuspiste. Ekan radan miinus kyltillä 7 käännöksessä oikeaan taisi mennä koiran piikkiin ja toisen radan miinus kyltillä 3 pyörähdyksessä minun syyksi. Molemmilla radoilla 99 pisteellä sijoituttiin toiseksi.
Rinnan osaaminen ei mielestäni ole vielä sillä tasolla, että se tekisi noin tasaisia hyviä tuloksia. Rallyn arvostelu on vaan niin erilaista, mihin en edelleenkään ole tottunut. Rallykin tuntuu olevan niin sopiva laji Rinnalle. Siinä on tarpeeksi vaihtelua eikä kaavamaosiuksia. Rinna on kivasti sopivalla taajuudella ja yhteys toimii. Se on avoin minua kohtaan ja kuuntelee, mitä siltä halutaan. Se ei jää kiinni asioihin, sillä se ei voi juuri koskaan tietää mitä tehdään. Itselle on vierasta käyttää niin paljoja käsiapuja. Rinna ei osaa asioita niin hyvin vielä pelkkinä käskyinä. Toisaalta Rinnalle sopii hyvin käsimerkit. Se jää välillä jumiin asioihin eikä käskyn toistosta huolimatta kuuntele ja tee oikeaa toimintoa vaan toistaa sitä, mitä koira on päättänyt nyt tapahtuvan. Näihin jumitiloihin toimii tauottaminen, mutta myös selkeällä eleohjausksella koira pääsee jumistaan yli. Kokeessa esimerkiksi ekalla radalla pystyin käyttämään pelkkää suullista käskyä sivulla seisomaannousuun, mutta toisella radalla tähän tartti käsimerkkiä. Käsimerkein Rin ei myöskään sekoita käskyjä niin lahjakkaasti toisiinsa. Eleohjaus tuntuu myös luontevammalta Rinnan kanssa Saraan verrattuna. Rinna kun oikeasti lukee elettä eikä haukkaa kättä :D
Sunnuntaina käytiin SARAN kanssa pitkästä aikaa tokokokeessa. Saran edellisestä kokeesta on aikaa kaksi ja puoli vuotta. Ruostumista on ajassa tapahtunut, mutta aivan huippua oli kisata vielä tokoakin 11-vuotiaan Saran kanssa. Koe oli piirinmestaruuskoe, joka samalla oli aussieiden rotumestaruus. Ennen kehään menoa jännitti, mutta kehässä tuli kotoisa olo. Olin tullut kotiin. Ei varmaan koskaan ole ollut niin hyvä olla kehässä. Kyllä vaan se rally-tokon harrastaminen tuo vähän perspektiiviä tähän :D
Ekassa kehässä tehtiin liikkeinä kaukot, kiertonouto, seuraaminen ja ruutu. Toisessa kehässä oli tunnari, luoksetulo, zeta ja ohjattu nouto. Vikana tehtiin paikallaanolot. Tuomarina kokeessa oli Vesa Kallio. Kaukot 5 Sara tartti kaksi käskyä ekaan vaihtoon. Vaihdoissa oli epäpuhtautta eikä vaihdotkaan ole enää napakat kuten nuorempana. Kiertonouto 0 Sarppa jäi jumiin kapuloihin ja sen jälkeen mikään ei sujunut :D Tarvitaan lisää treeniä. Seuraaminen 7 ½ Tunne oli tosi hyvä! Sarppa varmaan painoi liikaa tuomarin mieleen sekä edisteli. Ruutu 6 Ympyrään Sara ohjatutui vasta lisäkäskyin, mutta hyvät korjaukset ja loput liikkeestä.
Tunnari 9 Sarpalla oli vähän kevyt ote kapulasta, muuten oikein hyvä. Luoksetulo 7 Tämä sujui yhtä valuvasti kuin koiran aktiivitokovuosinakin :D Zeta 9 Oikein mukava. Ohjattu noutaminen 0 Kehän ulkopuolella oli iso kassi ja arvasinkin, että kassi häiritsee kassien ratsaajaa. Lisäkäskyillä sain koiran merkille. Sara ei osaa hakeutua takasuunnasta merkille, joten liikaa meni käskyjä. Nouto oli hyvä.
Paikallaan istuminen 0 Sara oli valahtanut maahan aivan ajan lopuksi. Paikallaan makaaminen ja luoksetulo 0 En saanut koiraa istumaan riittävillä käskyillä. Luoksetulo oli hyvä ja paikkiksissa koiran ilmekin oli hyvä. Treenin puutetta siis. Tulos: EVL0, 148,5 p. Pisteillähän ei juhlittu, mutta tunnelma oli hyvä. Sara oli tosi kivalta mielellä ja mäkin viihdyin kehässä. Virheet oli ihan rehellistä osaamattomuutta eikä huonosta mielentilasta johtuvia. Treenataan lisää ja Sarppa pääsenee vielä uudestaankin kehään. Muiden pisteillä juhlittiin, sillä ATD:n joukkueemme sijottui pronssille joukkuekisassa.
SARA on viime aikoina tokoillut paljon. Se on ilmoitettu sunnuntaille piirinmestiksiin, joka samalla on aussieiden rotumestaruuskoe. Saralla on vahvat tokopohjat, mutta kyllä pitkä tauko teki tehtävänsä. Paikoin on nyt käytetty purkkaratkaisuja :p Paikallaanoloja on tehty lähinnä mielentilan kohottamismielessä koiraa tiheään palkaten tai etupalkkaa käyttäen. Samoin seuraamista on tehty paljoilla palkoilla yrityksenä saada koiraa oikeammalle paikalle taaksepäin. Luoksetuloissakin on käytetty palkan suuntaa takapalkauksen muodossa. Ruudun eteenmenossa Sara ei edelleenkään osaa tarkkoja korjauksia, mutta karkeat on jo olemassa. Tällä hetkellä panostetaan enemmän suoraan etenemiseen ja toivotaan, ettei korjauksia tarvita. Ohjattu nouto on kokonaisuutena ollut pahiten sujuva. Samoin tunnari on mennyt vanhoilla opeilla. Sen sijaan kaukot on Saralla hukassa. Ohjattu kiertonouto on edelleen jännitysmomentti. Näillä nyt mennään! Syy miksi Sarpan tokoilut on kaivettu naftaliinista, on niinkin yksinkertainen, että olisin vain halunnut kokemuksen kahden koiran ohjaamisesta EVL:ssä. Rinnan tokoilut ei valitettavasti vielä kehittyneet niin paljon, että sen vieminen kehään olisi hauskaa. Rinna sen sijaan on ilmoitettu viikonlopulle rallikisoihin, joissa se korkkaa avoimen luokan.
Syyskuun ekana viikonloppuna oli ralleja. Lauantaina oli rally-tokon SM-kisat Tampereella TAMSK:n tiloissa. SARA oli ATD:n joukkueessa mestariluokan koirana. Rally-toko
on yksi niistä lajeista, joiden kisapainetta ei mun pää kestä.
Taviskisoissakin pää prakaa, niin miten pää kestää isompia kisoja?
Huonosti. Ennen kisoja olinkin jo päättänyt, että varmasti mokaan ja että se on ok. Ois voinut olla ehkä erilainen tavoite :p Esimerkiksi se, että mokaamisen jälkeen saan koottua itseni.
Mun pää kesti kyltille 10 asti, jossa annoin käsimerkin koiralle edestä takaakiertoon, kun piti antaa vain suullinen käsky edestä oikealle sivulle siirtymään. Uusittiin tämä. Uusimaan mennessä unohdin jo koiran ja se hyppi vasten. Siitä Sarppa vähän villiintyi. Kyltillä 10 (edessä puolenvaihto) kerättiin koiran villityksestä miinuspiste sekä myöskin miinus ohjaajalle huonosta ohjauksesta. Radan lopussa otettiin vielä miinusta takaa puolenvaihdossa kyltillä 18. Sara onnistui vasta kolmannella kerralla puolen vaihdossa, kun vain itse rauhotuin ja hengitin. Tästä siis miinus kymppi väärästä suoritustavasta sekä miinukset uusimisesta. Lisäksi takapään käytöt oli Saralla huonot (seuraavalla viikolla koira kävi fyssarilla ja jumia oli). Miinuspisteen vinoudet oli koiran ollessa oikealla puolen 270- ja 360-asteen pyörityksissä kylteillä 4 ja 5. Isompi takapää moka tapahtui kyltillä 9 (paikallaan käännös vasemmalle koiran ollessa oikealla), josta kerättiin koko kympin miinukset. Jäljellä jäi pisteitä 68 eikä tulosta. Harmiksi Sara oli tosi hyvällä mielellä tekemässä asioita, mutta itse sitten mokailin.Kun pää ei kestä, niin ei auta kuin treenata päätä lisää. Ens vuonna osallistun mahdollisimman monella koiralla SM-kisoihin :p
Sunnuntaina rally-kisat jatkui ASCA:n kisoina Lohjan Koirakeskuksella. Tuomarina oli jenkkituonti Jan Wesen. Ohjelmassa oli pelkkää alokasluokkaa, sillä kisat oli ensimmäiset Suomessa. Tarjolla oli kaksi rataa, joihin molempiin ilmoitin SARAN ja RINNAN. ASCA:n rallytokossakin koulariin ja luokkanousuun tarvitaan kolme hyväksyttyä tulosta. Ensi kerralla alkaa siis valmistumassa suomalaisia koulareita ;) Osallistujia oli 18 ja lähes kaikki teki nyt hyväksyttyjä tuloksia. ASCA:n rallyssä on erilaisuuksia totuttuun rallyyn, mutta näillä pohjilla sääntöjä lukematta pärjäsi ihan hyvin. Rataantutustummessa rata käytiin hyvin läpi. Kylttien tehtävissä oli eroja. Myös suorituspaikat saattoi olla erilaisia. Esimerkiksi askeleet 1-2-3 koiran seuratessa tehtiin siten, että tehtävä päättyi ko. kyltille. Radan kulku oli myös erilaista 45-asteen kulmien takia. Eksyi helpommin :p Kylttivälitkin saattoi vaihdella alle metristä koko kentän mittaiseen. Tähtikyltit oli pisteytykseltään korkeampia kuin muut. Ratojen lopuksi oli vielä hallintaa mittaava tehtävä. Koira jätettiin istumaan ja poistuttiin hihnan mitan päähän, jonka jälkeen palattiin koira kiertäen takaisin sivulle. Tätä tehtävää ei voinut uusia, joten tämän epäonnistuessa koko suoritus oli hylätty.
A. Ratapiirros ja kylttiselitteet.
B. Ratapiirros ja kylttiselitteet.
Molemmille tuli pisteitä A-radalta 199/200 p. En tiedä mistä miinus tuli, mutta voin kuvitella :p Rinnan rata oli nopsempi ja se sijottui radalla 3. B-radalla Sara teki edelleen 199/200 p. Rinna teki täydet 200/200 p. ollen luokan nopein. En nyt tiedä oikein, miten mun tulisi suhtautua tilanteeseen, että huonompi koirani onkin parempi kuin parempi :p
