Rinna kävi virtsarakon kasvaimen kontrollissa alkuviikosta Talliklinikalla. Kontrolli hoidettiin ultralla ja pissanäytteellä. Viime kerrasta on aikaa lähes puoli vuotta. Rinnan asteltua klinikalle eläinlääkäri huomasi heti koiran vanhentuneen. Siitä onkin tullut sellainen hönö vanhus. Arjessakin tämä on huomattu, koira ei ole enää ketterä ja sen liikkumisen tarve on vähentynyt. Ennen lumia Rinna saattoi olla vielä kympin lenkeillä mukana, nyt ei enää todellakaan.
Ultrassa näkyi kasvainmassan kasvua. Se ei vielä ahtauta rakkoa. Pissanäyte oli puhdas. Rinna oli lihonnut kilon pari viime punnituksesta ja painoi nyt reilu 20 kg. Saattohoidon seurausta :p Jatkossa Rinna jatkaa edelleen estohoitoantibiooteillaan ja lisäksi otetaan nyt kipulääke Onsior käyttöön. Jos koira hyötyy siitä, niin kipulääkkeet jää jatkuvaan käyttöön.
Iken ja Rinnan välit on kiristyneet. Ike ei siedä Rinnaa ja se murisee, jos Rinna liikkuu kohti. Rinna ei joko ymmärrä tai halua ymmärtää ja käyttäytyy kuin Ikea ei olisikaan. Koirat elää nyt erillään, mutta ne mahtuu ulkona samaan maailmaan.
Dot on syönyt nyt Apoquelia parin kuukauden ajan. Ensimmäiset kaksi viikkoa annos oli suurempi (16 mg/vrk) ja alkuun oireilu helpottikin selvästi. Ihosta ei lähtenyt enää hilselaattoja ja ruvet parani. Kahden viikon jälkeen annos tiputettiin puoleen (8 mg/vrk). Sittemmin oireilu on hieman palannut. Ihosta löytyy jälleen välillä rupia, pienempinä kuitenkin kuin aiemmin. Lisäksi hilseoireilu on levinnyt laajemmalle (korvanlehtiinkin), aiemmin pään alue oli oireeton. Hilseily ylipäätään kuitenkin on vähäisempää. Dot rapsuttelee edelleen enemmän kuin normaalisti, mutta vähemmän kuin ennen lääkitystä. Rapsuttelu saattaa olla myös stressirapsua, sillä rapsuttelut esiintyy usein iltaisin ja ennen kuin jotain tapahtuu esim. ulos lähtiessä. Parasta olisi saada koira täysin oireettomaksi, mutta saattaa olla, että päämäärä on saada koira kuntoon, jossa se pärjää. Apoquelkaan ei ole täysin haittavaikutukseton lääke, niin ei sitä isolla annoksella voi jatkuvasti syöttää.
