Olen käyttänyt naksua lähinnä oikea-aikaiseen palkkaukseen, eikä Saran ole tarvinnut käyttää oma-aloitteisuutta siihen mitä haetaan. Lisäksi naksua käytin aikoinaan paljonkin katsekontaktin opettamisessa. Näillä eväillä saatiin koira, joka tuijottaa vaan herkeämättä silmiin, kun otan naksun ja namit hollille.
Aluksi ajattelin opettaa kosketusalustaan pelkästään naksulla, mutta yllämainitusta ongelmasta johtuen mulla ei riittänyt kärsivällisyys ja otin namilla houkuttelun apuun. Tälläkään tavalla ei kosketusalustan idea tuntunut aukeavan. Sa keskittyi vaan liikaa niihin nameisin, ei siihen mistä niitä sai.
Pidettiin tässä sitten hieman taukoa alustan opettelusta. Tänään sitten kaivoin alustan jälleen esille ja menin sohvalle koiran ulottumiin istumaan naksun ja namien kanssa. Välillä kävin hypistelemässä kosketusalustaa ja jossain vaiheessa sitten Saran katsekontakti alkoi välillä rakoilemaan ja katse harhautui kosketusalustaankin päin. Naks ja nami. Palkkanameja heitin välillä alustaan päin ja näin Sa joutui välillä alustan luokse, josta taas naksautin. Päivän saldona on nyt sitten Sarps, joka koskettaa alustaa etutassuillaan :) Hienosäätöä vielä vaaditaan, kun haluan, että oikea tassu on alustassa, vasemmalla ei niin väliä. Tällä hetkellä kuitenkin riittää, että edes jompi kumpi on alustalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti