Sara sai haisteltavakseen n. 60 metriä pitkän märkään metsään tehdyn jäljen, joka muistutti lähinnä sukkaa muodoltaan. Askelsin sen pienillä väleillä ja namitin askeleen jos toisenkin muutaman metrin välein. Laitoin jäljelle kaksi purkkia; toisen loppuun ja toisen parikymmentä metriä ennen sitä. Vasta jäljen tehtyäni muistin, että märkä maa on Saralle se vaikein. Olisi siis pitänyt tehdä helpotettu jälki, mutta sitä en siis tehnyt. Sa kuitenkin selvitti jäljen kuta kuinkin itse, joskin haahuillen ja lisäksi nenä maasta nousi turhan monta kertaa. Muutamalla kerralla nenän noustessa annoin koiralle uuden käskyn. Aloitellessamme jälkeä sauvakävelijä meni loppujäljen yli, mutta se ei näyttänyt Saraa häiritsevän.
Kotimatkalla koiruus heitti talviturkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti