Aamuruokansa Sa ansaitsi nenänsä avulla. Tein noin 30 metriä pitkän puoliympyrän muotoisen peltojäljen. Tällä kertaa askelsin koko jäljen pienillä askelväleillä. Tallasin alun hyvin ja namitin ensimmäiset askeleet, sitten metrin parin välein namitin jonkin askeleen. Loppupalkan laitoin pussiin, sillä sain sen paremmin piilotettua.
Jäljen vanhetessa kävin tekemässä vielä saman mittaisen lähinnä mutkittelevaa V-kirjainta muistuttavan metsäjäljen pellon reunaan. Siinä oli sama periaate eli askelsin senkin pienillä väleillä. Metsäjäljestä tuli vaikeampi, sillä namitin sen harvemmin ja jälki oli mutkitteleva. Jäljelle laitoin 2 purkkia, toisen noin puoliväliin ja toisen lopppuun. Molemmat sain hyvin piilotettua risukon ja lehtien sekaan.
Ensin Sa sai haisteltavakseen peltojäljen. Ensimmäisten namittettujen askelten jälkeen koira vähän poukkoili etsien nameja, mutta otti sitten jäljestä kiinni. Se jälkeen se meni kuin pieni juna :) Viimeisellä metrillä Sa sai selkeästi vainun loppupalkasta ja meni sen avulla jäljen loppuun. Pussi ei siis ollut hyvä valinta.
Metsässä Sa jäljesti todella hyvin alusta loppuun! Olin huomaamattani tehnyt yhden terävän 90-asteen kulmankin enkä ollut edes namittanut sitä, mutta Sa suoriutui siitäkin ongelmitta. Vikasta purkista koira olisi mennyt ohi. En päässyt harpaamaan jäljeltä helposti pois, joten eipä tuo ole ihmekään.
Vähän pelkäsin, että olin tehnyt etenkin metsäjäljestä liian vaikean, mutta mitä vielä, näitä lisää vaan! Pituutta voisi lisätä (tosin se ei ole niin helppoa kotinurkilla), askelvälejä pidentää vähitellen normaaleiksi, harventaa nameja entisestään ja opetella keppien ilmaisut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti