Jäljellä oli pituutta kolmisensataa metriä ja keppejä siinä oli 8. Jälki oli maaston mukaan mutkitteleva, ei kunnon kulmia. Metsämaasto oli vaihtelevaa; alussa se oli lehtipohjaa, sitten ryteikköä ja loppua kohden tavallisempaa varpumetsää. Siellä oli paljon risteileviä polkuja, polunylityksiä ja yhden pienen pätkän jälki meni polkuakin pitkin. Merkkasin pelkästään keppikohdat, jotta tiesin, että ilmaistessaan keppiä Sa ilmaisee oikean kepin. Muuten mentiin sitten koiraan luottaen. Jälki sai vanheta tunteroisen ennen ajoa.
Muutama metri aloituksen jälkeen Sa tarkasti taas jäljen kulun pyörähtämällä, mitä siis tekee usein ihan jäljen alussa. Hetken mentiin oikeaa jälkeä, kunnes Sa lähti hyvin varmana jäljestämään harhajälkeä. Jotakin siitä varmasti oli mennyt. Tässä vaiheessa kutsuin Saran takaisin omalle jäljelle. Oma jälki jatkui polkua pitkin ja Sa suoriutui hyvin polulta pois siirtymisestä. Sieltä löytyikin sitten eka keppi, jonka koira nosti. Alun lehtipohja tuntui olevan vaikeaa jäljestettävää, todennäköisimmin siellä risteilevien polkujen takia. Saran piti välillä tarkistella polkuja. Kaikki kolme lehtipohjaan jättämääni keppiä kuitenkin nousi. Viides keppi oli heti polun ylityksen jälkeen. Sa ylitti polun ongelmitta, meni suoraan yli, ei varmistellut polun suuntaisesti. Sillä oli kuitenkin niin draivi päällä, että keppi jäi ilmaisematta. Ennen seuraavaa keppiä Sa hukkasi hetkellisesti jäljen ja löysi takaisin jäljelle pari metriä kepin jälkeen. Keppiä merkkaava pyykkipoika oli niin kutsuvasti siinä lähellä, että kävin nappaamassa sen mukaani. Tästä häiriintyneenä Sa lähti jälkeä taaksepäin. Päästin liinasta irti ja katsoin mitä se tekee. Reilun liinan verran se meni jälkeä taaksepäin, sitten palasi takaisin siitä kohdasta, mistä kulki jäljen hukattuaankin. Keppiä se ei ilmaissut, vaikka siitä päältä menikin. Mutta hemmetti, ei nyt tarviis hämmentää koiraa! Loppujäljen Sa jäljesti hyvin. Tosin molemmilla kepeillä se olisi jatkanut matkaansa keppi suussaan, ellen olisi pyytänyt sitä tuomaan keppiä minulle.
Illemmalla tokoiltiin helteessä lähiparkkiksella.
- Ruutuja tehtiin alustan kanssa pallopalkalla. Ekan lähetyksen tein kävellessämme kohti ruutua. Sa juoksi sujuvasti ruudun läpi ikään kuin olisi odottanut pallon lentävän taakse. Sa etsiytyi sitten takaisin ruutuun ja alustalle. Palkkasin tästä. Toinen lähetys tehtiin n. 10 metristä ja kolmas n. 20 metristä. Molemmissa Sa kiersi ensin alustan taakse ja sitten asetteli vasta tassut alustalle. Mun makuun olisi enemmän se, että koiruus laittaisi tassun alustalle jo ennen kääntymistä.
- Tunnaritreenissä korostin nyt kapularingin ulkoakiertoa. Laitoin kapulat (5 kpl, toisiksi vikana oma) puoliympyrään ja kassin ympyrän keskelle esteeksi. Lähetin koiran kapuloille metristä. Sa kiersi nyt kapulat ulkokautta haistellen siististi ja toi oman.
- Liikkeestä istuminen tehtiin koemaisesti. Seuruuosuudessa Sa edisti, mutta muuten ihan hyvä suoritus.
- Otettiin pelkkiä suoria luoksetuloja. Ekassa palkkasin vauhdista. Tokassa käskin suoraan sivulle. Ekalla käskyllä Sa nousi seisomaan ja lähti liikkeelle vasta toisella käskyllä (?!). Otettiin sitten uudestaan ja saatiin muuten ihan hyvä luoksetulo, mutta perusasento oli vino. Ihan mun oma moka, mitäs nojailin koiraan päin sen vääntäytyessä perusasentoon. Otettiin vielä kerran ja se oli hyvä.
- Loppuun vielä eteenmeno. Olin jättänyt pallon kentän laidalle vauhtiluoksetulon jälkeen. Nyt lähetin koiran matkaan vastakkaiselta sivulta (n. 30 m matkaa?). Lähti hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti