Perjantain hämärissä treenattiin yliopiston parkkiksella. Ekana nauhallista ruutua kosketusalustan kanssa. Otettiin se pariin kertaan parista eri suunnasta pitkältä matkalta. Kaikki oli ihan jees. Sitten pikku-idaria. Ennen idaria tarkastin koiran kuulolla olon ottamalla kaikkia jääviä sekaisin leikin lomassa. Kierrokset vähän nousi näissä, mutta yhtä lukuun ottamatta kaikki meni kuitenkin oikein. Idarissa tehtiin tällä kertaa käännökset oikeaan. Koiran luokse kävellessä kävelin joka kerta koiran ohi ja vielä ympäri. Jäävät oli nopeita ja suoria, lisäksi Sa pysyi liikkumatta paikoillaan. Ainoana miinuksena ekassa ja vikassa liikkeellelähdössä kuului pieni vieno kertapiippaus. Ei kuitenkaan sen enempää, joten en puuttunut siihen. Otettiin vielä lisää seuraamista. Ensin vähän pidempi T-kirjaimen mallinen pätkä. Molemmat täyskäännökset tehtiin oikeaan. (Täyskäännös vasempaan pitäisi muuten treenata siistimmäksi.) Lopussa juoksuunlähdössä pudotin pallon kainalosta. Kainalopalkkaus näköjään vahvistaa pomppivaa seuruuta, joten sitä ei siis liian usein. Otettiin vielä toinen lyhyempi pätkä ilman kainalolelua ja johan oli seuruu siistimpää. Kaukoista tehtiin ensin i-s-i-vaihtoja läheltä ohjaten. Sitten kaikkia muita kolmena sarjana n. 10 metrin etäisyydeltä käskyttäen. Ekassa seisomaannousussa Sa otti jälleen askeleita (se eka on se kriittinen). Pahimmillaan liikkui kuitenkin vain parikymmentä senttiä koko sarjan aikana. Vikaan sarjaan laitoin takapalkaksi narupallon. Sen kerran Sa teki vaihdot täysin liikkumatta. Vikassa sarjassa annoin myös käskyt pitkillä väleillä. Kotimatkalla Sarps sai peruutella matalat rappuset. Se peruuttikin pitkän pätkän! (Peruuttaminen tosin pitäisi laittaa Saralta pannaan, sillä se tarjoaa sitä vähän joka asiaan. Se on vaan liian kivaa!)
---
Sunnuntaiaamupäivällä tehtiin tokotouhuja lähinurtsilla. Otettiin maalien kiertojen joukossa molempia pysäytyksiä sekä ruutuja. Ekaan seisomaan pysäytykseen Sa tarjosi maahanmenoa, joten seuraava otettiin tuplakäskynä (käsimerkki + käsky). Sen jälkeen seisomiset sujui taas pelkällä käsimerkillä. Maahanmenoihin käytin pelkkää käsimerkkiä. Se toimi, joskin maahanmenot oli pitkiä, kuitenkin aika samanlaisia kuin pelkällä käskylläkin. Voisi terävyyttä hakea lisää tuplakäskyillä. Ruutujen (ei nauhaa) lähetykset tehtiin siis sekä kiertoina että suorina pitkältä matkalta. Alkuun ruudussa oli kosketusalusta. Sen kanssa ruudut menee ongelmitta. Sitten otettiin ruutuja ilman alustaa, niissä pysäytin koiran käskyllä. Mun käskytys on liian aikaisessa. Koira kyllä ehtii ruutuun, mutta jää liian eteen. Otettiin vielä ruudun paikkaa naksutellen kaikista suunnista joko maalin kierron kautta tai ilman. Kaikissa Sa hakeutui heti oikeaan kohtaan. Koira siis osasi, mutta minä en... Johonkin väliin tehtiin tunnari. Tällä kertaa levitin maahan toistakymmentä kapulaa. Lähetys otettiin pitkästä aikaa pitkänä. Tunnari oli varsin näppärä. Tunnariotetreeni ei ole vielä tuottanut tulosta, sillä koira kantoi kapulaa sikariotteella. Se ei kuitenkaan purrut eikä korjaillut kapulaa suussaan. Otettiin sitten vielä kapulan pitoakin. (Tunnariotetreenit on tosin harvassa, sillä Sa tuntuu nyt nostattavan niistä liikaa kierroksia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti