Sara oli hieman liian lennokas. Tarkoitus oli palauttaa koira vain maan pinnalle, mutta onnistuinkin painamaan sen pieneen maanrakoseen. Onnneksi Sarps on sen laatuinen koira, jonka saa helposti nostatettua takaisin.
Alkuun tehtiin nauhallista ruutua ja se siis oli varsin lennokasta. Haetutin oikeaa paikkaa ruudussa ensin alustan kanssa, sitten naksutellen. Alustan kanssa sujui hyvin, mutta ilman sitä Sa haahuili ja säntäsi ruudusta takaisin. Eipä sillä väliä, kun homma toimii käskytettyänä (kunhan vain annan käskyn oikeaan aikaan). Viime kertaista nauhaongelmaa ei ollut. Otettiin pitkästä aikaa myös maaten ruudussa pysymistä. Ekalla koira nousi seisomaan pelkästä vilkaisusta kuten arvasinkin. Palautin koiran maahan ja sen jälkeen se nousi vasta kuultuaan seuraamiskäskyn. Näitä pitää muistaa ottaa useamminkin.
Tunnari tehtiin kertaalleen ympyränä, jossa kassi oli ympyrän keskellä. Oma löytyi ongelmitta, mutta tuodessa koiruus pikkasen pureskeli kapulaa. Otettiin sitten pitotreeniäkin. Viime aikojen metallin pidot tuntuu hitusen parantantaneen ongelmaa. Kapulan kanssa tehtiin askelsiirtymiäkin. Itse askelsiirtymät oli hienoja, mutta ne oli jo vähän liikaa, sillä Sa pureskeli niissä kapulaa... Askelsiirtymiä taaksepäin on kotona treenailtu seinän vieressä ja se on selkeästi tuottanut tulosta! Askelsiirtymisiä tehtiin myös ilman kapulaa ja lisäksi tehtiin kaikenlaisia käännöksiä, myös täyskäännöstä vasempaan. Treeni on tuottanut tulosta ja täykkäri sujuu paremmin, mutta vielä olisi parannettavaakin.
Otettiin kaikkia jääviä ja niistä liikkeellelähtöjä. Muut meni hyvin, mutta koiruus oli unohtanut istumisen täysin. Koirankin muisti on rajallinen ja sitä pitikin sitten pidemmän kaavan kautta muistella ennen kuin alkoi sujumaan. Kuten jäävissä myös kaukoissa istuminen oli hukassa. Onko tuo ihmekään, kun viime aikoina ollaan niin paljon keskitytty muihin liikeratoihin. Sa tarjosi m-i-vaihtoon seisomista ja kun en siitä sitä palkannut, niin koira ei tehnyt yhtään mitään. Hetken muistelun jälkeen sekin alkoi taas sujumaan. Vaihdot tehtiin reilusta viidestä metristä ja s-m-vaihtokin toimi useimmiten täydellisesti. S-i vaihdossa ei edelleenkään ole kehumista, mutta lähempänä läpimurtoa ollaan kuin ennen. Käsimerkiksi olen tähän päättänyt nyt liittää saman joka on m-i-vaihdossa. Sitä ollaan jo hieman otettu kotona.
Ohjattua noutoa tehtiin vain yhden kapulan voimin. Ensin noudatin vasenta kertaalleen ja sitten oikeaa pari kertaa. Oikeaan suuntan ruutu oli kapulan lähellä ja ekalla noutokerralla Sa meni melkein ruutuun asti, mutta viime hetkellä kääntyi hakemaan kapulaa. Tokalla hakikin kapulan näppärästi. Loppuun tehtiin paikallaanmakuu toisen koirakon kanssa. Tehtiiin vaan lyhyesti ja olin piilossa vajaan minuutin. Hyvin pysyi eikä reagoinut toisen käskytyksiin. Pitkin treeniä otettiin kontaktitreeniä perusasennossa. Kielsin aina kontaktin tippumisesta ja koira alkoikin pitämään katsettaan paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti