Ohjauskuvioita

Ensin rataa, jossa oli monta ohjauskoukeroa.

Kakkosesteelle koirat ohjattiin vekillä ja näin suunnattiin ne parempaan kulmaan seuraavia esteitä varten. Kolmosesteellä sitten vippaus (whisky-leikkaus). Puomilla tehtiin takaaleikkaus. Seiskalle mentiin pakkovalssaten. Ja 11. esteelle koirat oli tarkoitus ohjata taas vipaten. Sara oli liian nopea siihen, joten sille sopi paremmin sylkkäri.

Yllättävää kyllä, vaikein kohta radassa oli saada Sas 4. esteelle. Se hyppäsi mieluummin 9. esteen väärään suuntaan. Oman kropan suunnalla ja äänenkäytöllä nelosellekin meno luonnistui. Muuten ihan kivaa rataa, hienosäätöä nyt toki voi vähän joka väliin lisätä. Tehtiinkin 2. ja 3. hyppyjen vippausta erikseen (piste palkkana). Pakkovalssissa tuon tapaisissa kohdissa (kuten 7. esteellä) mun pitää olla tarkkana ohjauksen ajoituksen kanssa. Jos teen ohjauskuvion liian aikaisin, koira hyppää hypyn herkästi väärään suuntaan.

Toisessa radassa pääpaino oli keppikulmilla.

Rata tehtiin molempiin suuntin. Kepeille meno tuntui olevan vaikeaa vain ykkössuuntaan mennessä. Sa aloitti pujottelun useimmiten toisesta välistä. Tähän auttoi oma vähäisempi liikkuminen ja koiralle tilan antaminen (se osaa jo itse!).

Treenien päätteeksi jäähdyteltin taas porukalla. Koirat kirmaili iloisesti heinikossa, kunnes Sara alkoi kiljumaan ja kiljui kiljumistaan. Se tuli luokse ja edelleen vain kiljui. Sain koiran rauhoittumaan ja lopettamaan huutamisen. En löytänyt koirasta mitään vikaa, se ei aristanut mitään kohtaa, liikkui ja käyttäytyi normaalisti (kiljumisen jälkeen siis). Kotona tarkemmassa syynissä löytyi sitten oikeasta kyljestä haava (n. 2 x 3 cm). Pusikossa oli vissiin jotain, joka naarmutti koiran kylkeä. Tilanne säikäytti Sarpsaa (ja minua!) kaiketi enemmän kuin satutti.