Tein jäljen lähipuistoon nurtsipohjalle. Jälkeä ei ollut pituudella pilattu (n. 150 m), mutta kaikkea muuta haastavaa löytyi kyllä. Aika alussa oli 90-asteen kulma oikeaan. Jonkin matkaa sen jälkeen ojan ylitys. Sen jälkeen jäki jatkui suht suoraan, alustaksi vaihtui multaisampi pohja. Lopussa oli paljon tallotun polun ylitys. Sää oli aurinkoinen, mutta maa aivan märkää (vaikeinta Saralle). Jäljen en antanut juurikaan vanheta, sillä puisto on paljon käytetty. Ehdittiinkin juuri sopivasti takaisin näkemään, kun täti pikkukoiransa kanssa käveli jäljen yli (ja suunnasta päätellen todennäköisesti myös jostain muustakin kohdasta). Alussa otettiin parin metrin jana. Koira sai haparoiden jäljestä kiinni ja vasta kulman jälkeen jäljestäminen alkoi näyttää jäljestämiseltä. Jatkossa siis janan ja ekan kulman väliin enempi pituutta ja palkka edelleen janan jälkeen, nyt palkka kepin muodossa tuli vasta kulman jälkeen. Alustan vaikeus näkyi tavallista hitaampna etenemisenä. Ennen ekaa keppiä oli se harhajälki. Sa tarkisti sen, jatkoi kuitenkin omaa jälkeään ja löysi kepin. Aika hyvin olivat siis sijoittaneet harhailunsa; sain palkattua koiran heti, kun se palasi oikealle jäljelle! Ojan ylitys oli myös vähän vaikeaa. Kepin olin sijoittanut aivan ojan toiselle puolelle ja luulen, että se oli liian lähellä ja sotki etenemistä. Multaisassa kohdassa etenemisvauhti hidastui ensisestään. Eipä olekaan aiemmin ollut multapohjaa. Kolmannestä kepistä Sa meinasi kävellä yli. Tai kävelikin, mutta itse palasi takaisin sen nostamaan. Sitten päästiin kohtaan, jossa oli koirapuisto vieressä (kävelytie välissä). Ja koiria toki puistossa. Joku haukahti, Sas vain vilkaisi sitä ja jatkoi vain jäljestämistään! Lopun polun ylityksessä hajosi koko homma. Se oli liian vaikeaa Saran osaamiseen nähden. Loppuun kuitenkin päästiin, ennemminkin kuitenkin sattuman kun jäljestämisen kautta. Kaiken kaikkiaan paremmin meni kuin edes oletin. Jälki oli kuitenkin hyvin haasteellinen Saralle. Ja kaikki kepitkin (5 kpl) nousi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti