SARAN kanssa osallistuttiin Vappu Alatalon hyppyseminaariin Purinalla. Alkuun oli teoriaa ja siinä käytiin paljolti samoja asioita kuin Ulla Kaukosenkin kurssilla. Erityispaino sillä, että koira itse oivaltaa miten hypätä ja suoriutuu hyppäämisestä itsenäisesti. Harjoitteissa Saran kanssa tehtiin ensin perussarjaa. Ekoissa Sa rynni ja käytti huonosti takapäätään. Liian kiire lelupalkalle? Tätä korjattiin laittamalla rimat vinoiksi joka toinen eri suuntaan. Tämän jälkeen koira paransi ja käytti takapäätään myös suorilla rimoilla perussarjassa. Sitten set point. Yksittäinen hyppyeste meni vielä ookoosti. Saran tyyli on hypätä rimaa hipoen, se ei hyppää yhtään ylimääräistä. Okserina koiralla oli vaikeampaa. Se tarvii enemmän voimaa (lihaksia) takapäähänsä. Eli ohjelmaan tulee nyt perussarja okserein. Kerran tai kaksi viikkoon voisi sitä tehdä muutaman toiston kerrallaan. Vähitelleen lisätään toistoja ja varioidaan. Eli muutetaan ohjaajan paikkaa (sivuttaisetäisyys!), otetaan mukaan ohjaajan liike, lisätään putkeen meno, hetsataan ja vedätetään tms. Takaakiertojen rimat nyt korkeintaan 35 cm. Nostetaan ne sitten takaisin ylös, kunhan koiralta löytyy enemmän työntövoimaa.
Seminaarissa oli puhetta myös pentujen kanssa tekemisestä. Eli treenataan erikseen hyppytekniikkaa, esteiden oikeaa suoritustapaa, ohjauskuvoita ja ohjaajan liikkumista. Muita onkin tullut hyvin RINNAN kanssa tehtyä, mutta enemmän voisi totuttaa sitä ohjaajan liikkumiseen. Tätä otettiinkin sitten jo vähän lenkkeillessä. Otettiin ohjaavaan käteen tulemista ja käännöksiä. Lisäksi eteenirtoamista ja kiertoja. Kierrot toimi hyvin, muttei kannata tehdä niitä lapaset kädessä... Treenattiin ohella paikallaan odottamista ja parin epäonnisen toiston jälkeen penne pysyi paikoillaan mun juostessa täysiä pennusta poispäin tai hyppiessä paikoillani. Hieno pentu! Kotiterassilla tehtiin vielä vaikeampi tunnari. Jätin väärät näkösälle ja piilotin oman niiden taakse lumeen. Rinnahan ei ole näitä tehnyt. Nyt se haisteli moneen kertaan väärät läpi ja luovutti. Se toi kolmesti väärän. En reagoinut näihin mitenkään (ihastelin vain mielessäni sen hienoa istumista kapula suussaan - vähän vaan treeniä lisää, niin se osaa luovutusasennon!). Kolmannen jälkeen pentu kävi vielä väärät haistelleen läpi ja alkoi sitten etsiä muualta ja aikansa etsittyään löysi oman, jonka sitten toi. Näitä lisää ja malttia myöskin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti