Pääsiäistä...

...vietettin pohjosessa. Ohjelmassa oli lomailun lisäksi treeniäkin.

RINNA osallistui ensimmäistä kertaa elämässään paikallisen koiraseuran mätsäriin. Pentu meni vielä pennuista. Rin sai sinisen nauhan eikä sijoittunut. Olin hyvin tyytyväinen pennen esiintymiseen. Näyttelyesiintymistähän ei olla treenattu lainkaan ja paikan päällä pentu tutustuikin vasta näyttelyremmiinkin :p Arkipaikallaanolokäskyllä Rin seisoi hievahtamatta paikoillaan. Tuomaria se vilkaisi ja heilautti häntäänsä. Sitten keskittyi taas minun tuijottamiseen. Tuomari sai katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida koiraa ilman mitään ongelmaa. Rinna piti vaan katsekontaktia koko ajan minuun. Näyttelyitä ajattellen yläviiston sijaan pennelle voisi opettaa aloaviistoon katsomisen (vaikkapa käteen) kevyehköjen korvien takia. Ravi meni Rinnalla välillä liian vauhdikkaaksi, mutta satunnaisesti pentu esitti ihan nättiäkin ravia.

Kumpanenkin koira sai haisteltavakseen vieraamman ihmisen (Villen) tekemän jäljen ja lisäksi pääsivät tekemään esineruutua. Esineruudulla oli kokoa n. 2 x 50 m ja sinne laitettiin kolme esinettä: takalaitaan pehmolelu, n. 45 metriin pallo risukasaan ja n. 10 metriin sukkahousumytty. Esineet jätettiin tallauksen yhteydessä. RINNA ensin. Se rallateli vauhdikkaasti alueella ja vähän alueen ulkopuolellakin. Ensin se toi takalaidan lelun ja toisella kertaa etummaisen sukkahousumytyn. Kolmatta kertaa en sitä enää lähettänyt. Molemmissa penne toi esinetta vauhdikkaasti hyvällä otteella ja vapautinkin sen leluun, kun se oli muutaman metrin päässä. Pentu kyllä repimäleikki, mutta esineet tuntui kiinnostavan leikkilelua enemmän. Jatkossa siis ihan paras lelu palkaksi. SARA nouti kaikki esineet, samassa järjestyksessä kuin Rinnakin. Viimeiseksi jäi siis risukon pallo ja sitä etsittiinkin tovi.

Jäljet tehtiin pururadan metsään. Molempien jäljet ehti vanheta n. 40 min. Pääasissa pohja oli varvikkometsää. Paikoin oli kuitenkin luntakin ja vetistä maata. RINNAN jälki oli parisen sataa metriä pitkä. Lopussa oli purkki ja sen päällä keppi. Alkuun jälki meni polkua pitkin ja poikkesi siitä metsään 90 asteen kulmassa (oikeaan). Lopussa oli toinenkin 90 asteen käännös oikeaan. Rinna selviytyi jäljestä kiitettävästi. Se eteni kuin pikajuna, piti ihan kaksinkäsin pitää kunnolla hihnasta kiinni. Polulta metsään poikkeaminen, kulmat, maaston vaihtelut ei olleet mikään ongelmaksi. Ongelmana oli lopussa purkin + kepin ilmaiseminen. Penne nimittäin vaan jatkoi suoraan niiden ylitse ilman mitään huomiota niitä kohden. Jouduin ihan muutaman kerran kunnolla antamaan apuja ennen kuin pentu oli maassa. Jäljestäminen siis sujuu, mutta niille olemattomille ilmaisuille pitäsi tehdä jotain...

SARAN jälki oli nelisen sataa metriä pitkä, muistutti lähinnä J-kirjainta, ei siis kunnon kulmia. Keppejä oli kolme. Sarallekaan ei otettu janaa, kumpahan vain käveltiin jäljen alkua kohden. Sara nappasi jäljen hyvin ja jäljesti kivanoloisesti ekalle kepille asti. Sen se ilmaisi hyvin. Pari polun ylitystä mentiin sujuvasti. Ekan kepin jälkeen maasto vaikeutui (lunta). Saralla oli selvästi vaikeuksia lumisissa kohdissa ja jälki hukkuikin muutaman kerran. Koira kyllä löysi aina itsenäisesti jäljelle takaisin. Lopuista kepeistä Sas olisi mennyt vaan yli. Jäljentekijä huomautti koiran menneen kepin yli ja otin koiraa takaisin sen verran, että kepitkin tuli ilmaistuksi. Jälkimmäisiä keppejä ei ollut hajustettu kovinkaan pitkään, ehkä johtui siitä? Tai ehkä vaikeampi maasto vaikutti keppien ilmaisuun?

Luontokuviakin otettiin:

Kuvat Ville Korhonen.