Valmennusrenkaan koulutuspäivä

Osallistuttiin SARAN kanssa TOKOn valmennusrenkaan koulutuspäiville Keravalla. Koko nurmikko oli yhtä keltaista kukkaketoa. Voikukkaa oli joka puolella. Alkuteorian jälkeen koirakot jaettiin ryhmiin ja ryhmät kiersi kolmella rastilla. Ensimmäisellä rastilla kouluttajina oli Mari Leivistä ja Ansu Leiman. Saralle otettiin ensin häiriöseuraamista. Seuruukaavio kulki kohti ihmisiä ja niiden välistä. Lisäksi maassa oli häiriöitä ja häiriökäskyjäkin huudeltiin. Liikkuri kulki lähellä. Koko pitkän kaavion aikana Saran kontakti katkesi pari kertaa, kuitenkin katkos oli niin nopea etten edes ehtinyt puuttumaan siihen. Kahteen kertaan koira myös äännähti lähdössä. Mun moka, lähdin liian nopeaan liikkeelle (paikallaankäännös ja liikkeelle, treenaa rauhallinen lähtö näihin). Hyvää työtä Saralta. Häiriöt ei olleet sille häiriöksi, vaan se teki työtä rennosti. Se teki askelsiirtymiäkin ja paikallaankäännöksiä aivan seisovien ihmisten vieressä. Oli puhetta myös kontaktista perusasennossa. Mähän en ole sitä Saralta vaatinut ennen liikkeeseen lähtöä. Voisin ottaa erillisen käskyn, millä koira tietää pitää kontaktin perusasennossa. Esimerkiksi ohjattua noutoa varten en halua sen pitävän kontaktia kapuloita viedessä. Tehtiin myös zetaa (järjestys i-m-s). Koira ei ennakoinut liikkeellelähtöjä ja lähti liikkeelle yhdestä käskystä. Ihan hyvältä kuulemma näytti. Mulla itsellä on vaan jostain syystä vähän epävarma olo näissä, liikaa osia. Voitaisiin enemmän purkaa liikettä osiin ja treenata niitä erikseen. Lopuksi otettiin paikkamakuuta ryhmänä. Otin koiran perusasentoon ja kontaktiin "Valmis"-sanalla. Sara näki ötökän ja vilkaisi, mistä kielsin. Koira meni lukkoon. Se vaati kaksi käskyä maahanmenoon ja jäi pieneen lonkka-asentoon makaamaan. Koko 2 ja ½ -minuuttisen makuun se oli samassa asennossa. Sivullenousuun tarvittiin taas kaksi käskyä, sen verran lamaantunut se oli vielä pörriäisestä.

Ruokatauon jälkeen siirryttiin toiselle rastille Riitta Jantunen-Korrin ja Katariina Kainulaisen oppiin. Juuri ennen omaa vuoroa Sara näki taas ötökän ja paineistui. Tarkoitus oli ottaa ruutua. Merkille koira lähti. Lähti hieman sivuun, mutta korjasi itsensä merkin taakse. Saraksi hidas meno ja asento merkin takana oli hieman vino. Ruutuun lähetyksellä koira lähti tulemaan luokse. Luovutin. Otettiin helpotettuna näyttöruutuna merkiltä. Koira juoksi ruutuun, mutta normaalia hitaampaa. Keskusteltiin Saran oikeanpaikanhakuongelmasta ruudussa. Unohdan nyt takanurkkapaikat ja vaadin koiraa menemään ruudussa keskelle taakse. Koiralle on loogisempaa hakea aina samaan kohtaan. Lopuun otettiin vielä oikean paikan hakua ruudussa. Se sujui, Sara oli päässyt jo ötökän yli.

Kolmannella rastilla oli koulutti Tesu Åberg ja Sirke Viitanen. Saralle valitsin kaukot häiriöllä. Ensin ihmisjoukko koiran takana ja molemmat kouluttajat liikkumassa koiran sivuilla. Matkaa oli muutama metri. Teetin koiralla satunnaisessa järjestyksessä vaihtoja (ei s-i). Koira teki kaiken oikein välittämättä häiriöstä. Seuraavaksi yleisö koiran ja minun väliin sekä kouluttajien aiheuttamaa häiriötä. Muuten kaikki oikein, mutta yhteen m-s-vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä. Samalla Sirke taputti käsiä koiran vieressä ja yleisö ehkä esti käsimerkin näkymisen, joten Sara ei ehkä kuullut eikä nähnyt ekaa käskyä. Seuraavaksi uudestaan ruutua. Halusin onnistuneen ruudun. Ehkä Sas bongasi taas ötökän, sillä alkoikin taas alamäki. Merkillemenoon vaadittiin kolme käskyä. Sara ei vaan irronnut perusasennosta. Ruutuun se meni ensin sivuun ja toisella käskyllä korjasi, muttei tarpeeksi. Annnoin sen tulla pois. Eli luovutin taas. Etenkään treeneissä (ei myöskään kisoissa) saisi luovuttaa vaan pitäsi saada aina loppuun viety suoritus, vaikka koiraa enemmänkin auttamalla. Tämä mun pitäisi kunnolla sisäistää! Uusinnalla Sas teki merkin ja ruudun ookoosti. Ei parasta Sarpsaa, mutta pääsimpä kuitenkin palkkaamaankin koiraa.

Voi itku tuota Saran ötökkäpelkoa :( Ennen Sara tykkäsi napsia öttiäisiä (jota toki kielsin sitä tekemästä), mutta viime kesän jälkeen koira on reagoinut ötöihin paineistumalla. On taitanut ötökkä pistää ja herkkiskoirahan reagoi nyt siihen. Mä en saa yhtään lähteä mukaan Saran reaktioihin. Sara on rehellinen koira. En usko, että se mitenkään "näyttelee" tilannetta päästäkseen helpommalla. Se vaan tekee asiasta liian ison. Voisin siis jatkossa vaan vaatia normaaliin tapaan koiralta suoritusta, ottaa ötökät normaalina häiriönä. Sarakin saattaisi kokea, ettei se kuolekaan vaikka ötökkä pörrää vieressä. Se kuitenkin pääsee noista ötökkäkohtaamisistaan ylitse melko nopeaan.

---

Tokon parista jatkettiin suorilta agitreeneihin. Sara ei vaikuttanut yhtään väsyneen pitkästä päivästä. Se oli kuitenkin radalla ehkä hieman paremmin kuulolla kuin normaalisti. Mua ehkä jo väsytti...

Ensin miellettiin radan alkavan ykkösesteestä. Menin ottamaan koiraa vastaan kolmannen esteen taakse. Sa hyppäsi hyvin välissä kakkosesteenkin, kun ohjasin sen työnnöllä sinne. Ekalla kierroksella ohjasin koiran valssilla seiskahypylle ja sen jälkeen loput esteen putken toiselta puolen. Riskinä oli koiran meno putkeen kasin jälkeen - ja kerranhan sinne mentiinkin, mutta kun pidin oman rintamasuunnan tiukasti kohden seuraavaa estettä, niin saatiin radalle onnistunut päätös. Parempi tapa ohjata viimeiset esteet oli kuitenkin ohjata hypyt putken puolelta ja jaakottaa seiskaesteellä. Samaa rataa tehtiin myös ikäänkuin radan osana eli lähdöt tehtiin rinta rinnan koiran kanssa. Ensimmäisten esteiden alapuolelta ohjaten tein takaaleikkauksen kakkosen ja kolmosen välissä. Se käänsi koiraa hyvin pois putkelta. Vaikeinta oli saada koira hyppäämään nelonen oikeinpäin. Tiukalla käskytyksellä se onnistui, löysemmällä käskytyksellä Sas hyppäsi hypyn aina väärinpäin. Alun hyppyjen yläpuolelta ohjaaminen oli vaikeampaa. Kokeilin ensin tehdä takaaleikkaukset 1.-2. ja 2.-3. esteiden välissä. Toimisi varmaan, jos hioisi enemmän. Parempi oli ohjata kaikki kolme estettä yläpuolelta. Juosta vaan täysillä niin, että ehdin ohjata koiran kolmosella vastakkaisella kädella.

Saran kanssa tehtiin rataa vain keppeihin asti. Se olikin vaikea keppikulma. Onnistui, kunhan vain jatkoin omaa liikkumista toista keppiä kohden, että koira haki oikean aloitusvälin. Enkä lähtenyt liikkumaan keppien suuntaisesti ennen kuin koira oli löytänyt pujottelurytmin (oli kolmannessa välissä). Lisäksi tehtiin A-estettä yksittäisenä. Speed pumb ennen estettä rikkoo rymiä sen verran, että koira ei hyppää voimalla esteeseen. Haluaisin kuitenkin opettaa Saran kiipeämään A:lle koskettamalla aivan alalaitaa. Sitä varten taidan sittenkin opettaa Sarallekin kehikon. Alastulolla voisin käyttää kosketusalustaa siten, että koskettaakseen alustaa koira joutuu tulemaan 2on2offiin aivan alalaitaan.