Toisen koiran syndrooma

Tokoiltiin lähipuiston vastaleikatulla nurtsilla. SARALLE ensin ohjatun noudon ja ruudun erottelua. Kapulat ja ruutu oli vastakkaisissa suunnissa. Ruutu oli punaisista merkeistä. Ohjatussa ensin oikeanpuolimmaisen kapulan nouto. Koira meni merkille vinoon ja siitä olikin näppärä lähteä keskimmäiselle... Toistolla se suuntasi oikeaan. Väliin ruutu, merkiltä vasempaan. Ihan täydellinen. Sitten taas nouto, vasen puoli. Taas merkille vinoon ja siitä jälleen keskimmäiselle. Korjauskäskyihin vain suuntakäsky, ei noutokäskyä. Toistolla taas sujui. Sitten taas ruutu, nyt merkiltä oikeaan. Täydellinen edelleen. Tässä välillä tehtiin merkillä suoraa asentoa. Ei ollut ongelmaa, eikä sen jälkeisissä noudoissakaan. Otin yhden noudon luovutusasentoon asti. Se oli suora. Merkkiä pitää tehdä nyt kuurina eikä saa alkaa lipsumaan suoruudesta!



Sitten erotteluna luoksetuloa ja kaukoja. Kumpaankin on tarkoitus tehdä paremmat virittelyt. Luoksetuloissa kutsuin koiran mukaan jo kävellessä siitä poispäin, palkkasin vauhdista tai otin suoraan sivulle. Kaukoissa tehtiin vain eka vaihto. Tuntui toimivalta.



Tunnari tehtiin kapulaläjällä. Vein kapulat valmiiksi eikä koira nähnyt vientiä. Eikä se nähnyt kapuloitakaan lähtöpaikalta. Sas meni nenä maassa kapuloille. Se joutui haistelemaan tovin, kun oma ei vain sattunut kohdalle. Maltti kuitenkin riitti. Palautuksessa laukka tippui raville pari metriä ennen. Luovutusasento oli tässäkin suora, ehkä se on jo korjattu? Tehtiin vielä yhden tunnarin etsintä, jossa palkkasin vauhdista. Näitä lisää.



Lopuksi vielä ketjutus. Seuraamista, eri tempot ja kaikki jäävät. Jätän nyt vartaloavut suoristamiseen toistaiseksi pois, työstetään suoremmat asennot kuntoon sitten kisojen jälkeen. Nyt istuminen oli aavistuksen vino, mutta seisominen oli suora. Maahanmenoon annoin vartaloavun. Sitten vielä kaukot. Oli aika hyvät.



RINNAN kanssa tehtiin paljolti seuraamista. Otin koiran vain suoraan hommiin, vaikka sitä olisi pitänyt purkaa ensin. Unohdin. Tehtiin ensin perusasennossa kontaktia, sitten käännöksiä paikoillaan ja lopulta pitkiä suoria kaikissa tempoissa. Keskityin lähinnä vain kontaktiin. Juoksussa koira alkuun helposti pudottaa kontaktin. Siihen treeniä. Paikka oli liian edessä. Palkkailin lelulla taakse ja loppua kohden paikkakin siirtyi taemmas.



Tehtiin myös tunnari. Rin latasi täysiä kapuloille ja ehdin jo miettiä ettei nyt tuu mitään. Mutta mitä vielä, vauhdikkaasta alusta huolimatta koira keskittyi hienosti kapuloilla. Se haisteli nätisti ja poimi oman suuhunsa. Palautus alkoi ravilla, mutta koira nosti sitten laukan. Palautuksiin edelleen treeniä. Ruutua tehtiin voittajana. Unohdin taas Rinnan ongemat ja lähetin sen vain ruutuun. Menihän se, mutta se teki taas pyörähdyksen ruudun etuosassa ennen kuin meni taakse asti. Toisena tehtiin leluruutu ja jätettiin siihen.



Että osaakin olla vaikeaa treenata kahta koiraa tavoitteellisesti! Toistan Rinnan kanssa jatkuvasti samoja virheitä. Ei siis ihme, että sen osaaminen tuntuu junnaavan vaan paikoillaan. Toisekseen en edes suunnittele Rinnan treenejä ja tehdään vaan mitä mieleen kulloinkin tulee. Suunnitelmallisuus puuttuu täysin. Pitäisi vissiin priorisoida kummankin koiran harrasteet.