Järkileiri

Viikonloppuna tuettiin holskujen IPO MM -kisoihin matkaavien reissua osallistumalla leirille Räyskälässä. Leiri oli oikein onnistunut! DOT oli peltojälkiryhmässä, jossa kouluttajana oli Satu Juurikka. 

Tämä kausi on vielä aluillaan ja oli hyvä saada heti kauden alkuun uutta opeteltavaa ja suuntaa edetä. Leirin treenien aiheena Dotin kanssa oli liinan käyttö. Haluaisin Dotin ajavan löysällä liinalla. Tähän asti koira on ajanut tiukalla. Tämä tehtiin nyt vain antamalla koiralle liinaa ja samaten vastuuta jäljestä. Luulin sen olevan vaikeaa ja ajattelin koiran häviävän vauhdilla horisonttiin, mutta mitä vielä, sehän käveli jälkeä pitkin. Tokikin tarkkuus kärsi, mutta eiköhän toistojen myötä päästä takaisin siihen missä oltiin ja siitä eteenpäin. Liinan käytössä mulla on vielä paljon treenattavaa. Liina on helppo pitää löysänä koiran mennessä sopivaa vauhtia, mutta koiran kiirehtiessä lähden helposti pitämään liinaa edelleen löysällä ja juoksen koiran perässä. Mun tulisi silti määrätä tahti, joka tulee olemaan sopiva rauhallinen kävelyvauhti.

Sunnnuntain viimeinen jälki oli vieraan talloma kulmilla ja siitä video alla. Paalulle ja ennen sitä pitää ottaa hallinta mukaan, ei enää lenkkeillä paalulle. Tarkkuutta toivon mukaan saadaan taas takaisin toistojen myötä. Kulmissa Doo meni yli, mutta osasi se itse ne lopulta korjata. Nämä oli ekat kulmat löysällä liinalla ja jo toisessa kulmassa koira piti parempaa huolta jäljestä. Toivottavasti suunta on jatkossakin sama. Hirvee raakilehan Dot vielä on, mutta hirveesti se on kehittynyt!

Viiden päivän koe

MITÄ TEHTIIN?
RINNA teki viitenä peräkkäisenä päivänä koemaisesti voittajan liikkeitä ilman konkreettiista palkkaa. Ei välipalkkoja, ei loppupalkkaa.

MISSÄ TEHTIIN?
Joka kerta oltiin eri paikassa. Sunnuntaina Klaukkalassa Kennelliiton sisähallissa, maanantaina HAU:n hallissa, tiistaina lähipuistonurtsilla, keskiviikkona lähihiekkakentällä ja torstaina HAU:n ulkokentällä.

MITEN TEHTIIN?
Joka kerta tehtiin joko kaikki voittajan liikkeet tai ainakin suurin osa niistä. Liikkeet tehtiin joka kerta eri järjestyksessä. Kolmesti meno oli liikkuroitua ja kahdesti ilman.

MIKSI TEHTIIN?
Tehtiin, jotta saisin jotain uutta Rinnasta irti.

MIKÄ OLI TULOS?
No ei oikeastaan mikään : p Koira ei näiden koemaisten suoritusten aikana muuttanut mitenkään käytöstään. Ääntä ja kiihkoa tuli siellä missä ennenkin, eikä mikään koiran käytös ollut uutta tai edes yllättänyt.

Parit aksatkin muistiin isompien aksoista:

Rinna tekee edelleen aksaa purkkipalkan kanssa. Pystyn nyt huoletta tekemään eri ohjauskuvioita enkä pelkää ohjata Rinnaa. Rinna tekee juuri niin hyvin kuin sitä ohjaankin. Rimat pysyy ylhäälä. Koira saattaa olla aika kiihkeänä lähdöissä. Räjähtävät lähdöt ei kuitenkaan ole vaikuttaneet tekemiseen radallla, mutta lähtöihin kaivataan silti rauhaa.

SARAN kanssa ole jatkanut äänetöntä ohjaamista. Koira kulkee paremmin, se tietää entistä paremmin mihin se on menossa ja näyttääkin kuulemma paremmalta :) Jännästi ilman ääntä ehdin paremmin ohjaamaan koiraa ja olen jopa liian ajoissa!

Maastoja

Kevättalvilumilla aloitettiin opiskelmaan jälkeä tarjonnan kautta DOTIN kanssa. Dotille on tehty aika runsas pohja namijäljillä. Ongelmana onkin ollut sen kiirehtiminen vain ruoan perässä. Ajoitin uuden projektin alun lumiaikaan, jolloin pystyin tekemään jäljet lumeen ja näin selvästi askeleet. Heti alkuun pystyttiin ottamaan mukaan myöskin harhajäljet. Alkuun naksuttelin ja palkkasin joka askeleen haistamisesta, sitemmin palkkasin enää silloin tällöin. Lumien sulettua otettiin ohjelmaan jälleen namijäljet, joissa tyhjillä olen edelleen palkkaillut satunnaisesti hyvästä askeleen haistamisesta. Projekti on ehkä tuottanut tulosta, sillä koira on jonkin verran rauhottunut jäljellä.

RINNA on ehtinyt korkata jo kaikki maastolajinsa tälle kautta. Jälkiä koira on haistellut kaksi. Eka jälki tehtiin muiden jo ajettujen namijälkien päälle. Rinnan jäljen tekijä oli kävellyt myös kaikilla namijäljillä kuten myös me muut. Metsän puolella oli jana ja sen jälkeen jälki siirtyi pellolle. Heti metsästä pellolle siirtymäkohdassa jälki ylitti ensimmäisen namijäljen (Dotin jälki). Maiseman vaihdos ja häiriöjälki oli koiralle vaikea. Sittemmin jälki ylitti vielä kaksi muutakin jälkeä, mutta nämä ei olleet niin vaikeita. Rinna vain pisti poskeensa muutaman namijäljeltä jäädyn namin ja siirtyi takaisin omalle jäljelleen. Kaikki kolme keppiä löytyi.

Toinen jälki oli kilometrin mittainen yhdellä kepillä. Sara ja Dot oli lenkkeilemässä samalla ja ihan kiitettävästi ne risteili jäljen päällä. Ne tuotti Rinnalle vaikeuksia kahteen kulmaan jäljen alkupuolella. Ekaa kulmaa ennen oli polun ylitys ja jälki kävi tekemässä kulman toisella puolen palaten jälleen polun yli takaisin. Toisen kulma oli vasten ojaa. Näissä molemmissa jälkeä talloessa häiriökoirat jatkoi matkaansa mun tehdessä kulmaa. Rinna meni lankaan ja harhautui. Se selvisi molemmista palaamalla jälkeä takaisin päin ja piti sitten parempaa huolta jäljestään. Loppuun päästiin ja keppi löytyi. 

Saralle aksaa, Rinnalle tokoa

SARA agikisasi tänään jälleen Irenen kanssa. Tällä kertaa kisat oli PORSK:n ja pidettiin JAU:n hallissa. Tuomarina oli Janne Karstunen. Olin katsomossa ja rankkaa oli, sillä jännitin yhtä paljon kuin itse kisatessa. Mutta kyllä kannatti! Ekalta radalta nolla (-8,78 etenemä 4,83 m/s) sijoituksella 2./36. ja SERT-H! Eli hyppytili on nyt auki. Jottei makiaa mahan täydeltä, niin kahdesta muusta radasta tulokseksi HYL.

Päivemmällä RINNA oli uusien tokotuomarikokelaiden arvioitavana Kennelliiton tiloissa Klaukkalassa. Tehtiin voittajan yksilöliikkeet ensin kahdessa osassa normijärkässä ja paikkis vikana. Koira sai pelkkää sosiaalista palkkaa. Treenatessa Rinna on ollut jo hiljaisempi, mutta näköjään se ei ole vielä(kään) siirtynyt koemaiseen suoritukseen.

Seuraamiset sekä kaaviossa että zetassa oli vielä aika seuruukaavion alkua lukuunottamatta hiljaista, mutta vauhtiliikkeet (ruutu ja noudot) sai ääntä esiin. Lisäksi tunnarissa Rin joutui rauhoittelemaan itseään ottamalla etäisyyttä kapuloihin välillä ennen kuin pystyi keskittymään oikean hakemiseen. Kaiken tämän koira teki ilman lisäkäskyjä itse palaten takaisin kapuloille. 

Tekniikassakin on vielä tehtävää, mutta suurin ongelmahan on edelleen Rinnan kierrokset. Seuraavaksi Rin saa tehdä useampana peräkkäisenä (tai lähekkäisenä) päivänä liikkeet läpi ilman konkreettista palkkaa. Testataan mitä tapahtuu.

Noin muuten Rinna on jatkanut kuuntelutreenejään. Vaikeaakin on ollut. Rinnan on vaikea päästä välillä asioista irti. Sillä on ollut vaikeuksia suorittaa tehtävä, kun ensin virittelen koiran siihen, mutta appari näyttääkin jotain muuta. Esim. virittelyt merkille, appari näyttää ruutua ja käskystä koira lähtee ruutuun merkin sijaan. Sisäkkäin olevat tehtävät on olleet vaikeimpia. Ruutu-kierto-erottelu oli vaikeaa, kun kiertomerkki oli metrin päässä ruudusta ja sinne mentiin ruudun läpi. Ensin koira ei irronnut kiertoon asti vaan jäi jumimaan ruutuun, sitten koira ei enää pysähtynyt ruutuun vaan juoksi sen läpi kiertoon. Ruutu-nouto-erottelussa koira oli vaikea päästä irti kapulasta. Se meinannut pystyä pysähtymään ruutuun matkalla kapulalle. Kuitenkin kapulan ollessa ruudun edessä koira pystyi helpostikin juoksemaan sen ohi ruutuun :p

Jirkaa

Käytiin alkuvuodesta Jirka Vierimaan luennolla ja siitä se sitten lähti: kerättiin porukka kasaan ja otettiin sarja yksäreitä Jirkalta. Jirkan koulutus on operanttia perustuen käyttäytymisteoriaan, joka ei kuulemma ole ollut vielä koskaan väärässä! 

Lauantaina oli eka kerta. RINNAN mielentiloja treenattiin intervallina. Koiraa kylkimakuutettiin, josta lähetettiin putkeen ja putken jälkeen koira jälleen kylkimakuuseen. Kiihdyttävästä rauhaan, rauhasta kiihdyttävään ja niin edelleen. Välillä koira vapautettiin kyljeltä putken sijaan hakemaan namia kädestä. Näin koira joutui olemaan avoin minua kohtaan ja kuuntelemaan. Kylkimakuuasennon otto vaatii tällä hetkellä avustusta. Treenistä saisi enempi irti, mikäli koira osaisi ottaa asennon pelkällä suullisella käskyllä tai tarjoamalla, joten se työstöön. 

DOTIN treeneistä sain isosti irti! Dot oppii niin nopeasti ja helposti, kun se saa itse asian ymmärtää tarjonnan kautta. Helppoa se ei välttämättä ole, sillä asia pitää kuitenkin osata esittää koiralle siten, että se ymmärtää asian oikein. Koira ehtii usein tehdä turhaa toimintaa, sillä sillä on liikaa aikaa palkkauksen ja seuraavan tehtävän välissä. Lisäksi palkkauksen oikea ajoitus on edelleen vaikeaa. Nämä aiheuttaa koiralle turhaumaa, joka Dotin tapauksessa purkautuu ääntelyllä. Tällä kertaa Dot opetteli käsikosketukseen kestoa. Nyt sillä oli varsinaisen tehtävän lisäksi tarjolla matto, johon se saattoi turvata turhautuessaan eikä ääntä päässyt. Tämä nyt ehdottomasti mukaan kaikkeen treeniin. Maton sijasta voisin opettaa sille tietyn asennon, johon se voi turvautua huonosta fiiliksestä. Se olisi suoraa palautettu mulle treenin kulusta. 

Päivemmällä SARA sai ekan rallitittelinsä eli Sarppa on nykyään RTK1 Sarppa! Rallykisa käytiin Lahdessa VAU:n järjestämänä. Tuomarina alossa oli Heikki Palosaari. Sabotoin jälleen koiran hyvää suoritusta :p Kyltillä 23 (koira eteen vasemmalta ja takasin vasemmalle sivulle istumaan) hätäilin, kun koira ei ollut tulossa suoraan eteen ja uusin kyltin. Uusinnassa kiirehdin liikkeelle ennen kuin koira ehti istua kunnolla sivulle, joten pisteitä menetettiin uusinnasta kolme ja väärin suoritetusta liikkeestä kymmenen. Lopputulemana siis 87/100 p. ja RTK1.

How cool

Mä elän nyt jonkinlaista agilityn nousukautta. Agilityvuosia on jo monta takana, mutta opin silti koko ajan lajista lisää, kuinka siistiä! RINNAN treenit on nytkähtäneet reippaasti eteenpäin. Koiraa ohjatessa olen varmempi ja se on varmasti juurikin se mikä on tuonut menoon muutoksen. En varmistele turhia tai jää katsomaan koiran menoa vaan luotan siihen. Mun vähentynyt epävarmuus näkyy koirassakin ja suorituksessa. Vielä on matkaa kokonaisiin ratasuorituksiin, mutta suunta on oikea. Rinnan kanssa on nykyään rentoa mennä. Se ei pääse missään vaiheessa huutamaan turhaan. Radalle menotkin on nyt järjestetty siten, että heittelen nameja koiran etsittäväksi eikä koira jouda komentamaan minua, kun keskittyy niin heitettyjen namien saalistukseen. Tämä on vaikuttanut myöskin lähtöihin. Koira tulee useimmiten hiljaa lähtöasetelmiin eikä tässäkään vaiheessa aloita huutoa, vaikka namit on jo etsitty.

SARAN kanssa mulla on pitkään ollut vaikea ohjata koiraa kunnolla. Ohjaan helposti vaan sinne päin, sillä Sara korjaa munkin virheet. Nyt ollaan tehty ohjausta ilman turhia käskysanoja, "tässättelyjä" ja koiran nimen hokemisia. Hiljaisuudessa jouduin tekemään ohjauksen paremmin loppuun asti. Kun keskityn olemaan hiljaa, niin keskityn samalla ohjaukseen paremmin. Olen radalla läsnä koiran kanssa.  

Saran kisaaminen on nyt ulkoistettu täysin Irenelle. Heillä on tavoitteena kuulemma SM-kisat kesällä :)

Hiljaa hyvä tulee

Irene innostui SARAN kanssa kisaamisesta ja lauantaina pari kävi juoksemassa kolme starttia JAU:n kisoissa. Kotiintuomisina oli kaksi nollaa sijoituksilla 6./46. (etenemä 4,78 m/s) ja 9./42. (etenemä 4,73 m/s).  Aika hienoa, ettei heillä edelleenkään ole yhtään treeniä alla ja nollia on kolme neljästä kisaradasta. Mutta niinhän se menee, että lahjattomat treenaa :p
 

 

Mulla itsellä puuttuu se himo kisaamiseen agilityssä, joten hauskaa, että joku jaksaa kisata mun puolesta ;) Agin treenaaminen on kuitenkin minustakin kivaa ja nyt on taas saatu treenejä eteenpäin. Radalla minä häiritsen ohjaamieni koiren sujuvaa menoa. Olen ennenkin kuullut hokevani koko ajan koiran nimeä radalla ja näin häiritsen niiden menoa. Nyt pitkästä aikaa torstain treeneissä kokeiltiin äänetöntä ohjaamista ja se toi rauhaa koiran suoritukseen. Koiran meno oli varmempaa, kun sen ei tarvinnut koko ajan kääntyä minuun päin minun käskyttäessä vaan se pystyi keskittymään omaan suoritukseensa. Vaikeaa se mulle oli, mutta tätä kaivataan lisää.

Isompienkin aksoissa on tehty nyt enempi hyppytekniikkaa, mikä on hyvä! Torstaina tehtiin etäisyyden arviointia maksiokserilla. Sara suoriutui tehtävästä hyvin, paremmin kuin osasin olettaa. Kun sillä oli rauha keskittyä suoritukseensa, niin se osasi arvioida hyppynsä oikein valesiivekkeistäkin huolimatta.

Sunnuntaina oli toinen osa Senni Huotarin kuumakallejen koulutusta. Viime kerran jälkeen RINNA ei ole ehtinyt aksaesteitä nähdäkään, mutta tällä kertaa vaikeutettiin treeniä silti. Aloitettiin heti neljästä esteestä ennen purkkipalkka ja maksismissaan putkia ja hyppyesteitä oli kuusi. Tähän astihan esteet on etu- tai takaperin ketjuttamalla lisätty yhdestä esteestä alkaen. Tällä kertaa myös vaikeutta lisättiin lisäämällä mun vedättäviä ja koiran tiellä olevia ohjauksia (persjättöä, päällejuoksua, valssia). Kaiken kaikkiaan vain yksi rima tippui ja tämäkin korjaantui palautteella (=toiminta loppuu, koira maihin hetkeksi). Muuten 60-senttiset rimat pysyi ylhäällä. Välillä koiran hyppyratkaisut oli rumaa, mutta kunhan se oppii katsomaan vielä enempi rataa eikä minua, niin eiköhän tyylikin siistiydy.

Rinna sai vielä olla häiriönä toisille. Se teki haun haukkuilmaisua. Kantti sillä ei riitä kunnon ilmaisuihin vierailla ihmisillä ja nyt agitreenin jälkeen suoraan otettuna ei myöskään koiran kunto riittänyt ehjiin haukkusarjoihin. Haukku oli siis alkuun katkonaista, mutta parani toistoilla jonkin verran. Lisää siis vieraita ihmisiä ja rasitusta alle.