Peltojälkileiriviikonloppu

Holskut keräsi jälleen rahaa tulevaa edustusmatkaa varten leirinä. Leiripaikkana oli kevään tapaan Räyskälän leirikeskus ja kivaa oli jälleen! Peltojäljellä kouluttajana oli Jane Ilomäki.

Lauantain eka käytettävä pelto oli kuoletettu rehupelto. DOTIN jälki oli 150-askeleinen, jonka namitin joka askeleelle. Jäljellä oli kaksi kulmaa, jotka tein kunnolla tampaten, sillä varsinaisia kulmia ei olla hetkeen tehty. Kaarteita ei nyt suositeltu tuulisuuden takia. Tuuli oli puuskittaista ja pyörivää. Tein koko jäljen ristisarkaan. Dotilla ei ollut vaikeuksia sen suhteen. Kulmat se otti hyvin, mutta niiden jälkeen sillä oli hätäilyä. Etenkin toisen jälkeen, jossa estin koiraa menemästä oikeaan suuntaan, kun kuvittelin tietäväni paremmin :p Ei oo heleppoo olla mun koira! 

Päivän toinen pelto oli vihreämpää ja korkeampi kasvuista (paljon apilaa). Jälki vieraan tekemä 250 askeella lyhyillä tyhjillä. Kulmat (2 kpl) oli tallottu nyt normaalimmin. Korkeamman kasvuton takia olisi kuulemma kannattanut talloa enempi jalkoja maata laahaten, ettei vahvista pään nousemista askelväleistä, jota koira videollakin nyt tekee.

Sunnuntaina tuuli voimaakkaammin, enemmänkin kuin koskaan ennen Dotin jälkitreeneissä. Jälki oli nyt 300 askelta pitkä, kulmia oli neljä. Jäljellä oli viikonlopun jäljistä pisimmät tyhjät. Sivutuulessa koira kulki tyhjillä pään käännön verran sivussa jäljestä. Namitettujen alkelten kohdalla sen tartti vaan kääntää päätään syödäkseen namin. Kulmissa tuuli selvästi vaikutti. Ekalla suoralla oli koiran kakka. Dotille kakat on olleet vaikeita päästä yli. Se haluaisi kiertää ne liioitellun isosti, nyt se ohitti kakan kuitenkin jo pienemmällä reaktiolla.

Jäljellä oli myös ekaa kertaa kaksi esinettä mukana. Esineitä on tähän mennessä treenattu erikseen ja jokunen kerta on lisäksi tehty niitä jäljellä, jossa esineet on metrin välein. Nyt siis ekaa kertaa esineet oli varsinaisella jäljellä. Esineistä koira sai hajun jo aiemmin ja epätarkkuutta oli jäljestyksessä esinettä ennen. Ilmaisuun koira tartti apuja. Jatko esineen jälkeen oli myös sähläystä. Esineet voi kuitenkin vähitellen ottaa jo mukaan jäljelle. 

Koko viikonlopun pääpalaute oli se, että Dotin jäljet on sille liian helppoja ja niitä pitäisi vaikeuttaa. Totta toki, Dotin treeneissä on edetty hitaasti ja hartaasti. Mä pelkään niin sen motivaation puolesta, etten uskalla tehdä vaikeampia. Nytkin jännitin sen suoriutumista niin, että pidätin hengitystä tyhjillä :p Jonkun muun koiran kanssa en pelkäisi haastaa koiraa, mutta Dotin kanssa on joutunut työstämään monessa asiassa motivaatiota. Toki haasteita lisäämällä motivaatiokin voi kasvaa. Pitää varmaan vaan uskaltaa kokeilla.

Käyttöohjeita Rinnaan

RINNAN mielentilat on olleet pitkään treenin aiheena. Tällä hetkellä Rinna joutuu laskemaan vireensä ennen kuin se saa aloittaa varsinaisen treenin. Useimmiten tämä tehdään erilaisten luopumistreenien avulla. Rinna on alkanut jo tarjota parempaa mielentilaa itse. Varsinaisessa treenissä käytän ruokailua tai siitä luopumista niissä kohdissa, joissa haluan koiran rauhottuvan. Se saa etsiä maasta ruokaa syödäkseen tai sitten vain muistutan pelkällä ruoasta luopumisella mielentilasta. Varsinaisena palkkana käytän tällä hetkellä paljolti pelkkää sosiaalista laumapalkkaa. Rinna on hyvin ohjaajapehmeä koira ja se hakee paljon hyväksyntää minulta. Sosiaalinen palkka on siis koiran arvoasteikossa korkealla. Aiemmin olen jostain syystä pelännyt käyttää pelkästään sosiaalista palkkaa. Usein sosiaalisen palkan jälkeen annoin kuitenkin "kunnon" palkkaa lelun tai ruoan muodossa. Rinna kuitenkin nauttii yhtä paljon tekemisestä ilman niitäkin. Palkan odotuksen kiihdyttävä vaikutus on siis minimissään ja koira nauttii silti. Koemaisia treenejä on toki aiemminkin tehty palkatta, kuten kokeessakin, mutta nyt myös opetusvaiheessa voin käyttää vain omaa iloani palkkana.

Parasta on se, ettei tämä fiilis ole sidottu vain yhteen lajiin vaan sen näkee kaikessa tekemisessä Rinnan kanssa. Eniten olen tyytyväinen mielentilojen muuttumiseen agilityssä. Siinä mielentilat on olleet pahiten pielessä. Tämän kanssa on toki tehty eniten töitäkin, lähes vuoden ajan. Eilisissä treeneissä päästiin ekaa kertaa (koskaan?) 22 estettä radalla siististi nollana läpi! Ja sama tehtiin vielä toisenkin kerran perään. Koira ei keittänyt yhtään vaan se oli edelleen hyvässä mielentilassa suorituksen jälkeen.

Itsekin olen treeneihin nyt löytänyt hyvin vahvan zen-tilan, mikä ohjaajapehmeän koiran kanssa treenatessa merkkaa paljon. En tiedä mistä zen on tullut, mutta toivottavasti se pysyy pitkään!

Dot huollossa

DOT kävi jälleen Petran käsittelyssä. Tällä kertaa fyssaroinnin lisäksi koira sai neuloista.

Dotin agipäivitys

DOTIN agissa tällä hetkellä treeneissä mennään liian mukavuusalueella tai sitten liian epämukavuusalueella. Mukavuusalueella ei edistytä eikä myöskään epämukavuusalueella. Treenien suhteen selkeä punainen lanka puuttuu. Treenaaminen ei toimi, sillä en osaa suunnitella eteenpäin vievää treeniä. Itseä turhauttaa, enkä osaa olla täysillä treeneissä mukana. Ei sitten Dotkaan. Tässäpä oisi siis parantamisen varaa.

Viikonloppuna Dot osallistui HAU:n järjestämään hyppytekniikkakoulutukseen. Kouluttajana oli Mari Sydänmaanlakka. Dot on tehnyt hyppytekniikkaa kevään loppuun asti melko säännöllisesti. Kesällä pidettiin reilumpi tauko ja nyt syksyllä ollaan tekniikkaa tehty jokunen kerta. Doo saikin kehuja kroppansa käytöstä, joten ei oo treenattu turhaan!

Lauantaina ohjelmassa oli painonsiirto ja kokoaminen. Ensin tehtiin vauhditta painonsiirtoa set pointilla, johon sitten yhdistettiin myös laskeutumistreeni (Dotilla 5-7-7 ft). Dotin painonsiirto sujui hyvin. Seuraavana tehtiin painonsiirtoa vauhdista. Dot kokosi oikein hyvin myös vauhdista perussarjalle tullessaan.

Sunnuntaina tehtiin kääntymistä ensin kääntyvällä set pointilla (Dotilla 4,5-6 ft) ja sitten kaarella vähemmällä ja enemmällä vauhdilla. Kaarella vähemmällä vauhdilla Dot saattoi lähteä vastalaukalla, jolloin se ei saanut tasapainoa ennen kuin oli laukan vaihtanut toiseen. Kovemmasta vauhdista koira otti oikean laukan. Ehkäpä mun ohjaus oli syynä :p Joka tapauksessa ei ois haittaa tehdä laukanvaihtoharjotteita.

Noin muuten Doon aksa koostuu paljolti kontaktien treenaamisesta juoksareiksi. Puomilla juoksuja on tehty paljon, mutta vielä pidempi matka on edessä :p A:lla koiraa on juoksutettu jokunen satunnainen kerta. Keinulle valmistuu pysäytyskohtaktit, kunhan vain ensin päätän haluanko koiralle kaikki jalat laudalle vai riittääkö kaksi. 

Juoksareiden lisäksi kepit on toinen pitkä projekti. Keppejä Doo on jo kokeillut opetella muutamalla eri metodilla, nyt tehdään kujalla. Kuja on vielä leveä ja ollaan keskitytty treenaamaan vain eri keppikulmien hakua ja samalla on kasvatettu koiran motivaatiota keppejä kohtaan. Kaventaa ei auta ennen kuin motivaatio kantaa kunnolla.

Motivaatioon liittyen edelleen työstetään Dotin leikkimistä. Se leikkii välillä tosi hyvin, mutta välillä taas hyvin huonosti. Sen huomion vie vähäinenkin mahdollisuus löytää ruokaa jostain :p Tällä hetkellä Doo pystyy vaihtamaan ruoasta leluun ja toisin päin. Näissä lavastetuissa tilanteissa ongelmaa ei ole. Ongelmat syntyy enneminkin jossain vaiheessa leikkiä, jolloin koiran ei aktiivisesti tarvitse luopua ruoasta leikin keskellä. Leikkiminen on kuitenkin leikkimisellä parantunut, joten sitä jatkossakin!

Mitä tarvitaan eeveeällään?

Tänään tuli katsastettua RINNAN liikkeet EVL:ä varten koemaisissa kimppatokoissa.

Paikallaan olot ja luoksetulo
Olet pääasiassa hyvin. Istumasta maahanmenoon treeniä, nopsempi saisi olla. Luoksetulo eteen ja sivulle siirtymä hyvät.

Seuraaminen
Teknisesti hiontaa sinne tänne, mielentilaan paljon treeniä. Lyhyt pätkä onnistuu yleensä jo hyvässä mielentilassa, pidemmissä tarvii apuja.

Zeta
Samat ongelmat kuin seuruussakin. Asennon otot vielä uudella tekniikalla varmaksi ilman apuja.

Luoksetulo
Jätössä tulee helposti vinkunaa. Apunamit auttaa, mutta niistä pitäisi päästä eroon. Ehkäpä yllätyksellisyyttä lisää? Stoppia pitää ylläpitää. Ilman ylläpitoa se huononee helposti. Maahanmenoihin on tehty tekniikkatreeniä takapalkalla.

Ruutu
Tyhjään lähetystä ei ole tehty ollenkaan. Pitäisi vain rohkeasti aloittaa treenit. Ruudussa paikan vahvistusta vielä lisäksi.

Ohjattu nouto
Merkki kaipaa kertausta. Se on ruosteessa. Kapulan haku ja tuonti on kunnossa. Tässä liikkeessä mielentilat on helposti ihan väärät ja apunamit on pakolliset.

Kiertonouto
Kierron opettelua uudella käskysanalla. Kaikki muukin on vielä vaiheessa.

Tunnari
Mielentiloja tähänkin. Apunamit auttaa. Luovutusasento liian tiivis. 

Kaukot
Aika hyvin sujuu jo, mutta toistoja tähänkin. 

Paljolti on siis teknisesti liikkeet hallussa enkä usko niiden opettaminen olevan ongelma. Ongelmana on edelleen koiran mieli. Eteenpäin on jo päästy, mutta niin hitaasti :p

Mitä Sara haluaa?

Kuin siistiä!!1!

Mutku mä haluun...

Ihan tyhmää!

Ihan parasta!

Sara on AVA!

Suunnitellusti SARAN viimeiset agikisat. Ja mitä tekeekään Sarppa? No valioituu! Huipulla on hyvä lopettaa, sanoo Sara.

Hyvinkää 9.10.
Tuomari Ritva Herrala
-7,14 (etenemä 4,16 m/s), sijoitus 5./55., SERT-A --> FI AVA!

Kiitos!

Rakas toko

DOTIN kanssa harrastaminen on ollut erilaista. Koira toimii niin erikoisesti mun ymmärrykseen nähden. Ei se kuitenkaan sen kummempi voi olla kuin olla koira. Ihan vain sen motivointia on joutunut pohtimaan paljon. Miten sen saa ylipäätään motivoitumaan ja miten sen saa motivoitumaan siten, ettei homma mene överiksi? Dot on koiriaan kaikki tai ei mitään. Sen kanssa on treenattu hiljalleen sitä ja tätä tehden. 

Tokotaukoa koira on ehtinyt pitää jo jonkun vuoden verran. En ole osannut sen kanssa työstää tokoasioita eikä mulla ole ollut motivaatiotakaan siihen. Dot on keskittynyt muihin lajeihin ja ennen kaikkea se on keskittynyt kasvamaan. Sille on työstetty rauhoittumis- ja luopumisharjoitteita, joista on ollut apua Dotsin kanssa elämisessä. Nyt kuitenkin olen innostunut taas työstämään tokoakin sen kanssa. Hassua, että tauosta huolimatta jatkamme täsmälleen siitä samasta mihin jäätiinkin. Dot ei ole unohtanyt mitään.

Dot aloitti nyt piirin tokokurssilla ja se kävi myös Jirkan silmäiltävänä. Jirkan kanssa keskittyttiin Dotin suurimpaan ongelmaan, joka on ääntely. Sen ääntelyssä ei aina ole logiikkaan, mutta jotain säännönmukaisuuksia on havaittavissa. Dotin ääntelyyn vaikuttaa sen osaamattomuus ja osaaminen. Treeni ei saa olla liian vaikea, muttei liian helppokaan. Se tarvii sopivasti haastetta. Ensin katsottiin perusasentoon tuloa, jossa Doo ääntää helposti tullessaan asemiin, mutta perusasennossa ollessaan se ei enää äännä. Tässä vaiheessa sitä jostain syytä turhauttaa. Tehtiin settejä, joissa koira sai sekä tarjota että tulla käskystä sivulle. Ääntelyyn tässä ei löytynyt mitään selvää kaavaa, mutta jatketaan näin ja koitetaan löytää syytä. Settien välissä Doo saisi purkaa energiaa. Paikoillaan olo ei sopinut sille tässä vaan se vaati esim. lelulla purkua.

Seuraavilla kierroksi tehtiin merkin kiertoja. Ääntä tuli, jos annoin liikaa apuja. Mun tulee Dotin kanssa olla hyvin hillitty. Kun jätin ylimääräisen käsiavun pois ja käytin pelkkää käskysanaa, niin Dot teki kierron hiljaa. Itsekseen tarjotessa koira osasi kiertää myöskin hiljaa, mutta kun odotin siltä ensin perusasennon tarjoamista eikä palkkaa omatoimikierrosta kuulunut, niin ääntä taas tuli kietovaiheessa. Tehtiin lisää treeniä, jossa odotin koiran tarjoavan kontaktia perusasennossa ja vasta käskyllä tekevän kiertoliikkeen. Onnistuessaan nämä oli äänettömiä. Koiralla oli selkeät sävelet mitä tehdä, kun lisättiin tähän vielä "Jätä"-käskysana, mikäli koira yritti oikoa suoraan kiertoon ilman perusasentoa ja käskyä. Kiertotreenissä perusasentoon tulot oli äänettömiä, kun koiran fokus oli enempi merkkitargetissa. Ääni tuli aina vain kiertovaiheessa. Tässä treenissä koira tauotti käskyn alla targetilla (agipöytä). Kun treenin aihe oli aktiivinen, niin taukovaiheeksi riitti rauhallisempi toiminto.

Kaiken kaikkiaan mun pitää olla Dotin treeneissä täysin läsnä ja tietää varmasti mitä olen tekemässä. Kaikki tämä peilautuu suoraan koiraan. Jos en tee täysillä, niin ei Dotkaan tee niin.

Ihanakamala aksa

SARA on kisannut muutamassa aksakisassa. Tuloksilla ei ole juhlittu, mutta fiilis kisoissa on ollut pääasiassa hyvä. Huonojakin hetkiä on mahtunut, mutta pääasiassa kuitenkin niitä hyviä. Tiheämpi kisaputki on tuonut mulle varmuutta kisaradoilla käyttäytymiseen. Olen useimmiten osannut hylkäyksen jälkeen jatkaa ohjaamista eikä meno ole enää niin usein kaatunut virheeseen.

Ekana kisattiin aksaa Anne Saviojan radoilla Tuusulan Kennelkerhon kisoissa 18.9. kahden agiradan verran. Ekalta radalta tuli kymppi kahdesta rimasta (olin tiellä) ja toisella hyl, kun työnsin koiran A-putki-erottelussa putkeen.

Toisen kerran juostiin aksaratoja KKK:n kisoissa 25.9., joissa tuomarina toimi Tomas Berglund. Ekalla radalla oli tosi hyvä fiilis, joka hyllytyksestä huolimatta jatkui radan loppuun asti. Toinen rata meni jo heti rataantutustumisessa pieleen, kun tutustumisen jälkeen jäi päällimmäiseksi se, etten muista rataa :p No en sitten muistanutkaan enkä saanut koottua hyllyn jälkeen itseäni. Sattuu näitä huonouksia vielä sekaan.

Kolmas kerta kisattiin jälleen Kirkkisellä Lohjan Kirsujen kisoissa 2.10. Henri Luomala oli tehnyt minulle vaikeita ratoja. Löysin radoista vaikka kuinka monta hyllytyskohtaa, mutta onnistuin kuitenkin välttämään niistä suurimman osan. En kuitenkaan kaikkia, joten molemmista radoista hyllyt.