Lauantain eka käytettävä pelto oli kuoletettu rehupelto. DOTIN jälki oli 150-askeleinen, jonka namitin joka askeleelle. Jäljellä oli kaksi kulmaa, jotka tein kunnolla tampaten, sillä varsinaisia kulmia ei olla hetkeen tehty. Kaarteita ei nyt suositeltu tuulisuuden takia. Tuuli oli puuskittaista ja pyörivää. Tein koko jäljen ristisarkaan. Dotilla ei ollut vaikeuksia sen suhteen. Kulmat se otti hyvin, mutta niiden jälkeen sillä oli hätäilyä. Etenkin toisen jälkeen, jossa estin koiraa menemästä oikeaan suuntaan, kun kuvittelin tietäväni paremmin :p Ei oo heleppoo olla mun koira!
Päivän toinen pelto oli vihreämpää ja korkeampi kasvuista (paljon apilaa). Jälki vieraan tekemä 250 askeella lyhyillä tyhjillä. Kulmat (2 kpl) oli tallottu nyt normaalimmin. Korkeamman kasvuton takia olisi kuulemma kannattanut talloa enempi jalkoja maata laahaten, ettei vahvista pään nousemista askelväleistä, jota koira videollakin nyt tekee.
Sunnuntaina tuuli voimaakkaammin, enemmänkin kuin koskaan ennen Dotin jälkitreeneissä. Jälki oli nyt 300 askelta pitkä, kulmia oli neljä. Jäljellä oli viikonlopun jäljistä pisimmät tyhjät. Sivutuulessa koira kulki tyhjillä pään käännön verran sivussa jäljestä. Namitettujen alkelten kohdalla sen tartti vaan kääntää päätään syödäkseen namin. Kulmissa tuuli selvästi vaikutti. Ekalla suoralla oli koiran kakka. Dotille kakat on olleet vaikeita päästä yli. Se haluaisi kiertää ne liioitellun isosti, nyt se ohitti kakan kuitenkin jo pienemmällä reaktiolla.
Jäljellä oli myös ekaa kertaa kaksi esinettä mukana. Esineitä on tähän mennessä treenattu erikseen ja jokunen kerta on lisäksi tehty niitä jäljellä, jossa esineet on metrin välein. Nyt siis ekaa kertaa esineet oli varsinaisella jäljellä. Esineistä koira sai hajun jo aiemmin ja epätarkkuutta oli jäljestyksessä esinettä ennen. Ilmaisuun koira tartti apuja. Jatko esineen jälkeen oli myös sähläystä. Esineet voi kuitenkin vähitellen ottaa jo mukaan jäljelle.
Koko viikonlopun pääpalaute oli se, että Dotin jäljet on sille liian helppoja ja niitä pitäisi vaikeuttaa. Totta toki, Dotin treeneissä on edetty hitaasti ja hartaasti. Mä pelkään niin sen motivaation puolesta, etten uskalla tehdä vaikeampia. Nytkin jännitin sen suoriutumista niin, että pidätin hengitystä tyhjillä :p Jonkun muun koiran kanssa en pelkäisi haastaa koiraa, mutta Dotin kanssa on joutunut työstämään monessa asiassa motivaatiota. Toki haasteita lisäämällä motivaatiokin voi kasvaa. Pitää varmaan vaan uskaltaa kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti