Angstia ja epäangstia

Juuri kun pääsin kehumasta RINNAA kuinka mukavaa sen kanssa nykyään on treenata, niin olipa vastapainoksi taas huonot treenit. Tätähän se on, mennään ylä- ja alamäkiä, mutta se kokonaisuus merkitsee. Kokonaisuutena treeneissä menee paremmin.

Temmattiin aika tuulesta treeneihin rata, joka olikin hyvä näyttämään puutteita.

Rinnan kanssa jämähdettiin takaakiertosarjaan. Se ei osaa arvioida takaakiertoihin tarvittavaa tilaa ennen hyppyä ja tulee liian lähelle, jolloin tuloksena on usein riman tippuminen. Näitä jäätiin nyt räpeltelemään ja Rinnalla keitti. Se ei näköjään kestä vielä aksassa saman asian liikoja toistoja. Lisäksi treenit sen kanssa tulisi suunnitella paremmin.

DOT oli kuitenkin päivän pelastus :) Sen kanssa tehtiin aksaa kumpparit jalassa. Rimat oli ekaa kertaa 60-senttisiä.

Hyvää mieltä

RINNAN kanssa on jatkettu mielentilatreenejä. Edelleen käytössä on paljolti sosiaalinen hyväksyntä. Sääntöjä on tarkennettu Tiltun avulla. Äänen käytöstä koira jätetään niille sijoilleen ja sille käännetään selkä. Koiran hiljentyessä palataan koiran viereen ja kehutaan sekä rapsutellaan. Ennen koiran luokse paluuta hiljentymisen lisäksi odotetaan koiran myös rentoutuvan ettei se ole niin jännittyneessä tilassa (katsekontaktin katkeaminen, korvien liike tms.). Jos en ole varma äänteleekö koira, niin voin korostaa ääntelyä tekemällä sellaista, jossa koira varmemmin ääntelee (liikkeellelähdöt). Näin voin olla selkeämpi koiralle. Koiran nostaessa kierroksia (esim. liikkurin pitäessä kapulaa kädessä) annetaan koiran tarjota perusasennossa kontaktia. Sosiaalinen palkka siitä, kun tajoaa. Mikäli koira kiinnostuu uudestaan kapulasta palkkaustilanteessa, käännetään koiralle jälleen selkä. Sen tulee olla omasta tahdostaan yhdessä mukana eikä vain pakosta. 

Lelupalkan Rinna on saanut treenin lopussa. Tässä tärkeää, että koira oikeasti juoksee lelun kanssa niin kauan kunnes se on juossut tarpeekseen ja pysähtyy. Sitten vielä sosiaalista hengailua sekä lelun poisotossa paljon ruokaa. Koira saa purkaa itsensä ja sille jää rauhallinen, stressitön olotila treenin loputtua. Viimeisimmissä treeneissä koira ei edes lähtenyt rallattamaan lopussa lelun kanssa vaan jäi heti sen kanssa hengailemaan lähelle. Kenttätreeneissä on otettu nyt kyllä harppauksia eteenpäin lyhyessä ajassa! Muissakin lajeissa on edetty mielentilojen suhteen. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen.

Haussa viikonloppuna kokeiltiin ekaa kertaa roiskasta koira radalle ilman, että se on ollut tallaamassa mukana tai edes tehnyt alle kunnon lenkkiä. Radalle mennessä huomasi jo eron, koira oli enemmän kierroksilla kuin viime aikoina treeneissä eikä ollut tulossa treeneihin mun kanssa vaan se olisi omasta mielestään pärjännyt yksinkin :p Virran purku puuttui, mutta jatkettiinpa kokeilua silti. Ekalla maalimiehellä oli ongelmaa. Ekalla pistolla koira meni jokusen metrin maalimiehen vierestä. Seuraavilla lähetyksillä sitä olikin hankala saada menemään uudestaan samaan suuntaan. Apuun otettiin haamu ja sen jälkeen sujui. Lopputreeni sujui hyvin. Maalimiehet haukuttiin hyvin ilman katkoja ja haukku alkoi empimättä. Yksi tyhjäkin radalle mahdutettiin ja sekin meni hyvin. Alussa se mielentila oli liian kierroksissa, ei kuitenkaan niin pahasti kuin pahimmillaan ja koira sai laskettua kierrokset ekan maalimiehen löytymisen jälkeen. Jatkossa siis vielä lisää virran purkua ennen radalle menoa, mutta suunta näytti hyvältä!

Agilityssä on edelleen jatkettu pakkopalkkausta ja kierrosten laskua sen kautta. Purkkipalkkaa on voitu satunnaistaa ja koira kestää sen. Kokonaan purkeista ei tokikaan vielä vierottauduta vaan haetaan pysyvämpää muutosta. Koiran rentous näkyy nyt hyvin kropan käytössä: se hyppää hypyt rennosti eikä roiski vaan sinne tänne. 

Oma mielentila on pysynyt edelleen pääasiassa zeninä. Jopa tilanteissa, joissa on kiire, olen saanut oman mielen pidettyä rauhallisena enkä ole hätäilyn antanut vallata mieltäni. Välillä ollaan oman mukavuusalueen ulkopuolella ja silloin on tiukkaa pitää omaa päätä kasassa. Huomaan kuitenkin tilanteet nopeammin kuin ennen ja osaan tasata omia tiloja.

DOTKIN on omalla sarallaan kehittynyt. Sen leikki on parantunut. Nyt on koettu eräänlainen etappi, kun koiralle on kelvannut kuollut lelu palkaksi!

Rallymuistiinpanoja

Käytiin pitkästä aikaa SARAN kanssa rally-tokon kimppatreeneissä. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että sääntöjen lukeminen olisi aiheellista :p

Kuva kopioitu täältä.

Puolen vaihto edessä on ihan alkutekijöissä. En keksi muuta keinoa opettaa tätä kuin namia houkuttelemalla, joten toistoja tarvittaisiin paljon. Sen sijaan puolen vaihto takaa ja jalkojen välistä toimii pelkän käskyn voimalla molemmin puolin radallakin. Toki varmuutta näihin kaivattaisiin vielä enempi. Oikealla puolella seuraamisesta pitäsi treenata vahvempaa. Koira kyllä pysyy oikealla puolen, mutta tarvitsee tukea vasempaan käännöksissä ja näköjään spiraali juosten oli aika riski. Perusasento oikealla puolen on Saralla helposti liian edessä ja koira myös vinottaa helpolla.

Sarjahypyissä sekä putkessa on sama ongelma. Koira menee niissä liian lujaa! Näihin tarttee siis treenata rauhallisempaa etenemistä ja etenkin sitä, että koira kiinnitäisi heti huomionsa minuun suoritettuaan esteen eikä vaan painelisi agilitymaisesti kohti horisonttia. Merkki sen sijaan sujuu tokopohjalla hyvin, kunhan vain lisään rintamasuunnan ja käden näyttämään suuntaa merkin ollessa rallyssa muualla kuin edessä.

Kyltit, joissa molemmat kääntyy täyskäänöksen samaan suuntaan, onnistuu koiran kääntyessä minusta poispäin. Tähän toimii ihan agilityssä opeteltu taito poispäinkääntö. Se on ihan valmis kuvio. Sitä vastoin kaikki koiran kääntymiset minuun päin on vielä ihan koreografisesti mahdottomia. 

Kaiken kaikkiaan on siis paljon vielä keskeneräisiä kylttejä opeteltavana. Niiden varalle pitäisi tehdä ihan treenisuunnitelmaa.

RTK2 Sarppa!

Kuva: Pia Miettinen

SARA sai vihdoin koularin rallyn avoluokasta. Jännitän nykyisin rallykisoja ihan liikaa. Pelkään, että mokaan radan. Tälläkin kertaa sössin, mutten kuitenkaan niin pahasti, että tulos olisi jäänyt saamatta. Jo rataantutustuessa sanoin jollekin pelkääväni pyöriväni jossain radan monesta pyörähdyksestä väärään suuntaan ja niin teinkin! Tajusin mokan kyltillä ja uusin sen, siitä -3 pistettä. Muita virheitä ei tullut, joten lopputulemaksi 97 p. ja RTK2. Seuraavaksi sitten katse kohti seuraavaa luokkaa ja sitä myöten varmaankin tulee enemmän jännitysmomentteja ohjaajalle :p