Hyvää mieltä

RINNAN kanssa on jatkettu mielentilatreenejä. Edelleen käytössä on paljolti sosiaalinen hyväksyntä. Sääntöjä on tarkennettu Tiltun avulla. Äänen käytöstä koira jätetään niille sijoilleen ja sille käännetään selkä. Koiran hiljentyessä palataan koiran viereen ja kehutaan sekä rapsutellaan. Ennen koiran luokse paluuta hiljentymisen lisäksi odotetaan koiran myös rentoutuvan ettei se ole niin jännittyneessä tilassa (katsekontaktin katkeaminen, korvien liike tms.). Jos en ole varma äänteleekö koira, niin voin korostaa ääntelyä tekemällä sellaista, jossa koira varmemmin ääntelee (liikkeellelähdöt). Näin voin olla selkeämpi koiralle. Koiran nostaessa kierroksia (esim. liikkurin pitäessä kapulaa kädessä) annetaan koiran tarjota perusasennossa kontaktia. Sosiaalinen palkka siitä, kun tajoaa. Mikäli koira kiinnostuu uudestaan kapulasta palkkaustilanteessa, käännetään koiralle jälleen selkä. Sen tulee olla omasta tahdostaan yhdessä mukana eikä vain pakosta. 

Lelupalkan Rinna on saanut treenin lopussa. Tässä tärkeää, että koira oikeasti juoksee lelun kanssa niin kauan kunnes se on juossut tarpeekseen ja pysähtyy. Sitten vielä sosiaalista hengailua sekä lelun poisotossa paljon ruokaa. Koira saa purkaa itsensä ja sille jää rauhallinen, stressitön olotila treenin loputtua. Viimeisimmissä treeneissä koira ei edes lähtenyt rallattamaan lopussa lelun kanssa vaan jäi heti sen kanssa hengailemaan lähelle. Kenttätreeneissä on otettu nyt kyllä harppauksia eteenpäin lyhyessä ajassa! Muissakin lajeissa on edetty mielentilojen suhteen. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen.

Haussa viikonloppuna kokeiltiin ekaa kertaa roiskasta koira radalle ilman, että se on ollut tallaamassa mukana tai edes tehnyt alle kunnon lenkkiä. Radalle mennessä huomasi jo eron, koira oli enemmän kierroksilla kuin viime aikoina treeneissä eikä ollut tulossa treeneihin mun kanssa vaan se olisi omasta mielestään pärjännyt yksinkin :p Virran purku puuttui, mutta jatkettiinpa kokeilua silti. Ekalla maalimiehellä oli ongelmaa. Ekalla pistolla koira meni jokusen metrin maalimiehen vierestä. Seuraavilla lähetyksillä sitä olikin hankala saada menemään uudestaan samaan suuntaan. Apuun otettiin haamu ja sen jälkeen sujui. Lopputreeni sujui hyvin. Maalimiehet haukuttiin hyvin ilman katkoja ja haukku alkoi empimättä. Yksi tyhjäkin radalle mahdutettiin ja sekin meni hyvin. Alussa se mielentila oli liian kierroksissa, ei kuitenkaan niin pahasti kuin pahimmillaan ja koira sai laskettua kierrokset ekan maalimiehen löytymisen jälkeen. Jatkossa siis vielä lisää virran purkua ennen radalle menoa, mutta suunta näytti hyvältä!

Agilityssä on edelleen jatkettu pakkopalkkausta ja kierrosten laskua sen kautta. Purkkipalkkaa on voitu satunnaistaa ja koira kestää sen. Kokonaan purkeista ei tokikaan vielä vierottauduta vaan haetaan pysyvämpää muutosta. Koiran rentous näkyy nyt hyvin kropan käytössä: se hyppää hypyt rennosti eikä roiski vaan sinne tänne. 

Oma mielentila on pysynyt edelleen pääasiassa zeninä. Jopa tilanteissa, joissa on kiire, olen saanut oman mielen pidettyä rauhallisena enkä ole hätäilyn antanut vallata mieltäni. Välillä ollaan oman mukavuusalueen ulkopuolella ja silloin on tiukkaa pitää omaa päätä kasassa. Huomaan kuitenkin tilanteet nopeammin kuin ennen ja osaan tasata omia tiloja.

DOTKIN on omalla sarallaan kehittynyt. Sen leikki on parantunut. Nyt on koettu eräänlainen etappi, kun koiralle on kelvannut kuollut lelu palkaksi!