Epiksiä

DOO on juossut agilitiä parissa epiksissä. Yhteistyömme on sen verran vielä horjuvaa, että kaikkea voi tapahtua :p Mutta muutama yhtäläinen tekijä suorituksissa on.

Lähtöjä pitäisi taas (aina) treenata ajatuksella. Dot kyllä pysyy lähdöissä, mutten tykkää se lähtöasennosta. Se valuu ryhdikkäästä istumisesta ryhdittömään. Ajatuksena on sheipata koiralle seisomisasento lähtöön.

Ollaan hyppyratojen lisäksi osallistuttu myös agiradoille. Kontaktit ei ole vielä valmiit, mutta olen halunnut nähdä missä mennään. Puomisuoritus on edelleen herkkää. Dot ottaa helposti häiriötä eikä juokse optimilla tavalla puomilla. A on sujunut epiksissä yllättävän hyvin! Sen en usko kuitenkaan tarkoittavan vahvaa osaamusta vielä vaan projekti A:n kanssa jatjukoon. Keinunkin suoritustavaksi vaihdoin hiljattaen juoksuksi. Se näyttää luonnistuvan Dotilta aika luonnostaan pienellä treenillä.

Dot on syöksynyt putkiin ohjauksesta välittämättä, josta oon niin ylpee! Dot on ollut siitä erikoislaatuisempi koira, ettei putket ole olleet korkealla sen asteikolla. Eihän se ole agikoira eikä mikään, jossei putkiin varastelisi, joten niiden arvoa on nostettu koiran silmissä. Doo sai omaehtoisesta putkien tarjoamisesta superpalkkaa ja tämä johti siihen, että nyt aletaan panostamaan siihen kuunteluun ja pyritään tasapainoon näiden välillä.

Itselle noottia siitä, että löysäilen ohjaamisessa. Etenkin lopousuoralla oma vauhti vaan hidastuu, vaikka pitäisi painella täysiä loppuun asti. Dot ei myöskään ole vielä varma etenijä. Se ei irtoa kauas luonnostaan eikä osaa lukita esteitä niin hyvin kuin mun laiska ohjaus vaatisi. Se tarvii myös tukea suorituksiinsa. Esimerkiksi kepeille koiraa lähettäessä en voi kiirehtiä vaan mun pitäisi malttaa odottaa koiran pääsevän pujottelurytmiin eikä Dot kestä myöskään aina vedättämistä kepeillä. Ohjaajan tarttis olla enempi koiran tasolla. Lisäksi teen kropallani edelleen tiefostamattomia asioita :p