Balli

Olin muutama viikko sitten kuuntelijana Valentina Ballin seminaarissa. Koulutuksessa oli esimerkkikoirakoitakin, mutta paljon käytiin hänen periaatteitaan ja liikkeiden kouluttamisen vaiheita ihan keskustelemalla läpi. Hän myös näytti asioita omalla koirallaan. Sen ja seminaarin kymmenisen demokoirakon avulla konkretisoitui opit hyvin.

Valentinan ideaalikoira on intensiivinen. Siihen päästään luomalla treeniin jännitteitä (esim. "än-yy-tee-nyt" - leikki). Jännitteen kasvattaminen ja siitä vapauttaminen tuo koiralle intensiivisyyytä ja vauhtia tekemiseen. Nopeus tulee oikean asenteen kautta. Ei voi vaatia nopeutta ilman oikeaa asennetta. Koiralta pitää myös vaatia aina vain parempaa suoritusta. Kun pyydetään enemmän, koira myös antaa enemmän. Esimerkkinä oli pentu, joka teki kosketusalustaa. Ei riittänyt, että koira koski alustaan vaan koiralta vaadittiin intensiivisempää suoritusta. Koiran koskiessa alustaan siltä pyydettiin parempaa kosketusta. Pennun turhautuessa se painoi koko etupäänsä voimalla alustaan, jolloin suoritus oli tarpeeksi hyvä. Kun vaaditaan enemmän, myös palkankin tulee olla runsaampi.

Koulutuksessa korostui myös sosiaalinen palkkaus. Koiran tulee olla tyytyväinen kun ohjaajakin on tyytyväinen. Koira ei saa ajatella palkkaa, vaan tehtävän tulee olla tärkeämpi. Sen tulee olla täysin keskittynyt tehtäväänsä. Tehtävä on vakavasti otettava työ. Ei leikki, mutta hauska työ. Välineet on työkaluja, ei leluja. Lupa tehdä on palkka. Kisassa vaikea palkata koiraa suoraan tekemisestä, sillä suorituksen jälkeen on tuomarin kättelyä, keskustelua tms. eikä kehän jälkeen annettu palkka enää linkity tekemiseen. Sen takia sosiaalinen palkkaus kehässä! Koiran tulee ajatella tekemistä eikä kehän ulkopuolella olevaa palkkaa.

Alkuopetuksessa Valentina käyttää paljon koiran omaa oivaltamista. Treeni suunnitellaan siten, ettei väärää käyttäytymistä pääse syntymään. Koiran annetaan oivaltaa, siltä ihan vaaditaan oivaltamista eikä lähdetä heti auttamaan. Koiralla tulee olla ongelmanratkaisukykyä. Tätä kautta mennään tekniikka edellä, vauhti tulee usein itsestään mukaan.

Valentina kertoo myös koiralle, mikäli se tekee väärin. Hänellä on käytössä eri kieltosanoja eri voimakkuuksilla ja hän käyttää niitä virheestä riippuen. Hän käyttää kieltoa myös koiran hoksatessa itse asiaa. Kiellolla kerrotaan, ettei toiminto ollut kannattava ja se kehottaa koiraa yrittämään jotain muuta toimintoa. Näin sammutetaan väärä käytös alkuunsa.

Uuden koiran kanssa kannattaa kokeilla erilaisia keinoja oppiakseen millainen koira on kyseessä. Pennun kanssa Valentina lähtee liikkeelle sellaisista asioista, missä pennulta ei vaadita liikoja itsehillintää. Esimerkiksi pelkkä kapulan siisti pitäminen voi olla liikaa tai kaukokäskyjen tekeminen. Noudon alkeet hän opettaa oivaltamisen kautta. Koiraa palkataan ensin pelkästä kosketuksesta ja käsikosketuksen avulla hoidetaan jatko. Alussa ohjaaja pitää kapulaa käsissään. Arvokasta kapulaa ei anneta koiralle ja näin estetään väärää käyttäytymistä. Koira ei saa pureskella tai varastaa kapulaa.

Luoksetulon pysäytyksissä koirat ei ajattele pysähtystä vaan niillä on ajatus taakse. Hän opettaa pysähtyminen peruuttamisen kautta. Pelkkä peruuttaminen ei riitä, vaan sen tulee olla voimakasta peruuttamista. Sen hän opettaa koiralle maassa olevan riman avulla. Ensin opetetaan koira peruutamman riman yli lähellä ohjaajaa, sitten ohjaajan ja koiran etäisyyttä sekä vauhtia vähitellen kasvatetaan. Peruutuskäsky tulee koiran juuri ylitettyäsken riman. Koiralla on siis alussa selkeä päämäärä minne päätyä eikä vain epämääräinen taaksepäin meno, jolloin saadaan voimakas suoritus. Alun peruuttamisesta hän opettaa siten, ettei liikkeeseen liity painostusta (esim. ohjaajan liikkuminen, nojaaminen koiraan päin), joka aiheuttaa helposti ääntämistä. Hän aloittaa peruuttamisesta opettamisen houkuttelemaan käsissä olevalla ruoalla koiraa. Sitten äkkiä siirretään kädet selän taakse samalla hieman taakse nojaten (ei painostusta). Usein koira hämmentyn tästä niin, että ottaa askeleen taakse. Tämä merkataan ja palkataan koira heittämällä ruokapalkka koiran taakse. Heittopalkka on tarpeeksi iso, että koira huomaa sen heti ja treeni jatkuu intensiivisenä. Sitä energiaa ja voimaa, mitä koira käyttää pysähtymiseen, tulee ylläpitää. Ei olla aina tyytyväisiä vaan, vaikka suoritus olisikin hyvä. Pidetään koira varpaillaan, että se tekee aina parhaansa. Vaaditaan koiraa peruuttamaan kunnolla.. 

Jäävien opettamisessa on tärkeää, että koira ymmärtää asennon, mutta se ei vielä riitä. Seuruusta jäävää tehdessä sen tulee osata asennon otto ohjaajan selän takana. Sen tulee osata ottaa asento terävästi ohaavan kulkiessa poispäin koirasta. Valentina haluaa koiran osaavan ensin asennon vaihdot ohjaajan selän takana, sitten ohjaajan liikkuessa poispäin. Jäävissä koira ei saa myöskään olla liian seurausmoodissa vaan tasapaino pitäisi olla pysähtymisten ja seuraamisen välillä.

Ruudun Valentina opettaa puolet pienemmällä ruudulla. Hän palkkaa koiraa ensin koiran mielenkiinnosta takalaitaan. Takareunalle tehdään merkitys, jotta koira juoksisi vauhdilla loppuun asti. Alkuopetuksessa hän saattaa käyttää reunallista ruutua, jolloin takareuna on konkreettisesti kohde. Myöhemmin hän saattaa käyttää esim. kosketusalustaa pitääkseen kriteerit, kun ohjaaja on  liian kaukana nähdäkseen kunnolla. Koira ei saa koskaan tulla palkkaa vastaan vaan koira palkka tulee ruutuun. Jos koira tulee ohjaajaa vastaan, ohjaaja passivoituu ja lähtee tuomaan palkkaa vasta kun koira on jälleen ruudussa. Ympyrään juoksun hän opettaa kosketusalistalla.  Kosketusalustalla on reilusti kauempana kuin ympyrä, jottei koira koskaan ala hidastelemaan liian aikaisin. Kosketusalusta on usein kentän reunalla. Hän palkkaa heittämällä ruokaa eri suuntiin alustaan nähden ohjaajan pysyessä aina suoraan kohti alustaa. Näin koira oppii korjaukset samalla.

Oli mielenkiinoinen semppa. Harmiksi omien muistiinpanojen ajatukset haalistuu nopeasti, joten jo nyt osa muistiinpanoista jäi itsellekin hämäräksi :p