Lauantaina kouluttajina oli Ansu Leiman, Sirke Viitanen ja Salme Mujunen. Ansu veti nonstoppina paikkiksia ja häiriötreenejä ryhmässä. Osallistuttiin ensin paikallaanoloihin. Rinna suoriutui ihan hyvin, mutta eeveeällän istumasta maahanmeno saisi olla ripeämpi. Vinkiksi saatiin tehdä esim. peruuttamista, pyörähtämistä tai muuta aktiivoivaa tekemistä ennen maahanmenokäskyä.
Kimppatreeniä jatkettiin rivissä. Koirakot teki yhtä aikaa kaukoja, luoksetuloa, jääviä, noutoa ja kiertoa kuka milloin mitäkin. Näissä Rinnalla ei ollut juurikaan ongelmia keskittymisessä omaan tehtäväänsä. Kierrossa jouduin käskyttämään toiseen kertaan, kun koira pysähtyi ennen merkin kiertoa nähtyään heitetyn kapulan maassa. Tehtiin paritreeninä tunnaria ja noutoa. Rinna teki ensin tunnarin ja viereinen koirakko teki noutoa, sitten toisin päin. Yllätti, että Rimppa olisi jättänyt heitetyn kapulan ja mennyt mieluummin tunnareille. Ajattelin aiemmin, ettei ole heitetyn kapulan voittanutta, mutta on! Viikonlopun aikana opin enemmänkin tunnarien vetovoimasta.
Sirkellä ja Salmella treeniaikaa oli puoli tuntia kummallakin. Valitsin näihin liikkeitä tai niiden osia, joihin halusin vinkkejä. Sirken kanssa katsottiin ruudun tyhjään lähetystä ja sen liittämistä ruutuunmenoon. Rinnalle eteenlähetystä on otettu ruokakipolle juoksutuksena. Tehtiin aidan vierustalla olevalle kupille juoksutusta. Tarvii muistaa tehdä myös muutenkin kuin seiniin tai aitoihin päin, myös vinosti niihin nähden. Kuppina kannattaisi käyttää näkymättömämpää. Kuppi kyllä häviää seinustoihin, mutta Rinna etsii sitä liikaa silmillään ja harhautuu välillä reitiltä. Se myös jää helposti kiinni siihen paikkaan, josta sen edellisellä kerralla löysi. Se on treenin puutetta. Rinna myös jää liikaa kiinni siihen eteenmenopalkkaan. Ruutuun lähettäessä se mieluusti olisi jatkanut suoraan tyhjälle kupille ruudun sijaan sekä kävi aiempia kupin sijaintipaikkoja läpi. Treenin puutetta tämäkin. Eteenlähetykseen bongasin toisaalta hauskan markkeeraustreenin jossa koiralle näytettiin ensin parin kosketusalustan sijainnit ja sitten lähetettiin koiraa niille näyttöjärjestyksessä.
Salmen kanssa otettiin syyniin kiertonouto. Vaikean liikkeestä tekee kapulat. Ilman niitä liike sujui paljon paremmin. Ilman kapuloita koiralla pysyi mieli kasassa jatkossa. Se osasi ottaa suunnat ja siellä olevat hypyt. Kapuloiden kanssa koira vaan räjähtää johonkin suuntaan ohjauksesta riippumatta jommalle kummalle kapulalle eikä kapulan noston jälkeen osu hypylle. Liikettä pitää edelleen paloitella. Opetellaan siis suunnat ja hypyt ilman kapuloita ja kapulan nostot ja hypyt erikseen. Liikkurointikin pitää opettaa erikseen, ettei mieli nouse tästä liikaa. Suuntia voisi vahvistaa myös pelkillä namien heitoilla erikseen. Erikseen pitää vahvistaa myös paljon kartion kiertämistä pitkillä matkoilla ja häiriöillä. Pysäytysasennot valuu helposti. Niiden treenaaminen menenee samalla luoksetulon pysäytyksiä treenatessa. Voisi kiinnittää huomiota myös eleisiin ja käskyihkn, ettei ne ole liian kierroksia nostattavia.
Päivän päätti Maarit Hellmanin luento kisoihin valmistautumisesta.
Koiran motivaatio on tasapainoilua palkkauksen ja palkkaamattomuuden välillä. Koiran tulee olla motivoinut säilyttääksen tietynlaisen teknisen osaamisen. Isoja asioita onkin palkkaus ja virheisiin reagointi. Tärkeitä asioita (joihin valitettavasti kiinnitetään usein vasta huomiota, kun ne muodostavat ongelmia!) on koiran viretila, fokus ja suhteet. Suhteilla tarkoitetaan niin ohjaajan ja koiran, koiran ja palkan kuin ohjaajan ja palkan välistä suhdetta.
Koiran palkkaaminen on tärkeää, mutta siitä voi helposti tulla myös negatiivinen asia. Palkasta seuraa palkanodotusta ja ja väärää mielentilaa. Palkkaamiseen liittyviä ongelmia voi ehkäistä muuttamalla palkkaamista samalla, kun treenikin etenee. Palkkauksesta ei saa tulla rutiinia. Palkka on hyvä renki, mutta huono isäntä. On hyvä myös erottaa sosiaalinen palkka, onko se koiralle opetettu temppu vai aitoa ilostumista ohjaajan ilosta? Puhuttiin myös ohjaajan ja palkan suhteesta. Aika monesti ohjaajilla on vain tarve palkata koiraa, vaikka koira voisi toimia ihan hyvin ilmankin. Silloin palkkauksen laatukin kärsii. Voi tulla vaan annettua se lelu koiralle olematta itse palkkauksessa mukana.
Koiran opettamisessa on tunnetiloilla merkitystä. Usein se varhain opittu tunnetila on se, jossa koira jatkossakin asian tekee. Häiriötreenit tulee suhteuttaa koiran osaamiseen. Häiriöitä tehdään mieluummin varovasti kuin liian vaikeina. Etenkin kokenattomamman koiran kanssa on tärkeää, että kaikki on harjoiteltu valmiiksi, liikkeiden lisäksi kehään tuleminen ja liikkeiden välit. Kokeneempi koira osaa jo itsekin toimia tilanteessa, vaikkei kaikki olisikaan ihan kontrolloitua. Ennen koetta kannattaa ylitreenata. Palkkaamattomuutta kannattaa tehdä riittävän useasti ja riittävän pitkästi.
Koiran kanssa tulee olla selkeän johdonmukainen ja kriteerit tulee olla selkeät. Ohjaajan tulee olla rehellinen koiralle. Maarit kertoo koiralle, jos hän ei ole tyytyväinen koiran suoritukseen. Toisaalta järkeen käyvää, sillä koira kyllä aistii ohjaajan tyytymättömyyden, vaikka ohjaaja yrittäisikin näytellä tyytyväistä. Tärkeässä asemassa onkin tilanteen nollaaminen ennen seuraavaa liikettä. Sekä koiran että ohjaajan pitää pystyä unohtamaan tapahtunut ja keskittyä täysillä seuraavaan tehtävään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti