Koiraeroja

Meillä tehdään kattoremppaa. Pahin kuvitelma oli se, että Saraa pelottaa ja Rinna ja Dot reagoisi kaikkiin ääniin vahtihaukulla. Pahin kuvitelma ei toteutunut, ei lähellekään. Vaikka kuulostaa siltä, että katto tippuu niskaan, niin koirat ei välitä. Olen videoinut koiria niiden yksinollessa ja ainoa asia mitä tapahtuu on ajoittainen nukkuma-asentojen vaihto. Huojentavaa, ettei koirat stressaa, sillä tilannehan kestää useamman viikon. Lisäksi Rinnan ja Dotin lähitienoon vahtiminen on vähentynyt. Ne on niin turtuneita, kun porukkaa kulkee ees ja taas.

Viime aikoina on tokoiltu paljon. On hauskaa, kun on kaksi saman tasoista koiraa, mutta kuitenkin niin erilaista. Kummallakin on erilaiset heikkoutensa ja vahvuutensa. Puolensa kummassakin :)

Rinna oppii kaavoja helposti ja ennakoi tilanteita. Se tarvitsee paljon treeniä, jossa se joutuu olemaan kuulolla tietääkseen kuinka treeni etenee. Sitä pitää haastaa koko ajan ja tehdä paljon kuuntelutreenejä. Sitä vastoin Sara kestää saman toistamista. Sille sopii samat kaavat. Ennakointeihin auttaa lyhyt koiran palautus. Rinna taas ennakoi samaa asiaa pitkäänkin, vaikkei samaa kuviota olisikaan hetkeen tehty. Rinna ennakoi etenkin vauhtiliikkeitä ja helposti ennakoinneessaan liikkuu reippaasti lähdettyään liikkeelle.

Rinna jaksaa toistoja fyysisesti paljon. Sen vauhti ei hyydy hetkeen vauhtiliikkeitä tehdessä. Saran vauhti häviää nopeammin. Rinna on myös helpommin palkattavissa juoksemisella. Luoksetulon pysäytyksiin toimii molemmille takapalkka. Saralla se toimii niin pitkään kuin palkka on konkreettisesti takana ja takapalkkaus pitäisi satunnaistamisella häivyttää pois. Rinnalla takapalkan hävitys on tehty yksinkertaisesti jättämällä se pois. Hyvästä pysäytyksestä Rinna saa juosta taaksepäin. Juoksen itsekin koiran luokse palkkaamaan sen, mutta se tilanne itsessään jo palkkaa koiraa. 

Rinna havannoi asioita helpommin. Se hahmottaa ruudut ja muut kaukokohteet paremmin. Sara ei ole koskaan ollut hyvä hahmottamaan kaukokohteita. Kumpikin kuitenkin yhtälailla jää jumiin kohteisiin. Rinna vain jo aiemmin jo nähdessään kohteen, Sara vasta tekemisen kautta.

Saralla on useimmiten optimimpi vire tekemiseen. Rinnalla menee usein yli. Saran huono vire johtuu usein ympäristöstä. Se ottaa paineita jostakin ja purkaa sitä joko ääntelemällä tai useammin passivoitumalla ja olemalla vaikeasti tavoiteltavissa. Rinnan nostaessa kierroksia sen ääntely lisääntyy. Se vinkuu ja haukkuu. Tätä saa purettua nykyään juurikin kaavoja rikkomalla. Rinnan suhteen saa olla paljon mielikuvitusta, ettei vahingossakaan liikaa tee kaavamaiseksi treenejä. Saralle taas juurikin se koiran kaavoittaminen auttaa paineistunutta koiraa toimimaan. Vaikka Rinnaa auttaa kaavojen rikkominen, se ei kuitenkaan ole oikotie onneen. Jossain liikkeissä koiraa turhauttaa, jossei se pääse tekemään sitä mitä luulee. Paljon siis vaatii tasapainottelua Rinnan treeneissä.