Viime viikolla DOT kävi pitkästä aikaa toisen koiran päälle. Edellisestä kerrasta on muutama vuosi aikaa ja olin jo tuudittautunut siihen, että tilanne on aiempaa parempi. Dot ei ole kuitenkaan muuttunut, ennakointi ja varotoimenpiteet vaan on paremmat. Nyt Dot oli siirtymässä pois kentältä ja toinen koirakko oli tulossa treenaamaan. Dot oli hihnassa, mutta koiran nykäistäessä hihnan lukko antoi periksi ja Dot ampui toisen iholle. Koirat pyöri väkkäränä toistensa kimpussa, mutta kumpikaan ei saanut isompia vammoja. Dotista lähtee aina enemmän ääntä kuin tekoja. Ja onni onnettomuudessa on se, että Dot ei ole vielä koskaan purrut ketään. Kaikesta huolimatta sillä on korkea kynnys käyttää hampaitaan. Näitäkään tilanteita ei toki tarvitsisi tapahtua yhtään. Dot varmaankin antaa pieniä merkkejä tulevasta, mutta ihmissilmään näyttää, että koira vain suorilta hyökkää. Ennakoinnin on tapahduttava siksi hyvin aikaisin.
Treenitilanteissa pahimmat hetket on siirtymissä, joissa Dotilta puuttuu ehkäpä hyvin selkeä toimintapa. Sillä on liikaa toimintamahdollisuuksia. Siirtymissä en itsekään pysty aina keskittymään koiraan eikä tilanteet ole kontrolloituja. Varsinaiset treenit Dotilla sujuu hyvin muidenkin läsnäollessa. Toki näissä pitää olla itse tarkkana ja tauoilla ja siirtymissä varmistaa tilanteet pitämällä koira kiinni. Aina se oma huolellisuutta ei pelasta ja Dotinkin luokse on treenitilanteissa karannut koiria. Näissä tilanteissa olen itse ehtinyt toimia ja käännän Dotin poispäin toisesta koirasta napakkaan otteeseen syömään. Näin toimiessa Dot ei ole huomannut toista vaan on vain nähnyt ruokaa edessään. Toisen tullessa ihan liki olen Dotin kunnon otteeseen siten, ettei Dot voi reagoida. Dotin luokse tulleet koirat on tähän mennessä tulleet ystävällisinä ja näin toimimalla Dot ei pääse aloittamaan tappelua.
Dot on resurssiaggre. Sen vaalima resurssi voi olla konkreettisten ruoan ja lelujen lisäksi myös treenitilanne tai reviiri. Dotin ollessa puolivuotias se tappeli ensimmäisen kerran Rinnan kanssa ruoasta. Rinna söi ruokaansa Rinnan omasta kupista, kun Dot hyökkäsi Rinnan päälle. Dot myös vahtii ruoka-aarteitaan norsun muistillaan. Se saattaa jättää luun jonnekin lojumaan poistuen itse toiseen huoneeseen. Huolettomasta olemuksestaan huolimatta se muistaa aarteensa ja käy päälle, jos joku liikahtaakaan huonetta kohden. Näitä ei ole enää sattunut, sillä ennakointi on helppoa. Dot syö luunsa yksinänsä portin takana ja jämät kerätään pois ennen portin avaamista. Kupista oman lauman koirat voi syödä vaikka vierekkäin, mutta tilannetta on aina vahdittava. Tyhjät kupit pitää myös kerätä heti lattialta pois, sillä Dot vahtii tyhjää kuppia. Lelujen suhteen Dot reagoi vain suussaan oleviin leluihin. Lattioilla olevia se ei vahdi. Pahinta on, jos Dotia joku leikittää ja siihen tulee toinen koira mukaan. Näitäkin on onneksi helppo ennakoida.
Reviirin vahtiminen näkyy kodin lähellä. Dot reagoi niin ihmisiin kuin eläimiinkin. Se reagoi jo naapurin hajuun. Lenkkeily lähiseudulla äityy helposti rähiseväksi koiraksi. Dot on onneksi ahne ja se on helppo kuljettaa kohteen ohi namin kanssa. Namituksessa ei saa olla hetkenkään taukoa, muuten Doo ehtii jo reagoida. Tästä syystä Dot ohittaa kohteet paremmin ohitetavan ja minun välissä. Silloin se ei edes sivusilmällä näe ohitettavaa. Jos itse olen keskellä ja Dot toisella puolen ohitettavaa, se ehtii vilkkaana koirana vähintäänkin vilkaista ohitettavaa ja se jo riittää. Dot vihaa eniten tuijottavia ja kohti tulevia. Jo parin metrin sivuun väistäminen auttaa. Rinnan kanssa ulkoillessa Dot käyttäytyy huonommin. Se reagoi isosti Rinnan pieniin reaktioihin. Niitä lenkkeilytetäänkin erikseen aika ajoin.
Dot pitää siis hyvin varpaillaan. Se on koirana kaikin puolin työläs, mutta silti rakas. Raskas rakas.
Voi Dot! Kuulostaa paljon samalta, mitä Ruuti oli ja sosiaalisuus huononi iän myötä. Mutta ei Ruuti ehkä ihan nuorena ollut niin vaikea arjessa, tai ehkä sen kanssa oli helpoin pärjätä kun oli ainoana koirana jonkin aikaa ja asuttiin metsän vieressä. Ruuti vahti myös resursseja, jahtasi kissoja, variksia yms. On ne rakkaita, mutta myös raskaita ja opettavaisia.
VastaaPoista