Terveydestäkin

Dot kokeili elämää ilman Apoquelia ja ei pärjännyt. Sen iho meni huonompaan kuntoon ja kutka lisääntyi. Koska huonona iho ei kestä harjaamista ja hilseestä tukka takkuuntuu, niin tukkakin sai taas lähteä.

Käytiin Tsempissä ell Meli Bruno-Paasisalolla. Dotin mielestä eläinlääkärissä oli taas huippua, kun sai herkkuja ja rapsutuksia eikä muita eläimiä näkynyt. Dotilta otettiin verikokeet ja niiden oltua ok aloitettiin taas lääkitys. Pari kuukautta koira kerkesi olla ilman lääkitystä. Oireet alkoi palailemaan kuukauden kohdalla. Nyt kaksi viikkoa lääkitys on isommalla annoksella (16 mg) ja sitten siirrytään taas ylläpitoannokseen (8 mg). Muutaman kuukauden päästä, jos tilanne on hyvä, niin kokeillaan vielä puolittaa annosta. Kokonaan lopettamista ei ehkä kannata enää kokeilla oireiden palattua niin nopeasti. Vuoden päästä taas kontrollikäynti tai aiemmin, jos aihetta on.

Ja Dotsikinhan pääsi jo kymppikerhoon täytettyään 10 vuotta viime kuun puolella.

Ike introvertti ei edelleenkään arvosta käsittelyä tai edes välttämättä koskemista. Ike onkin edelleen harjoitellut käsittelyjä eri paikoissa. Käsikosketus vieraille sujuu tällä hetkellä hyvin ja Iken mielestä se on kivaa. Nyt ollaan edetty pysymään kosketusten välissä vieraan ihmisen vieressä muutaman toiston verran. Ilme muuttuu näissä heti huonommaksi, jos itse yritän koskea koiraan saati sitten vieras. Päälle kumartuminen on edelleen pahinta eikä Ike sitä välttämättä siedä murisematta tutuiltakaan. Tähänkin on treenit aloitettu varovasti ja tarkoitus on nimetä koiralle toiminto, ettei asia tule sille yllätyksenä. Ike ei kestä myöskään katsomista. Jos sitä rapsuttelee, niin se nauttii rapsutuksia pidempään, jos koiraa ei katso päin. Jos sitä katsoo, se poistuu paikalta. Tämä koskee taas kaikkia, tuttujakin ihmisiä.

Kroppahuollot Ikelle on nyt tehty lähinnä kraniona eikä niin fyysisinä käsittelyinä. Ike on saanut halutessaan poistua paikalta. Viimeimmällä kerralla Ike asettautui heti käsiteltäväksi eikä kertaakaan poistunut paikalta. Pari kertaa se murahti, mutta kun käsittelijä vaihtoi asentoaan poispäin koirasta, niin tilanne oli ok Ikellekin.

Arjessa Ike vaan jotenkin touhottaessaan ajautuu sellaisiin tilanteisiin, jotka sitä ahdistaakin sitten. Mun on jotenkin ollut vaikea puuttua tilanteisiin etukäteen, kun koira on se, joka menee ja tekee enkä tiedä etukäteen onko tilanne liian ahdistava.... Pitää itse skarpata näihin tilanteisiin ja koittaa ennaltaehkäistä. Ike kuormittuu näistä ja tarvii erikseen huolehtia, että se lepää riittävästi. Ike ei välttämättä ymmärrä levätä itse vaan saattaa kehittää omia puuhiaan väsyneenä (vaikkapa valojen/varjojen tuijottamista). Ahdistuessaan Iken ahdistukset kertautuu helposti. Aiemmat koirani ei ole olleet näin herkkiä ja nyt joutuu ihan erilailla opettelemaan puhumaan koiraa.