Tunnaripäivitys

Sarpsa osaa!

Tunnarissa ollaan siis päästy siihen vaiheeseen, jossa usean hajustamattoman kapulan joukossa on yksi hajustettu. Välillä olen piilottanut hajustetun hajustamattomien lähelle, mutta useimmiten se löytyy hajustamattomien joukosta. Olen kierrättänyt samoja hajustettuja kapuloita. Käskyn olen yleensä antanut muutaman metrin päästä kapuloista ja sitten olen mennyt seisomaan kapuloiden viereen Saran tehdessä töitä. Lähes poikkeuksetta oma kapula nousee, pari kertaa kapuloiden ollessa tiheässä Sa on ottanut oman viereisen. Eli vähän tarkkuutta lisää. Jatketaan nyt samalla tavalla, jotta saadaan lisää varmuutta liikkeeseen. Jossain vaiheessa sitten aletaan käyttämään vähemmän aikaa hajustuneita kapuloita, lisätään lähetysmatkaa ja perehdytään palautusasentoon. Lisäksi joku muu voisi laittaa kapulat ja haistelujärjestys pitäisi opetella. Ja koko homma pitäsi jossain vaiheessa siirtää kentällekin, nythän näitä tehdään lenkin lomassa. Lisäksi ehdottamasti tähän pitäisi lisätä vihjesana tai -ele.

Tokoja helteessä

Eilen aamupäivällä tokoiltiin lähiparkkiksella. Teemana BH-kokeen liikkeet. Aluksi paikallaanmakuu. Jätin Saran varjoon makaamaan ja kävelin seuraamiskaaviot läpi. Kävin palkkaamassa koiran ja kävelin n. 30 askelta poispäin. Jäin selin 5 minuutiksi. Palkkasin taas ja kävelin vielä itsekseni jäävät läpi. Sitten pelkät jäävät vielä Sarpsan kanssa (ei luoksetuloa). Ekana maahanmeno. Koiruus meni kyllä käskystä maahan, mutta nousi istumaan minun jatkaessa kävelyä. Uusi käsky ja palkaksi vain kehuja. Sama liike uudestaan. Nyt meni hyvin. Välissä liikkeestä istuminen ja sitten vielä maahanmeno. Molemmat sujui hyvin. Lopuksi kunnon leikkituokio.

Tänään tokoiltiin yliopiston parkkiksella kolmen muun koirakon kera. Alkuun tehtiin pari ruutua vastakkaisista suunnista pitkältä matkalta kierrosten laskemiseksi. Molemmat oli loistavia! Merkkasin oikean kohdan naksusanalla ja palkkasin pallolla koiran taakse.

Seuraavaksi seuraamispätkiä hihnassa. Pieniä pätkiä, joissa oli paljon käännöksiä ja jokunen sivuaskel oikeaan. Sa piti aika hyvin paikkansa, lopetin pätkät koiran ollessa oikeassa kohtaa ja merkkasin nämä naksusanalla. Käänöksiin voisi ottaa tehotreeniä, sillä ne ei sekä koiralla että ohjaajalla olleet ihan hanskassa. Nameja nakellen tehtiin maahanmenoja ja istumisia liikkeestä. Ei ongelmia. Sitten otettiin paikallaanmakuu häirittynä. Itse jäin kasvot koiraan päin. Pasi & Jetro suoritti seuraamista Saran läheisyydessä. Pysyi hyvin, mutta luoksetulo Saran vierestä oli liikaa (Jetro lähti Saran vierestä ja Pasi seisoi minun vieressä). Sa lähti siinä vaiheessa liikkeelle ja tuli luokseni. Palautin koiran paikalleen, annoin olla hetken ja palkkasin taakse. Henkilöryhmätreeniä otettiin yhden ja kahden henkiön ryhmissä. Ekana kierrettiin yhtä paikallaan pyörivää ihmistä hihnassa ja sitten kahta ilman hihnaa. Tehtiin pysähtymisiäkin kiertämisen lomassa. Molemmissa pätkissä kontakti pysyi hyvin, Sa ei välittänyt lainkaan kierrettävistä ihmisistä.

Loppuun otettiin kaukoja. Ensin vaihtoina istu-maahan-istu ja väliä n. 15 metriä. Kävin palkkaamassa ekoista istumisista, sen jälkeen tehtiin useampi vaihto putkeen, joissa pidin vaihtelevat välit käskyjen välillä. Kaikki hyvin. Sitten tehtiin maasta seisomisia. Ekassa otti askeleita, se korjautui seuraavalla, kun käytin takapalkkaa kertaalleen. Loput sujuikin hyvin takajalkojen pysyessä kuin liimattuina maassa. Sain lisättyä välimatkaa jopa viiteen metriin. Sisätyöskentely on näköjään tuottanut tulosta! Lisäksi vielä istumasta seisomisia lyhyellä välillä. Nämä vaatii vielä paljon työstöä.

Kotona naksuteltiin vielä metallikapulan nostoja.

Treeniä palkattakin

Tärppipäivien(kö?) kunniaksi otettiin pitkästä aikaa palkkaamattomuustreeniä ketjuttamalla muutamia liikkeitä yhteen. Paikkana oli lähinurtsikenttä. Aluksi tehtiin kuitenkin perusasennosta maahanmenoa ja siitä takaisin perusasentoon. Maahanmenot tehtiin arkikäskyllä ja ne oli nopeita. Palkkasin vaihtelevasti, jottei koira aloita ennakointia. Perusasennot oli liian edessä, koira korjasi ne toisella käskyllä, joten niistä vain kehupalkka. Vika perusasentoon nousu oli hyvä ja siitä palkaksi juustoakin. Aluksi tuli pari piippaustakin perusasentoon hakeutuessa. 

Ketjutin BH-koemaisesti liikkeestä istumisen ja maahanmenon sekä luoksetulon (suoraan sivulle) ja loppuun tehtiin vielä pieni seuraamispätkä. Liikkeestä istuminen oli todella hyvä, maahanmeno sitä vastoin ei... Sa tarjosi maahanmenon sijaan istumista. Ei ollut tarkoitus jäädä jankkaamaan, mutta tehtiin liikkeestä maahanmenoa niin kauan kunnes se onnistui kertakäskyllä. Muutama kerta siihen meni ja sitten päästiin jatkamaan. Luoksetulon loppuperusasento oli hyvä. Seuraamisesta vapautin koiruuden naksusanalla heti täyskäännöksen (vasempaan) jälkeen. Superpalkkana tällä kertaa oli lihapateeta. Seuraamisissa Sa jälleen edisti, mutten nyt puuttunut siihen mitenkään. Seuraavaksi tehtiin perusnouto puulla kokonaisena liikkeenä, josta palkaksi vain kehut ja silitykset. Nouto oli superhieno ja vauhdikas :) Siitä jatkettiin sitten suoraan liikkeestä maahanmenoon, joka nyt sujui hyvin. Palkkana nyt juustoa. Jankattiin sitten vähän lisää maahanmenoja ja istumisia sekaisin. Loppua kohden Sa jo alkoi erotella paremmin käskyjä. Ehken ollaan viime aikoina tehty liikaa istumisia...

Otettiin myös kaukoja pitkältä matkalta pitkästä aikaa. Vaihtoina vain istu-maahan-istu. Väliä koiraan oli n. 15 m. Ekan istumisen Sa teki hyvin, kävin palkkaamassa juustolla ja samalla jätin koiran taakse palkan. Sitten tehtiin useampi vaihto putkeen. Maahanmenot oli nyt hyviä, mutta istumisissa oli ongelmaa. Ekaan ja kolmanteen istumiseen vaadittiin kaksi käskyä. Vapautin koiran neljännen istumisen jälkeen (nousi istumaan yhdellä käskyllä). Lopuksi vielä muutama leluruutu. Lähetykset oli tällä kertaa noin 30 metrin päästä. Vihreä pallo pitkässä ruohossa ei nyt ihan ollut hyvä palkka. Ekalla kerralla Sa joutui sitä vähän etsimään ruudusta ja toisella kertaa asetinkin sen muovipussin päälle näkösälle. Silloin Sa jäikin seisomaan hyvin ruutuun ja otti lelun vasta, kun kehotin sitä ottamaan sen. Idea tosin oli se, että koira juoksee vain suoraan leluun, mutta kävihän se noinkin ;) Vikana vielä heitin pallon ruutuun ja annoin koiran mennä samantien perään.

Kotimatkalla piilottelin vielä omanhajuista tunnaria pitkästä aikaa pelkästään. Ekan tiputin pitkään heinikkoon meidän kävellessä ja tokan piilotin paremmin. Tällä kertaa palkkana oli juustoa, tähän asti kun olen palkannut vain tylsillä nappuloilla. Kotia ei meinattu sitten millään päästä, kun Saran piti saada toteuttaa itseään piehtaroimalla ja kaivautumalla vasta leikattuun ruohoon ihan jatkuvasti :D

Kotona myöhemmin otettiin vielä istumisia ja maahanmenoja sekaisin. Ei niin mitään ongelmaa! Lisäksi otettiin perusasentoja ja sivuaskeleita. Perusasennotkin oli nyt ihan kohdillaan.

Tokoja

Paikkana oli jälleen lähiparkkis. Ekana ruututreeniä uusista keltaisista merkeistä tehdyillä ruudulla (kaksi kappaletta, väliä kymmenisen metriä). Laitoin Saran piiloon ruutujen rakentamisen ajaksi ja sen jälkeen lähetin sen kylmiltään lähempään ruutuun ihan vain nähdäkseni hahmottaako se uusia merkkejä. Ruutuunhan se meni, mutta vasempaan reunaan. Yhden näyttöruudun jälkeen Sa kurvasi sitten joka kerta keskelle ruutua! Juoksutin siis koiraa tällä kertaa ruudusta ruutuun. Hauska treeni :)

Sitten ohjelmassa oli jäävistä liikkeistä istuminen ja maahanmeno. Ensin otin molempia ilman seuraamista. Sa teki niin kuin pyydettiin eikä sekoittanut käskyjä. Sitten istuminen vielä seuraamisen kanssa. Kävelin koiran jätettyäni kentän toiseen laitaan (n. 50 askelta) ja hyvin Sa pysyi paikoillaan. Aiemmin olen kävellyt vain muutamia metrejä ja palkannut koiran.

Seuraavaksi sitten paikallaanolo häiriön alla. Laitoin koiran "Käy"-käskyllä (arkikäskyllä) maahan. Itse sitten lähdin juoksemaan täysiä koirasta poispäin, kaivoin maata, leikin pallolla ja heittelin sitä koiran suuntaan. Muuten Sarps pysyi hyvin paikoillaan, mutta heittäessäni palloa koiran vierestä se vähän nytkähti. Arkikäskyähän käytetään mm. koiran odottaessa omaa vuoroaan treeneissä, joten harjoitusta paikallaoloon on kyllä tullut. Varmistelimpa vielä kuitenkin.

Loppuun vielä seuraamista hihnassa. Lähinnä keskityin juoksusta hitaaseen käyntiin siirtymisiin. Eli tehtiin siis pätkää, jossa normaalista käynnistä siirryttiin juoksuun ja sitten hitaaseen. Hyvin sujuu. Kontakti oli hyvä ja seuraamispaikka oli taas pikkasen edessä, mutta siihen en puuttunut muuten kuin lopettamalla liikkeen naksusanaan koiran ollessa oikeammassa kohdassa. Perusasennot oli tällä kertaa jokaikinen aivan älyttömän hyviä. Palkkasin niistä siis ruhtinaallisesti. Viime aikoina ollaan tehty sivuaskeleita, joten koiran paikkaan on tullut taas enemmän kiinnitettyä huomiota ja se näkyy :) Eilettäin käytiin samaisella parkkiksella lähinnä vain leikkimässä leluilla. Otin kuitenkin jonkin kerran seuraamistakin niin, että käveltiin leluja kohti tai niiden yli. Kontaktia oli sitä vaikeampi pitää, mitä mieluisampi lelu oli kyseessä, tottakai ;) Kontaktin tippuessa kielsin ja peruutettiin lelusta poispäin. Ei tarvittu montaa toistoa, kun Sa piti kontaktia hyvin. Palkaksi se sai sitten joko lelun maasta tai sitten kädestä toisen lelun. Näitä lisää!

Jälkeä

Jalkauduimme Terhin kanssa Siikajärven metsiin tekemään jälkiä. Sa sai haisteltavakseen namiruudun, Terhin tekemän parinkymmenen metrin mittaisen suoran loppupurkillä ja minun talloman 100-metrisen pienesti mutkittelevan kaaren kolmella purkilla. Jäljet ehti vanheta parisen tuntia ja ruutu puoli tuntia.

Ekana siis namiruutu (pieni, kokoa n. 1 x 1 m). Sa pysyi hyvin ruudussa, mutta namien syönti jäi lyhyeen. Ihmettelin vähän, kun Sarpsa söi nameja irvistellen. Sitten huomasinkin maan kuhisevan muurahaisia. Kutsuin koiran siis poies. Seuraavaksi sitten Terhin tekemä jälki. Tämän tarkoituksena oli vain nähdä, miten koira työskentelee jonkin muun tekemällä jäljellä. Sarahan ei ole aikoihin saanut haistella muiden tekemiä jälkiä. Jäljen alkupätkä meni hyvin, mutta lopussa koira kadotti hajun. Palkkasin sen sitten taskunameilla, sillä en itsekään huomannut purkkia (oltiin kuitenkin jäljen lopussa).

Viimeisellä jäljellä oli Saran työskentely oli huonoa. Se kulki nenä ilmassa ja haki hajuja niin. Jonkin kerran annoin käsiohjauksen kera jäljestyskäskyä, jolloin koira menikin hetken maata haistellen jälkeä pitkin. Keskimmäinen purkki jäi jäljelle, sillä Sa meni parinkymmenen metrin matkan jäljen vieressä. En osannut jarruttaa koiraa, sillä en itsekään tiennyt tarkalleen missä jälki menee (merkkaa paremmin!). Sa selvitti siis kuta kuinkin jäljen itsekseen, mutta meni liiaksi ilmavainun perusteella.

Vuoden ekat jäljet meni todella kivasti, mutta nyt viimeisillä kolmella kerralla työskentely ei ole ollut mitenkään mallikasta. Niissä kaikissa on ollut märkä tai kosteahko maa, joka on siis Saralle se vaikein. Ens kerralla tehdään helppo jälki helppoon maastoon, jotta saataisiin välillä parempi suoritus. Mun pitää myös vaatia koiraa työskentelemään paremmin, jarrutella siis koiran menoa ja odottaa, että nenä painuu maahan. 

Nyt keräsin metsästä myös suht oikean kokoisia keppejä.  Lisäksi otin muutaman pidemmänkin, jotka pitää saada pätkityksi. Nyt vois siis yrittää aloittaa keppitreenejäkin.

Jäljestystä

Tallasin Saralla tällä kertaa ovaalin mallisen 100 metrisen jäljen kosteahkoon metsään. Tein jäljen jälleen pienillä askelväleilla ja namitin muutaman metrin välein. Kaksi purkkiakin laitoin jäljelle; ekan noin 30 metriin ja vikan loppuun. Jälki ylitti kahteen kertaan saman polun. Ylitykset tallasin tiheään ja namitin. Lisäbonuksena jäljen vanhetessa koira ja ihminen kulki polkua pitkin.

Ensimmäisen kymmenmetrisen Sa kulki pää turhan ylhäällä häsläten, sitten se painoi nenänsä maahan. Muutenkin koiruus ei tehnyt töitä tarkasti, vaan vähän sinne päin vain. Poikkeuksena edellisiin jälkiin tällä kertaa jäljestyskäskyn antaessani en osoittanut maata. En myöskään tallanut ja namittanut ensimmäisiä metrejä kuten ennen olen tehnyt. Ensi kerralla otetaan siis nämä taas kuvioihin mukaan. Lisäksi voisi vaikkapa antaa koiran haisteltavaksi namiruutu ennen varsinaista jälkeä, jotta koiralla olisi jo valmiiksi oikea vaihde päällä. Pitäsi myös välillä antaa koiran haistella vanhempaakin jälkeä, jolloin hajut oisi painuneet maahan. Nythän jäljet vanhenee vaan vartista puoleen tuntiin.

Polun ylitykset oli vähän vaikeita. Sa oisi lähtenyt kulkemaan polkua pitkin. Se kuitenkin palasin itse takaisin ja lähti kulkemaan jäljen suuntaan. Sa kulki ensin vikan purkin ohi ja sitten bongasi sen katseellaan. Jätin siis purkit puiden taakse niin ettei jälkeä pitkin tullessa purkkeja huomannut. Mutta pitänee siis piilottaa ne vielä paremmin. Lisäksi voisi vaihdella purkkien määrää, ei aina sitä kahta purkkia.

Kotimatkalla Sarps näki tälle vuotta ekaa kertaa lehmiä läheltä. Se ohitti ne tomerana häntä pystyssä. Olisikin mielenkiintoista päästä testaamaan koiruuden paimmennusominaisuudet.

Tokohkoa

Sara aloitti viikonloppuna kolmannen juoksunsa, joten ohjattuihin treeneihin ei ole taas menemistä. Tokoiltiin siis keskenämme ja paikkana oli yliopiston parkkis. Aluksi rakensin taas ruudun ja ennen sen suorittamista tehtiin luoksetuloja. Tosin ruudulla näkyy olevan vetoa ja Sa kävi pari kertaa itsenäisesti pyörähtämässä ruudussa. Palkkasin näistäkin.

Ekana siis luoksetuloja seisomaan pysäytyksillä. Sa pysähtyy mukavan napakasti pelkällä käsimerkillä :) Vauhdista maahanmenoihin otettiin myös tekniikkatreeniä. Ruudun kanssa tehtiin vähän entistä erilaisempi treeni. Sarpsa sai kiertää reppua ja suoraan siitä juosta ruutuun. Muuten hyvä, mutta repun kierto meni yli hypyksi ;) Kertaalleen jätin myös koiran paikoilleen ja kävelin itse ruutua kohti. Annoin käskyn, kun olin puolivälissä matkaa. Jokunen tavallinenkin ruutu tehtiin kahdesta eri suunnasta.

Seuraamista otettiin parina pätkänä. Seuruutin koiraa päin aitoja ja tein käännöksen aina kun Saran kontakti lähestyvän esteen vuoksi herpaantui. Välillä palkkasin koiran kainalosta tippuvalla pallolla juuri ennen aitaa. Kainalolelu aiheutti nyt vähän edistystä ja perusasennon vinoutta... Pari kertaa otettiin myös liikkeestä istuminen ja koirahan istui heti käskyn saatuaan :)

Lopuksi tehtiin valssiaskeleita lelun kanssa. Ja kotimatkalla lisää valssia katulamppujen ja puiden kiertojen kera. Lähetykset kiertoihin onnistui molempiin suuntiin muutaman metrin päästä, kauempaa en tosin edes kokeillut.

Kotona naksuteltiin vielä metallikapulaa. Naksautin aina kun Sa otti sen suuhunsa. Välillä tuo läpsi kapulaa tassullansa, mutta en puuttunut siihen. Oli vain tarkoitus koittaa tehdä kapulasta superkiva. Otin pitkästä aikaa myös kosketusalustan esille ja Sarpsahan suorastaan rynnisti alustalle :)

---

Olen vihdoin ja viimein saanut hommattua lisää tunnarikapuloita ja niitä ollaankin nyt ahkeraan käytetty. Varsinaista tunnaria ei olla vielä tehty. Olen laittanut hajustamattomat kapulat näkyväksi keoksi ja hajustetun piilottanut siihen lähistölle. Kertaalleen olen sen jättänyt myös näkösälle. Alkuun näiden välillä oli parisen metriä ja estin koiraa menemästä keon luokse hihnan avulla. Nyt väliä on ollut vähimmillään muutaman kymmenen sentin verran ja eilettäin Sa pääsi jo haistelemaan hajustamattomatkin läpi. Ei ottanut niitä suuhunsa vaan toi oman :)

Ageja

 

Maanantaina:

 

• 
  
  Aluksi tehtiin keppejä verkon kanssa. Merkkasin taas aloituksen naksulla ja Sa osaa hieman paremmin jo hakea keppejä.
  
  


• 
  
  Irtoamistreeninä tehtiin hyppyjä, josta jatkettiin mutkaputkeen. Ekalla kerralla Sa suoritti koko liikkeen ihan itsenäisesti ilman käskyjä… Nämä meni siis ongelmitta, putki vaan vetää koiraa.
  
  


• 
  
  Otettiin viiden erilaisen esteen hyppysarjaa. Hypyt oli koottu erilaisista osista, mm. muurin päällisistä, pituusesteen osasta ym. Sa ei välittänyt mitään kummallisen näköisistä esteistä. Pysyin tällä kertaa jättämään Saran ekan esteen taakse ja menemään itse sarjan loppupuolelle.
  
  


• 
  
  Harjoitusrengasta tehtiin taas, tällä kertaa korkeutta jo lähes maxi-renkaan verran. Sa osasi jo hyvin hakea rengasta. Merkkasin siis naksulla suoritukset.
  
  


• 
  
  Muuria (mini).
  
  


• 
  
  Valssiharjoitusta kahden mutkaputken avulla. Koira ohjattiin siis menemään kahdeksikkoa valssilla. Muuten ihan hyvä, mutta mun pitäsi tehdä vähemmän peruutusaskeleita. Tehtiin myös pientä kahden hypyn ja putken sarjaa. Hyppy, valssilla kääntö lähtösuuntaan, hyppy ja siitä suoraan putkeen. Sa ei meinannut millään ymmärtää putkea ennen olevaa hyppyä vaan ohitti sen pari kertaa mennen suoraan putkeen. Lähetin koiraa sitten pelkästään sen hypyn takaa putkeen, jonka jälkeen sujui koko sarjakin. Ilmeisesti narupallopalkka oli vähän liian suurta.
  
  

Tällä kertaa Sa ei äännellyt aidassa kiinni ollessaan. Pientä ääntelyä pääsi siinä vaiheessa, kun irroitin koiraa. Rauhoittelin sitten koiran hiljaiseksi ennen kuin mentiin puuhastelemaan.

 

---

 

Torstaina:

 

• 
  
  Keppejä tehtiin verkon kera tehtiin pariinkin otteeseen. Tällä kertaa ei kuljettukaan enää koiran sivulla sen suorittaessa keppejä vaan jättäydyttiin jälkeen, mentiin edelle tai kuljettiin kauempana sivussa. Aloituskohdat merkkasin jälleen naksulla ja koiruus hakikin jo suht hyvin alkukohtaa!
  
  


• 
  
  Tehtiin kahden putken sarjaa, toinen oli L:n muotoinen ja toinen suora. Homma sujui hienosti, kun Sa sai mennä L:n mallisesta putkesta suoraan (ehdin paremmin mukaan ohjaamaan), mutta suorasta ällään oli vaikea. Lopulta sain ohjattua koiruuden molempien putkien läpi. Erona edellisiin yrityksiin oli käskytys. Aluksi annoin vain yhden ”Putkeen”-käskyn koiran ollessa putkessa, onnistuneessa suorituksessa hoin käskyä koko ajan.
  
  


• 
  
  Pussiakin tehtiin parissa erässä. Alkuun pussin suuta pidettiin auki, vähitellen vähemmän ja lopulta Sa meni pussia ilman apuja. Pussikin on nyt koiran mielestä superkiva.
  
  


• 
  
  Puomin ylös- ja alasmenot nostettiin taas pienelle pöydälle. Sa meni suht vauhdikkaasti ylös (ei siis rynninyt). Alasmenoa hidastettiin palkkaamalla koiraa naksulla ja nameilla. Enemmän sillä oli malttia kuin viimeksi.
  
  

Ääntelyä esiintyi jälleen lähinnä alussa muiden koirakoiden suorittaessa esteitä. Koira kuitenkin hiljeni, kun jätin sen makuulle taakseni. Palkkasin siitä välillä.

 

Tokotusta

 

Tokoiltiin vähän Viikin nurtsilla. Kokosin taas heti alkuun ruudun. Ennen ruutua otettiin noutoja. Ensin puisella kapulalla pari kokonaista liikettä ja sitten vaihdettiin metalliseen. Aluksi palkkasin koiran vauhdista ja sitten otettiin vähän pitotreeniä. Vikana otetiin vielä metallinkin kanssa nouto kokonaisena liikkeenä. Meni paremmin kuin viimeksi.

 

Ruutua oli tarkoitus tehdä vain lähietäisyydeltä keskittyen koiran paikkaan ruudussa. Perusoletuksena oli, että Sa jää ruudun eteen. Mutta mitä vielä; sehän juoksi vauhdilla ruudun läpi. Ilmesesti viime kerran ruutukuja jäi koiralle vahvana mieleen. Vaihdettiin sitten treenisuunnitelmaa ja keskityin vain pysäyttämään koiraa oikeaan kohtaan. Näitä tehtiin kolmelta eri sivulta. Toiselta sivulta Sa tarjosi ensin kummasti menoa jompaan kumpaan ruudun laitaan. Lopuksi otettiin vielä treeniä maasta seuraamaan tuloihin. Ensin kävelin makaavasta koirasta poispäin ja käskin sen seuraamaan, sitten sama molempiin suuntiin koirasta. Lopulta tehtiin kävelykaaviota oikeaan, jolloin ohjasin koiran käsiavuin tulemaan suoraan takaa sivulle. Sitten ilman käsiapuja, mutta namipalkka oli kuitenkin valmiina kädessä tai pallo kainalossa. Merkkasin heti koiran tulon oikeasta suunnasta naksusanalla.

 

Jälkeä

Sara sai haisteltavakseen n. 60 metriä pitkän märkään metsään tehdyn jäljen, joka muistutti lähinnä sukkaa muodoltaan. Askelsin sen pienillä väleillä ja namitin askeleen jos toisenkin muutaman metrin välein. Laitoin jäljelle kaksi purkkia; toisen loppuun ja toisen parikymmentä metriä ennen sitä. Vasta jäljen tehtyäni muistin, että märkä maa on Saralle se vaikein. Olisi siis pitänyt tehdä helpotettu jälki, mutta sitä en siis tehnyt. Sa kuitenkin selvitti jäljen kuta kuinkin itse, joskin haahuillen ja lisäksi nenä maasta nousi turhan monta kertaa. Muutamalla kerralla nenän noustessa annoin koiralle uuden käskyn. Aloitellessamme jälkeä sauvakävelijä meni loppujäljen yli, mutta se ei näyttänyt Saraa häiritsevän.

Kotimatkalla koiruus heitti talviturkin :)

Harjavallan ryhmänäyttely

Sateessa tuomaroi Petru Muntean (Romania).

"22 months old. A little bit strong in body structure. Head is close to the Australian Shepherd type. Small ears, slightly erect. Correct bite. Light in bones. Coat & pigmentation correct. Movement more typical for a Bordercollie than Australian Shepherd."

NUO H

Viikon agit

 

Maanantaina:

• 
  
  Aluksi harjoitusrengasta. Se oli hieman korkeammalla kuin viimeksi. Tällä kertaa muistin ottaa naksun mukaan ja nyt naksuttelin renkaan läpimenoista. Koiruus haki renkaan ihan kivasti :)
  
  


• 
  
  Keppejä otettiin verkon kanssa. Käytin naksua aloituksen merkkaamiseen. Aluksi Sa luuli saavansa palkan heti naksauksesta, mutta sitten ymmärsi palkan odottavan keppien lopussa.
  
  


• 
  
  Mutkaputkea tehtiin molemmilta puolilta ohjaten. Tarkoituksena oli jatkaa ohjausta putken jälkeenkin eli palkkaus ohjauskädellä. Mun pitää muistaa jatkaa ohjausta ikäänkuin oltaisiin menossa seuraavalle esteelle. Oikea puoli oli hankalampi; pitää muistaa odottaa, että Sa kääntää katseensa kohti putkea ennen lähetystä, jottei koiruus lähde vain painelemaan suoraan vailla kiintopistettä.
  
  


• 
  
  Maassa olevalla puomin pätkällä käveltiin jälleen.
  
  


• 
  
  Hyppytekniikkaa tehtiin viidellä erikorkuisella hypyllä (matalia). Rimoja ei pudonnut eli Sa osasi hyvin ajoittaa hyvin ponnistuskohtansaa. Lähdössä ohjaus onnistui jo kauempaa, ensimmäisen-toisen hypyn kohdalta.
  
  


• 
  
  Pientä ohjaussarjaa tehtiin hypyn ja putken kanssa: hyppy, kääntö valssilla ja aloituksen taakse suoraan putkeen. Tätä tehtiin molemmilta puolin ohjaten. Valssit oli hyviä! Loppuun tehtiin valssia vielä ilman putkea (sillä se vetää liikaa).
  
  


• 
  
  Lopuksi vielä ensimmäistä kertaa muuria (mini) molemmilta puolin kertaalleen ohjaten.      
  
  

Alkuun Sa koitti taas äännellä, joten en hakenut sitä aidasta ennen kuin se oli hiljaa. Muutenkin olin suoritusten välillä superrauhallinen ja pidin Saran arkipaikallaanolokäskyn alla. Jotain edistystä on tapahtunut; Sa ei vahdannut enää niin paljoa muiden (putki)suorituksia!

 

---

Torstaina:

• 
  
  Puomin ylös- ja alasmenot nostettiin matalalle pöydälle ja puomia suoritettiin näin. Sa meni vauhdilla ylös ja alaskin olisi mennyt nopsaan, mutta tehtiin se naksulla merkaten ja palkaten hitaammin.
  
  


• 
  
  Naksuttelin rengasta. Hyvin tuntuu ymmärtävän!
  
  


• 
  
  Keppejä tehtiin verkon kanssa. Merkkasin jälleen naksulla aloituksen.
  
  


• 
  
  Uutena esteenä otettiin pussia. Kerettiin tehdä vain kertaalleen niin, että pussin suuta pidettiin auki.
  
  


• 
  
  Ohjaustreeniä tehtiin neljän esteen kanssa. Esteet oli sijoitettu ympyräksi ja koiria pyöritettiin ensin vain niitä ympäri molempiin suuntiin keskeltä ohjaten. Välillä Sa irtoaa hyvin ja välillä sitten taas seuraa eleitäni tarkasti. Ekalla kerralla Saran energisyys purkautui näykkimisenä. Toisella kerralla ohjausta vaikeutettiin niin, että neljännen esteen jälkeen koira oli tarkoitus ottaa haltuun valssilla ja ohjata se hyppäämään vielä ensimmäinen este kertaalleen ja siitä menemään vielä putkeen. Toisella kerralla energiat oli tasottuneet ja homma sujui paremmin. Koira oli kuulollakin paremmin. Saralla on vaan niin nopsa vauhti, etten ehdi reagoida tarpeeksi nopeasti.
  
  

Torstain treeneissä Saralla oli kerta kaikkiaan aivan liikaa energiaa. Aluksi meni tovi, että pystyin noutamaan hiljaisen koiran hallin laidalta. Ääntelyn lisäksi energia purkautui esteillä rynnimisenä ja älyttömänä säheltämisenä. Varmaankin osuutta asiaan oli sillä, että treeneihin lähtö oli kiireinen ja lämmittely jäi vähiin.

 

HSPK:n tokot

 

Paikka vaihtui kesän ajaksi Sirkuskentäksi. Tälläkin kertaa meillä oli privaattitunti, nyt Pirkon ohjaamana.

 

Aluksi EVL:n tasoinen seuraamiskuvio ohjattuna. Siinä oli kaikkia käännöksiä, joita tehtiin kaikissa vauhdeissa ja lisäksi se sisälsi askelsiirtymät. Ennen seuraamista otin pari kertaa ruutua, mutta eihän se vielä kierroksia vähentänyt tarpeeksi, niinpä koiruus halusi vähän edistää, pomppia juoksuosioissa ja äännellä askelsiirtymissä. Ihme kyllä näykkimistä ei juurikaan esiintynyt. Myöhemmin otettiin sama kaavio uudestaan ja matalammilla kierroksilla koiran työskentely oli parempaa, joskin kontakti rakoili välillä (Sa otti häiriötä jonkin verran toisaalta kuuluvista äänistä, repusta ja pallosta, joita kohti käveltiin). Parannettavaa löytyy etenkin perusasennoista. Jos koira saa päättää, niin ne on liian edessä. Mun pitää saada käännöksiä terävämmiksi, etenkin juoksussa (tosin eipä noita olla tehtykään juurikaan juosten). Askelsiirtymiin pitää saada varmuutta. Sitä saadaan vain tekemällä eli voisi ottaa niitä useammin. Mukavan pitkä seuraamiskaavio, jonka koira kesti hyvin :)

 

Seuraamista jatkettiin sitten idarin merkeissä. Seisomisessa ja maahanmenossa Sa jää helposti vinoon. Maahanmeno voisi myös olla terävämpi, joten otetaan nyt toistaiseksi siihen törkeät käsiavut mukaan. Istuminen oli hyvä, silloin kun koira istui käskyllä ;) Kulmat oli hyviä.

 

Ruutua tehtiin kolmen ruudun jonona. Ekat kerrat jätin lelun kauimmaisen ruudun taakse, jolloin koira juoksi ruutukujaa pitkin lelulle. Sitten pysäyttelin eri ruutuihin. Jos yhdenkin ruutuun kanssa pysähdyskäskyn ajoittaminen on vaikeaa, niin tässä se vasta olikin! Idea kuitenkin oli se, että koira vähentää ennakointia. Sitten jokunen ruudussa maahanmeno ja sieltä seuraamaan lähteminen. Seuraamiseen tulemiset voisi kanssa ottaa enemmän treenin alle. Etenkin kun tehdään kaaviota oikeaan sivulletulo tahtoo olla kamala.

 

Noutoa tehtiin pari kertaa folioon käärityllä letkulla. Metallikapulaan Saran ote ei ole hyvä, mutta folioletkua piti ihan hyvin suussaan. Pikkasen pureskeli, mutta se meni ehkäpä enemmän innon kuin inhon piikkiin. Loppuksi vielä ihasteltiin meidän surkeita kaukoja. Niissä on vielä paljon tekemistä, mutta alkupisteestä ollaan sentään hitusen päästy eteenkinpäin.

 

Jälkiä

Aamuruokansa Sa ansaitsi nenänsä avulla. Tein noin 30 metriä pitkän puoliympyrän muotoisen peltojäljen. Tällä kertaa askelsin koko jäljen pienillä askelväleillä. Tallasin alun hyvin ja namitin ensimmäiset askeleet, sitten metrin parin välein namitin jonkin askeleen. Loppupalkan laitoin pussiin, sillä sain sen paremmin piilotettua.

Jäljen vanhetessa kävin tekemässä vielä saman mittaisen lähinnä mutkittelevaa V-kirjainta muistuttavan metsäjäljen pellon reunaan. Siinä oli sama periaate eli askelsin senkin pienillä väleillä. Metsäjäljestä tuli vaikeampi, sillä namitin sen harvemmin ja jälki oli mutkitteleva. Jäljelle laitoin 2 purkkia, toisen noin puoliväliin ja toisen lopppuun. Molemmat sain hyvin piilotettua risukon ja lehtien sekaan.

Ensin Sa sai haisteltavakseen peltojäljen. Ensimmäisten namittettujen askelten jälkeen koira vähän poukkoili etsien nameja, mutta otti sitten jäljestä kiinni. Se jälkeen se meni kuin pieni juna :) Viimeisellä metrillä Sa sai selkeästi vainun loppupalkasta ja meni sen avulla jäljen loppuun. Pussi ei siis ollut hyvä valinta.

Metsässä Sa jäljesti todella hyvin alusta loppuun! Olin huomaamattani tehnyt yhden terävän 90-asteen kulmankin enkä ollut edes namittanut sitä, mutta Sa suoriutui siitäkin ongelmitta. Vikasta purkista koira olisi mennyt ohi. En päässyt harpaamaan jäljeltä helposti pois, joten eipä tuo ole ihmekään.

Vähän pelkäsin, että olin tehnyt etenkin metsäjäljestä liian vaikean, mutta mitä vielä, näitä lisää vaan! Pituutta voisi lisätä (tosin se ei ole niin helppoa kotinurkilla), askelvälejä pidentää vähitellen normaaleiksi, harventaa nameja entisestään ja opetella keppien ilmaisut.