Parkkishallitokot

Aamulenkillä suunnattiin Kodin Ykkösen parkkihalliin. Taisi olla Rinnan eka parkkihallitreenikerta.

Ensin ruutu-ohjattu-erottelua SARALLE. Rakensin ruudun valmiiksi (ilman nauhoja, sillä oli niin rapaista...) ja jätin sinne kosketusalustan kauimmaiseen nurkkaan. Ensiksi kuitenkin ohjattua noutoa samaa merkkiä käyttäen. Ekalla Sas olisi juossut suoraan kapuloille, toisella käskyllä se kuitenkin korjasi merkille, mutta vinosti. Otettiin uusiksi. Ensin oikeanpuolimmaisen nouto ja sitten vasen. Suunnat oli kunnossa. Sitten uudet virittelyt ja ruutuun menoa (merkiltä vasempaan). Koira lähti kahteen kertaan etsimään kapuloita. Vasta kolmannella se haki ruutuun. Toinen toisto oli kerrasta hyvä. Sitten kapulat taas uudestaan mukaan. Ensin taas oikea ja sitten vasen. Oikeanpuolimmaisen koiruus nouti näppärästi. Vasemmalle lähti hyvin kapulan suuntaan, mutta kääntyikin sitten keskimmäistä kohden. Kapulan näyttäminenkään ei auttanut. Vasta kun käytiin koiran kanssa yhdessä katsomassa kapulaa se löysi sen. Jälleen uudestaan ruutua. Se oli hyvä. Ja uudestaan vasemmanpuolimmaisen kapulan nouto. Onnistui. Noudoissa palkkasin joko vauhdista tai luovutuksesta. Merkit oli kauttaaltaan huonoja. Nille lähetykset tehtiin parin metrin päästä, sillä maassa oli liikaa liukkautta. Lähes kaikilla toistoilla aina ekassa koira oli hieman merkin oikealla puolen (eli kiersi liikaa) ja vasta toisella yrittämällä pysähtyi suoraan merkin taakse. Ehkä koiran oli kaiken kaikkiaan tavallista vaikeampi hahmottaa asioita märässä, hämärässä parkkihallissa, jossa asvaltti kiilsi valon siihen osuessa? Virittelyt pitää joka tapauksessa treenata vielä selvemmiksi koiralle.

RINNA pääsi välillä tekemään. Ensin naksuttelin sen kanssa ruutua. Lähetykset tehtiin muutamasta metristä. Tällä kertaa en näyttänyt sille ruutua etukäteen. Naksutellessa Rin tarjosi lähes aina ensin paikkaa ruudun etuosassa ja kun naksausta ei kuulunut se korjasi taaemmas. Otettiin myös seisomaanpsyäytystä ruudussa. Parilla ekalla penne meni maahan, jotka korjasin. Sitten alkoi seisominenkin toimimaan. Seisomiseen on nyt tullut lisää terävyyttä :) Voisi taas välillä ottaa ruutua kosketusalustan kanssa, jotta oikean paikan tarjoaminen vahvistuisi. Muisteltiinkin kosketusalustaa erikseen ja pennehän muisti sen! Se haki alustalle pitkältäkin matkalta ja jäi odottamaan sinne palkkaamista. Otettiin Rinnan kanssa vielä seuraamista. Nyt nännäri palkkana oikeassa kädessä. Tämä aiheutti ensin edistämistä, mutta korjaantui ihan kivaksi seuraamiseksi, kun palkkasin lelulla aina selän takaa. Loppuun vielä yksi lyhyt seuruu ilman kädessä olevaa lelua, palkka tuli takataskusta selän takaa. Hyvin onnistui. Kaiken kaikkiaan kivaa seuraamista penneltä :) Täyskäännös oikeaankin onnistui paremmin kuin ennen. Rimppa teki vielä pari vauhtinoutoa ohjatun kapulalla. Ekassa palkkasin useammalla namilla sivulla odottamisesta heitettäessä eikä pentu sitten ihan tarkkaan tiennyt missä kapula oli. Lähti siis epävarmasti liikkeelle. Korjasi kuitenkin laukkaan, kun oli ottanut kapulan suuhunsa. Siitä palkka! Toisella toistolla pentu pysyi sivulla pelkällä perusasentokäskyllä ja kapulakin löytyi nopsempaan. Tuonnissa lähdin peruuttamaan eikä penne pudottanut kapulaa ennen kuin vasta naksusanasta.

Loppuun SARALLE vielä seuraamista. Yksi pidempi pätkä ja paljon liikkeellelähtöjä eri suuntiin. Vain kaksi lyhyttä äännähdystä, vaikka koira oli kyllä avannut äänihuuliaan Rinnan treenatessa. Pikkasen Sara tuntuu olevan nyt epävarmempi seuraamisessa tämän tiukemman äänettömyyskuurin takia. Se tekee kuitenkin edelleen hyvää työtä ja on innokas seuraaja. Uskon entisenlaisen tekemisen palon palaavan, kunhan saadaan ensin koira oikealle äänitaajuudelle.