Mielentilan kannalta loistava treeni! En tiedä miksi mielentila oli niin onnistunut. Koira sai syödäkseen ennen treeniä ja tehtiin vielä ennen radalle menoa luopumistreeniä. Lähtökyltillä tuttuun tapaan vielä palkkasin koiran kontaktin otosta. Ehkä itse en tällä kertaa tehnyt kaikkea rutiininomaisesti vaan tarkistin, että koira on oikeasti mieleltään mukana alkuverryttelyissä. Kylttimuistiinpanot:
Kyltti 43(perusasento-käännös-perusasento). Tässä on alkanut näkymään useammin se, ettei koira istu käännöksen jälkeen perusasentoon. Kerranhan näin kävi kokeessa ja luulin sen olleen vahinko, mutta näköjään se ei sitä ole. Tyhmä virhe. Korjataan palkkaamalla paljon istumisesta
Kyltit 93 ja 42(perusasento-käännös(askel)-perusasento). Koiran seuratessa oiekalla puolen perusasennot saattaa olla vähän vinoja. Hiontaa niihin.
Kyltti 63 (asennotvaihdot sivulla). Välillä Sara reagoi vasta toiseen seiso-käskyyn. Tätä pitää treenata varmemmaksi.
Kyltti 83 (tulppaani). Se osataan! Tää tuli ihan vaan sivutuotteena opetellessa molemmat oikeaan kääntymistä.
Kyltti 81 (puolen vaihto edestä). Onnistuu vahingossa. Eli treeeniä!
Kyltti 85 (edessä peruutus). Koirasta saattaa päästä ääntä sen peruuttaessa. Tähän siis enempi palkasta luopumista korjaamaan koiran mielentilaa.
Kyltti 89 (merkki). Tokokoiran merkki on suoraan edessä. Saralle pitää nyt laittaa perusoletukseksi vinossa kulmassa oleva merkki. Merkillä seistessä koira saattaa tepastella, kun kävelen sen ohi. Enempi varmuutta asennon pitämiseen siis.
Kyltti 64 (seiso, kierrä koira). Tässäkin yllättäen koira ei osaa pitää asentoaan vaan tulee mukana, jos kehun koiraa samalla kun kierrän sitä. Oho!
Tällä viikolla ratana:
Tällä kertaa Saran mielentila meinasi vähän kuplia, mutta aika helpolla sen sai asettumaan. Oikean puolen seuraamista oli radalla paljon. Siinä on vielä työstämistä, asema ei ole vielä aina suora eikä kontaktikaan aina pysy. Erilliseen treeniin siis vielä pelkkää oikealla puolen seuraamista. Muut muistiinpanot:
Kyltti 82 (valkovuokko). On jee!
Kyltti 19 (maahan, kierrä koira). Saran oikean puolen seuruun käsky ei ole vielä niin vahva, että se aina lähtisi yhdellä käskyllä maasta mukaan.
Kyltti 91 (saksalainen oikella). Ei ollakaan saksalaista oikella puolen ennen tehty!
Kyltti 61 (peruuttaminen). Peruutus sujuu oikealla ja vasemmalla puolen yhtä hyvin. Kaikki on vaan kiinni mun askelluksesta!
Koska treeniaikaa oli vielä jäljellä, niin otin RINNAN myös radalle. Tehtiin rata lähinnä seuruuharjoituksena. Pystyttiin tekemään paljon seuraamista ilman ylimääräisiä ääniä! Riskikohdat oli vasempaan pyöriminen yli täyskäännöksen ja maasta seuraamaan lähdöt. Liikkeellelähdöt perusasennoista ja eri kulmista seuraamaantulot sen sijaan oli äänettömiä.
Viime aikoina RINNA on treenannut ruutua ja siinä etenkin tyhjään lähettämistä. Rinnallahan on tottiksesta hyvät pohjat tyhjään juoksemiselle, mutta tokoon haluan sille vähän eri asenteen ja nyt on ajatusta sisäänajettu eri ajatuksella. Virittelyt on vähän erilaiset ja käskysana on eri. Tilannekin on luonnollisestikin erilainen. Tähän asti käytössä on ollut namikupille juoksu. Eiliset treenit tehtiin ekaa kertaa ilman kuppia. Rinnalla on ajatus, mutta sitä pitää vielä syventää. Otettiin nyt käyttöön lentävä pallo. Rinnan mielentila vähän keikahti, kun otin pallon käteen ja se sanoi haun. Mielentilan sai kuitenkin optimoitua takaisin hyvin helposti. Mahtavuutta! Pallon kanssa juoksuun saatiin lisää voimaa ja näyttävyyttä. Hienoa, että sen voimaa uskaltaa nyt hyödyntää! Pallon voimalla pystyin myös vähentämään virittelyitä (koiraan koskeminen jäi pois) ja koira toimi pelkällä uudella käskysanalla "Suoraan". Tähän asti ilman koiran niskan silitysvirittelyä koira on kuvitellut uuden käskysanan olevan harhautus eikä ole vielä yhdistänyt sitä tehtävään. Ruutuun meno ympyrään lähetysten jälkeen on vielä vähän hakusessa. Koira ei osaa vielä oikein yhdistää näitä kahta asiaa. Eilen käytössä oli myös ekaa kertaa teippipalat merkkaamassa ympyrää. Ne haittasi. Niitä siis useammin käyttöön. Seuraaminen on toinen asia mikä on nytkähtänyt eteenpäin. Jännästi kehujen lisääminen ja palkkaukseen panostaminen on olleet avainasemassa :p Aikaisemman teknisen merkkauksen ja palkkauksen lisäksi olen lisännyt vanhan kunnon kehun koiran seuratessa. Liian usein keskityn itse niin tekniseen suoritukseen, etten osaa elää siinä hetkessä. Kehuminen Rinnan seuratessa on lisännyt koiran yrittämistä tehdä oikein hyvällä asenteella. Rinna hakee niin paljon mun hyväksyntää, että kehut kesken seuruun saa sille virneen naamalle sen seuratessa. Niin pienellä muutoksella on saatu seuruutreenistä mukavaa ja asia mitä haluaa treenata.
Käytiin DOTIN kanssa hakemassa kokemusta HSKH:n agiepiksissä. Ilmoitin Dotin ohi kisojen medinä supermölleihin omien aikataulujeni takia. Valitettavastihan Dot on kooltaan oikeasti pieni maksi. Tavoitteena oli hakea hyvää mieltä ja se onnistui. Dot toimi sille vieraassa hallissa kuin treeneissä kotihallissa eikä se tehnyt yhtään niitä asioita, joita pelkäsin sen tekevän (pissii/kakkii halliin tai syö jonkun vaikka nyt esimerkkinä). Jännitin, mutta Dot vaikuttaa sen verran ohjaajakovalta koiralta, ettei sitä ohjaajan jännitykset haittaa. Dotillahan on omat lisämausteensa tuomaan jännitystä. Se on hyvin epäsosiaalinen ja reaktioissaan nopea. Dotin mielestä hyökkäys on paras puolustus ja se on nopea räjähtämään, mikäli tilanteita ei ennakoi. Dot pitää pitää kiireisenä. Se ei saa olla tuollaisissa tapahtumissa yhtään vapaalla vaan se pitää pitää koko ajan käskyn alla ja itse saa olla koko ajan tilanteen tasalla. Kun Dotilla on muuta tehtävää, niin se ei ehdi reagoimaan muihin. Se on helppo namittaa muiden koirien ohi ja sitä on vastaehdollistettu muihin koiriin. Dotilla vaan räjähdys tulee niin selkäytimestä, että se saattaa ensin räjähtää ja sitten perään tarjota luopumista räjähdyksen kohteesta. Vielä on siis paljon töitä edessä.
SARALLE ja RINNALLE pujottelu luotiin verkkojen avulla. Saralla käytettiin häivytysvaiheessa ohjureita enkä muista apuvälineiden häivtyksen tuottaneen suurempia tuskia. Rinnalla käytettiin pelkkiä vekkoja. Rinnalla on aina ja kaikessa ollut enemmän vauhtia kuin ajatusta ja tässäkin se ymmärrys odotutti itseään. Muistan edelleen verkkojen häivytyksen hirvittävänä peikkona. DOTILLE kepit on opetettu kujakepeillä. Sille kokeilin alkuun verkotettuna keppejä sekä 2x2-menetelmää, mutten saanut motivoitua koiraa tarpeeksi näihin. 2x2:ssa myös mietitty koiran pään asento. Usein näkee tällä menetelmällä opetettuja koiria, joilla pää on korkealla. Kujissakin oli samaa motivaation keruuta alkuun. Koiraa juoksutettiin paljon leveällä kujalla palkalle ja Dotin motivaatio keppejä kohtaan lähti vähitellen nousuun. Seuraavassa vaiheessa kujaa kavennettiin nopeasti siihen pisteeseen asti, että koira joutui hieman tekemään pujotteluliikettä, mutta sen oli helppo vielä pysyä kujassa. Tästä sitten edettiin ihan muutamassa treenissä lähes suoriin keppeihin. Jotenkin kaikki oli vaivattomampaa. Tällä hetkellä vika keppi on vielä kallellaan ja muut suorassa. Kaikki häiriköinnit ja kepeille menot on vielä toki treenaamatta, mutta tässä vaiheessa odotan niitä vain innolla!
Kävin kuuntelemassa Jari Kantoluodon tottisseminaaria. Olen todella huono kirjoittamaan ylös johdonmukaisia muistiinpanoja. Mulla saattaa olla suurikin ahaa-elämys ja kirjaan sen ylös, mutta jo huono käsiala saattaa estää ymmärtämään ajatusta myöhemmin :p Yritän parantaa tapani ja kirjoittaa blogiin enempi heränneitä ajatuksia koulutuksista, myös niistä missä omat koirat eivät ole mukana.
Kantoluodon mukaan kaiken keskiössä on yhteistyö ja ymmärrys koiran kanssa. Palkan laadulla (kiihdyttävä/rauhottava) ei ole vaikutusta kun ne
kunnossa. Koira opetetaan itse hakemaan vireensä, sitä ei virpoilla vaan
se tulee koiran itsevarmuuden kautta oppimisen myötä. Aktiivisuuden
koira tekee itse kunhan vain muut osat kunnossa (motivaatio, ympäristö
tms.).Koiralta halutaan aktiivisuutta, mutta sen halutaan olevan myös kuulolla. Turhautumista ei kuitenkaan haluta. Monesti asioiden (liika) tarjoaminen on ensioire turhautumisesta. Palkasta luopuminen opetetaan varmaksi. Namikäden liikettä tulee seurata, muttei nameja tavoitella ilman lupaa. Palkan läsnäolo (namit seurattavassa käsikohteessa) auttaa koiraa keskittymään tehtävään paremmin.
Oikea
mielentila on kaikista tärkein! Mielentilan muuttaminen tapahtuu koiran
ja ohjaajan välistä ymmärrystä parantamalla. Tässä voidaan
esim. ruokapalkalla auttaa, muttei se yksinään korjaa mielentilaa vaan usein
palatessa lelupalkkaan ollaan takaisin samassa ongelmassa. Mielentila tulee säätää oikeaksi ennen treenejä, juurikin kuuntelu- ja keskittymistreeneillä.
Ajatukset tuntui helpolta ymmärtää yleisönäkin, sillä kaikki esimerkkikoirakot teki
treeniä samalla ajatuksella. Koirat tuotiin tilaan. Niille annettiin
aikaa tutustua ympäristöön ja odoteltiin vain että koira on valmis, jonka koira osoitti tarjoamalla aktiivisuutta ohjaajaa
kohtaan. Sitten alettiin vaatia asioita, yksinkertaisempia asennonvaihtoja alkuun. Koiralle annettiin mahdollisimman vähän vihjeitä siitä mitä asentoa tehdään. Annettaan juuri niin vähän vihjettä kuin koira tarvitsee onnistuakseen. Vihjeestä koira oivaltaa ja mitä enemmän se saa oivaltaa asioita sitä enemmän sille tulee itsevarmuutta sitä myöten voimaa ja nopeutta tehdä liike. Kantoluoto ei virvo koiriin viettiä vaan vietti tulee koiriin itsevarmuuden myötä. Asennonvaihdoissa merkkaus, palkkaus ja vihjesanan yhdistäminen tehdään vasta valmiiseen asentoon koiran ollessa asennossa, jolloin käskysanaan ei liity epävarmuuksia. Alkuun tärkeää on päämäärä (asento) eikä matka sinne (tekniikka). Näissä koiran koomatessa leluun odotetaan vain, että jotain tapahtuu. Koomaaminen on koiran ongelma, se ei saavuta palkkaansa, ei tehdä siitä ohjaajallekin ongelmaa.
Seuraamisesta käytiin läpi ensiopetus, liikkuminen ilman namikättä kohdistuvaa hyppelyä. Ensin ohjaaja peruuttaen ja sitten vasta siirretään koira sivulle, kunhan liikkuminen on sujuvaa. Edistävän seuruun korjaamisessa käytiin läpi vasemman jalan seuraaminen. Korjaamiseksi seuruu pilkottiin ja aloitettiin korjaus perusasennosta ja yhdestä askeleesta.
Kaiken kaikkiaan tuttua juttua hyvin selkeästi esitettynä. Kaikki esimerkkikoira(ko)t alkoi toimimaan hyvin näillä korjauksilla. Tykkäsin kovasti koiran ja ohjaajan rooleista. Koira oivaltaa ja ohjaaja palkkaa. Jotta itsekin ymmärtäisin ajatuksiani myöhemminkin, niin Dot pääsi demonstroimaan treenejä. Kuuntelu oli helppoa. Sävelet oli selvät ja mustavalkoiset. Käytäntö vaan on taas ihan muuta :p
Videossa en anna käskyjä koiralle vaan autan koiraa valitsemaan oikean asennon kättä liikuttamalla. Huomaan auttavani koiraa liikaa. Käsi voisi pysähtyä paikoilleenkin ja voisin antaa koiran enemmän itse oivaltaa.
Kaikille kolmelle koiralle on erilailla rakennettu nouto. SARALLA se on ollut sisäsyntyistä. Kun heittää tavaraa, niin se palautuu bumerangina takaisin Saran toimesta. Sara teki alkuun noutoa erilaisilla esineillä, sillä noutokapulaa en silloin vielä omistanut. Nykyäänkin se tuo kaikki lattialle kuulumattomat esineet omatoimisesti ihmisille. Pureskeluongelma korjattiin vaihtamalla kapula metalliseen. Varsinaisestihan siis ongelmaa ei korjattu ja edelleenkään minulla ei ole korjauskeinoa Saran kanssa. Se on ollut niin harvoin esiintyvä ongelma, joka on johtunut enemmän paineistumisesta tms. kuin itse kapulan pidosta. Ainoa opettamalla opetettu asia noutoliikkeessä on kiertäminen kapulan toiselle puolen (kohti minua) ennen kapulan nostoa. Sarppa nimittäin ennen saalisteli kapulaa. RINNAN kanssa noudon opettelu aloitettiin naksutellen, mutta kun taidot ei riittäneet siten viemään loppuun asti, niin loppu luotiin pakkokeinoin. Eli koiralle kapula suuhun ja pitoa kasvatettiin kevyesti koiran kuonoa käsin pitäen. Edelleen pureskeluun käytän kevyttä kuonoon koskemista käskyn kera. Rinnalle nouto on pakkokeinoista huolimatta todella rakas liike. Sen liiallista kapulan rakastamista on korjailtu paljon kaikissa noudon vaiheissa. DOTILLE noutoa on luotu operantisti. Alkuun palkkasin koiraa kaikesta kapulaan liittyvästä, sitten kuonokosketuksesta, suukosketuksesta ja lopulta maasta nostamisesta. Pitovaiheessa autoin koiraa pitämällä kapulaa kuonon korkeudella ja tästä jätettiin ensin siis nostovaihe pois. Sitten siirrettiin homma lopulliseen kapulan luovutuspaikkaan sivulle ja liike alkoi vähitellen valmistumaan. Kapulasta kiinnostumisen lisäksi koira opetettiin myös luopumaan kapulasta. Se ei saa koskea kapulaan kuin käskysanan kuultuaan. Valmista ei vielä ole, mutta alkaahan se jo noudolta näyttämään!
Räksy on palannut treeneihin haussa ja aksassa. RINNAN mielentilat oli jo pitkään menossa hyvää suuntaan, mutta nyt on tapahtunut romahdus sen suhteen. En toki usko, että eteneminen olisi voinutkaan olla pelkkää onnistumista, joten olihan tämä ihan odotettavissa oleva asia. Ennenkin on taantumia tullut, mutta nyt ekaa kertaa useammassa kuin yhdessä lajissa. Syy taitaa olla sama: liian nopea eteneminen ja suunnitelmallisuuden puute. Lisää siis pakkoruokintaa koiralle ja selkeämmät treenit. Näiden parissa jatketaan. Noin muuten haun ilmaisut on nytkähtäneet eteenpäin treenaamisen myötä. Rinnallahan on ongelmana metsässä haukun katkominen. Se kuulostelee liikaa mun tulemista paikalle. Haukku paranee aina kun olen saapunut paikalle. Nyt tätä on työstetty kentällä siten, että olen joko tehnyt häiriöitä (kaatumisia, juoksenteluja, käsien läpsyttelyä tms.) tai sitten en tee mitään ja olen vain paikoillani enkä saavu lainkaan maalimiehelle. Rinna alkaa ehkä ymmärtämään, ettei tässä minulla ole mitään roolia vaan maalimiehelle haukkuminen on se mihin kannattaa keskittyä Onneksi on toko ;) On ollut onnistumisia ja epäonnstumisia, jotka olen onnistunut treeneissä kääntämään onnistumisen suuntaa. Mikä tokossa on sitten erilaista? Mulla on ollut enempi palikoita käytettävissä tokossa kuin muissa lajeissa. Agikentällä tehdään säännöllisesti myös tokoa ilman, että pakka hajoaa. Paikka itsessään nostaa koiraa jonkin verran, mutta koira pystyy kuitenkin toimimaan tokovireessäkin. Vire agikentillä voi kuitenkin muuttua helpommin huonoksi. Se näkyy etenkin uudempien asioiden opettelussa ja agiesteiden käytössä palkkana. Näissä kyen auttamaan koiraa muuttamaan virettään oikeammaksi. Rinna on oppinut olemaan enempi auki mun suhteen tokossa. Tokon parissa mulla on myös enempi tunne siitä, että tiedän mitä teen.
Tänään tokotreeneissä koettiin jälleen onnistuminen. Saavuin paikalle kiireessä ja myöhässä. Koira oli marinoitu tylsyydessä ja se pääsi vain käymään nopeasti pissalla ennen treenejä. Päätin ottaa tilanteen harjotuksena ja sain kuin sainkin tasoitettua oman mielentilan. Käytettiin tilannetta vielä enempi hyödyksi ja tehtiin liikkuroitu treeni. Liikkeet kuulin juuri ennen suoritusta ja ne oli luoksetulo, zeta, tunnari ja seuraaminen. Päätin varmuudeksi namittaa koiraa liikeväleissä ja namitinkin sitä ihan jatkumona. Itse liikkeet sujui tosi hyvin. Ääntä tuli seuraamisessa, mutta siihen puututtiin heti kääntämällä mielentilaa oikeaan luopumistreenillä. Seuraaminen on herkin liike Rinnan ääntelylle. Rinna osaa muuttaa mielentilan oikeaksi kädessä olevasta namista luopumisella. Seuraavaksi aletaan opettamaan samaa pelkän käden kanssa. Sitä on mahdollista käyttää kokeessakin. Lisäksi mun pitää kiinnittää entistä enemmän merkkauksen ja palkkauksen ajoitukseen. Liian helposti ne tapahtuu samaan aikaan.
Kasasin vähän ajatuksia treenilistaksi SARALLE rallyn voittajaa varten. Eli mitä pitäisi treenata ja miten.
Käytösruutua on treenailtu joskus ja jouluna. Eli siis se tulisi ottaa aktiivisesti mukaan treeniin. Saralle lisää tietoisuutta siihen, että asento on pidettävä samana vaikkapa namitargettia edessä käyttäen.
Tää on vaikea. Peruutus kyllä onnistuu molemmilla puolilla, mutta Sara istahtaa helposti suunnan muuttuessa. Korjaantuukohan miettimällä enempi omaa askellustani?
Nää on molemmin puolin pääasiassa ok! Viilausta vaan asennon oton napakkuuteen sekä suoruuteen.
Vaikea! Olin ajatellut työstäväni tämän hyödyntämällä pyörähtämiskäskyä myötäpäivään. Se idea toimii vaan teoriassa, todellisuudessa ei. Olen kokeillut myös kädellä ja kosketuskepillä ohjaten saada koiran vaihtamaan suuntaa, mutta nämä Sara ymmärtää tässä yhteydessä huonostija kiertää helposti samalla minut. Mun kiertämistähän on treenattu paljon ja koira lähtee ennakoimaan jo sitä. Kosketuskeppiä vissiin pitäisi treenata ensin vahvemmaksi.Lisäksi mulla on vaikeuksia tässä ihan omassa koreografiassakin :p
Tämä alkoi onnistumaan, kun tajusin opettaneeni minusta poispäinkäätymisen jo agilityyn aiemmin. Otin vain siinä käytetyn käskyn käyttöön. Onnistuu molemmin puolin. Rutiininomaisuutta vain lisää.
Osataan!
Puolen vaihdot on jo tosi hyvällä mallilla. Sara välillä sekoittaa niiden käskyjä, mutta pääasiassa se erottelee ne hyvin.
Ok!
Eteentuloa saisi edelleen treenata. Saralla alkaa olla jo parempi etäisyys edessä, mutta suoruutta pitää vielä vahvistaa. Edestä sivulle siirtymissä koira saattaa helposti istahtaa ja sehän ei kaikilla kylteillä ole haluttua.Enempi erotteluosaamista myös käskyihin. Sara sekoittelee vielä oikealla sivulle siirtymistä ja takaakiertämistä keskenään.
Onneksi voittajassa ei tulekaan niin paljoa uusia kuvioita kuin alunperin luulin! Treenattavaa kuitenkin kylteissä on ja oman lisänsä treeniin tuo myös uudempien kuvioiden siirtäminen ratatyöskentelyyn.
Tiesin, että koiriin menee rahaa, mutta että mitenkä paljon? No paljon! Meinasin projektin lopettaa jo ekan kuukauden jälkeen... Lopputulos olitarkalleen5649,31 euroa vuoteen, mikä tekee keskimäärin 471,78 euroa kuukaudessa. Huhhei!
Jaoin menot neljään kategoriaan: terveys, ruokinta, harrasteet ja tarvikkeet. Suurinpana ryhmänä oli harrasteet. Siis täysin vapaaehtoinen rahareikä.Rahaa harrasteisiin meni kokonaisuudessa2504,50 euroa. Lisäksi agistartteihin käytettiin puolen kymmentä lahjakorttia sekä SM-tokokoe oli seuran maksama.
Kisa/koemaksut: 637 euroa
Tokokokeet (3 kpl virallisia, 2 kpl epävirallisia): 104 euroa
Rally-tokokokeet (6 kpl): 132 euroa
Agikisat (16starttia): 206 euroa
PÄJÄ (3 kpl): 105 euroa
MH-kuvaus: 90 euroa
Koulutukset ja treenit: 1622,50 euroa
Seura- ja yhdistysmaksut: 245 euroa
Toiseksi eniten meni koirien terveyskuluihin, 2158,49 euroa.Pääasiassa onneksi terveydenhuolto on ollut ennaltaehkäisevää. Fyssarointiin meni rahaa 1030 euroa. Toisaalta loppuvuodesta ostin fyssarikortin 10:ksi kerraksi ja sillä mennään vielä pitkälle ensi vuoden puolelle normaaleilla huoltoväleillä. Vakuutuksiin on mennyt iso summa rahaa, tarkalleen ottaen 838,39 euroa ko. vuonna.Tähän mennessä rahat on menneet aika hyvin vakuutusyhtiön hyväksi. Takaisin päin koskaan ikinä on tullut Rinnan vakuutuksesta yksi (1) euro ja Saralta kahdesta virtsatietulehduksesta noin sata euroa. Dotin vakuutusta ei ole vielä tarvittu lainkaan. Olen miettinyt vakuutusten tarpeellisuutta, mutta en uskalla lopettaakaan niitä ainakaan vielä :p En kannattiaisi kuitenkaan valittaa: onni on ollut terveet koirat!
Ennaltaehkäiseviä kuluja tuli myöskin rokotuksista sekä loishäädöistä, yht. 199,80 euroa.Varsinaisia terveydenhoitokuluja aiheutti Saran virtsatietulehdus ja sen hoito, joka maksoi vakuutuksen vähennyksen jälkeen 90,30 euroa. Tämän takia Sarppa joutui syömään myös vähän kallimpaa ruokaa.
Ruoasta puheen ollen, ruokaa koirille kannettiin pyöreesti 300 kiloa! Rahaa ruokaan meni yhteensä 899,68 euroa. Nappuloita oli ruokana 129 kiloa (470,02 euroa) ja raararuokaa meni 139,15 kiloa (euroina 297,40). Näiden lisäksi saatiin reilu parikymmentä kiloa palkintonappuloita. Puruluita koirat söi 10,7 kiloa, joihin meni 110,54 euroa. Niiden hintaa nostaa laatukriittisyys. Haluan, että puruluut on pidempi aikainen huvi. Näiden lisäksi marginaalinen menoerä (21,72 eur) oli lisäravinteet (Biotiini Forte ja merilevä) ja erikoispalkat (nakkipaketti ja 10 purkkia kissanruokaa).Mukaan laskematta jäi ihmisiltä jäänyt ruoka. Koirat kun toimii elävinä biojäteroskiksina.
Tarvikkeet oli onneksi pienin kategoria, 86,64 euroa. Mitään en inhoa kuin ylimääräistä tavaraa. Tarvikkeita ostettiin melkein ihan vain tarpeen mukaan.
Oli oikein mieltä avartavaa kirjata kaikki koirista koituneet meno ylös. Näistä jäi puuttumaan vielä paljon, esimerkiksi bensakuluja ei huomioitu mitenkään eikä erikseen maksettuja majoituksia kirjattu ylös. Vaikka tieto lisäsikin tuskaa, niin aion jatkossakin kirjata menot ylös ja toivon mukaan pienentää niitä!
Tässä vielä tarkemmin kaikki: Tammikuu 626,50 eur Fyssari, 5 kerran kortti, 265,00 eur Lihaa, rasvaa ja elimiä (sika, nauta, kana, lohi) 33,7 kg 65,50 eur Tokokokeet (2 kpl), 60,00 eur ATD:n jäsenmaku 25,00 eur ATD:n rally- ja tokokurssit 102,50 eur Agilitylisenssi 48,50 eur Reija Niemisen hakukoulutus 35,00 eur Jirka Vierimaan luento 25,00 eur Helmikuu 423,34 eur HSKH:n jäsenmaksu 50,00 eu Ell-käynti (Saran virtsakiteet ja -tulehdus) 148,00 eur - 66,00 eur (vakuutus) = 82,00 eur Royal Canin Urinary 2 kg 29,10 eur Biobak-maiohappobakt 150 g 8,30 eur Royal Canin Urinary 14 kg 73,99 eur Suomen Palveluskoiraliitto 40,00 eur Raakaluut (lammas) 5 kg 9,95 eur Pure Natural 36 kg 130,00 eur Maaliskuu 380,77 eur Tokoepikset7,00 eur Senni Huotarin koulutukset (2 krt) 40,00 eur HAU:n jäsenmaksu 60,00 eur Namipallo 8,90 eur Vappu Alatalon hyppytunti 32,50 eur Rally-tokokoe 20,00 eur Peltojälkileiri 90,00 eur Trimmaussakset 3,00 eur Agikisat (3 starttia) 44,00 eur Racinel 12 kg 31,95 eur Raakaluita (lammas, kana) 6 kg 14,47 eur Puruluita (hirvi, nauta) 2 kg 28,95 Hau-Hau Champion 2 kg 6,19 eur
Huhtikuu 567,80 eur Jirka Vierimaan koulutukset (5 krt) 325 eur Puruluita (nauta) 1,5 kg 7,90 eur Lihaa ja elimiä (lohi, kana, nauta, lammas) 30 kg 66,00 eur Puruluita (hirvi) 1 kg 19,00 eur Natural Menu 5 kg 29,90 eur MH-kuvaus 90,00 eur Australianpaimenkoirat ry:n jäsenmaksu 30,00 eur
