Hyvää joulua!
Mummot kävi viime viikolla Mari Hyytiäisellä kraniokäsittelyssä. Rinnalla oli jumia edessä ja takana. Edessä kallonpohjassa oli kiertoa ja oikeassa etujalassa varpaissa kiinnikettä. Takana S-I-nivel jumitti koko jalkaa. Sara on viime aikoina pompauttanut vasenta takajalkaa. Syyksi paljastui uloin varvas, jonka kireys oli itse asiassa niskasta peräisin. Kun niska aukeni, niin varvaskin suoristui. Sen koommin jalan pomputtelua ei ole ollut. Seuraavaa käyntiä voisi suunnitella keväälle ellei tule oireilua aiemmin.
Kokeilin kestääkö Dot harvempaa kuin kerran viikkoon pesua. Kuukausi vierähti ennen kuin koira alkoi oireilla kuivaa ihoaan ja se piti pestä. Jatkossa pesut lienee parasta suorittaa jossain viikon ja kuukauden välissä :p
Sarpan lapashommia!
Käytiin lauantaina taas tekemässä Dotin kanssa parit hypärihyllyt. Olin myöhässä ohjauksissa ja D valitsi vääriä esteitä tai suoritti esteitä väärinpäin. Rohkeutta siis omaan liikkumiseen!
Jari Suomalainen oli tehnyt vähän erilaiset radat. Ekalla radalla ei ollut keppejä eikä lainkaan putkia, ja tällävtoisella oli vain 15 estettä.
Lauantaina oli ensin ohjelmassa rallikisat I-HAH:n kisoissa Rinnan kanssa.
Lämmitellessä Rinna sotki tehtäviä ja siksipä päätin antaa liikkeisiin kunnolla apuja. Näistä tuli pistemenetyksiä ja motivaatiota treenata liikkeet kunnolla kuntoon. Edelleen puolenvaihto edestä ja ohjaajan ympäri pyöriminen menee helposti koiralla sekaisin etenkin oikealla puolen tehtyinä. Kolmoskyltin saksalainen oli vahvoista ohjauksista johtuen eriaikainen (-1 tvä). Takapäänkäyttötehtävät oikealla puolen on otettava myös työn alle. Nyt virheitä tuli peruuttamisessa (-1 tvä, -1 vino) ja täyskäännöksessä oikealle (-1 tvä, -3 tvä). Kun koira ei käytä kunnolla takapäätään, niin lähden itse paikkailemaan tilannetta tekemällä lisää virheitä :p Näiden lisäksi tein yhden turhan uusimisen sotkettuani askeleet askeltehtävässä asentojen kanssa.
Eli ihan vaan osaamattomuudesta tuli virheet. Mielentila oli kuitenkin kunnossa :) Tulos 90 p. ja 5/12.
Sitten kodin kautta koiran vaihtoon ja Dotin kanssa aksakisoihin JAU:lle. Ohjelmassa taas kaksi hyppäriä ja niistä hyllyt :p Meno radalla oli ihan kivaa, mutta harjoitusta tarvitaan. Sen sijaan radan ulkopuolella Dot pääsi kerran rähähtämään. En ollut ihan tilanteen tasalla enkä osannut tarpeeksi ennakoida tilannetta. Dot vaatii multa paljon.
Sunnuntaina noseiltiin. Dot löysi taas ilmaista ruokaa hallista, mutta maltti silti ihan kivasti työskennelläkin. Se myös räjähti kerran toiselle koiralle, mutta syöksyhyökätessään se sai samantien palautteen hihnan kiristyessä. Sen jälkeen salamannopeasti koira palasi hommiin, teki löydän ja ilmaisi hyvin. Ihme tyyppi. Rinnalle vaikeaa oli häiriönä hajustamattomat huopatassut. Se jäi niihin pahasti jumiin ja ilmaisi niitä minkä kerkesi. Tauon jälkeen otin treenin uusiksi ja nyt Rinnakaan ei enää mennyt lankaan.
Lauantaina käytiin Dotin kanssa kisaamassa agia puolen vuoden tauon jälkeen. Jännitin toki taas kisoja, mutta jännitys oli tällä kertaa pääosin hyvää jännittämistä, ahdistavaa ei juurikaan. Rene Blank oli tehnyt kivat hyppäriradat! Rataantutustumisen jälkeen mulla oli selvä mitä missäkin kohtaa teen eikä suunnitelmissa ollut yhtään "herran haltuun" -ohjauksia. Molemmilla radoilla tehtiin hyllyt, mutta sain aina virheen jälkeen nopeasti koottua itseni ja meno oli pääasiassa hyväntuulista. Ekan radan jälkeen jäi vaivaamaan oman liikkumisen hiipuminen lopussa. Toisella pyrinkin juoksemaan loppuun asti.
Dot pääsi räjähtämään kisapaikalla joillekin koirille. Jos en kerkeä ennakoimaan tilanteita, niin Doo ehtii sanoa sen ensimmäisen sanan. Onneksi koiran saa lopettamaan heti alkuunsa eikä Dotille jää tilanteet päälle. Uutena asiana nyt kuljetuksissa toimii käsikosketus myös kisapaikoilla. Dotin pitäminen kiireisenä vähentää rähinähetkiä. Dotin räjähtäminen tulee niin äkkiä etten usko sitä saavani kokonaan pois. Voin vain lukea ympäristöä ja ennakoida tilanteita. Dot on nyt hyvin myös omaksunut maahanmenon halliin mennessä ja tätä koira tarjosi nyt vieraassakin hallissa heti ovella. Helpottaa tämäkin tilanteiden hallintaa.
Treeneissä on ollut vaihtelevaa, pääasiassa kuitenkin hyvää fiilistä omassa päässä. Yksissä treeneissä toistettiin agileirillä ollut treeni. Nyt kuitenkin tehtiin kaksi kierrosta yhden sijaan. Ekalla kierroksella sain pidettyä pään kasassa ja keskittyin hyvin. Kaikki radat meni oikein. Toisella kierroksella oma pää vaan hajosi. En saanut enää keskityttyä vaan kiirehdin liikoja ja yritin ratoja ilman, että olin niitä oppinut. Tuli tehtyä enempi vääriä ratoja kuin oikeita. Jännä, miten oma keskittyminen kului ekaan kierrokseen enkä saanut enää sitä takaisin.
Viime treeneissä oli myös haastetta, kun tehtiin tätä:
Rata oli yllättävän helppoa muistaa, mutta sen ohjaaminen olikin sitten toinen juttu. Ohjaus vaati juoksemista ja jarrua, lähetyksiä ja haltuunottoja. Omasta liikkeestä tuli helposti nykivää ja se tapahtui väärässä ajassa. Parhaiten onnistui, kun pyrki olemaan itse koko ajan liikkeessä. Ei laiskotellua vaan radan juoksemista koiran kanssa.
Testasin millä mallilla Dotin tulevaisuuden avoimen luokan liikkeet on tokossa. Kyllähän siellä vielä puuhaa riittää. Eniten työtä on edelleenkin koiran mielentilassa. Väärä mielentila kuuluu vinkumisena etenkin seuraamisimissa. Onneksi kaikki videolla kuuluva ääntely ei ole Dotista lähtöisin vaan hallissa on myös tylsistynyt koira.
Dotin iho on alkanut hilseilemään. Iho on ehjä, ei punoita, ei juurikaan kutise, mutta hilseilee. Oireilua on ollut kesästä lähtien aika ajoin. Oireilu on on ollut laajemmalla alueella joka kerta hilseilyn alkaessa uudestaan ja nyt syksyn myötä pahentunut. Ihoa on nyt pesty viikottain rauhoittavalla shampoolla ja ruokavalioon on lisätty öljyjä. Käytiin vielä lääkärissä näytillä varmuuden vuoksi. Eläinlääkäri teki kuivan ihon diagnoosin. Rahat meni siis hyvään tarkoitukseen eli omistajan mielenterveyteen :p Jatketaan samalla kuin tähänkin asti, mutta viikottaiset pesut voisi vaihtaa suihkuteltavaan kosteuttavaan suihkeeseen, joka käy helpommin kuin koiran pesu.
Viime viikolla Doo kävi myös fyssaroitavana. Ranka oli joustava, mutta tuttuun tapaan muuten koira oli jumissa. Dot on koira, joka jännittää kaikkea kropallaan.
Nosetreenit on nyt edenneet molemmilla koirilla. Dotille on nyt tullut draivia lisää. Pienistä estelyistä huolimatta se rynnistää hajuille eikä malta poistua hajuilta. Viime treeneissä oli nopeat löydöt ja ilmaisut. Nyt alkaa tuntua, että motivaatio on kunnossa. Rinnakin on vähitellen ymmärtänyt ytimen. Sen kanssa on tehty helppoja harjoituksia ilman asioita, jotka provosoi sitä tekemään muuta. Esimerkiksi purkkeja ja laatikoita on treenattu vähän, sillä Rinna tykkää heitellä, kiipeillä jne. hajottaa niitä. Viimesimmissä treeneissä tehtiin parin löydön jälkeen tokomerkeillä ja vadeilla treeniä ilman, että koira tarjosi merkille tai vatiin menoa vaan se tiesi haistellRia.
Rimppa ilmaisee mieluiten päältä päin :D |
HSKH järjesti sekä toko- että rally-tokokokeet viime sunnuntaina. Dot osallistui tokokokeen alokasluokkaan. Ennen Dotin suoritusta kisattiin Rinnan kanssa rallyä. Suunnilleen kaikki jännittäminen meni Dotsiin, joten Rinnan kanssa oli varsin rentoa menoa. Rinna tekikin hyvin, 95 pistettä ja valiokello käyntiin! Sijoitus oli 6/30. Rinna sekoittaa vielä välillä edestä puolenvaihdon ja ohjaajan ympärimenon. Näissä mun ohjaus on liian samanlaista. Nämä onnistuu, jos rytmitän käskyt ja askelkuviot just oikein. Nyt jouduttiin uusimaan tuplasaksalainen Rinnan luultua sen olevan edestä vaihto. Lisäksi tehtiin joku yhden pisteen ohjaajavirhe liikkeestä maahanmenossa ja joku kontrollivirhe edessä peruuttamisessa.
Seuraamisessa Dot kulki ihan hyvin mukana. Seuruupaikka oli välillä vähän edessä, välillä takana. Etenkin täyskäännöksissä oikeaan käännöksissä koira jäi. Nämä toimisi paremmin vasempaan tehtyinä, mutta myös vasempaan tehtyinä täyskääkset saattaa nostattaa liiaksi koiraa. Kokeillaan kuitenkin tehdä niihin rutiinia.
Hypyllä kävi moka. Kehän ulkopuolelta kuului haukkua ja Dot kiinnitti sinne huomionsa juuri, kun käskin koiran odottamaan paikoillaan. Dot lähti sitten mukana hypyn ohi. Uusinnalla onnistui, mutta nolla mikä nolla.
Liikkeiden väleissä Dot suoriutui hyvin omasta osuudestaan. Se kulki kivasti oma-alotteisesti mukana. Hypyn uusimisessa se selkeästi hukkasi paikkansa. En ollut itsekään varmakäytöksinen. Sosiaalinen palkkaus tuntui ihan toimivalta. Alkuun Käytiin pelkkää kehua, sitten uskalsin antaa koiran hyppiäkin vasten eikä se juurikaan nostattanut koiraa liiaksi. Koiraan koskeminen ei selkeästi ollut Dotille nyt kesken kaiken mieluisaa. Onneksi olen voinut lopettaa koiran pakonomaisen koskemisen kokeissa :p
Kolmen kokeen suorittamiseen meni kolme vuotta. Dotille nyt kuitenkin kolmas ykkönen ja koulari TK1.
RINNA sai kehuja kunnostaan. Sillä oli jumissa rintaranka- ja lasta. Voipi olla peräisin viikonlopun agipyrähdyksestä. Rintarangassa kummitteli myös vielä vanha vamma, joka oli aiheuttanut jumia kaularankaan. Lisäksi koiralla oli kierrettä hännässä.
Syyskuun eka viikonloppu oli ASCA:n agitapahtuma. Perinteiseen tapaan tarjolla oli agi-, hyppy- ja gablersratoja kaksi kutakin kumpanakin päivänä.
Lauantaina tehtiin DOTIN kanssa viisi hyväksyttyä rataa kuudesta. Jottei nyt kuitenkaan liian ruusuista kuvaa tulisi, niin oikeasti yksi hyppäri oli vain hyvä. Loput oli pelastellen suoritettuja. ASCA:n säännöt on siitä hyviä, ettei siellä tunneta kieltoja. Tämän piti saada minut ohjaamaan radat alusta loppuun asti eikä ohjaaminen loppunutkaan virheeseen, mutta tämä aiheutti sen, etten tehnyt tosissani töitä vaan pelastelin tilanteet ottamalla koiraa haltuun eikä sujuvuudesta ollut tietoakaan.
Hyväksyttyä rataa ei saatu ekalla agiradalla (päivän ensimmäinen suoritus). Suoritus ei kuitenkaan kaatunut siihen, mihin kuvittelin sen kaatuvan vaan tää oli ihan hyvä suoriutuminen. Dot ei kääntynyt puomin jälkeen vaan suoritti edessä olevan hypyn. Mutta puomi oli siisti juoksari! Kuvittelin Dotin tekevän törkeen loikan kääntyessään. Kontaktit kaikkinensa oli osaamiseen nähden ookoot. Keppejä Dot ei tehnyt kertaakaan kerrasta oikein. Se joko ohitti kepit tai tuli liian aikaisin pois.
Sunnuntaina
ohjaaja oli jo väsyneempi eikä osannut niin keskittyä. Hyväksyttyjä ratoja tehtiin kuitenkin kolme kuudesta. Hypärit kaatui riman tippumiseen (päivän ekat radat) ja tonen gablers osaamattomuuteen. Toiselta gablersistä saatiin hyväksytty tulos ja agiradat meni hyväksytysti. Tässä vaiheessa ASCA:n kiellottomuus kääntyi entistä enemmän itseä
vastaan, sillä pelasin varman päälle vaikeissa tilanteissa. Otin
helpommat lähestymiset itselle pyörittäen koiraa hallitus parempiin
sijainteihin. Se siitä kunnolla
ohjaamisesta :p
Hypäreiltä Doo tuli nyt valiota varten valmiiksi eli sai JS-E-OP-tittelin (jumpers standard elite outstanding performance). Agiradoilta tehtiiin eliten eka titteli eli RV-E (regular veteran elite). Seitsemän
vuotta täytettyään Dotista tuli ASCA:n mukaan veteraani. Se tarkoittaa
-10 cm riloista alaspäin eli Doo sai mennä 30-senttisillä rimoilla. Tiitelitkin on siksi eri nimisiä.
Ihan parasta kuitenkin oli mennä pari hyppyrataa matalilla rimoilla RINNAN kanssa. Aika on kullannut Rimpan muistot ja se oli kiltti ja kuuliainen menijä. Pari rimaa tippui, ne menee ihan ohjaamisen syyksi. Rimppa oli niin pätevänä!
Illalla käytiin vielä pitkästä aikaa nose work -treeneissä. Tää laji menee näköjään aaltoilevasti. Nyt ei oo vähään aikaan treenattu, joskus tehdään joka päivä. Puuttuu sellainen tatsi tähän lajiin. Tarttis mennä varmaan johonkin koulutukseen tai sinne kokeeseen edes katsomaan. Tälläkin kertaa treeneissä pyykkipojat narulla oli Rinnalle vaikeita. Se vaan nappaa narusta kiinni hajottaen koko asetelman. Helposti liikkuvat kohteet pitäisi ottaa Rinnalle treeniin.
RINNA kävi kisaamassa rallia Mäntsälässä elokuun lopulla snaitserien rotumestiksissä
Rinna oli vähän tavoittamattomissa kehässä. Se teki, mutta ei ollut läsnä. Edellisten kisojen jälkeen ei juurikaan ehditty treenailemaan. Rinnalle pitäisi tehdä riittävä määrä palauttavia treenejä kisojen välissä. Tämä samahan tuli ilmi niin tottiskentillä kuin tokokehissäkin. Rinnalle ei sovi liian tiheä kisaaminen. Toivoin rallyn vaihtelevat radat tuovan tähän poikkeuksen (vrt. tokon ja etenkin tottiksen kaavamaisuus), mutta ei ehkä sittenkään.
Kaikki eteentulot (kyltit 2 ja 10) oli liian tiiviitä. Näistä -1 kontrollivirhettä, vaikkei koira koskenutkaan minuun. Kontrollivrhe -1 myös houkutuksesta, jossa kyllä allekirjoitan koiran painamisen ja ohjaajan liikkeen estämisen. Tulppaani jouduttiin uusimaan. Tässä on tarkkaa käskytyksen ja oman liikkeen ajoitus. Tässä olisi siis vielä treenattavaa. Toistolla onnistuin. Hyppyjen väliseen peruutukseen en saanut Rinnan ei rintamasuuntaa suoraksi. Jäin sitten pohtimaan uusintaa, oliko koira liian vino? No ei olisi ollut, mutta itse tein siinä ajatuksissa pysähtymällä sen -3 pisteen arvoisen ohjaajavirheen :pPisteitä jäi siis 90. Sillä sijoittui toiseksi.
Toisiksi paras snautseri! |
DOTKIN täytti jo 7 vuotta! Sillä oli aika köyhät synttärit :D Mutta pöytätavat on ahneeksi koiraksi kunnossa!
Dotin ensimmäinen vepekausi on nyt taputeltu. Dotin kauden haasteina oli koiran veteen karkaaminen (usein), vedestä poissaaminen (usein), ulapalle uiminen (joskus), esineiden vieminen puskaan (usein), veden tuijottaminen (usein) ja epäoleellisuuksiin keskittyminen (harvemmin).
Kauden aikana saatiin työstettyä karkaaminen ja transsinomainen veden tuijottaminen vähemmälle. Pystyin jo pitämään koiraa irti rannassa ilman, että se oli ilamn lupaa vedessä sekä se pystyi olemaan avoin mua kohtaan eikä vaipunut transsituijottamiseen. Transsituijottelun vähennyttyä koira tulee myös nykyään pois vedestä. Epäoleellisuuksiin keskittyminen liittyy koiran osaamattomuuteen ja rutiinien puutteeseen. Osaaminen kasvun myötä epäoleellisuudet, kuten ötököiden tai airojen jahtaaminen on jäänyt pois. Samaa on ulapalle uimisessa. Eli viennissä Dot on lähetenyt uimaan veneen ohi kohti ulappaa vientiesine suussaan. Tässäkin oikean kaavan oppiminen on vähentänyt omaa uiskentelua.
Loppukauden isoin ongelma on ollut koiran rantautuminen puskaan. Se on vienyt niin esineet kuin veneetkin puskaan. Ongelma on tullut ilmi vain treenatessa paikoissa, joissa on puskaa. Koira ei siis tule helppoa ja suorinta reittiä minun luokse vaan rymyää puskan kautta. Jos puskaa ei ole, niin ei ole ongelmaakaan. Tätä lähdettiin korjaamaan lyhentämällä etäisyyksiä ja nostamalla palkan arvoa (ruokapurkkipalkka rannalla). Takapalkkana oleva ruokapurkki on toki huonontanut rannasta lähtöjä, mutta uskon kyll rutiininm myötä tämän korjaantuvan.
Talvikaudella kuivatreenataan vientiin lisää rutiinia. Dot tarvii vielä käsiavun vastaanottajalta suunnatakseen esineen vastaanottajalle. Lisäksi kaivataan kestoa esineen tyrkyttämiseen. Esineiden tuontia minulle on myös vahvistettava häiriössä. Vesi ja purkkipalkka saa koiran helposti yrittämään oikomista.
Dotin tokoilut on kaivettu taas naftaliinista. Käytiin alokasluokan liikkeet läpi eli kuinka hyvin tai huonosti koira ne nyt osaa.
Siitä se taas lähtee. Tokoilu nimittäin.
Käytiin RINNAN kanssa eilen rallykokeessa. Saatiin paikka kokeeseen tuntia ennen rataantutustumista, joten aikaa valmistautua ei juurikaan jäänyt. Nopeasti vaan kamat kasaan ja menoksi.
Arvatenkin putki oli vaikea. Rinna ei sitä osaa suorittaa korrektisti, vaan rintamasuunta kääntyi reilusti putken jälkeen. Tästä -10. En uusinut, sillä tulos olisi toistamiseen ollut sama. Putken jälkeinen houkutus meni koiraa keräillessä, mutta siitä eteenpäin koira kulki kuin unelma. Tuomarikaan ei muita virheitä keksinyt, joten lopputuloksena 90 pistettä, RTK4 ja sijoitus 2/15.
Suorituksen jälkeen jäin miettimään palkkasinko koiran jo vahingossa kehässä. En onneksi, mutta Rimppa tuntui niin hyvälle, ettei olisi haitannut vaikka koira olisikin saanut palkansa liian aikaisin!
Agility jäi tauolle viimeisimpien kisojen jälkeen puolisentoista kuukautta sitten. Ensin ajatuskin treenaamisesta ahdisti ja sitten ahdisti, kun ei päässytkään koiran saikun takia treenaamaan :p Nyt kuitenkin taukoa on katkaistu. Omaa päätä on kunnostettu ja koiran saikku lusittu.
Osallistuttiin DOTIN kanssa HSKH:n agileirilllä Sanna Lehtonen treeniin. Teemana oli sopivasti omaan suoritukseen keskittyminen, pakan kasassa pitäminen sekä loppuun asti tsemppaaminen. Treeni toteutettiin siten, että jokainen suoritti niin monta lyhyttä rataa kuin tietyssä ajassa pystyi. Suoritukset pisteytettiin. Radat pyöri samoilla esteillä. Ratoihin sai tutustua vain paperilla, esteillä tutustuminen olisi verottanut pisteitä. Yritin liian nopeasti omaksua radat paperilta enkä sitten todellakaan muistanut niitä lyhyitäkään settejä radalla. Tämä treeni toi hyvin esille kaikki heikkouteni. Vain muutama minuutti ja kaikki paljastui :p Suorituksen jälkeen keskusteltiin tuntemuksista. Hyvä oli huomata, miten erilaisia suoriutumistaktikoita ja tuntemuksia ihmisillä oli. Kaikki kuitenkin pystytään sanoittamaan ja siten jakamaan ryhmiin. Itse kuulun siihen ryhmään, joka agilityssä luovuttaa helposti :D Kaikin puolin oli kuitenkin kivaa päästä taas agin pariin! Treenistä olisi varmasti saanut huonompiakin fiiliksiä, mikäli oma into takaisin treenien pariin ei olisi ollut niin suurta. Esimerkiksi huonompien treenien jälkeen tällainen treeni olisi varmasti vain pahentanut fiiliksiä. Mutta kaiken kaikkiaan opettavainen treeni!
Noin muuten parin kuukauden lajitreenien puute on taas heikentänyt agikuntoa. Sitä on nyt tylöstetty hyppytekniikkatreenien parissa. Muuten on lähinnä työstetty kontakteja ja treeneissä rimat on olleet matalalla. Kontaktien suhteen olen ehkä luopumassa juoksareista. En osaa opettaa Dotilke käännöksiä ja olen miettinyt opettaisinko juoksarien rinnalle 2on2offit, jotka siis Dotilla oli jo kyllä olemassa ennen juoksarien opetusta. Niitä ei ole vain muisteltu vuosiin eikä tokikaan koiran osaaminen niissäkään ole paras mahdollinen treenaamatta.
Dot on päässyt myös nyt täysipainoisenmin vepen pariin. Täsmätreenit on kantaneet viennissä hedelmää.
Noin kuukausi sitten DOTIIN sattui irtokoirahyökkäyksessä. Reikiä en koirasta löytänyt, mutta vasemmassa takajalassa oli jotain vialla. Jalka ikään kuin kramppasi. Koira veti jalkaa alleen varpaat harallaan ja potki myös sillä taaksepäin. Se myös välillä piti painoa epätasaisesti sekä nuoli ja kirputti tassua.
Dot sai kipulääkkeitä ja oli levossa pari päivää. Kramppaus ei ole enää toistunut, mutta Dot välillä katsasti takaosaansa, enempi juurikin vasemmalle puolen. Selvästi siellä oli jotain vielä vialla. Käytiin osteopaatti Hanna Kivisen tsekattavana. Ja sieltä löytyikin kyljestä/lantiosta jumissa oleva lihas. Siihen laitettiin ensin laseria ja lopuksi vielä teipattiin selkä. Lisäksi s-i-nivel oli molemmin puolin jumissa ja lannerangan viimeisessä nikamassa oli myös ärtyisyyttä. Oikeassa etujalassakin oli kuulemma agikoirille tyypillinen jäykkyys hauiksessa.
Tälle vuotta tämä oli neljäs koirahyökkäys. Sitä aiemmin on ollut koirahyökkäykset harvaisempia. Aiemmilla kerroilla ei ole fyysisesti sattunut, mutta Dot on henkisesti kuormittunut hyökkäyksistä. Dot on hyökkäysten jälkeen ehkä viikon ajan ollut tavallista rähjäävämpi, sitten se on palautunut normaaliksi rähjäksi. Nyt kun sattui, niin käytös jäi selvästi pidemmäksi aikaa päälle eikä ole vieläkään entisellä tasolla. Saralle ja Rinnalle ei ole jäänyt näistä mitään selkeitä traumoja, mitkä näkyisi käytöksessä.
Vielä pienenä tilastona. Kaksi neljästä hyökkäävän koiran haltijasta on pyytänyt anteeksi tai ylipäätään puhunut yhtään mitään. Loput kaksi neljästä on poistunut paikalta suutaan avaamatta. On vain haettu hyökkivä koira pois. Kerran jouduin jopa huutamaan hakemaan koiransa pois hyökkimästä. Onneksi tämä viimeisin tapaus on hoidettu hyvin.
Dotille on sattunut myös aiemmin tänä kesänä. Huomasin sen rinnan olevan isolta alueelta rupinen (parin kämnenen kokoiselta alueelta). Ollaan uitu paljon kallioisissa metsälammissa. Todennäköisesti Doo on ottanut kallioon osumaa. Ruvet oli onneksi vain pinnallisia ja iho on parantunut hyvin. Pelkkä seuranta on riittänyt. Dotia on myös pistänyt ampiainen tänäkin kesänä. Kovan onnen koira!RINNA on tuuraillut Dotia vepetreeneissä. Vitsit, sen kanssa oli niin kiva treenata! Harmi, että silläkin alkaa olla jo ikää eikä elämää ole enää vuosia edessä :/ Dotilla on tässäkin lajissa haasteita. Se helposti kilahtaa vedestä. Kauden aikana olen saanut siihen on yhteyttä rannalla. Se voi ottaa kontaktia ja olla paikallaan rannalla ilman, että se rynnistäisi vaan veteen. Tehtävistä suoriutuminen on toisinaan haasteellista, kun en pääse koiran pään sisäpuolelle. Mutta hiljalleen hyvä tulenee.
Rata näytti haastavalta, muttei se kuitenkaan mahdoton ollut. Ensimmäiset ongelmat oli merkillä. Odotetusti Rinna ei löytänyt merkkiä. Se ei lähtenyt houkutuksen merkeille tai edessä oleville kylteille, kuten yleensä, vaan se lähti etuviistossa oleville kylteille. Positiivista, että koiralla on suunta oikea, vaikkei kohde ollutkaan oikea. Vaati kaksi käskyä löytää merkki. Käytettiin tähän eka uusinta, mutta edelleen koira meni ensin kylteille, kuitenkin jo toisella käskyllä se korjasi merkille. Tästä -1 tvä. Toinen uusinta käytettiin putken jälkeen, kun Rin arpoi asennot. Uusiessa se oli mennä putkeen, mutta otin koiran paremmin haltuun ja sen jälkeen koira lähti kuuntelemaan hyvin ja loppurata suoritettiin hyvällä mielellä. Kyltillä 13 (molemmat kääntyy oikeaan koira vasemmalla) saatiin -1 tvä, mutta muita virheitä ei tullut. Tältä tuomarilta Rin sai kehut seuraamisesta eikä yhtään miinusta tiiviydestä. Pisteitä tuli 92.
Yllättävän lähelle päästiin valiotulosta. Tarttis treenata enempi. Näillä treenimäärillä ei jäädä kuin haaveilemaan ysivitosista.
Juhannuksen alla SARA täytti 14 vuotta ja korkkasi sen kunniaksi oluen :D Saran mieli on vielä pirteä, mutta kroppa alkaa olla kulunut. Välillä koira näyttää jäykältä ja varmuuden vuoksi se on saanut silloin kipulääkettä. Lääkettä enempi olen huomannut hyötyä olevan BOT-loimesta. Pidemmille lenkeille Sara ei enää lähde mukaan ja se myös pitää pari lenkitöntä päivää viikossa. Se on lenkkeillyt vielä 5-6 km:n metsälenkeillä mukana. Pehmeissä maastoissa kiireettä kulkien on sille vielä sopivaa kulkemista. Kovia pohjia vältellään. Koiran askellus on muuttunut ja esimerkiksi asvaltilla käveĺlessä koirasta kuuluu rapse. Kynnet sillä kuluu nykyään enemmän kuin ennen.
Sara taitaa olla jo ihan kuuro. Se ei kuule kovia ääniä eikä hiljaisiakaan. Se ei reagoi puheeseen tai huutoon, vaan on täysin eleillä ohjattava. Sara on aiemmin reagoinut sisälle tuleviin pörriäisiin poistumalla paikalta, mutta nykyään se jää rauhassa katselemaan pörriäisen menoa. Jännä, että sen pelko on ollut pelkästään niin ääneen ehdollistunut.
RINNA korkkasi rallin mestariluokan HSKH:n kokeessa sunnuntaina. En oikein tiennyt mitä odottaa. Rinnan kanssa on treeneissä toki tehty tekniikkaakin, mutta eniten treenit on keskittyneet mielen laatuun. Ratatreenit on siis jääneet vähemmälle. Lisäksi oma jännittäminen oli huipussaan. Mulle ei sovi liian harvoin kisaaminen. Pitäsi olla tuntumaan tasaiseen tahtiin.
Rinnan mielentila ei ollut ihan optimi, mutta ihan kiva kuitenkin. Se ei kiehunut, muttei myöskään ollut täysin keskittynyt. Houkutuksessa oli lohta ja Rinna nappasi siitä hajun jo lähdössä. Radalla jouduin välillä ihan käskemään koiraa jättämään häiriön ja keskittymään paremmin tekemiseen. Rinnasta on tullut iän myötä todella ahne. Se varastelee ruokaa aina, kun saa vain tilaisuuden :p
Eniten virhepistettä saatiin Rinnan tiiviistä seuraamisesta. Tuomari tulkitsi koiran estävän ohjaajan liikettä ja antoi monta -1 pisteen kontrollivirhettä. Kyllähän se painoikin välillä ja hyppyjen välissä tuli törmäten seuraamaan. Eteentulot Rinna oli tuomarin mieleen myös liian tiiviitä. Lisäksi putkeen mennessä Rinnalta pääsi hau. Tehtiin kolme kappaletta -3 pisteen virhettä. Peruutuksessa käskytän Rinnaa aina seisomaan, ettei se suunnan muutoksessa ehdi istua. Nyt en vaan muistanut heti perään antaa seurauskäskyä, joten peruuttaminen tehtiin vähän epätahtiin. Eriaikaisuutta oli myös kyltin 11 käännöksessä. Kyltillä 360 vasempaan koiran ollessa oikealla Rinna vaihtoi väärälle puolen, joten siihen käytettiin uusinta.
Lopputulemana pisteitä jäi kuitenkin 81 eli hyväksytty tulos. Jatkoa ajatellen työstetään edelleen seuraamista siistimmäksi ja koitan olla jännittämättä vähemmän :p
Ollaan juostu DOTIN kanssa agikisoissa. Yli vuosi tuli taukoa väliin edellisten kisojen ollessa viime vuoden maaliskuussa. Taukoa tuli koronan ja etenkin sterkan takia, mutta nyt on koira taas kisakunnossa. Harmi vaan, että ohjaaja ei ole :p Homma kaatuu taas helposti siihen mihin ennenkin eli virheen sattuessa en saa kerättyä itseäni enää ratasuorituksen aikana. Sain tätä muistaakseni työstettyä jo vähän paremmaksi ennen taukoa eikä kisatauon aikana tämä niinkään treeneissä vaivannut, mutta nyt taas tuntuu, että lähdettiin alusta liikenteeseen. Asian tiedostaminen auttaa jo paljon ja olen saanut itsestäni irti parempia suoriutumisia ensimmäisen tauon jälkeisen startin jälkeen.
Tää liittyy siis vahvasti kisasuorituksiin. En tiedä pitäisikö yrittää saada kisamaisuutta enempi treeneihin vaiko treenimäisyyttä enempi kisoihin. Varmaan jotain siltä väliltä on paras ratkaisu.
Oltiin myös pitkästä aikaa Vappu Alatalon valvovan silmän alla hyppytekniikkakoulutuksessa. Doo sai paljon kehuja kropan hallinnastaan. Se on toki iän myötä kasvanutkin kroppaansa, mutta on sitä myös viimeisin vuosi kuntoutettukin. Esimerkiksi laskeutumisharjoite oli nyt ihan eri näköinen kuin mitä viimeksi muutama kuukausi sitten tehty. Koiralla riitti nyt voimaa ja se teki voimantuoton oikealla tavalla.
Aloitettiin perussarjalla. Dot jarruttaa helposti palkalle väärin. Se alkaa jarruttamaan etupäällään, kun tarve olisi jarruttaa takaosalla. Tämän korjasi putken suorittaminen sarjan jälkeen ja putken jälkeen oli vasta palkka.
Dotilla on ollut vaikeuksia okserilla. Ilman mun liikettä koira suoritti sen kauniisti, mutta ohjaajan liikkeen lisäys toi koiralle liikaa kiirettä. Toisaalta taas radanomaisesti tehdessä Dot ohjeet ajoissa saatuaan lukitsee esteet ja keskittyy omaan tekemiseensä hyvin, ettei mun liikkuminen suoritusta haittaa. Dot esimerkiksi suoritti taipumissarjan tosi hyvin. Senkus vaan lähetin koiran ja siirryin toiseen paikkaan vastaanottamaan sen. Dot hoiti hommansa. Ehkä koiran kiire tulee, kun palkka on valmiina maassa tietyssä paikassa vs radalla emme kisaa yhdessä palkalle.
Jatkossa Dot saa vaativampi haasteellisia treenejä. Dot suorittaa oikein, kunhan vain annan sille selvät ohjeet siihen. Ohjaaja koittaa nyt hoitaa oman tonttinsa järkevänä ohjaajana :p
Noin muuten kokeilin eri pakkausten vaikutusta hyppytekniikkaan. Namimaatti on mun mielestä aiheuttanut liian korkeaa pään pitoa, muttei syy ollutkaan maatissa vaan siinä palkan sijoittamisessa. Jatkossa voin vaihdella palkkausta namipurkin , -maatkin ja lelun välillä. Lelu toimii parhaiten vauhtipalkkana, etenkin jos se heittää. Maassa valmiina oleva ei ole aina pop. Ruoka toimii aina, mutta lelulla on helpompi palkata juurikin heittämällä se halutussa kohdassa.
Korkattiin vepetreenit kuivatreeneillä samalla vepetarvikkeita kuntoon kautta varten laitettaessa. Tällä kaudella DOTISTA tulee pääasiallinen treenikoira. Se on turhan pieni vepeen, mutta sen asenne on kuin isommallakin koiralla :p Doo on hyvin tosissaan! Aiemmilla kausilla Dot on päässyt välillä puuhastelemaan. Se on hypellyt veneestä ja hakenut patukoita veneeltä. Kuivatreeniessä tehtiin perusasioita, mutta vietiin niitä vepemäisemmiksi. Ensin tehtiin rantautumista eli maalitolppien välistä remmin luokse menoa. Suunnitelmissa on opettaa Dot hakeutumaan rantautuessaan rannalle jääneen remmin luokse. Alkuun otin mukaan kosketusalustan remmin viereen ja alusta häivytetään vähitellen pois.
Esineen haut toiselta ihmiseltä sujui hyvin, mutta tätäthän on tehty hakurullien kanssa aeimmin. Vientiä tehtiin ekaa kertaa ikinä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka oikeasti ihan ekaa kertaa tehtiin! Dotille on opetettu vahva käsitargetti eikä sille ollut väliä kenen käteen koira tuo esineen. Palkkaus pitää vaan miettiä kuntoon. Suunnitelmissa on jo nyt ketjuttaa homma niin, että itse palkkaan koiran viennistä. En halua turhaan rakentaa välivaihetta, jossa viennin vastaanottaja palkkaa koiran, kun siitä pitää kuitenkin päästä eroon.
Ensimmäisissä varsinaisissa vepetreeneissä tuli mukaan sitten se vesielementti, joka todellakin kiehtoo Dotia! Treeneissä kerettiin käydä samoja asioita läpi kuin mitä kuivalla maallakin oli tehty. Rantaan tuleminen (eli remmin luo hakeutuminen) on Dotille toki haasteellisempaa, kun koira ei malttaisi jättää vesielementtiä. Sitä pitää työstää erikseen vielä paljon kuntoon. Dotille on myös tähän liittyen vaikeaa tuoda esineitä käteen asti. Se mieluusti sylkäisee esineet rantaveteen ja kääntyy uudestaan ulapalle. Tähän otin nyt avuksi palkoista parhaimman eli ruokakupin. Tällä saatiin ajatusta viime vuonnakin pois vedestä, joten eiköhän nytkin toistojen myötä se lähde toimimaan.
Vientiä testattiin myös vedessä. Ensin kuivalla maalla ja sitten kahluusyvyisessä vedessä. Doo teki jo useita onnistuneita suorituksia, mutta vahvistetaan vielä näin periaatetta. Veneestä hyppykin tehtiin ja se onnistuu aina :p
Rinnan varjo ei ole kovin koiran näköinen :D |
Noseworkiä on tehty lähinnä joskus silloin tällöin kotona. Käytiin nyt pitkästä aikaa kimppatreeneissä ja kyllä huomaa eron kotitekoisten treenien ja muiden kanssa muualla tehtyjen treenien välillä :p
RINNAN sähläämisen määrä kasvoi suuresti Se tarjosi kaikenlaista oheistoimintaa haisteluun keskittymisen sijaan. Se ehti heitellä lasipurkkia (onneksi ei mennyt rikki!). Sitten se ehti kiipeillä ja käytti tassujaan etsimisessä. Se myös kiskoi narua, johon oli ripustettu pyykkipoikia häiriöksi. Rinnalle ei ole täysin selvää mitä se on tekemässä. Vaikean tehtävän vastaantullessa Rinna ei sinnikkäästi jatkanut tehtäväänsä vaan alkoi tarjoamaan helpompia vaihtoehtoja. Pitäisi saada siis selkeyttä tehtävään enemmän. Ongelmahan on, etten tässäkään lajissa osaa treenata eritasoisia olevia koiria vaan Rinna on tehnyt samat treenit kuin Dotkin. Jatkossa Rinnalle vain treenejä, jotka tukevat sen osaamisvaihetta.
DOT sitä vastoin pärjäsi kimppatreeneissä hyvin. Kotona on panostettu eniten ilmaisuun ja kivasti se näkyi piiloilla.
DOTIN tokoiluun on mahtunut sekä hyviä että huonoja treenejä. Enempi onneksi hyviä ja huonoissa hetkissäkin on ollut selvät syyt huonouteen. Huonoin hetki oli, kun treenattiin pitkästä aikaa vieraammassa porukassa hallissa. Dot oli siksi väärässä mielentilassa, äänteli ja otti häiriöitä vieraista koirista. Tehtiinkin sitten ihan perusteita eli tehtiin ihan vain rauhaisaa olemista sekä paikallaanoloja ja perusasennossa kontaktia. Ulkona treenit on sujuneet hyvin. Häiriöitä on enempi, mutta niihin saa paremmin pidettyä etäisyyttä.
Dotin seuraaminen on pääasiassa ollut kivanoloista. Ääntely on vähentynyt, kun on treenattu seuraamista enempi. Treenin myötä koirasta on tullut varmempi eikä sen tarvitse äänellä epävarmuuttaan. Pääasiassa seuruupaikka on ihan hyvä, välillä on epätarkkuuksia. Mielentilan kannalta vaikeaa on juoksu, peruutus ja ylipäätään seuruun kesto. Näissä kaikissa on vielä treenattavaa kuten myös askeleissa vasempaan, jossa käytän käsiapuja vielä.
Liikkeistä tunnari näyttää hajonneen, mutta se olikin sujunut tähän asti liiankin hyvin :p Koiraan on tullut vauhtia lisää ja tämä näkyy kiireenä kapuloilla. Entinen maltillinen koira on poissa ja tilalla sählä :D En ole tilanteesta huolissani vaan eiköhän tämä ole vain pakollinen treenivaihe.
SARALLA on nykyään hyvin vahvana asioiden noutaminen. Kuurolle koiralle on vaikea ohjeistaa muuta, jos koira haluaa vaan noutaa :D
Kokeiltiin myös kerran tunnaria pitkästä aikaa ja Sarppa toi kaikki kapulat. Se sai palkkaa myös väärien tuonnista, sillä se ei suostunut irrottamaan vääristäkään ilman namiin vaihtoa. Hupsu mummo!
DOTIN kanssa on taas alettu tokoilla taas enempi. Myös ulkotreenikausi on korkattu. Parissa viime treenissä käytiin läpi liikkeitä sekä avoimesta että voittajasta liikkuroituina.
Avoimen luokan liikkeet Dotilla on aika hyvin hallussa kunhan vain häiriöt eivät ole liian suuret. Heikoimpana liikkeenä on kaukot. Dotilla on pomppukaukot ja asentoa vaihtaessa koko koira pomppaa ilmaan :p
Voittajan liikkeissä on enempi tekemistä. Voittajan liikkeistä ihan kesken on luoksetulo, ohjattu noutaminen ja kaukot. Lisäksi siellä on liikkeitä, joita on vain joskus kokeiltu kokonaisina liikkeinä. Näitä on esimerkiksi jäävät ällänä ja ruutu, josta tullaankin seuraamaan. Ällä (ja zeta) on sujuneet nyt kokonaisina yllättävän hyvin. Ruudusta seuraamaan tullessa Dot saattaa tulla kiljuen, joten tähän kokeillaan ehkä vähän palkasta luopumista. Liikkeistä tulee myös erilaisia, kun niitä tehdään erilaisina yhdistelminä. Esimerkiksi Dot ei lähtenyt ensikäskyllä ruutuun, sillä siinä matkalla oli kohta, jossa oli aiemmin tehty tunnari. Rutiinia ja tehtävien erottelua tarvitaan siis lisää.
RINNALTAKIN video seisten eteentulon opettelusta alustan kanssa.
Maastokausi korkattiin viime viikolla vesisateessa. Pidettiin pidemmän kaavan ek-treenit. Vähän tavoitteetontahan on nyt treenata ilman kisakoiraa. Mulle myös haastavaa treenata samoissa treeneissä kahta niin eri tasolla olevaa koiraa. Etenkin, kun en edes muista oikein mitä tai miten Dot on treenejä tehnyt :p Pitäsi varmaan enempi vuorotella koiria treeneissä tai suunnitella vain Dotille treenit ja Rinnan antaa tehdä mielenvirkitykseksi vaan jotain hömppää.
RINNA
Tarkkuustipu :D |
DOTIN agin omatoimiset treenit on olleet vähän hukassa viime aikoina. Omatoimisesti osaan piipertää pientä, mutta kokonaisuus on kadoksissa. Yksityiskohdatkin on tärkeitä, mutta kyllä raraakin pitäisi osata tehdä. Tavoitteena onkin nyt saada tehtyä edes helppoja ratoja omatoimisesti eikä aina vain yhtä estettä tai ohjauskuvioita ainaiseen.
Viimeisimmät treenit:
Keinulla alkanee kriteerit löytymään:
Keväiset säät oli SARALLE vaikeita. Vanhalle kropalle ei tehnyt hyvää liukastella tai kulkea upottavassa hangessa. Saran lenkkeilyt oli välillä tosi vähissä, mutta silti koira ehti jumiutua. Välillä annoin sille kipulääkkeitä, mutta niistä ei ollut huomattavaa hyötyä. Sen sijaa BOT-loimi on tehnyt selvästi hyvää. Pari viikkoa sitten Sara kävi kranioterapiassa Mari Hyytiäisellä ja viime viikolla oli vuorossa Petran fyssarointi. Nyt Saran kroppa on jumiton.
DOT oli myös fyssaroitavana. Sen käsittelyväli venyi taas pitkäksi. Aika oli jo varattuna aiemmin, mutta se jouduttiin perumaan. Pitkästä välistä huomioimatta Doo oli yllättävän hyvässä kunnossa. Paremmassa kuin aikoihin.
RINNA sai akupunktiota samalla.
Neulapää |
DOTIN hyppytekniikkassa on vielä (aina) työstettävää, mutta radalle on nyt saatu nostettua rimat 45-senttisiksi. Dot on suoriutunut niillä korkeuksilla hyvin. Koiran agikuntoa on nostettu milläs muullakaan kuin aksaamalla. Ja sen lisäksi on toki jumpattu. Aikaa siinä meni, mutta nyt alkaa koira olla ennallaan kesäisen sterkan jälkeen.
Treenilista on vaan kasvanut:
Huonompi valssi
RINNAN rallireeneissä on pitkälti nyt vain keskitytty pelkästään niihin kylttitehtäviin, joita ei osata. Radanomaisesti on tehty myös treeniä yhdistelemällä tehtäviä, mutta kylttejä ei kuitenkaan ole aikoihin treeneissä käytetty. Rinna kaipaisi enemmän treeniä nimen omaan kylttien kanssa. Rinnan mielentila muuttuu heti sen nähdessä kyltit. Siitä tulee kiinteämpi. Samaa oli tokossa zetassa, jossa Rin kyttäsi merkkejä. Tokossa auttoi paljot seuruutreenit erilailla varioiden merkkejä kohti seuruuttaen. Ollaankin otettu nyt kyltit treeneihin mukaan ja olen palkannut koiraa paljon sekä kylttejä lähestyttäessä ja seuruusta kylttien keskellä. Ollaan tehty myös merkkitreeniä kylttimeressä. Rinnalla on hyvin vahvana vielä kohteen löytyminen suoraan edestä, joten treeniä piisaa.
Rinnan käännöstreenejä.
DOTIN jäävät ja turha temppu :p Dot erottelee jäävät ihan hyvin, mutta tekniikka vielä vaihtelee