Piirinmesruus

Osallistuttiin viime sunnuntaina Iken kanssa Helsingin seudun kennelpiirin piirinmestaruustokoon ATD:n joukkueen avokoirakkona. Koe pidettiin Ojangossa. Avoimen luokan tuomarina oli Eva-Maria Sipilä. Ike on kisannut tokossa viimeksi vajaa vuosi sitten. Silloinkin avoimessa luokassa. Liikkeet sillä on edelleen samalla mallilla, mutta töitä on tehty liikkeiden aloitusten suhteen ja ne menikin viime kertaan verrattuna paremmin. 

Iken kanssa oli mukavaa olla kehässä. Tuomarin sanoin vaivatonta ja sitä se nykyään on! Himpun verran Ike oli kiinni ruudussa, mikä näkyi ennen ruutua seuruussa käännöksissä ruudun lähellä. Ennen ruutuun lähetystä virittelyn jälkeen Ike jäi ihan kiinni ruutuun. En edes yrittänyt saada sitä irti ennen liikettä. Näihin tarvii treenata lisää. Kuitenkin kiertoon viritellessä Ike vaihtoi hyvin ruutuajatuksista kiertoon. 

Seuraaminen oli aika kivaa. Vähän pää vielä elää ja sitä pitää treenata. Käännökset tarttee myös treeniä sekä peruuttaminen. Jäävistä liikkeestä istuminen ei edelleenkään onnistu ilman apuja. Siinäkin on vaan treenin puutetta. Muutenkin treenattava olisi, ylempien luokkien liikkeistä Ike osaa palan sieltä ja palan täältä.

Ike teki hyvää työtä. Pisteitä tuli 316 ja sillä luokan voittosija 1./10. Joukkue sai pronssia.

Iken sosiaalisuus on kehittynyt huimasti. Nyt sirunluku oli vähän kamalaa, kun siru ei löytynyt heti. Nämä ei jää kuitenkaan Ikellä päälle ja tuomarin tarkastus sujui hyvässä hengessä. Päivä oli pitkä ja väsyttävä. Ike pärjäsi sosiaalisuudensa kanssa aivan viime metreille asti. Se pystyi hyvin olemaan avoimen luokan palkintojen jaossa ja kuvissa mukana, mutta joukkueena oleminen tiiviimmin muiden koirakoiden kanssa oli liikaa. Otettiin tilaa eikä onneksi tämäkään jäänyt koiran mieltä painamaan. Itseä harmittaa, että vein sen sille vielä liian vaikeaan tilanteeseen.

Lisää kisoja

Kisattiin elokuussa lisää agia. Ensin kisattiin Ojangossa KAT:n kisoissa, joissa tuomareina oli Jari Suomalainen ja Laura Mättö. Kummallakin radalla tehtiin hyviäkin pätkiä, mutta niin myös niitä huonoja. Kun mun ohjaus on myöhässä, niin kuuliaisena Ike kyselee, jolloin se helposti esimerkiksi kääntyy riman päällä ollessaan katsomaan mua ja rima kolahtaa. Jos koira tietäisi ajoissa minne mennä, niin sen ei tarttis kysellä.

Siitä viikon päästä kisattiin Marko Kivihalmeen radoilla HAU:lla. Molemmissa radoista oli paljon hyvää, mutta edelleen ohjaus on paikoin myöhässä tai epäselvää. Ikellä oli kuitenkin vähemmän kysymyksiä ja rimat pysyi paremmin eikä erikousesteet hajonneet. Kisatreeniä lisää.

Parit agikisat

Kisattiin heinäkuun alussa Miia Kallion hyppyradoilla HAU:n kisoissa. Radalla tuntui hyvältä. Kaikille virheille oli syy (minä). Kertaakaan ei tuntunut ohjaus lässähtävän virheestä, vaan virheestä huolimatta jatkoin. Rimat kolisi lähinnä kohdissa, joissa olin koiran tiellä tai käskytin koiraa esteen päällä. Jälkimmäiseen Ike saisi tottua, ensimmäiseen mun pitäis kalibroida uudestaan oma etäisyys koiraan, Ike tarttee entistä enemmän tilaa kuin mihin olen tottunut.

Ja sama eri kuvakulmasta.

Seuraavan kerran kisattiin elokuun puolella jälleen HAU:lla, jossa tuomarina oli Arto Laitinen. Kisojen välissä ei montaakaan ajatusta agilitylle uhrattu, joten ei ollut suuret odotukset kisaamisesta. Olin jälleen myös kisatöissä ennen omia suorituksia. Mulla on ihan kivaa kisata noinkin, mutta mun pää ei vaan kykene keskittymään tarpeeksi siihen kisaamiseen. Ekalla radalla ohjasin kunnolla kaksi ensimmäistä estettä ja sen jälkeen ohjaus vaan hajosi. Räpelsin menemään ja palkkasin koiran kesken radan edes vähän paremmassa kohdassa. Toiselle radalle sain koottua itseni. Hylätty rata tämäkin, mutta parempi suoritus multa.

Kaikista omista mokasista huolimatta kisaaminen on tällä hetkellä mukavaa. En jännitä liikoja eikä virheet haittaa. Ne vaan naurattaa. Koiralle treeniin tiukat kierrot vaikeita ja kepit korkeammassa vireessä. Ne näyttää kaipaavan treeniä.

Terveyspläjäys

Kavereilla samat tukat!

Dotin Kuulo on huonontunut. Tästä on seurannut positiivisiakin asioita. Dot ei enää pelkää sisälle eksyneitä kärpäsiä, sillä kärpäset ei enää surise Dotille. Muutenkin se kiinnittää vähemmän huomiota ympäristöön. Se vaan uppoutuu omiin projekteihinsa.

Keväällä kokeiltiin vaihtaa Dotin ruokavaliota. Se aiheutti närästystä, joten Dot syö jatkossa vain Hau-Hau Championia. Pärjännee se sillä loppuelämänsä. Närästysoireisiin Dot söi taas kuukauden ajan omepratsolia päivittäin, toisen kuukauden ajan lääkettä meni joka toinen päivä ja sitten lääkitys lopetettiin.  Närästys ei tällä hetkellä vaivaa.

Kesän tullen Dot sai taas kesätukan. Iho ei kutise, mutta edelleen hilseilee. Lyhyt tukka on helpompi, sillä se ei takkuunnu hilseestä. Dotilta löytyi pari pattia vasemmasta takajalasta. Molemmat on herneenkokoisia. Ylempi on selkeäreunaisempi irrallinen paisemainen ja  alempi on epäselvempi muodoltaan, ehkä kasvannainen. Seuraillaan näitä.

Paise?

Kasvain?

Dotsi kävi myös pitkästä aikaa kroppahuollossa Petran fyssaroitavana. Viimeksi se on käynyt puolisen vuotta sitten ja siltikin kroppa oli hyvässä kunnossa. Ehkä ens vuonna seuraavan kerran. Ikäähän Dotsille tulee ens kuussa 12 vuotta.

Ike on käynyt osteopaatilla. Se on käynyt nyt neljä kertaa kuukauden väleillä Markus Laioksella. Ekalla kerralla Ike oli aika muriseva, sitten kerta kerralta vähemmän muriseva. Se on niin epäluuloinen, kun vieras ihminen koskee sen kroppaa.

Kisavkl

Viime viikonloppuna kisattiin. Sää oli helteinen. Lauantaina ohjelmassa oli agia kahden hyppyradan verran AGRYn kisoissa Mia Laamasen radoilla. Hassusti jäin sekä onnistumisiin että epäonnistumisiin kiinni ja olin ohjauksissa myöhässä. Molemmilta radoilta hylätyt suoritukset, mutta kisaaminen oli kyllä nyt kivaa Iken kanssa!

Sunnuntaina kisattiin rallia Janakkalan Koirakerholla avoimessa luokassa.

Ike oli kivasti mukana, ennen rataa vähän kuplat poksu, mutta radalla tuntui, että oltiin pääasiassa samassa kuplassa. Videoo ei ole, joten ei ole tietoa näyttikö siltä miltä tuntui. Radalla oli houkutus. Tämän hetken vaikein tehtävä on houkutus, jossa on pallo. Nytkin oli. Seuraaminen herpaantui houkutuksesta, mutta sain käskytettyä koiran tekemiseen eikä virheitä tullut. Tämä näkyi kuitenkin seuraavilla kylteillä. Esimerkiksi liikkeestä seisomisessa koira ponkaisi eteenpäin, mutta piti rintasuunnan ja lähti hyvin peruutusaskeleeseen taaksepäin. Ei virhettä tästäkään. Radalta täydet 100 p. ja sijoitus 1./12.

Jälleen tehtiin rata aivan liian nopeaan tahtiin. Opettelen kyltit rataantutustumisessa ulkoa ja Radalla en niitä muistele. Suorituksen jälkeen aina mietityttää muistinko kyltit oikein :p

Toisella radalla oli enemmän kiihdyttäviä kuvioita (ohjaajan ympäripyörimiset) ja eteentulon jälkeen tulikin haukahdus. Siltä kyltiltä tuli radan pistemenetykset, -3. Ja tuplasaksalaisen jälkeen sain olla parilla kyltillä tarkkana, että koira istui perusasennot. Pyörimisten jälkeen Ike myös härkki kättä, mutta lopetti sen käskystä. Pyörimisiin pitää siis edelleen treenata malttia mieleen. Muuten Ike oli varsin kivasti taas mukana. Itse muistin välillä rauhoittaa omaa menoa. Silti taas nopein aika, 97 p., RTK2 ja sija 2./12.

Kun näin toisen radan piirroksen, niin mietin jo sen jättämistä väliin, sillä siellä oli niitä pyörimisiä. Mentiin kuitenkin ja Ike yllätti positiivisesti handlaamalla mielentilassa.

Seuraavaksi kohti voittajaa, mutta taidetaan isommat treenaamiset jättää jonnekin tulevaisuuteen ja keskittyä muihin lajeihin.

Maailman paras seinänpaukuttelulelu!

Saunajaakot

Kesäkuun ekaa viikonloppua vietettiin Saunajaakkojen leirillä Paimiossa. Sain sieltä paljon sivuja Iken käyttöohjeisiin!

Tokoa tehtiin Tarja Melakarin opissa. Tehtiin ensimmäisessä setissä avoimen luokan liikkeet koemaisesti läpi. Kerran palkkasin välissä koiraa pallolla, kun se luopui hyvin ruudusta tehdessä toista tehtävää. Ruutu oli kyllä se, joka Iken mielessä oli paljon. Hyvin se kuitenkin kuunteli mitä tehdään, mutta voisi se olla vielä avoimenpi mulle.

Ruudun lisäksi Ike jää kiinni kapuloihin ja liikkuriin. Niistäkin huolimatta se kiltisti toteuttaa pyydetyt asiat, mutta yhteys koiraan on heikohko. Lisätään näihin tehtäviin katsekontaktia, Ikelle ei ehkä ole hyvä antaa sen katsella liikkeiden alussa ollenkaan liikkeeseen kuuluvia kohteita.

Luoksetulon jähmeyteen saa peruutuksella koiraa aktiivisemmaksi, ehkä se joskus lähtee ilman jähmeyttä liikkeelle. Samanlaista jähmeyttä on ohjatussa noudossa, jossa koira kyllä säntäisi kapuloille, mutta on muuten jähmeä. Tähänkin aktivoivia temppuja, mutta saa olla tarkkana, että koira on avoin mulle eikä tee temppuja vain kapuloille. Kapuloille koiran voisi opettaa takaa noston, jota Ike tarjoilee jo. 

Jäävissä ja luoksetulon stopeissa on vähän samaa ohjelmassa eli suullisten käskyjen vahvistusta. Kaukot kaipaa jumppaa. Tarkoitus on vaihtaa kokonaan etujalkakaukoihin ja jumppaus on ihan alussa.

Jälkitreeninä Ike sai vieraan tekemän jäljen. Nyt kun Ike on järjestänyt enemmän vieraiden tekemiä jälkiä, niin alan paremmin oppia lukemaan koiraa paremmin. Ike on järjestäjänä hyvin tarkka eikä kauas eksy jäljeltä. Sitä on helppo lukea ja ongelmakohdissa pystyn heti pysähtymään ja koiran on helppo saada kiinni taas jäljestä. 

Agilityä tehtiin Jaakko Suoknuutin kanssa. Siitä jäi päällimmäisenä mieleen, että pitäisi ohjata koiran linjoja, eikä olla koiran linjalla! Ike ei anna näitä yhtään anteeksi. Rataantutustumisessa vois katsoa maamerkit, jotta osaat ohjauskuviot sijoittaa oikein. Iken kanssa ei riitä, että ohjaaja tekee sinnepäin, vaan Ike tarttee selkeät ohjeet. Ike on hyvä, ohjaajan tarttis olla parempi.  

BH Ike

Oltiin maanantai-iltana Iken kanssa EPK:n järjestämässä BH-kokeessa. Tuomarina oli Juha Haimala. Koiran tarkistus ja sirunluku sujui ongelmitta. Tottisosuus pidettiin Talissa. Suoritusnumero oli 2 eli ekassa parissa ensin paikkis, sitten muut liikkeet.

Paikkiksesta saatiin arvosana hyvä, sillä annoin "Paikka"-käskyn jättäessä koiraa. Eli käsky liikaa, mutta se tulee vaan niin rutiinisti suusta.

Seuraaminen oli erittäin hyvää. Ekalla suoralla koira piti kyllä paikkansa mutta pää pyöri. Joko eka suora on liian tylsä tai koira on alkanut odottaa eteenmenoja. Muut liikkeet oli erinomaisia. Tottis siis hyväksytty.

Kaupunkiosuus oli Läkkitorilla. Vilkasta oli torielämä ja saatiin paljon muutakin häiriötä järjestettyjen häiriöiden lisäksi. Oli paljon muitakin ihmisiä, kävelijöitä, pyöräilijöitä, skuuttailijoita, oli roska-autoa ja paloautoakin. Ike suoriutui normipäiväkävelyrutiinilla. Tämäkin hyväksytty ja BH Ike!

Hyppykakkosiin

Kisattiin Iken kanssa agilityssä lähes vuoden kisatauon jälkeen LÄGI:llä huhtikuun alussa. Tuomari oli Aino Kinnunen. Tauko oli ihan tahaton, ei vaan aikataulut tai inspiraatiot osuneet yhteen. Vuoden aikana on kyllä treenattu agia. Tuloksena oli vähän kyselevää suoritusta, mutta nolla mikä nolla ja siirto kakkosluokkaan. Sijoitus oli 4./7.

Kisat oli myöhässä ja oli muutakin tekemistä joten jätettiin vika rata väliin. Mun päälle ois kyllä tehnyt hyvää kisata paineettonasti vielä ykkösluokan rata.

Seuraavan kerran kisattiin jo toukokuun alussa HAU:n kisoissa kakkosluokan hypäreillä. Tuomarina oli Jari Suomalainen. Olin ensin kisatöissä ja sitten siirryin kisaajaksi. Ehkä siksi oma keskittyminen oli huonoa. Lahjakkaasti tutustuin molempiin ratoihin väärin. Ekalla huomasin erheeni puolivälissä tutustumista, joten oli hieman aikaa vielä tutustua rataan oikein, mutta eihän se pelastanut suoritusta. Toisella huomasin vasta muutama koira ennen omaa suoritusta ja rataa mennessä vaan ohjaus loppui siinä kohdassa. Molemmilta radoilla siis virheiden kanssa maaliin, mutta sijoitukset 2./5.

Kisattiin lisää kakkosten hypäreitä helatorstaina jälleen HAU:n kisoissa. Tuomarina oli Mika Kangas. Mentiin samalla suunnitelmalla eli ensin kisatöitä ja sitten kisoja. Tällä kertaa panostin rataantutustumisessa esteiden numerojärjestykseen ja osasin järjestyksen. Tämän kerran teemana oli olla koiran tiellä ja näistä radoista HYL.

Iken kanssa on ollut nyt kiva olla kisoissa. Ike käyttäytyy hyvin ja radat koiran puolesta menee niin kuin pitääkin. Ohjaaja vaan tarttee keskittymiskykyä ja rutiineja :p

Ralleja

Maaliskuussa kisattiin Iken kanssa rallia. Kuun alkupuolella kisattiin HSKH:n kisoissa, jossa tuomarina oli Tiiä Hämäläinen.

Tulokseksi tuli yhdellä miinusteellä 99 p. ja sijoitukseksi 2./17. Miinuspiste tuli heti ensimmäiseltä tehtäväkyltiltä. En tiedä mistä, mutta luultavasti olin vielä niin jännityksessä että tein jonkin virheen. Videoo ei ole, mutta suoritus tuntui kamalalta kalastelulta. Iken pää tuntui pyörivän ja kuono tölkki kättä. Loppua kohden suoritus siistiytyi ja tuntui normaalimmalta. Kokeilin vain namittaa koiraa ennen kehään menoa. Se taisi saada Iken vähemmän keskittyneeksi alussa, mutta loppuradasta koiralla tuntui olevan hyvä mielentila. Käynnistys oli siis vaan hidasta.

Kuun loppupuolella kisattiin tuplakisoissa Janakkalassa. Tuomareina oli Tiiä Hämäläisen lisäksi Pia Kivimäki. Edellisviikolla keksin sen, että Ikellähän on luokkanousumahdollisuus yhden tuloksen päässä eikä osata vielä kaikkia kylttejä avoimesta (en ollut edes tietoinen niistä). Treeniviimeistelyt tehtiin kisapaikalla.

Ekalla alokkaan radalla tehtiin kolme yksittäistä pistemenetystä. Eli 97 p. + RTK1. Sijoitus oli 4./21. Taaskaan ei ole videoo, joten menetettyjen pisteiden syyt jää mysteeriksi. Avoimen radalla isoin virhe oli maahanmeno väärässä kohdassa, -10 kyltillä 13. Yksittäinen virhepiste tuli kyltiltä 2, jossa oli vähän nykivää liikettä. Pisteillä 89 sijoittui 3./9.

Tällä kertaa kokeilin lelu palkkana ennen ratoja. Lelulla palkatessa nousee kierrokset vähän liikaa. Harmiksi avoimen radalla oli Ikelle vaikeita tehtäviä ja kierrokset nousi senkin takia. Suoritusten välissä oli myös viiden tunnin odotus, joka varmasti väsytti. Ike nosti kierroksiaan liikaa ja haukahteli. Haukkuherkät liikkeet on erillaiset pyörähdykset. Niissä haukkua lisää mun liikkuminen. Etenkinkin kun teen sen liian rivakasti. Tälläkin kertaa tehtiin nopeimmat ajat, ei tarttis olla niin kiire. Ike hyötyisi rauhallisemmasta ohjaajasta. Liikkeet pitää opettaa tutummiksi koiralle. Kunhan Ike saa varmuutta suoritukseen, niin haukahtelu loppunee.

Palkinnoksi saatu pinkki nalle on ihana!

Liukastuminen

Puolisentoista kuukautta sitten Ike liukastui ulkona siten, että se tipahti oikealle kyljelleen takaosa edellä. Sen jälkeen oikea takajalka oli poissa käytöstä. Vähitellen jalka alkoi löytymään, mutta täyttä painoa koira ei varannut jalalle. Annoin Ikelle Onsioria pari päivää. Oli jo tarkoitus alkaa palailla normaaliin liikkumiseen, kun Ike liukasteli sisällä ja sama jalka oli taas muita kevyempi. Jatkettiin kipulääkkellä pari seuraavaakin päivää.

Viikon päästä ontuman loputtua Ike kävi Petran fyssaroitavana. Sillä oli jumit rintarangan alaosassa selässä ja etureisi oikealta oli kireä. Ike on kehittynyt käsittelyn suhteen. Se on ollut parit edeltävät kerrat jo ihan hyvin käsiteltävissä. Nyt Ike välillä murisi, kun käsiteltiin tiukkoja kohtia. Kun kireydet helpotti alkoi taas silmät lupsaamaan. Otettiin vielä uusintakäsittely kolmen viikon välillä ja sen jälkeen saatiin vihreä valoa palata myös normaalin agilityn pariin.

Hiihdoke. Hiihtolenkit Ike juoksee vapaana.