perjantai 20. toukokuuta 2022

Rinna 12 v, Ike 5 kk

Elämä jatkuu ja Rinna täytti 12 v. Saran poismenon jälkeen olen hakenut Rinnasta vanhenemisen merkkejä ja onhan niitä. Rinna ei enää juokse pää viidentenä jalkana joka paikkaan vaan liikkuu maltillisemmin. Se ei kuitenkaan aina tarkoita kroppaystävällisempää liikkumista, vaan välillä pää vaan vie eikä kroppa enää taivu siihen mihin ennen. Rinnan kuulo on huonontunut eikä koiraa voi enää käskeä olla tekemättä typeryyksiä. Tarkkana saa siis olla ennaltaehkäisyssä. Rinnan eläkeläislajina on ollut nose. Sekin vaan meinaa olla liian hasardia koiran kiipeillessä hajujen perässä vähän vaarallisesti :p

Rinna rokotettiin kuukausi sitten. Se sai rokotusreaktiona patin pistokohtaan. Patista alkoi sitten tihkua mätää ja kudosnesteitä läpi. Iho saatiin onneksi kotihoidolla kuntoon. Rimppa voi taas hyvin.




Ikellekin tuli 5 kk täyteen. Nyt se on korkeampi kuin Dot, mutta vielä pienempi kuin Rinna. Eli vähän vajaa puolimetrinen se on. Maitohampaita on vielä muutama jäljellä. Ike on päässyt toistamiseen lampaille. En päässyt paikalle, mutta kuulemma Ike oli hyvä. Sen verran se kyttää autojakin, etten yhtään ihmettele lampaisiin syttymistä sitten viime kerran...

Kyttäilyn lisäksi ikävänä piirteenä Ikelle on tullut resurssiaggressiivisuutta niin ruoasta, leluista kuin ihmisistäkin. Ruokaa se puolustaa toisten koirien lisäksi ihmisiltä. Ruokakupilla on nyt tehty siten, että ruokaa lisätään välillä kupin lähelle,  jolloin lähestyvästä kädestä tulee hyvä asia. Hyvä asia toki on, että ruoka kiinnostaa ja pentua on helppo palkata sillä. Lelut alkaa tosin olla popimpia. Eli lelu voittaa ihan tavallinen nappulan, jos koira saa päättää.

Noin muuten Ike vaikuttaa fiksulta ja keskittymiskykyiseltä kakaralta. Ike on osallistunut ensimmäiseen tokokoulutukseensa  jossa se keskittyi hyvin tekemiseen vieraassa paikassa eikä reagoinut häiriöihin (ihmiset, ympäristö). Siinä ihmisten jutellessa se odotti jatkoa ilman erillistä käskyä eikä lähtenyt omille teilleen. Mahtia.



lauantai 14. toukokuuta 2022

Sara :(

Sara Sasu Sarppa Sarpiainen, 24.6.2007 - 10.5.2022 :(

Vanhan koiran kanssa eläminen ei ole helppoa. Vähitellen enemmän ja enemmän pitää alkaa miettiä sitä viimeistä päätöstä. Päätöksen teko ei ollut helppoa. Sen tein, kun Sara oli unissaan pissannut alleen. Varasin Saralle eutanasian viikon päähän. Viimeisenä viikkona Sara sai tehdä joka päivä jotain spesiaalia. Se pääsi mm. treenaamaan, herkkuostoksille ja kyläilemään. Ajanvaraamispäivä oli itselle vaikea, mutta viikko sujui hyvin. Tappopäivää edeltävät päivät oli kamalia, Sarppa oli niin elämää täynnä :/ En kuitenkaan perunut päätöstäni. Pahinta olisi, että koira menisi hiljalleen huomaamatta niin huonoon kuntoon, että se olisi lopetettava kiireesti. Sara lopetettiin paikassa, jossa se ei aiemmin ollut ollut. Niinpä Sara käveli uteliaana sisään vailla epäluuloja. Päivä oli kaunis ja ehdittiin olla pihallakin ennen aikaa. Sarppa sai syödä nakkeja niin paljon kuin halusi ja se nukahtikin nakkia suussaan. Kuolema oli rauhallinen, Sara vain nukkui pois. Sara meni yhteistuhkaukseen. En halua toistamiseen viettää hyvästellä, yksi kerta riittää. 

Saran viimeisiä päiviä kuvina ja videoina. Ikävä on kova :(







 





maanantai 9. toukokuuta 2022

Agikisoja

Viikko sitten vappuna kisattiin pitkästä aikaa agia Dotin kanssa. Kisat pidettiin kotitreenipaikassa HAU:lla. Edellisestä kisoista oli aikaa puolisen vuotta eikä odotukset olleet korkealla. Radoilla aiheutinkin turhia kieltoja joko liian myöhässä tai ajoissa olevilla ohjauksilla. Eka rata hyllytettiin, mutta toisella tehtiin kolmosista jo tulos, 15 virhepistettä :p

Tänä viikonloppuna jatkettiin kisaamista ASCA-aksaa Ojangossa. Tehtiin sekä lauantaina että sunnuntaina neljä rataa, kaksi agia ja kaksi gamblersiä. Lauantaina ei tehty yhtään tulosta. Agiradat kaatui kontakti-puomierotteluihin ja gamblersosuudet oli vaan liian vaikeita. Toisella radalla gamblerin liikkuma-alue oli kaksiosoinen. Toiseen sai siirtyä vasta koiran tehtyä tietyt esteet. 



Sunnuntaina onnistuttiin paremmin! Oltiin jopa veteraanikoirien parhaimmistoa. Ekalla gablersradalla onnistuttiin. Toinenkaan rata ei ollut vaikea, mutta lähestyin loppuosuutta liian huonoilla vauhdeilla. ASCA:n agiradoilla on käynyt ennenkin niin, että otan koiraa liikaa haltuun. Kielloista viis, niitä kun ei tunneta. Sen seurauksena eteneminen on sujuvasta kaukana.  Ekalla agiradalla tehtiin kaikesta huolimatta hyväksytty tulos.



Kaiken kaikkiaan kivaa on ollut taas kisata. Yllättäen tauon jälkeen ei edes ole pahasti jännittänyt. Jännitystä oli kivasti ilmassa, ei lainkaan liikaa. Tätä lisää.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Hoidot

Alkuviikosta Sara ja Dot kävi Petran käsittelyssä. Saran kroppa on jo vanhan koiran kroppa. Käsittelyn lisäksi se sai akupuntioneulat. Illemmalla Sara oli letkeä, mutta käsittelyä seuraavana päivänä kipeä. Sara on saanut nyt särkylääkkeitä. Dot oli jumissa tasapuolisesti edestä ja takaa. Sen ojentajat ja hauis sekä reidet oli jumissa, mutta selkä hyvä. Eteen ja taakse ohjelmaan venyttelyjä.

Sarppa 14 v 10 kk ja Sepe 12 v 8 kk, ystävät jo vuosien ajan.


maanantai 18. huhtikuuta 2022

Hoopers ja nose


Dot kävi parin kerran hooperstreenit Nina Frantsin koutsaamana. Edelleen outo laji mulle :p Viimeisellä kerralla tehtiin kuvan rataa. Alapuolelta ohjattuna saatiin koko rata puhtaasti läpi. Haastetta toi irtoaminen päähän asti ja kaartaa siellä jatkoon. Keskeltä ohjaten jäi viimeinen hooppi tekemättä. Putken jälkeen ilman omaa liikettä koira vaan kaarsi loogisesti tynnyrille. Esteiden nimeäminen auttaisi tähän.


 

Perjantaina Dot osallistui ekan kerran koemaisiin nosetreeneihin. Cockeriharrastajien järjestämä treenitilaisuys järjestettiin TTS:n oppilaitoksessa. Kouluttajana oli Piia Laine. Alueita oli neljä, ajoneuvot, laatikot ja kaksi sisäetsintäaluetta. Ajoneuvoina oli kaksi rekkaa. Lähetin koiran matkaan kulmasta ja koira teki heti ilmaisun. En luottanut siihen vaan jäin varmistelemaan. Dot turhautui, nuolaista, puraisi ja läppäsi löytöä vielä tassullaan. Siis kolme miinuspistettä. Kritiikkiä tuli liiasta hallinnasta. Koira osaisi toimia itsenäisemminkin, mutta ohjaaja ei :p Vikalla alueella luottoa koiraan oli tullut sen verran, että se sai mennä ihan itsenäisesti. Dot meni suoraan alueen perälle ja teki löydön. 11 sek. 

Ajoneuvot


Sisäetsintä


Laatikot


Sisäetsintä



torstai 14. huhtikuuta 2022

Ike 4 kk

Ike 4 kk on painoltaan n. 9-10 kg ja korkeudeltaan lähes Dot. Se on myös menettänyt ensimmäiset pentuhampaansa! 


Kuukausipäivää vietettiin jälleen pentuetreffeillä. Paikalle pääsi yhtä pentua lukuunottamatta kaikki sekä lisäksi molemmat vanhemmat. Olipa kiva nähdä kaikkia! Pennut sai samalla myös rokotukset ja Ike pääsi ekaa kertaa näkemään lampaita. Ike huomasi ne kyllä, mutta niin se huomasi myös niiden kakat :D

Ike on päässyt kokeilemaan myös uimista, kun käytiin Doghealin uuden puolen avajaisissa. Uiminen jäi valitettavasti lyhyeen, kun Ike hyppäsi reippaasti heitetyn lelun perään ja järkyttyi eikä sen jälkeen mennyt enää veteen. Sen verran innokkaasti se uikutti reunalla toisen koiran uidessa, että uskon kyllä Iken uskaltautuvat joskus toistekin veteen.



Ike tuntee treenithallit jo niin hyvin, että haluaa rynnistellä sisälle. Niinpä olemme aloitelleet malttitreenit eri paikkoihin rynnistelyihin. Ikelle on noin muutenkin alkanut ilmaantua kyttäysmoodia. Tähän yritetään puuttua ennakoimalla tilanteita ja palkkaamalla oikeissa tilanteissa. Pennun hallitreenit on myös tähän mennessä koostuneet eniten odottelusta. Ike on siis saanut treenata häkissä sekä hihnassa kiinnitettynä rauhottumista. Taukomattotreenit on myös aloitettu, mutta sitä treenataan vasta kotona. Muuten treenit on paljolti koostuneet kropan hahmotustreeneistä, joita on tehty etu- ja takatassutargettien avulla.

Alkeisjälkitreenit aloitettiin hankikantojen aikaan. En ole ennen alkeita opettanut hangella ja selvästi sula maa on se parempi vaihtoehto alkeille :p Tykkään Iken luontaisesta tyylistä jäljestää tarkasti nenä maassa kiinni. Jälkitreeneiräpellykissä saatiin aikaiseksi pää ylhäällä ryntäilevä pentu :p Palataan asiaan sulalla maalla.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Ike 3 kk


Ike on edelleen hurmaava <3 Se on kiltti ja herttainen. Luonteeseen on nyt tullut herkkyyttä lisää. Liekö se kasvuvaihetta vai todellista luonnetta, saapi nähdä. Ike on edelleen ihan reipaskin, mutta mörköikä näkyy tekevän tuloaan.

Kuukautispäivän kunniaksi treffattiin muita pentueesta. Iken veli meni eläinlääkärille, joten riehunnan jälkeen pennut sai ekat rokotuksessa. Painoa Ikellä on nyt noin 8 kg.

Ike on opiskellut toimintoja tarjonnan kautta sekä poimittuna. Ike on oppinut istumaan ja menemään maahan. Kestoa ei vielä näissä ole. Käsikosketus on ollut toimiva jo eri ympäristöissä, joten sitä on voitu käyttää jo arkea helpottamaan. Perusasentojen opettelu on aloitettu etujalkatargetin avulla. Tosin tässä ollaan vasta siinä targetin tarjontavaiheessa.

Ike vaikuttaa verbaalisesti lahjakkaalta. Ei se toki puhua osaa, mutta nappaa sanoja ja yhdistelee asioita varsinaisesti opettamatta. Tiedostamatta Ike on opetettu menemään käskystä esimerkiksi petiinsä. Jossain vaiheessa vaan huomasin sen painuvan petiinsä aina tietystä sanasta.

Ike 3 kk on pystykorva


perjantai 18. maaliskuuta 2022

Valio ja ykkönen


Maaliskuun ekana viikonloppuna otettiin tuplakoepäivä HSKH:n kokeissa. Rinna osallistui rallyyn ja Dot teki tokoa. Suurin osa jännityksestä meni taas Dotiin, joten oli hyvä, että Rinna oli jälleen ensin vuorossa :D


Pysähdyin välillä kylteille hengittämään. Tämä pitäisi ehdottomasti osata tehdä aina. Sain itse rauhoituttua ja pidettyä pääni kasassa. Kannatti! Rinnalle 98 pistettä sijoituksella 2./30. sekä valion arvo! 

Valioitumisen myötä Rimppa jäänee nyt kisaamisesta eläkkeelle. Harrastella se saa edelleen, mutta halvemmin :D

Dotin kanssa korkattiin avoin luokka Carina Savander-Ranteen arvostelemana. En yhtään tiennyt mitä odottaa, Dotista kun ei koskaan tiedä milloin mielellä se on. Valmistelut jäi vähän vähiin, kun Rinnan ja Dotin suoritukset olikin aika lähekkäin. Kehässä Dot pisteli kuitenkin parastaan!


Paikkaistuminen oli se jännittäminen, kun ollaan muiden koirien kanssa samassa kehässä. Kaikki kuitenkin pysyi hyvin paikoillaan. Seuraamisen pistemenetyksiä tuli taas ääntelystä. Lisäksi yksi täyskäännös oikeaan oli hyvin väljä, vasempaanhan näissä tulee se ääni. Liikkeestä seisomisesta seuraaminen oli hiljaisempaa, mutta Doo ennakoi loppuperusasennon. Luoksetulossa ja ruudussa en parantaisi mitään. Ruutu oli oikein hieno! Kaukoissa eka vaihto vaatii tuplakäskyn. Muuten vaihdot oli täsmälliset, mutta laiskat. Hyppynoudossa paluuvauhti oli menoa hitaampi ja kierrossa koira törmäsi sivulletulossa. Kokonaisvaikutukseen vaikutti koiran ääntely. Hyvin meni, AVO1 292,5 pisteellä ja luokkavoitolla.

Nämä avoimen luokan liikkeet pitää Dotin hiljaisempaa kuin alokkaassa. Lähettävissä liikkeissä se ei (vielä) ääntelee. Kaikin puolin muutenkin liikkeet on mielekkäämpiä, mutta näissä joutuu enempi luottamaan koiraan :p

Käytöksessä puolesta Dot oli oikein hieno! Ennen suoritusta se keskittyi lähinnä minuun, samoin koekehässä. Sen kanssa oli melkein rentoa. Kokeen jälkeen sitten Dot oli entinen itsensä ja rähjäsi pariin kertaan. Varmaan oma keskittyminen koiraan herpaantui koesuorituksen jälkeen.

maanantai 21. helmikuuta 2022

Rallikisat

Kisattiin Rinnan kanssa rallia HSKH:n järjestämässä tuplakokeessa viikko sitten. Jännitys huonosti nukutun viikon jälkeen ei onneksi ollut huipussaan, mutta väsymys oli kova. Toki mukana oli myös yksi pieni häiriötekijä eli Ikekin lähti mukaan.


Ekalla radalla Rinna ei ollut parhaassa mahdollisessa vireessä, mutta se vire oli juuri sopiva rallyyn. Rin kulki mukana ja teki kaikki mitä pyydettiin. Se ei ollut intensiivisimmillään, mutta ei äännellyt eikä tehnyt yhtään mitään mitä ei pitänyt. Yksi ykkösen vinous ja yksi ykkösen poikitus. Lopputulemaksi tuli 98 p. j
a sijoituksena 12./38. Poistuessa kentältä Rinna päätti hypätä väliaidan yli. Tuomarin kommenteissa lukikin, ettei koira käyttäydy 12-vuotiaan tavoin :D



Toisella radalla mukana oli koira, joka oli vielä enemmän omassa kuplassaan... Mulle nämä on vaikeeita tilanteita. Kun koiraan ei saa yhteyttä, niin lähden varmistetaan ja liikun epävarmasti. Kerään ohjaajasta johtuvia virheitä. Valkovuokko jäi tekemättä. Käytettiin tähän kaikki kaksi uusintaa eikä siltikään onnistunut. Tästä vielä kolmosen ohjaajavirhe. Putki kutsui koiraa niin, ettei pyörähdys sivulla onnistunut kuin autettua ja ykkösen ohjaajavirheellä. Kääntymiset oli hankalia, epätahtisia. Näistä ykkösen ohjaajavirheitä. Edessä peruutuksessa Rinna lähti niin vinoon, että jäin miettimn uusimista, mutta kaikki uusinnathan oli jo käytetty. Mun miettiessä koira ehti pysähtyäkin. Pistemenetyksiä kaksi, yksi vinoudesta ja yksi pysähtymisestä. Pisteitä jäi kuitenkin 76ja sijoitus sillä 16./28. Päivän päätteeksi Rinnan eläkeikä on siis yhden ysivitosen päässä!



maanantai 14. helmikuuta 2022

Ike


Viikko sitten viikonloppuna uhmattiin yhtä talven lumimyrskyistä koiranpennun takia. Itse asiassa huono ajokeli on ollut melkein joka kerta, kun kävin pentuja katsomassa. Pidin sitä hyvänä merkkinä, kun jumalat ei antaneet auton päätyä kertaakaan ojaan...

Ike on Saunajaakon Kinshasa. Ikeen päädyin vähän sattumalta. Kaverin kiva bordercollienarttu astutettiin, mutta harmiksi se jäi tyhjäksi. Samainen kaveri vinkkasi Saunajaakon tulevista pennuista. Emää kävin katsomassa pari viikkoa ennen synnytystä ja pidin näkemästäni. Sitten jäätiin vain odottelemaan syntymää. Pentuja kävin katsomassa lähes joka viikko. Pentue vaikutti tasaiselta. Joku kehittyi jossain asiassa nopeammin, toinen toisessa asiassa. Joka kerta eri pentu jäi vähän mieleen. Lopulta oikeaksi tyypiksi valikoitui poika, joka oli pitkän ajan sitä samaa massaa muiden kanssa. Nyt Ike vaikuttaa just oikealta valinnalta <3

Tähän saumaan ja laumaan halusin arjessa helpompaa koiraa. Musta tuntuu -kokemuksella sellaisen saa helpommin bordercollieista kuin aussieista. Neljän aussien lauma ei myöskään ole helppo ajatuksenakaan, sillä omillani ainakin joukossa on yllytyshulluja ja joukossa se tyhmyyskin taas tiivistyy. Oman mielenterveyden kannalta neljäs ei ollut vaihtoehto. Bortsuissa on vähemmän reaktiivisia koiria, jotka reagoi aggressiivisuudella. Vilkkaus ja reaktiivisuus ei haittaa, mutta juurikin se miten se ilmenee voi haitata. Yksilöissä on toki eroja. Sarppoja menisi vaikka kymmenen, Dotseja riittää ihan yksi :D

Viikon aikana Ike on ollut paljon liikenteessä. Viikolle on sopivasti sattunut menoja, joihin voi pienen pennun ottaa mukaan. Niinpä Ike on autoillut päivittäin ja se on hyvin oppinut nukkumaan autossa. Se on käynyt muutamassa eri koirahallissa sekä kaupassa ja kauppakeskuksessa. Ike on ollut tosi reipas ja rohkea. Se uskoo kaikesta vain hyvää. Ike on tutustunut myös imuriin, joka oli ehkä pelottavinta Iken maailmassa tähän mennessä. Pentu kuitenkin tukeutuu hyvin ihmiseen ja pystyi tulemaan kutsuttaessa luokse hurisevan imurin ohi. Sittemmin penne on vai  nukkunut imuroidessa. Noin muuten pentu on opetellut nimeään sekä olen alkanut nimeämään sen toimintoja (esim. palkkasanoja, istuminen, pissajutut). Lisäksi olen nimennyt omia tekemisiäni (syliin nosto, kynsien leikkaus tms.). Suurin työmaa tällä hetkellä lienee yksinolon opettelussa. Yksin jäätyään pentu jää helposti huutamaan perään. Yksinolot on yritetty aikatauluttaa niihin aikoihin, kun pentu on väsynyt, mutta aina se ei ole ollut mahdollista. Viikon aikana Ike on jo hiljempi.

Ike on syönyt ja leikkinyt aika heti uuteen paikkaan tultuaan. Agilityä menevät haukkuvat koirat on olleet jänniä, muttei kauaa. Uskon kyllä, että näihin asioihin vielä palataan Iken alkaessa kiinnostua ympäristöstä enempi. Ike tuntuu vaihtavan kivasti ruokapaikan leluun ja lelun ruokaan, ainakin vielä. Se on myös vaihtanut ulkona suuhun ottamansa asiat namiin. Toisin sanoen se ei ole vielä löytänyt maasta mitään tarpeeksi hyvää :D Juuri kuolleen lelunkin päälle pentu jo ymmärtää ja heitetyt lelut se monesti palauttaa takaisin käteen. Hirveästi siis näyttää olevan jo valmiiksi asenbettuja ja ohjelmoituja toimintoja pennessä!

Ike tykkää kovasti ihmisistä ja sen mielestä ihan parasta on sylissä nukkuminen. Aussiet suhtautui aluksi Ikeen ihan kuin sitä ei olisikaan, mutta Ike onkin mieluiten ihmisten parissa. Sara on vetäytynyt omaan rauhaansa. Se on onnistunut helposti. Rinna on perskärpäsenä läsnä siellä missä ihmisetkin ja Ikelle se murisee, jos Ike koittaa maistaa Rinnaa. Dot on vähän alkanut leikittää pentua, mutta ihan yhteistä säveltä ei ole vielä löytynyt.

Viikon kotona oltuaan Ike lähti jo seuraavaksi viikoksi hoitoon. Hoitopaikassa Ike on kuulemma ollut oma villi itsensä :D Katsotaan sitten millainen työmaa on taas hoitojakson jälkeen :p

Ike on kaiken kaikkiaan kyllä ollut hurmaava <3