Vireenhallintaa

Osallistuin Jirka Vierimaan koulutuspäivään, jossa käsiteltiin vireenhallintaa agilityssä. Ensin oli luento, joka perusteiden lisäksi käsitteli vireenhallintaa enemmän ylivireen kannalta, sillä se on yleisempi ongelma agilityssä. 

Vireenhallinta on palkkioiden hallintaa. Voidaan hallita mitä palkaksi annetaan, milloin annetaan, minkä jälkeen ja kuinka paljon. Agilityssä loppupalkka on aina sama: koira haluaa radalle. Vireystilaa voi olla vaikea muuttaa, koirat kun ehdollistuvat nopeasti paikkoihin ja tilanteisiin. Korkea vire voi ilmetä eri tavoin (koira vetää hihnassa vs. koira temppuilee = sama vire). 

• Tehokkainta on pelkkään onnistumiseen pohjautuva (virheetön) oppiminen. Agilityssä usein virheen jälkeen otetaan tilanne uusiksi ja palkataan vain onnistumisesta. Oppiminen on tehottomampaa, sillä ketju ei ole virheetön.
• Käytöksen sammuttaminen aiheuttaa helposti paljon variaatioita ja tuottaa aggressiota sammumisen sijaan.
• Palkkion poistaminen on hankalaa agilityssä (palkkio on suorittaminen, esteiden poistaminen koiran saavuttamattomiin hankalaa :p ). Lisäksi se aiheuttaa helposti turhaumaa.

Palkitsemistavan nimeäminen on ensisijaista. Nimetään nimenomaan palkitsemistapaa,  ei välinettä (ruoka, leikki,  etä,  sosiaalinen jne.). Palkkasanojen opettelu opettaa koiralle erottelua ja kuuntelua. Ne on nopeita oppia ja niiden avulla voidaan hydyntää koiran opoimiskapasiteettia laajalti. Ongelmana on ennakoiminen. Palkkiomerkin ja palkkion saamisen välissä toistuva käytös vahvistuu. 

Tärkeää on siirtymät treeniin ja tauolle. Se on vireenhallintaa. Siirtymissäkin voi olla väärä viretila. Häiriöt on kilpailevia palkkioita. Häiriöherkkyys lisääntyy hallitsemattomassa siirtymässä. Hyvien siirtymien hyötyinä on ennakointien/tilanteiden hallinta ja ohjaajan ja koiran välinen yhteys. Siirtymät kannattaa tehdä useana tehtävänä (esim. kulkeminen kontaktissa, pysähdys, käsikosketus,  pyörähdys) meluummin kuin pitkänä yhtäjaksoisena tekemisenä. Kannattaa treenata eri paikoissa, koira yleistää kyllä.

Vahvan palkitsemisvihjeen opettamisessa voidaan opettaa joko suoran palkkion vihje tai monipuolisen palkkauksen vihje. Niiden avuilla voidaan pelata eri tilanteissa. Reaktio suorasta vihjeestä seuraa välittömästi. Monipuolisella palkkauksella koira ei voi arvottaa tehtävää. Esimerkiksi hallitussa tilanteessa häiriökoira juoksee putkeen ja koira voidaan opettaa tästä signaalista juoksemaan ohjaajan luokse leikkimään vs. koira lähtee jäniksen perään ja monipuolista palkkiovihjettä käyttämällä koira ei voi arvottaa jänistä ja palkkiota ja varmemmin tulee kutsuttaessa pois.

Koiran kannustamisen taustalla virheetön oppiminen. Koiran mielentila voidaan resetoida koulutustilanteessa välillä leikkimällä tai teettämällä varma, helppo tehtävä. Koiralla on hyvä olla myös vaihtoehtoina mahdollisuus osallistua treeniin tai halutessaan sillä on aina mahdollisuus poistua.

Off-topicina reaktiivisten koirien kanssa on hyvä treenata yllättymistä. Esim. koira reagoi metsässä marjastajiin. Voidaan luoda muiden ihmisten kanssa marjastustilanteita, mutta voidaan tilanteita treenata myös ilman apuvoimia ihan vain heittämällä vaikkapa käpyä puskaan koiran huomaamatta, jolloin voidaan hallita ärsykettä (kahahdus puskassa) ja luoksetuloa merkistä.  

Luennon lisäksi oli treenejä,  joissa nähtiin ylivireisten lisäksi myös alivireisiä koiria. Alivireisten kanssa tehtiin lähinnä aktiivisuuden tarjoamista sekä aktiivisuutta lisäävien temppujen tekoa. Lisäksi toki käytiin läpi sujuvaa palkkaamista. 

Sosiaalisen palkkauksen seminaari

Olin kuuntelijana Mirja Leinikan sosiaalisen palkkauksen seminaarissa pari viikkoa takaperin. Opit perustuivat Ken Raminezin oppeihin. Sosiaalinen palkka on verrattavissa rahaan. Se on konkreettinen esimerkki abstraktista asiasta. Rahan arvo opitaan eikä sitä luonnostaan arvosteta. Rahalla saa ostettua sitä mitä oikeasti haluaa ja siten rahaa arvostetaan. Mikäli rahalla ei saakaan mitään, niin sen arvo laskee. Sama sosiaalisen palkan kanssa. Se opetettavissa oleva asia, mutta sitä pitää myös ylläpitää. Sosiaalinen palkkaus ilman konkreettista palkkaa laskee sosiaalisen palkan arvoa. Sosiaalinen palkka on siis koulutettava vahviste, jota on ylläpidettävä. Tässä ihmisen on nähtävä vaivaa :p

Sosiaalisen palkan lisäksi luennolla puhuttiin myös palkasta yleensäkin. Mikä on koiran mielestä palkka? Palkkoja on namien ja lelujen lisäksi kaikki toiminnot, joita koira haluaa tehdä. Leikin suhteen pitää miettiä, mikä on se leikin osa, josta koira tykkää vai tykkääkö se kaikista leikin vaiheista? Onko leikkiminen sosiaalinen tapahtuma koiralle vai onko lelu pelkkä palkka sille? Joka tapauksessa leikkiminen ihmisen kanssa on aina opittu vahviste.

Puhuttiin myös palkkaan liittyvistä odotuksista, pettymyksistä ja turhaumista. Jos koira tottuu saamaan aina tiettyä palkkaa samassa tilanteessa, se tokikin odottaa jo sitä palkkaa ja syntyy ennakko-odotus. Jos odetettua palkkaa ei tule, tulee turhaumaa (kiihtyminen, passivoituminen). Koira kannattaisikin aina opettaa vaihtelevaan palkkaa eikä kaavoittua palkkauksenkaan suhteen. Seminaarissa käytiin läpi tehtäviä (esim. istu tai ruutu), josta koira sai joka toistolla eri palkan (nami, lelu, sosiaalinen palkka, toiminta). Tämä auttaa koiraa toimimaan paremmin myös sosiaalisen palkan kanssa. Palkojen vaihteleminen auttaa koiraa myös palkattomissa seteissä.

Sosiaalinen palkkaaminen on henkilökohtaista. Sama sosiaalinen palkka toisen ihmisen tekemänä ei välttämättä palkitse koiraa. Sosiaalisen palkan kouluttaminen ja käyttö vaatii ohjaajan ja koiran välistä hyvää suhdetta. 

Sosiaalisen palkan opettaminen kannattaa tehdä ruoalla. Se on primääripalkka, jota koira haluaa luonnostaan. Sosiaalisen palkan palkka tulee olla primäärinen. Sosiaalisen palkan ei itsessään tarvitse olla koiraa innostava. Sen tulee olla sellainen signaali, jota ei tavallisesti koiran kanssa viljele (esim. peukun näyttö). Sosiaalinen palkka on hyvä olla jokin ele ja sana. Eleitä koirat lukevat paremmin.

Sosiaalisen palkan opettamiseen koiralle menee 3-6 kk. Se sisältää kolme eri vaihetta. Sosiaalisen palkan ottaminen ohjelmistoon mukaan ilman opettamista voi aiheuttaa koiralle negatiivisia tunteita sosiaalista palkkaa kohtaan. Myös turha kiirehtiminen sosiaalisen palkan käytössä on yleinen virhe. Sitä ei saisi käyttää ennen kuin koira on oppinut kunnolla uuden vahvisteen.

Ensimmäiseksi sosiaalinen palkka opetetaan kuin naksu. Eli sosiaalista palkkaa seuraa aina namipalkka. Eteenpäin siirrytään, kunhan koira yhdistä sosiaalisen palkan ja namin. Seuraavassa vaiheessa sosiaalista palkkaa ryhdytään esittelemään koiralle osana treeniä. Alkuvaiheessa sosiaalisen palkkauksen kanssa tehtävät temput kannattaa pitää helppoina. Ei niinkään koiraa varten, vaan ihmisen oppimisprosessin takia. Tähän vaiheeseen kannattaa käyttää aikaa ja samalla toki edelleen vahvistaa pelkkää sosiaalista palkkaa ensimmäisen vaiheen tavoin.

Seuraavassa vaiheessa sosiaalista palkkaa ei seuraakaan aina nami, vaan välillä sosiaalista palkkaa seuraa uusi tehtävä, josta palkataan koira. Näin sosiaalista palkasta tehdään sen konkreettisen palkan korvike. Tähänkin vaiheeseen kannattaa panostaa ja edelleen ylläpitää edellisiäkin vaiheita. Vähitellen sosiaalista palkkausta aletaan lisätä ja tehtäviä vaikeutetaan. Ylläpidettäessä sosiaalisen palkan arvoa sitä tulee käyttää monipuolisesti ja sitä tulee vahvistaa jatkuvasti.Turhauman tarkkailu treeneissä auttaa ymmärtämään sopivan treenin tahdin. Liian nopeasti edetessä koira turhautuu. Maltti on siis valttia.

Dot on ainoa koiristani, jolle on opetettu kunnolla sosiaalinen palkka eikä sitäkään ole kunnolla ylläpidetty. Esimerkiksi Rinna haluaa sosiaalisen palkan sijaan konkreettista palkkaa. Sen kanssa on vain otettu sosiaalinen palkka käyttöön ilman sosiaalisen palkan opettamista. Se ei ilostu sosiaalisesta palkasta, vaan sosiaalinen palkka on sille vain hidaste saada oikeaa palkkaa.

Puolituhmaa vai puolikilttiä? Tasoa vasten ei saa nousta, mutta leipä on lautasella koskematta :p

Mielen oikkuja

Viime aikoina on treenattu DOTIN kanssa eniten aksaa ja työstetty siinä etenkin sitä henkistä puolta. Agi on edelleenkin se laji, jossa mun pään sisällä kulkee vuoristorata ja se näkyy ulospäinkin.  Huippiksen myötä henkisen puolen työstöä on taas herätelty. Ihmismieli ja sen tutkimus tuntuu olevan loputon suo, mutta silti ihmiset toimii säännön mukaisesti. En ole koskaan kuvitellutkaan olevani mikään uniikki lumihiutale, mutta yllätyin, miten helposti yhden mentaaliluennon aikana minutkin oli helppo lokeroida. Ihan osui ja upposi.

Ihmismieli on muuttuva. Siihen voi aktiivisesti itse vaikuttaa tai muutokset voi tapahtua huomaamattakin. Muuttuakseen täytyy olla valmis muuttamaan itseään. Toisaalta olisi kiva, jos mieli ei olisi muuttuva vaan tietäisi aina miten reagoi eri tilanteissa ja osaisi sitä kautta varautua niihin. Mutta onhan se mukautua mieli parempi. Voi pyrkiä kohti täydellisyyttä :p 

Vaikka koitankin muuttaa itseäni, niin välillä palaan siihen vanhaan mitä aktiivisesti olen koittanut välttää. Ei kehittyminen toki ole suoraa linjaa yläviistoon, mutta ärsyttää, kun en aina tiedä, mikä saa minut taantumaan niin vahvasti vanhaan. Ärsyttää myös, kun en saa muutettua itseäni niin nopeasti kuin haluaisin. Argh.

Viime viikonloppuna kisattiin HSKH:n kisoissa Anne Saviojan radoilla. Ekalla radalla en osannut soveltaa, kun koira mun huonosta ohjauksesta kiersikin eri puolelle hyppyä ja linjan muutoksen seurauksena tuli seuraavan hypyn ohi. Toisella radalla Dotin kierrokset oli niin kaakossa, ettei siinä mielentilassa onnistunut kepit. Edelleen jatkamme siis treenejä, sekä minä että koira.

Tunnetta

Kävin seuraamasssa piirin Nuorten koirien tokoringin koulutusta, jota veti Jari Kantoluoto. Tällä kertaa käsiteltiin enemmän koiran tunnetiloja. Ensin ohjaaja auttaa koiraa pääsemään oikeaan tunnetilaan, jonka jälkeen koira osaa itse hakea eri tilanteissa sen tunnetilan. Tunnetilan tulisikin olla niitä ensimmäisiä asioita, joita koiralle opetetaan. Se on kaiken perusta. Oikea tunnetila auttaa koiraa selviämään vaikeammassakin paikassa. Siitä on apua, kun vaikkapa esimerkiksi kokeessa ohjaajan ollessa vähän outo :p

Tunnetilasta toiseen siirtymistä harjoitellessa palkataan aina tunnetila muuttuessa oikeaksi. Joko koira aktivoituu passiivisuudesta tai siirtyy stressin tai turhauman alueelta oikealle toiminta-alueelle.Turhaumasta nopeutettu siirtyminen oikealla taajuudelle tapahtuu keskittymisen ja luopumisen kautta. Koiran tulee oikeasti keskittyä luopumaan eikä olla turhautunut ja näennäisesti luopunut palkasta. 

Oikeaa tunnetilaa voidaan naksutella koiralle. Koiran itseluoma asia on luotettavampi kuin ihmisen rakentama. Turhauma ei saa olla kannattavaa koiralle. Jos koira on turhautunut, se ei voi olla keskittynyt. Koiran toivotaan tekevän keskittyneesti, ei turhautuneena. Kiihtynyt koira jätetään rauhottumaan ja palkataan, kun se itse rauhottaa itsensä. Jättöä ei voida käyttää kuitenkaan rankaisuna (esim. treenin lopettaminen, jäähy) ennen kuin koiran väärä käyttäytyminen on hyvin vahvaa ja sillä on tieto siitä, mitä siltä odotetaan.

Teknisempikin asia ylös. Sivulla asennon vahvistaminen (huonon pään asennon korjaaminen). Ensin oikean asennon valinta ohjaajan edessä (ohjaaja näkee). Ja koiran asennon pitäminen palkasta luopuen. Sitten ohjaaja siirtyy sivulle siten, että koiran asento ei muutu. Ohjaaja voi olla sivulla vain niin kauan kuin koira pystyy olemaan asennossa (esim. palkan kaivaminen taskusta voi aiheuttaa väärän asennon). Palkan suunta on aina oleellinen. Eli aina pallataan oikeasta suunnasta, vaikka palkan kaivaisikin taskusta.

Jälkioppia ja tokoa

SPL-Itu järjesti Vesa Kuosmasen FH-viikonlopun. Lauantai alkoi luennolla. Olen kuullut hänen luennoitiaan aiemminkin ja joka kerta tulee uusia asioita puheen rönsyillessä niin paljon! Kaikissa puheissa ja teoissa korostui ohjaajan rauhallisuus sekä asioiden mustavalkoisuus. Koiralta ei hyväksytä muuta kuin se haluttu toimitatapa. Ja tämän koira saa itse ratkoa kannattavimman kautta. Koiraa ei myöskään namiteta parempaan mielentiaan vaan koiran tulee itse hakea oikea mielentila. Esimerkiksi paalulle tultiin ohjaajan määräämää tahtia. Koiran riekkuessa ohjaaja vain pysähtyi ja odotti koiran rauhottumista. Sama homma jäljellä; ohjaaja määrää tahdin. Nämä on toki helpompi opettaa koiralle jo alusta lähtien kuin korjata jo opittuja tapoja.  

Mulla on edelleen se punainen lanka hukassa DOTIN kanssa tai ehkä ennemminkin koko lajin kanssa. Olen kaavoittunut jälkien teossa sen punaisen langan puuttuessa. En osaa edetä. Jotain hyötyä kuitenkin paikoillaan polkemisestakin on, Doon perusteet on ihan hyvät :p Se tulee hyvässä mielentilassa paalulle ja tietää mitä tulee tekemään. Lauantaisen jäljen pisin tyhjä osa oli alussa. Tämä kiihdytti koiraa liikaa ja jouduin pidättelemään sitä, jolloin koira turhautui. Ne tyhjät voisi alussa olla lyhempiä, ihan askel siellä täällä ja pidempiä tyhjiä katkomaan yksittäiset namit. Samoin liian lyhyt liina kuormittaa Dotia. Se ajaa jälkeä rauhallisemmin pidemmällä liinalla.

Sunnuntaina tein sitten pidemmän suoran, jossa oli tyhjiä katkomassa yksittäisiä nameja. Pituutta suoralla oli nyt n. 400 askelta ja ruokaa oli noin puolessa. Pelkään edelleen Dotin motivaation puolesta ja pituutta jälkiin on lisätty pelkkien askelten lisäämisen sijaan kaikenlaisesta häpeningillä jäljellä. FH-jäljellä se pääasia jälkeä kuitenkin on sitä puuduttavaa suoraa, joten sitäkin olisi treenattava. Nyt meni hyvin.

Sunnuntaina oli myös Tiltun tokokoulutus, jossa keskityttiin jälleen RINNAN mielentiloihin. Liikkeisiin otettiin ne mielentilan kannalta pahimmat oli ohjattu nouto, zeta ja ohjattu kiertonouto. Kaikkiin liikkeisiin tuli ohjeeksi jatkaa vaan edelleen kuuntelutreenejä. Mun mielikuvitus alkaa vaan loppumaan, mutta onneksi tuli taas muutama idea erilaiseen treeniin. Kuuntelutreenien ohella toki liikkeiden tekniikkaakin saa vielä työstää. 

Ohjattu nouto pilkottiin osiin myös koiran mielentilan mukaan. Yleensä namittelen koiraa rauhallisemmaksi liikkurin viedessä kapuloita, mutta tässä voisi toimia paremmin leikki. Treenissä saatiin hyvin myös esille koiran arvottaminen kapulat merkin edelle sen juostua merkin läpi kapuloille. En osaa lukea koirasta, milloin sitä kiihdyttää kapulat liikaa, jolloin se ei ehdi pysähtyä merkille ja milloin se pystyy tekemään matkalla merkinkin. Merkkiä pitää kuitenkin joka tapauksessa vahvistaa ja tähänkin lelu on parempi. Tähän toimi rauhallisempi palkkaus, eli pallo vietiin merkille koiran luokse ja leikittiin merkin luona. Vaihtoehtoisesti pallo jätettiin koiran eteen merkille ja koiralle annettiin lupa palkkaan ohjaajan oltua merkin lähetyspisteessä. Tai pallo vietiin merkille ja koira käskettinkin noutoon ja kapulan luovutuksen jälkeen se vapautettiin merkillä olevalle pallolle.

Toisen koirakin treenissä ylös ruudun opettaminen takaperin. Eli viedään koira seisomaan ruutuun oikeaan kohtaan, kävellään lähetyspaikalle takaisin ja taas palkkaamaan oikeassa paikassa seisovaa koiraa. Tähän sitten liitetään lähetys ruutuun.

Agijuttuja

Agilityssä päästiin DOTIN kanssa seuran huippiksiin varasijalta. Se tarkoittaa säännöllistä ohjattua treeniä pitkästä aikaa. Se tekee hyvää. Ohjatut treenit onneksi painottuu ratatreeniin, sillä meidän heikkoudet on mun liikkumisessa :p

Nyt syksyllä osallittiin myös SuperHaukkuihin eli viikonlopun mittaiseen koulutussessioon. Eniten viikonlopulta odotin Iida Vakkurin juoksariluentoa ja -koulutusta. Juoksarimaailma tuntuu elävän koko ajan ja aina löytyy uutta näkökulmaa asiaan. Luennolta poimin ylös niin perusasioita kuin uudempiakin ajatuksia. Iida opettaa puomille juoksarit kosketusalustan avulla. Koiralle opetetaan ensin kosketus alustaan, sittemmin arvokkaampia on takajalkakosketukset molemmilla takajaloilla. Lähetys alustalle tapahtuu palkan suunnasta, jolloin koira tekee käännöksen alustalla osumalla ensin siihen etujaloilla ja kääntyessään myös takajaloilla. Alustan kanssa lähestymiset tehtaan 90 asteen kulmaan asti koiraa molemmilta puolen lähettänen, jolloin koiran tulee osata tehdä käännös molempiin suuntiin riippuen ohjaajan sijainnista. Sitten sama puomilla. Alustalla kääntymisen jälkeen koiraa lähtee yhä ylempää ja ylempää puomilla. Alustan häivyttäminen tehdään ottamalla vain alusta pois. Alkuun tehdään kaikki samat lähestymiset kuin alustan kanssa ja katsotaan, että koira askeltaa oikein. Koiran tulee askeltaa takatassuilla mahdollisimman alas jalat auki. Käännöstreenit voidaan ottaa jo varhain mukaan. Alkuun kannattaa tehdä tiukat käännökset. Ylösmenot koira saa alkuun ottaa miten vain. Se oppii kyllä oikein lähestymisen, kun huomaa mikä tapa on nopein. Lisäksi samalla koira oppii eri lähestymiskulmista kropan hallintaa. 

Vauhtihan ei ole itseisarvo aluksi, mutta se on merkittävä lopputuloksessa. Juokseminen on tärkeä asia juoksareissa. Juokseminen koiralle tulee opettaa erikseen. Sen tulee juosta maksimaalista vauhtia. Iida aloittaa tämän jo pennun ja vieheen kanssa. Varsinaisen juoksarin opettaminen kannattaa jättää siihen, kun koira on kasvanut kokoonsa ja pystyy tuottamaan voimaa sekä hallitsemaan kroppaansa (koiran ollessa noin vuotias).

A-este kannattaa opettaa vasta puomin pohjien ollessa kunnossa. A:lle ensin peruutetaan. Toki peruuttaminen ja kropan käyttö opetetaan ensin tasamaalla, sitten portaissa tms. A:lle koiran tulee peruuttaa suoraan kroppaa halliten. Peruutetaan siihen pisteeseen mihin koira pystyy ja koiran kyetessä lisää peruutetaan koiraa aina huipulle asti. Koira oppii kropan hallinnan A:lla. Joka kerta koira tulee alastulon juosten palkalle. Palkkana suositus on namimaatti, jonka kanssa on helppo olla mustavalkoinen kriteereissä. Namimaatti saa aluksi olla lähelläkin ja se siirtyy kauemmas koiran osaamisen mukaan. A:lla osumaa ei haluta alas asti rankkuuden takia. 

Keinulle Iida haluaa turvallisuuden takia pysäytyskontaktin neljä jalkaa laudalla.  Koira opetetaan juoksemaan laudan loppuun asti ja odottamaan siellä vapautusta. Koiran tulisi olla keinun päässä punnerrusasennossa, jolloin sillä on paras mahdollinen jousto ottamassa vastaan keinun heilahdus. Koiralle opetetaan ensin keinun ääni ja liikkuminen. Koira saa kuunnella pamautuksia, se saa pamautella itse, se saa olla kyydissä keinua heilutellessa. Kun koira on sinut näin keinun kanssa se opetetaan juoksemaan rentona paikallaan olevan keinun päähän. Sen tulee osata myös odottaa päässä ohjaajan liikkeestä huolimatta. Tämä opetetaan ruokkimaan koiraa keinun päähän. Tässä toimii hyvin keinun päähän jatkoksi teipattu kertakäyttölautanen, johon liiskataan vaikkapa lihaa. Koira saa palkan oikeasta kohtaa keinun päästä. Se syö rennosti etupää alhaalla ja koiran nuollessa ruokaa ohjaaja voi liikkua. Koiran opittua juoksemaan keinun päähän ja olemaan siellä liikutetaan keinu joko kerralla lasketaan alas tai vähitellen koirasta riippuen.

Dotin juoksariprojekti on ollut hyvin kokeilupohjaista.On menty yrityksen ja erehdyksen kauttaa ja välillä hyvin epätoivoisena :p Nyt uskon viisaampia ja Doolle opetetaan kontaktit kunnolla alusta kanssa. Tällä hetkellä koira osuu kontaktipinnoille hyvin suorilla, mutta sellainen täydellinen ymmärrys puuttuu, mikä näkyy käännöksiä tehdessä. Keinu koiralle on muuttunut jo pysäytykseksi. En osaa opettaa hyvää juoksukeinua, joten tehdään asia turvallisemman kautta.

Dot oli viikonlopun kevennetyllä ohjelmalla edellisviikon fyssaroinnin takia. Pari viikkoa aiemnin koirat kävi fyssaroitavana. Kaikilla kolmella oli jumia takaosassa. Dotilla oli eniten ja tarttikin toisen käsittelykerran jumin taltuttamiseksi. Siksipä RINNA pääsi tuuraamaan viikonlopun koulutuksissa. Rinnan edellisestä aksakerrasta oli aikaa pari vuotta. Oli hauska huomata ero. Se ero oli nimenomaan omassa ohjaamisessa. Nyt uskalsin ohjata koiraa enkä luovuttanut ennen aikojaan.

Dot pääsi kuitenkin Sanni Kariniemen oppiin. Näin piti mennä:

Näin se meni:

Tokoleiri, osa 1

Viikonloppuna oli HSKH:n tokoleiri, jonne suuntasin RINNAN kanssa. Oli tosi hyvä leiri. Säätkin suosi. Leiri oli myös henkisesti uuvutta. Mun aivot täyttyi aika nopsaan. Jotain kertoo sekin, että iltavirkkuna ihmisenä nukahdin lauantaina jo heti kotiin päästyä kasilta :p

Lauantaina kouluttajina oli Ansu Leiman, Sirke Viitanen ja Salme Mujunen. Ansu veti nonstoppina paikkiksia ja häiriötreenejä ryhmässä. Osallistuttiin ensin paikallaanoloihin. Rinna suoriutui ihan hyvin, mutta eeveeällän istumasta maahanmeno saisi olla ripeämpi. Vinkiksi saatiin tehdä esim. peruuttamista, pyörähtämistä tai muuta aktiivoivaa tekemistä ennen maahanmenokäskyä.

Kimppatreeniä jatkettiin rivissä. Koirakot teki yhtä aikaa kaukoja, luoksetuloa, jääviä, noutoa ja kiertoa kuka milloin mitäkin. Näissä Rinnalla ei ollut juurikaan ongelmia keskittymisessä omaan tehtäväänsä. Kierrossa jouduin käskyttämään toiseen kertaan, kun koira pysähtyi ennen merkin kiertoa nähtyään heitetyn kapulan maassa. Tehtiin paritreeninä tunnaria ja noutoa. Rinna teki ensin tunnarin ja viereinen koirakko teki noutoa, sitten toisin päin. Yllätti, että Rimppa olisi jättänyt heitetyn kapulan ja mennyt mieluummin tunnareille. Ajattelin aiemmin, ettei ole heitetyn kapulan voittanutta, mutta on! Viikonlopun aikana opin enemmänkin tunnarien vetovoimasta.

Sirkellä ja Salmella treeniaikaa oli puoli tuntia kummallakin. Valitsin näihin liikkeitä tai niiden osia, joihin halusin vinkkejä. Sirken kanssa katsottiin ruudun tyhjään lähetystä ja sen liittämistä ruutuunmenoon. Rinnalle eteenlähetystä on otettu ruokakipolle juoksutuksena. Tehtiin aidan vierustalla olevalle kupille juoksutusta. Tarvii muistaa tehdä myös muutenkin kuin seiniin tai aitoihin päin, myös vinosti niihin nähden. Kuppina kannattaisi käyttää näkymättömämpää. Kuppi kyllä häviää seinustoihin, mutta Rinna etsii sitä liikaa silmillään ja harhautuu välillä reitiltä. Se myös jää helposti kiinni siihen paikkaan, josta sen edellisellä kerralla löysi. Se on treenin puutetta. Rinna myös jää liikaa kiinni siihen eteenmenopalkkaan. Ruutuun lähettäessä se mieluusti olisi jatkanut suoraan tyhjälle kupille ruudun sijaan sekä kävi aiempia kupin sijaintipaikkoja läpi. Treenin puutetta tämäkin. Eteenlähetykseen bongasin toisaalta hauskan markkeeraustreenin jossa koiralle näytettiin ensin parin kosketusalustan sijainnit ja sitten lähetettiin koiraa niille näyttöjärjestyksessä.

Salmen kanssa otettiin syyniin kiertonouto. Vaikean liikkeestä tekee kapulat. Ilman niitä liike sujui paljon paremmin. Ilman kapuloita koiralla pysyi mieli kasassa jatkossa. Se osasi ottaa suunnat ja siellä olevat hypyt. Kapuloiden kanssa koira vaan räjähtää johonkin suuntaan ohjauksesta riippumatta jommalle kummalle kapulalle eikä kapulan noston jälkeen osu hypylle. Liikettä pitää edelleen paloitella. Opetellaan siis suunnat ja hypyt ilman kapuloita ja kapulan nostot ja hypyt erikseen. Liikkurointikin pitää opettaa erikseen, ettei mieli nouse tästä liikaa. Suuntia voisi vahvistaa myös pelkillä namien heitoilla erikseen. Erikseen pitää vahvistaa myös paljon kartion kiertämistä pitkillä matkoilla ja häiriöillä. Pysäytysasennot valuu helposti. Niiden treenaaminen menenee samalla luoksetulon pysäytyksiä treenatessa. Voisi kiinnittää huomiota myös eleisiin ja käskyihkn, ettei ne ole liian kierroksia nostattavia.

Päivän päätti Maarit Hellmanin luento kisoihin valmistautumisesta.

Koiran motivaatio on tasapainoilua palkkauksen ja palkkaamattomuuden välillä. Koiran tulee olla motivoinut säilyttääksen tietynlaisen teknisen osaamisen. Isoja asioita onkin palkkaus ja virheisiin reagointi. Tärkeitä asioita (joihin valitettavasti kiinnitetään usein vasta huomiota, kun ne muodostavat ongelmia!) on koiran viretila, fokus ja suhteet. Suhteilla tarkoitetaan niin ohjaajan ja koiran, koiran ja palkan kuin ohjaajan ja palkan välistä suhdetta.

Koiran palkkaaminen on tärkeää, mutta siitä voi helposti tulla myös negatiivinen asia. Palkasta seuraa palkanodotusta ja ja väärää mielentilaa. Palkkaamiseen liittyviä ongelmia voi ehkäistä muuttamalla palkkaamista samalla, kun treenikin etenee. Palkkauksesta ei saa tulla rutiinia. Palkka on hyvä renki, mutta huono isäntä. On hyvä myös erottaa sosiaalinen palkka, onko se koiralle opetettu temppu vai aitoa ilostumista ohjaajan ilosta? Puhuttiin myös ohjaajan ja palkan suhteesta. Aika monesti ohjaajilla on vain tarve palkata koiraa, vaikka koira voisi toimia ihan hyvin ilmankin. Silloin palkkauksen laatukin kärsii. Voi tulla vaan annettua se lelu koiralle olematta itse palkkauksessa mukana.

Koiran opettamisessa on tunnetiloilla merkitystä. Usein se varhain opittu tunnetila on se, jossa koira jatkossakin asian tekee. Häiriötreenit tulee suhteuttaa koiran osaamiseen. Häiriöitä tehdään mieluummin varovasti kuin liian vaikeina. Etenkin kokenattomamman koiran kanssa on tärkeää, että kaikki on harjoiteltu valmiiksi, liikkeiden lisäksi kehään tuleminen ja liikkeiden välit. Kokeneempi koira osaa jo itsekin toimia tilanteessa, vaikkei kaikki olisikaan ihan kontrolloitua. Ennen koetta kannattaa ylitreenata. Palkkaamattomuutta kannattaa tehdä riittävän useasti ja riittävän pitkästi. 

Koiran kanssa tulee olla selkeän johdonmukainen ja kriteerit tulee olla selkeät. Ohjaajan tulee olla rehellinen koiralle. Maarit kertoo koiralle, jos hän ei ole tyytyväinen koiran suoritukseen. Toisaalta järkeen käyvää, sillä koira kyllä aistii ohjaajan tyytymättömyyden, vaikka ohjaaja yrittäisikin näytellä tyytyväistä. Tärkeässä asemassa onkin tilanteen nollaaminen ennen seuraavaa liikettä. Sekä koiran että ohjaajan pitää pystyä unohtamaan tapahtunut ja keskittyä täysillä seuraavaan tehtävään.

Balli

Olin muutama viikko sitten kuuntelijana Valentina Ballin seminaarissa. Koulutuksessa oli esimerkkikoirakoitakin, mutta paljon käytiin hänen periaatteitaan ja liikkeiden kouluttamisen vaiheita ihan keskustelemalla läpi. Hän myös näytti asioita omalla koirallaan. Sen ja seminaarin kymmenisen demokoirakon avulla konkretisoitui opit hyvin.

Valentinan ideaalikoira on intensiivinen. Siihen päästään luomalla treeniin jännitteitä (esim. "än-yy-tee-nyt" - leikki). Jännitteen kasvattaminen ja siitä vapauttaminen tuo koiralle intensiivisyyytä ja vauhtia tekemiseen. Nopeus tulee oikean asenteen kautta. Ei voi vaatia nopeutta ilman oikeaa asennetta. Koiralta pitää myös vaatia aina vain parempaa suoritusta. Kun pyydetään enemmän, koira myös antaa enemmän. Esimerkkinä oli pentu, joka teki kosketusalustaa. Ei riittänyt, että koira koski alustaan vaan koiralta vaadittiin intensiivisempää suoritusta. Koiran koskiessa alustaan siltä pyydettiin parempaa kosketusta. Pennun turhautuessa se painoi koko etupäänsä voimalla alustaan, jolloin suoritus oli tarpeeksi hyvä. Kun vaaditaan enemmän, myös palkankin tulee olla runsaampi.

Koulutuksessa korostui myös sosiaalinen palkkaus. Koiran tulee olla tyytyväinen kun ohjaajakin on tyytyväinen. Koira ei saa ajatella palkkaa, vaan tehtävän tulee olla tärkeämpi. Sen tulee olla täysin keskittynyt tehtäväänsä. Tehtävä on vakavasti otettava työ. Ei leikki, mutta hauska työ. Välineet on työkaluja, ei leluja. Lupa tehdä on palkka. Kisassa vaikea palkata koiraa suoraan tekemisestä, sillä suorituksen jälkeen on tuomarin kättelyä, keskustelua tms. eikä kehän jälkeen annettu palkka enää linkity tekemiseen. Sen takia sosiaalinen palkkaus kehässä! Koiran tulee ajatella tekemistä eikä kehän ulkopuolella olevaa palkkaa.

Alkuopetuksessa Valentina käyttää paljon koiran omaa oivaltamista. Treeni suunnitellaan siten, ettei väärää käyttäytymistä pääse syntymään. Koiran annetaan oivaltaa, siltä ihan vaaditaan oivaltamista eikä lähdetä heti auttamaan. Koiralla tulee olla ongelmanratkaisukykyä. Tätä kautta mennään tekniikka edellä, vauhti tulee usein itsestään mukaan.

Valentina kertoo myös koiralle, mikäli se tekee väärin. Hänellä on käytössä eri kieltosanoja eri voimakkuuksilla ja hän käyttää niitä virheestä riippuen. Hän käyttää kieltoa myös koiran hoksatessa itse asiaa. Kiellolla kerrotaan, ettei toiminto ollut kannattava ja se kehottaa koiraa yrittämään jotain muuta toimintoa. Näin sammutetaan väärä käytös alkuunsa.

Uuden koiran kanssa kannattaa kokeilla erilaisia keinoja oppiakseen millainen koira on kyseessä. Pennun kanssa Valentina lähtee liikkeelle sellaisista asioista, missä pennulta ei vaadita liikoja itsehillintää. Esimerkiksi pelkkä kapulan siisti pitäminen voi olla liikaa tai kaukokäskyjen tekeminen. Noudon alkeet hän opettaa oivaltamisen kautta. Koiraa palkataan ensin pelkästä kosketuksesta ja käsikosketuksen avulla hoidetaan jatko. Alussa ohjaaja pitää kapulaa käsissään. Arvokasta kapulaa ei anneta koiralle ja näin estetään väärää käyttäytymistä. Koira ei saa pureskella tai varastaa kapulaa.

Luoksetulon pysäytyksissä koirat ei ajattele pysähtystä vaan niillä on ajatus taakse. Hän opettaa pysähtyminen peruuttamisen kautta. Pelkkä peruuttaminen ei riitä, vaan sen tulee olla voimakasta peruuttamista. Sen hän opettaa koiralle maassa olevan riman avulla. Ensin opetetaan koira peruutamman riman yli lähellä ohjaajaa, sitten ohjaajan ja koiran etäisyyttä sekä vauhtia vähitellen kasvatetaan. Peruutuskäsky tulee koiran juuri ylitettyäsken riman. Koiralla on siis alussa selkeä päämäärä minne päätyä eikä vain epämääräinen taaksepäin meno, jolloin saadaan voimakas suoritus. Alun peruuttamisesta hän opettaa siten, ettei liikkeeseen liity painostusta (esim. ohjaajan liikkuminen, nojaaminen koiraan päin), joka aiheuttaa helposti ääntämistä. Hän aloittaa peruuttamisesta opettamisen houkuttelemaan käsissä olevalla ruoalla koiraa. Sitten äkkiä siirretään kädet selän taakse samalla hieman taakse nojaten (ei painostusta). Usein koira hämmentyn tästä niin, että ottaa askeleen taakse. Tämä merkataan ja palkataan koira heittämällä ruokapalkka koiran taakse. Heittopalkka on tarpeeksi iso, että koira huomaa sen heti ja treeni jatkuu intensiivisenä. Sitä energiaa ja voimaa, mitä koira käyttää pysähtymiseen, tulee ylläpitää. Ei olla aina tyytyväisiä vaan, vaikka suoritus olisikin hyvä. Pidetään koira varpaillaan, että se tekee aina parhaansa. Vaaditaan koiraa peruuttamaan kunnolla.. 

Jäävien opettamisessa on tärkeää, että koira ymmärtää asennon, mutta se ei vielä riitä. Seuruusta jäävää tehdessä sen tulee osata asennon otto ohjaajan selän takana. Sen tulee osata ottaa asento terävästi ohaavan kulkiessa poispäin koirasta. Valentina haluaa koiran osaavan ensin asennon vaihdot ohjaajan selän takana, sitten ohjaajan liikkuessa poispäin. Jäävissä koira ei saa myöskään olla liian seurausmoodissa vaan tasapaino pitäisi olla pysähtymisten ja seuraamisen välillä.

Ruudun Valentina opettaa puolet pienemmällä ruudulla. Hän palkkaa koiraa ensin koiran mielenkiinnosta takalaitaan. Takareunalle tehdään merkitys, jotta koira juoksisi vauhdilla loppuun asti. Alkuopetuksessa hän saattaa käyttää reunallista ruutua, jolloin takareuna on konkreettisesti kohde. Myöhemmin hän saattaa käyttää esim. kosketusalustaa pitääkseen kriteerit, kun ohjaaja on  liian kaukana nähdäkseen kunnolla. Koira ei saa koskaan tulla palkkaa vastaan vaan koira palkka tulee ruutuun. Jos koira tulee ohjaajaa vastaan, ohjaaja passivoituu ja lähtee tuomaan palkkaa vasta kun koira on jälleen ruudussa. Ympyrään juoksun hän opettaa kosketusalistalla.  Kosketusalustalla on reilusti kauempana kuin ympyrä, jottei koira koskaan ala hidastelemaan liian aikaisin. Kosketusalusta on usein kentän reunalla. Hän palkkaa heittämällä ruokaa eri suuntiin alustaan nähden ohjaajan pysyessä aina suoraan kohti alustaa. Näin koira oppii korjaukset samalla.

Oli mielenkiinoinen semppa. Harmiksi omien muistiinpanojen ajatukset haalistuu nopeasti, joten jo nyt osa muistiinpanoista jäi itsellekin hämäräksi :p

Hyvä kirjoitus!

Tuli taas tämä hyvä kirjoitus vastaan, että törkeesti kopsaan sen tännekin. Alla oleva on siis Jari Kantoluodon kirjoittama kirjoitus, joka on julkaistu aiemmin mm. Palveluskoira- ja Saksanpaimenkoiraliiton lehdissä. Nyt teksti kiertää Facebookissa. Antaa hyvän kiertää!


Vuotaminen koirankoulutuksessa!


Vuotaminen ääntelemällä on eräs koirankoulutuksen ärsyttävimpiä ongelmia. Mikä pahinta, siihen vaikuttaminen tai puuttuminen yleensä vain pahentaa ongelmaa. Vuotamiseen voi olla monia syitä, yhdessä tai erikseen. Syiden tunnistaminen on tärkeää. Ensimmäiseksi täytyy muistaa, että koko lailla kaikkien ongelmien tai onnistumisten takana on ensisijaisesti suhde – hyvä, tai ongelmien esiintyessä enemmän tai vähemmän puutteellinen. Suhteen pitää olla niin vahva, ettei koira kyseenalaista ohjaajaa ja toisaalta luottaa ohjaajaan täysin. Tämä mahdollistaa ohjaamisen, jossa koira haluaa noudattaa ohjaajan ohjausta eikä pyri ohittamaan sitä. Luottamus puolestaan tuottaa harmoniaa ja ehkäisee stressin syntyä. Tällöin koiraa voidaan kouluttaa menestyksellisesti mahdollisimman positiivisin keinoin. Suhde määrittää, kuinka korkeassa energiassa koiraa on mahdollista kouluttaa ilman sijaistoimintoja. 

Ongelmien takaa löytyy erilaisia syitä. Yksi tyypillisimmistä on se, että koira odottaa palkkaa tai jopa vaatii sitä. Se aiheuttaa turhautumista, joka johtaa vuotamiseen esimerkiksi haukkumisen tai vinkumisen muodossa. Toinen ongelmien aiheuttaja on epäreilu ja stressiä tuottava koulutus, jolloin koira vuotaa pahaa oloaan. Kolmas selvästi tunnistettava ongelma on se, että koiran tekninen kouluttaminen on epäselvää tai liian nopeasti ja epäjohdonmukaisesti etenevää. Tällöin koira vuotaa hämmennystään ja sitä, että sille on epämiellyttävää epäonnistua jatkuvasti. Palkan odottamisesta aiheutuvien ongelmien yhteydessä täytyy nostaa esiin muutama asia. Nämä ovat ihan itse koulutuksella aiheutettuja.

Koira siirtyy itse palkkautumiseen

Tämä tarkoittaa sitä, että koira alkaa odottaa palkkaa ohjauksen aikana. Palkan odottaminen katkaisee ohjaajan ja koiran välisen kommunikoinnin, nostaa virettä ja tuottaa korkeavireiselle koiralle konflikteja ja turhautumista. Kun ohjaaja pyrkii saamaan koiran uudelleen ohjattavuuteen, tuotetaan lisää konflikteja. Tämä alkaa kuormittaa hermoja, minkä koira purkaa herkästi sijaistoimintoihin, kuten vinkumiseen ja haukkumiseen.
Patouttaminen palkkaan on yksi yleisimmistä vuotamiseen liittyvistä ongelman aiheuttajista. Sen tavoitteena on tuottaa korkeampaa virettä. Sitä patoamisessa tapahtuukin, mutta kuinka toivotulla tavalla? Ensimmäinen ongelma on se, että patoaminen tässä muodossa on konfliktitila ja näin ollen hermostollisesti jo kuormaa tuottava. Ja koska koiran mieli on palkkauksessa, käskyttäminen uuteen tehtävään tuottaa uuden konfliktin ja seuraava käsky taas uuden ja niin edelleen. Jos koiralla on korkea vietti, tulee koiran hermojen kasassa pitämisestä raja jossain vaiheessa vastaan. Toinen hankala puoli patouttamisessa on se, että onko toivottavaa, että koira ajattelee tottelevaisuutta tehdessään palkkaa, vai olisiko parempi, että se keskittyy ohjaamiseen. Eli hyvin suoritetusta tehtävästä annetaan korkeaviettinen palkka. 

Toinen aika tyypillinen palkkautumisen tilaan opettava toiminta on, että koiraa palkitaan paljon yksittäisten tehtävien suorittamisesta. Tällöin koira rakentaa päähänsä kaavan siitä, että yksittäinen tehtävä tarkoittaa palkkaa ja koira siirtyy itse odottamaan palkkausta. Sama oire ja samat ongelmat kuin edellä, mutta koulutettu vähän erilaisella mekanismilla. 

Hetsaaminen

Koiran hetsaaminen viettiin on reaktiivista toimintaa, jolla pyritään korkeaan energiaan. Oheistuotteena saadaan valitettavan usein se, että koira alkaa haastamaan ohjaajaa ja vaatimaan palkkaa. Kun koiraa palkitaan tässä tilassa, sille ilmaistaan suoraan, että hallitse sinä tilannetta, se jopa palkitaan. Se siis siirtyy ohjattavuudesta tilanteen hallitsijaksi. Se on melkoinen ristiriita tottelevaisuuden näkökulmasta, koska koira joka haluaa hallita ohjaajaa ei ole ohjattava eikä yhteistyöhaluinen. Tämä ei tarkoita sitä, ettei viettiä sinänsä voisi tehdä, mutta pitäisi tarkkailla mihin mielentilaan koira siirtyy. Aika harvojen ohjaajien suhde riittää siihen, että on varaa opettaa koira vaatimaan ja hallitsemaan. Itse en hetsaa koiraa koskaan reaktiivisesti, vaan palkkaan vietillä ohjattavuudessa olemisesta ja tehdystä työstä. Koira tekee vietin ihan itse, kun se saa olla stressitön ja itsevarma ohjaaja kanssa. 

Kuormittaminen

Koiran kouluttaminen pitäisi olla mustavalkoista. Eli koira tietää mitä sen tulisi tehdä ja mitä sen ei tulisi tehdä. Joskus virheellistä käytöstä pyritään poistamaan kuormittamalla koiraa. Ongelmaksi muodostuu usein se, että ohjaaja kuormittaa koiraa omasta mielestään mustavalkoisesti, mutta koira ei ymmärrä asiaa samalla lailla. Se ei tiedä yksiselitteisesti, miten sen tulisi toimia, eikä sitä, mikä ei ole hyväksyttävää. Tällöin ohjaaminen tuottaa paljon stressiä joka purkautuu herkästi ääntelemällä.

Epäselvä opettaminen ja ohjaaminen

Koira haluaa onnistua ja oppiminen on sille palkitsevaa itsessään. Sille on tärkeää, että se pystyy oppimaan annetut tehtävät oikein ja se saa niistä ohjaajaltaan positiivisen palautteen. Ohjaaminen joka ei ole selkeää ja jossa ohjaaja ei ymmärrä koiran koulutustasoa ajaa koiran usein epäonnistumisiin. Kun koira ei onnistu, se kuormittuu ja kokee olonsa epävarmaksi. Lisäksi ohjaaja on tyytymätön ja se tuottaa lisää kuormittumista. Tämä aiheuttaa passivoitumista ja sijaistoimintoja.

Hermostollisen ääntelyn poistaminen kuormittamalla

Ääntelyä yleensä pahennetaan sillä, että siihen pyritään vaikuttamaan kuormittamalla. Esimerkiksi tilanteessa, jossa koira turhautuu, koiraa kuormitetaan ja käsketään olemaan hiljaa. Seuraavassa vastaavassa tilanteessa koira turhautuu, mutta turhautumiseen yhdistyy myös stressiä, jolloin hermot kuormittuvat vain enemmän. Mikäli koiraa ohjataan edelleen samalla tavalla eli vastataan ääntelyyn kuormittamalla, koira stressaantuu kerta kerralla enemmän ja se joutuu hermostollisesti koko ajan kovemmalle. Tällöin sen mahdollisuudet selviytyä tilanteesta heikkenevät koko ajan. Kaupan päälle saadaan melkoisia säröjä koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen.

Vuotaminen ja hermorakenne

En ole kovin innokas tuomitsemaan koiran hermorakennetta vuotamisen perusteella. Itse olen kohdannut koulutuksessa paljon koiria, jotka ääntelevät yllä mainittujen syiden takia. Kun ohjaaminen ja koiran mielentila on korjattu, äänteleminen häviää. Mielestäni ääntely onkin enemmän ohjaamiseen liittyvä kuin koiran ominaisuuksiin liittyvä ongelma. Itse olen saksanpaimenkoirien kouluttaja ja pohtinut ongelmaa eritysesti saksanpaimenkoirien näkökulmasta. Saksanpaimenkoiran maine ääntelevänä rotuna on mielestäni hyvinkin pitkälle itse koulutustavalla ja ohjaamisella aiheutettua. Tosin samat ääntelyä lisäävät ja sitä poistavat mekanismit toimivat mielestäni muihinkin rotuihin.


Mitä pitäisi huomioida?

Suhde – aina ja ikuisesti

Perusta koulutuksesi yhteistyölle

Opeta koiraa niin, että se pystyy oppimaan ja olemaan oppimistilanteessa itsevarma
Opeta koirasi palkkautumaan paljon laumavietin kautta. Ulkoisen palkan (=ruoka- ja saalispalkka) ja laumapalkan tulisi olla tasapainossa

Opeta koirasi keskittymään tehtäviin eikä palkkautumiseen, varsinkaan ulkoiseen palkkaan - Jos koira alkaa miettimään palkkaa, anna lisää tehtäviä. Kun koira alkaa taas keskittymään työhön voit palkata sen.

Palkkaa koiraa tasapainosta, Opeta sille tunnetilaksi aktiivinen keskittymien, ja keskittyminen nimenomaan oppimiseen ja työskentelyyn, ei palkkaan

Lue koiraa sen mielen kautta, älä vietin kautta

Kehu oikea-aikaisesti ja oikealla tunteella

Jos koira turhautuu tai hermostuu, palkkaa se, kun se tasapainottuu.

Jos koira siirtyy patoamiseen, palkkaa se, kun se purkaa patoamisen pois 

Haasta koiraa sopivasti, että sen mielenkiinto on työssä eikä palkkautumisessa

Älä korvaa oppimiseen ja yhteistyöhön liittyviä ongelmia vietillä, vaan opettele opettamaan paremmin ja luo parempi luottamus.

Eva Bertilsson - luento

Viikonloppuna osallistuin Eva Bertilssonin seminaariin positiivisesta kouluttamisesta agilityn parissa. Asiathan käy ihan sellaisenaan muihinkin lajeihin. Viikonloppu alkoi perjantaina luennolla aiheesta. Jaoin asiat luentoon ja käytännösharjoituksiin eri postauksiin. Yritin olla järjestelmällinen ja selkeä, mutta sitä en ole :p

Evan mukaan agilityssä on kolme perustetta: asenne, suunta ja tarkkuus (attitude, direction, precision) juurikin tässä järjestyksessä. Koiran asenteen olessa mitä parhain voi palkata koiraa jo asenteesta, vaikkei muut olleetkaan kohdillaan.

Muutama muu tärkeä asia: 
- Fokus. Sen avulla saa sekä koirasta että itsestä parhaimman irti.
- Intensiivisyys. Tekemisestä palkkaan ja palkasta tekemiseen, ei suunnitelemattomuuksia. Tekemisen jatkuminen myös virhetilanteissa. 
- Systemaattinen elekieli. Aina läsnä. Tiedosta! Rintamasuunta, liikeen suunta, palkan suunta. Mulla esimerkiksi on hirvittävästi sellaisia eleitä, jotka kertovat koiralle eri asioita kuin haluaisin viestittää.
  
Kupla, johon ohjaaja ja koira mahtuu muttei muuta, on tärkeä. Koen, että vaikka osaisinkin luoda kuplan ja sulkea muun maailman pois sieltä, mutta silti siellä kuplassa on liikaa tavaraa. Siellä on omaa epävarmuutta ja molempien turhautumista. Onneksi harjoittelemalla kuplan ulkopuolella olevien asioiden poissulkemista harjoittaa samalla niiden omien pään sisäisten äänten vaientamista. Kuplan lisäksi on toki tärkeää sinne kuplaan meno ja sieltä poistulo. 
   
Treenisession rautalankamalliin sisältyy koiran taukopaikka (station), kuljetus (tarnsport), tehtävä (work) ja palkka (reward). Nämä muodostaa selkeitä kiertokulkuja. Taukopaikkoja on erilaisia. Kurssilla nähtiin häkkiä, alustaa, syliä ja liikkuvaa kohdetta sekä tiettyä asentoa. Koiran kuljettamisen voi hoitaa namilla imuttaen, lelun kanssa leikkien liikkumalla, edeten nameja heitellen, sylikyytiä, pannasta kuljettamista, käskyn alla kulkemista, käsikosketuksen avulla kuljettamista tai kutsua paikasta toiseen. Kaikki asemat on kuitenkin ihan yhtä toimivia. Riippuu vaan siitä mitä koiralle haluaa opettaa. Siinä on häilyvä raja mikä on kuljetusta ja mikä taukoa. Niitä ei voi luokitella vain toiseen ryhmään eikä sillä ole väliäkään. Väliä on vain pitää koira kiireisenä. Kuljettaminen ja palkkaaminenkin voi olla sama asia. Puhetta oli myös pidempi aikaisesta taukopaikasta, jossa koira rentoutuu oikeasti. Se voi olla tietty paikka (häkki, auto jne.) tai tietty tilanne (ohjaaja vieressä) tms. Näissä treeneissä taukopaikalla tarkoitettiin lyhytaikaisempaa koiran säilyttämistä. Sitä aikaa, että itse saa koottua ajatukset ja hengitettyä ennen seuraavaa kierrosta. Silloin koiran ei edes haluta täysin rentoutuvan, vaan sen halutaan olevan tietynlailla skarppina odottamassa seuraavaa sessiota.

Koiran pitäminen treenisessiossa suunnitelmallisen kiireisenä on tärkeää, ettei vahvista epävarmuutta, turhautumista tai roskakäyttäytymistä. Suunnitelmallisuus treeneissä on tärkeää, ettei edellä mainuttuja pääse tapahtumaan. Mikäli kuitenkin jotain suunnittelematonta tapahtuu, niin tulee olla suunnitelma myös kuinka toimia silloin. Esimerkiksi käsikosketus on oiva siihen. Koira saadaan palkattua siitä ja siirrettyä tauolle eikä treenisessio päättyessä koiralle jää epävarma tilaa, mikä voi näkyä myöhemmin agilitystä puhuttaessa vaikkapa koiran vauhdissa. Se yleinen "Oho" pääsee suunnitelemattomissa tilanteissa usein ihmisen suusta. Se ei sellaisenaan tarkoita koiralle mitään, miksipä sille ei opettaisi merkitystä? Vaikkapa se käsikosketus silloin.

Virheen tullessa jatketaan tekemistä ja päätetään tilanne palkkaukseen. Seuraavaa kertaa varten mietitään miksi näin kävi ja tarvittaessa muutetaan treeniasetelmaa siten, että onnistuminen on mahdollista koiralle. Virheeseen ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. Treenit suunnitellaan kuitenkin siten, että onnistuneita toistoja tulee paljon enemmän virheisiin nähden. Virheeseen ei pyritä vaan vahvistetaan käytöstä monella eri tavalla eri ympäristöissä. Paljolla vahvisteella koira osaa asian vähemmällä virhemahdollisuudella. Vahvistetaan onnistumista, ei nosteta virheitä esille.

Teoriassa helppoa asiaa, mutta silti niin vaikeaa toteuttaa. Tarkan suunnitelman luominen on tärkeää ja loppujen lopuksi yllättävän vaikeaa. Mikä siinä sitten on niin vaikeaa? Itselle ainakin ne kohdat, jotka ei mene suunnitelman mukaan. Sellainen varasuunnitelma puuttuu ja vaikka sellainen olisikin, niin yllättävässä tilanteessa ei suunnitelman mukaan osaa reagoida. Onneksi tätäkin voi treenata ja vahvistaa.

Kantoluodossa

Kävin kuuntelemassa Jari Kantoluodon tottisseminaaria. Olen todella huono kirjoittamaan ylös johdonmukaisia muistiinpanoja. Mulla saattaa olla suurikin ahaa-elämys ja kirjaan sen ylös, mutta jo huono käsiala saattaa estää ymmärtämään ajatusta myöhemmin :p Yritän parantaa tapani ja kirjoittaa blogiin enempi heränneitä ajatuksia koulutuksista, myös niistä missä omat koirat eivät ole mukana.

Kantoluodon mukaan kaiken keskiössä on yhteistyö ja ymmärrys koiran kanssa. Palkan laadulla (kiihdyttävä/rauhottava) ei ole vaikutusta kun ne kunnossa. Koira opetetaan itse hakemaan vireensä, sitä ei virpoilla vaan se tulee koiran itsevarmuuden kautta oppimisen myötä. Aktiivisuuden koira tekee itse kunhan vain muut osat kunnossa (motivaatio, ympäristö tms.). Koiralta halutaan aktiivisuutta, mutta sen halutaan olevan myös kuulolla. Turhautumista ei kuitenkaan haluta. Monesti asioiden (liika) tarjoaminen on ensioire turhautumisesta. Palkasta luopuminen opetetaan varmaksi. Namikäden liikettä tulee seurata, muttei nameja tavoitella ilman lupaa. Palkan läsnäolo (namit seurattavassa käsikohteessa) auttaa koiraa keskittymään tehtävään paremmin.

Oikea mielentila on kaikista tärkein! Mielentilan muuttaminen tapahtuu koiran ja ohjaajan välistä ymmärrystä parantamalla. Tässä voidaan esim. ruokapalkalla auttaa, muttei se yksinään korjaa mielentilaa vaan usein palatessa lelupalkkaan ollaan takaisin samassa ongelmassa. Mielentila tulee säätää oikeaksi ennen treenejä, juurikin kuuntelu- ja keskittymistreeneillä.

Ajatukset tuntui helpolta ymmärtää yleisönäkin, sillä kaikki esimerkkikoirakot teki treeniä samalla ajatuksella. Koirat tuotiin tilaan. Niille annettiin aikaa tutustua ympäristöön ja odoteltiin vain että koira on valmis, jonka koira osoitti tarjoamalla aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Sitten alettiin vaatia asioita, yksinkertaisempia asennonvaihtoja alkuun. Koiralle annettiin mahdollisimman vähän vihjeitä siitä mitä asentoa tehdään. Annettaan juuri niin vähän vihjettä kuin koira tarvitsee onnistuakseen. Vihjeestä koira oivaltaa ja mitä enemmän se saa oivaltaa asioita sitä enemmän sille tulee itsevarmuutta sitä myöten voimaa ja nopeutta tehdä liike. Kantoluoto ei virvo koiriin viettiä vaan vietti tulee koiriin itsevarmuuden myötä. Asennonvaihdoissa merkkaus, palkkaus ja vihjesanan yhdistäminen tehdään vasta valmiiseen asentoon koiran ollessa asennossa, jolloin käskysanaan ei liity epävarmuuksia. Alkuun tärkeää on päämäärä (asento) eikä matka sinne (tekniikka). Näissä koiran koomatessa leluun odotetaan vain, että jotain tapahtuu. Koomaaminen on koiran ongelma, se ei saavuta palkkaansa, ei tehdä siitä ohjaajallekin ongelmaa.

Seuraamisesta käytiin läpi ensiopetus, liikkuminen ilman namikättä kohdistuvaa hyppelyä. Ensin ohjaaja peruuttaen ja sitten vasta siirretään koira sivulle, kunhan liikkuminen on sujuvaa. Edistävän seuruun korjaamisessa käytiin läpi vasemman jalan seuraaminen. Korjaamiseksi seuruu pilkottiin ja aloitettiin korjaus perusasennosta ja yhdestä askeleesta. 

Kaiken kaikkiaan tuttua juttua hyvin selkeästi esitettynä. Kaikki esimerkkikoira(ko)t alkoi toimimaan hyvin näillä korjauksilla. Tykkäsin kovasti koiran ja ohjaajan rooleista. Koira oivaltaa ja ohjaaja palkkaa. 

Jotta itsekin ymmärtäisin ajatuksiani myöhemminkin, niin Dot pääsi demonstroimaan treenejä. Kuuntelu oli helppoa. Sävelet oli selvät ja mustavalkoiset. Käytäntö vaan on taas ihan muuta :p

Videossa en anna käskyjä koiralle vaan autan koiraa valitsemaan oikean asennon kättä liikuttamalla. Huomaan auttavani koiraa liikaa. Käsi voisi pysähtyä paikoilleenkin ja voisin antaa koiran enemmän itse oivaltaa.