Iken vuosi

Ike on vuodessa muuttunut. Se on kasvanut paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Fyysinen kasvu näkyy parhaiten agilityssä. Rimakorkeus on ongelmatonta 55 cm, seuraavaksi nostetaan korkeusosaaminen tappiin asti ja myös ohjaajahäiriöillä. Kropan hallinta alkaa olla sillä mallilla, että kontaktiesteiden treenaus on aloitettu. Vuoden aikana Ike on saanut olla juoksulenkeillä mukana sekä sitä on juoksutettu pyörällä ja suksilla. Ulkoillessa Ike on todella helppo. Sillä on korvat käytössä eikä sitä kiinnosta mitkään muut elukat.

Henkisellä puolen kasvu on ollut vielä isompaa. Joskus on ollut epätoivon hetkiä nuoren, herkän poikakoiran kanssa, mutta nykyisin vähemmän. Erilaiset konfliktitilanteet on myös vähentyneet. Rinnan kanssa Ike ei tullut toimeen, mutta Dotin kanssa ne pelaa paremmin yhteen. Kummassakin on kyllä resurssiaggressiivisuutta siihen malliin, ettei koirat ole yhdessä keskenään, mutta valvotusti sujuu. Kerran on riitaa tullut lattialla olevasta ötökästä, mutta arjessa muuten tappelut on enempi ruokaan liittyviä. Tappeluilta on vältytty, kun ruokailutilanteet on kontrolloituja ja valvottuja. Näitä on myös koko ajan treenattukin ja nyt koirat pystyy syömään samassa tilassa. Aiemmin koirat piti eristää näkösuojalla (eri huoneisiin) syömisten ajaksi tai Ikellä meni kaikki tarmo ruoan vahtimiseen eikä se kyennyt murinaltaan syömään. Jännästi lelut voi olla lattialla ja niistä ei tule riitaa, sillä kumpikin on omaksunut omat lelunsa eikä koske toisen leluihin. Tämä on ollut ihan koirien itsensä keksimää eikä tätä ole ihmisen toiminnasta opetettu.

Koirat leikkii välillä ja nukkuvat vierekkäin. Vierekkäin nukkumista tapahtuu vain,  jos Ike menee Dotin viereen. Dotin tullessa Iken viereen Ike väistää. Ike on muutenkin oppinut väistämään paremmin konfliktitilanteissa. Ennen se vain jäi paikoilleen murisemaan, mutta nyt se osaa poistua paikalta omatoimisestikin välillä. Jonkin verran Ikellä on vielä Dotin "paimennusta" eli se koittaa välillä kontrolloida, missä Dot saa liikkua, mutta nämä loppuu käskystä. Ike tuijottelee myös valoja/varjoja sitä enempi mitä väsyneempi/stressaantuneempi se on. Tämänkin koira osaa lopettaa vihjeestä.

Loppuvuonna tapahtunut muutto taannutti Ikeä eikä vielä olla samassa pisteessä kuin entisessä kodissa asuessa. Uudemmassa kodissa Ike ei aluksi osannut levätä kunnolla. Asiat muuttui paremmiksi, kunhan Iken laittoi vähintään muutamaksi tunniksi omaan rauhaan suljetun oven taakse.

Harrastuspuolella agility on ollut Iken kanssa helpointa, vaikka se laji on mulle vaikein :D Ike aloitti kisauransa kesällä hyppyradoilla tehden kaksi kympin tulosta. Loppuvuodesta käytiin seuraava startti ja siellä korkattiin kisakirja ekalla LUVA:lla. Jatketaan kisaamista ja toivotaan, että Ike pysyy yhtä kuuliaisena radoilla eikä homma leviä vauhdin viemänä.

Toko/rallipuoli on ollut ailahtelevampaa, kun häiriöt ottaa enemmän valtaansa. Mä olen myös oppinut palkkaamaan koiraa paremmin niin, että Ike näyttää ilahtuvan. Ikessä on edelleen introvertin vikaa eikä se siedä kaikkia ihmisiä tai koiria lähellään, mutta tässäkin on selvästi edistytty. Töitä kyllä vielä sen suhteen riittää.

Haku jätettiin hautumaan. Ikeä ahdisti mennä maalimiehen luo, kun siellä piti syödä herkkuja tai leikkiä :/ Jatkoon mietitään, mihin aika resurssit riittää, mutta hakua olisi kiva päästä ratkomaan kohdetyöskentelyn kautta. Jälkiä tehtiin aivan liian vähän. Tässä asiassa pitää ryhdistäytyä! Vepessäkin tapahtui pientä edistystä, mutta edelleen samat asiat tuntuu vaikeilta. Paimennuksen puolella mä ymmärsin jo jotain, mutta taisin jo unohtaa sen  :D

Vuosi 23

Vuosi taas vierähti ja jonkinlainen kokoama siitä tässä.

Vuoden paras kuva

Alkuvuodesta Rinnan toistuvien virtsatietulehdusten syyksi paljastui kasvain virtsarakosta. Koira on ollut nyt vuoden saattohoidossa syöden hyvin, mm. kaikkea sellaista mitä koirien ei pitäisi syödä. Sallittakoon se sille, kun se kohta kuolee kuitenkin... Vuoden aikana kasvain pysyi entisellään ja jatkuvat virtsatietulehdukset pysyi hallinnassa estolääkityksellä. Estolääkityksen aloitettua virtsiksiä on ollut kaksi, viimeisin nyt loppuvuodesta. Näihin nostan antibioottiannosta heti, kun huomaan asian. Seuraava kontrolli Rinnalla on ens viikolla. Toiveissa on vielä paljon hyviä (ja herkullisia) päiviä, mutta huomaan alkaneeni tekemään jo surutyötä.

Viime vuoden tärkein asia Dotin suhteen oli saada sen iho-oireille diagnoosi ja sitä myöten aloitettya hoidot. Dotilla on eksfoliatiivinen lupus. Kaikenlaista ehdittiin kokeilla ja nyt lääkityksenä on Apoquel. Tämän lisäksi koiraa pestään parin viikon välein. Oireetonta koirasta ei välttämättä saa, mutta toiveissa on, että oireet on sen verran maltilliset, että niiden kanssa pärjää. Dot saa jatkossakin höpötellä agia ja nosea. Kisaamiset sitten sivuseikka. 

Viime vuonna kuitenkin ehdittiin kisata ASCA-agia uuden tittelin verran,  gamblersistä tuli GV-E-OP. Sillä on nyt 2/3 valiosta kasassa. Puuttuu enää hyväksyttyjä suorituksia agiradoilta ja saas nähdä jääkö se myös saamatta. Dot korkkasi myös nosekokeet ajoneuvoetsinnällä. Yhdellä alueella neljästä meni muutama sekunti liikaa ja satanen jäi saamatta.

Ike ei ole se helpoin treenikaveri (vaikka se onkin bordercollie :p), mutta mukava sen kanssa on harrastella. Ja nyt tuntuu, että yhteinen sävel alkaa löytymään. Ikellä on se kymmenen eri lajia ohjelmistossa, joten selvää on, ettei oikein missään edistytä, kun ei voi olla määräänsä enempää treenejä. Pääasiassa kuitenkin on treenien hauskuus ja se matka sinne jonnekin. Hämmentävintä poikakoirassa on, että palkkana voi käyttää käskyä "Pissalle" :D Edelleenkään ei siis osata mitään, mutta osaamista on kuitenkin enemmän kuin edellisvuonna! Seuraavaksi voisi alkaa miettiä epiksiä eri lajeissa. 

Vuosi 2022 ja nyt

Vuosi tuntui todella pitkältä niin hyvässä kuin pahassakin. Tiivisteysti Ike tuli, Sara meni. Saran lopettamispäätös oli kova paikka, mutta koen sen olleen oikea. Se ei tullut liian myöhään, muttei liian aikaisinkaan. Vanhassa koirassa alkoi ikääntyminen näkyä. Sara oli kuollessaan kuukautta vaille 15-vuotias. Se on pitkä aika koiran elämää. Ikävä on välillä kova enkä mielellään vielä selaile Saran kuvia tai katso videoita. Liian kipeä paikka.

Vuoden aikana Rinna vanheni. Ikinuori koirakin joskus ikääntyy :/ Alkuvuodesta Rinna kisasi rallyssä itsensä valioksi ja se pystyi suorittamaan temput hälyisässä kisapaikassa vielä käskyt kuullen, nyt se ei enää kuule ääntä korotettunakaan. Kuuro Rinna on haasteellisempi kuin kuuro Sara oli. Siinä missä Sara ei tehnyt mitään, sillä se ei ollut varma saako niin tehdä, niin Rinna tekee kaiken, kun ei kuule kenenkään rajoittavan menoa. Etenkin ruoan varastamisesta se on kunnostautunut, mutta pitää kait se jokin harrastus mummolla vielä olla :p

Dot kisasi pääasiassa agilityä ja myös yhden avoimen luokan tokokokeen ykköstuloksella. Agikisoissa suoritusten joukkoon sattui niin hyviä kuin huonojakin suorituksia. Treenaaminen oli aina kivaa. Jatkossakin pidetään vielä agility ohjelmistossa, mutta koira saa hiljalleen alkaa jäähdytellä. Esimerkiksi treeni- ja toistomäärät on tiputettu, samoin on rimatkin tiputettu matalammalle. Agilityn lisäksi Dot puuhaillut nosea. Siinä toiveissa on tänä vuonna korkata kokeet. 

Dotin kuiva iho on aiheuttanut toimenpiteitä. Se on välillä ollut parempikin, mutta tällä hetkellä koiraa pitää pestä jälleen vajaan viikon välein pitääkseen koira kutiamattomana. Tavoitteena olisi saada homma jonkinlaiseen tasapainoon.

Viime vuonna alkuvuodesta tuli Ike. Tämäkin vuosi menee vielä tutustuessa. Tehdään mistä tykätään enkä sen kummemmin suunnittele mitään. Kisalisensseille tuskin on tarvetta tälle vuotta.

Vuodet yks ja kaks

Vuosi on taas vaihtunut. Vuodenvaihteen paukuttelut alkoi jo perinteisesti ennen joulua, joten onni on ääniin reagoimattomat koirat. Rinna ja Dot ei välitä eikä Sara enää kuule :p Sara 14,5 v. mennä porskuttaa siis edelleen. Viime vuoden tavoite osata päästää oikeaan aikaan irti pidetään tänäkin vuonna. Saran tahti on hidastunut, mutta edelleen se hyppää sohvalle, varastelee kenkiä ja kerjää ruokaa, joten ehkä se viettää vielä elämisen arvoista elämää. 

Rinna kisasi rallia. Se korkkasi mestariluokan, teki koularin ja laittoi valiokellon käyntiin. Tarkoitus on jatkaa valiopisteiden metsästämistä, mikä tarkoittaa säännöllisiä ja suunnitelmallisia treenejä. Nosetreenejä jatkettiin. Perusteisiin saisi siinäkin lajissa vielä palata, sillä tässäkin on edetty liian nopsaan. Rinna tuntuu etenevän nopeasti lajissa kuin lajissa, mutta todellisuudessa vaikean paikan tullen koiralta loppuu varmuus työstää asia loppuun asti ja se alkaa säheltämään muuta. Helposti se vielä tarjoaa esimerkiksi esineiden päälle kiipeämistä tms. haistelun sijaan. Perusteita pitää siis vahvistaa. Lisäksi ilmaisut on tällä hektellä aivan liian rajut :p Pk-puolen treenien lukumäärän laskemiseen riittää yhden käden sormet. Eli hyvin vähän enää niitä treenattiin. Uiminen oli enemmänkin hellekesän harrastuksia ja vepeilemäänkin Rinna vielä pääsi.

Dotin pääasiallinen laji on ollut agility. Se on myös laji, joka menee mulla tunteisiin. Erityisesti viime vuonna tunteet lajia kohtaan on olleet laidasta laitaan, rakkaudesta vihaan. Se oma riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunne on vahvana, mutta ehkäpä juuri siksi onnistumiset tuntuu niin hyviltä. Dotin kanssa kisattiin keväällä 7 hyllyä. Sitten tuli alakulo ja sen perään Dotin kuntoutus irtokoirahyökkäyksen takia. Loppu vuodesta palatiin taas kisakentille ja kisattiin 8 hyllyä lisää. Edelleenkin tuloksina siis vain niitä hylättyjä, mutta nyt ihan huipulla fiiliksellä. ASCA-puolella nostatettiin ohjaajan itsetuntoa ja tehtiin parit tittelit lisää (JS-E-OP ja RV-E). Panostetaan jatkossakin lajiin, mutten osaa konkreettisesti tavotteita asetella. Liikaa liikkuvia osia :p

Nose on noussut nyt toiseksi tärkeäksi lajiksi agin rinnalle Dotin kanssa. Laji on mulle vaan edelleen vieras, mutta ehkä voisi alkaa suunnitella kokeisiin tutustumista. Dot kävi viime vuonna yhdessä tokokokeessa, josta tuli ykköstulos ja koulari alokasluokasta. Näin saatiin kolme vuotta kestänyt projekti päätökseensä :p Jatketaan taas tokoilua, kun siltä tuntuu ja rallyakin voisi ottaa Dotin ohjelmistoon.

Epäaktiivisin koiraharrastusvuosi, mutta silti vuodesta jäi käteen pentukuume :p Ja siihenhän taitaa olla jo ratkaisu <3

Miten menee?

Vuosi on taas vaihtunut. Vuotta vaihdettiin kyläillen. Rinna ja Dot otti kyläilystä kaiken ilon irti. Rinna mm. söi pöydästä :D Kumpaakaan ei vuodenvaihteen paukuttelut edelleenkään vaivanneet. Tänä vuonna myös Sara oli täysin reagoimaton. Kuuro kun ei kuule.

Sitten vuotta taaksepäin. Vuoden aikana SARASTA tuli täyseläkeläinen. Oli tarkoitus kisata vielä ASCA-rallya, mutta korona perui tapahtumat. Sittemmin koira on kuuroutunut ja nykyään se saa tehdä mitä haluaa :p Joitain viittomia on opeteltu arjen helpottamiseksi.

Vuoden aikana Saralla on ollut muitakin terveyskremppoja. Ei vielä mitään suurta, mutta useampi pienempi. Sydämessä on ei vielä lääkitsemistä vaativaa läppävuotoa, jalassa on hyvänlaatuinen kasvannainen. Yksi hammas poistettiin, kaksi pitäisi vielä poistaa. Toivottavasti uusia vikoja ei tule ja näiden kanssa vielä pärjäiltäisiin. Saran suhteen tavoitteena onkin osata päästää irti sitten kun sen aika on :( Toivotaan kuitenkin vielä paljon hyviä hetkiä Sarpalle! 

RINNAKIN eläköityi monesta lajista. Se on 10-vuotiaana hyvässä kunnossa, mutta tuon ikäinen tuskin palautuu loukkaantumisista nuoren veroisesti. Pk-puolella kilpaileminen jätettiin, mutta maastoja koira humppasi. Vepessä ei järjestetty kokeita koronan takia lainkaan koko vuonna, joten kisaamiset jäi sielläkin. Vepeä treenattiin kuitenkin enempivähempi tosissaan. 

Tokoa Rinna kisasi yhden kokeen verran alkuvuodesta. Tulokseksi saatiin viimeinen kaivattu ykköstulos valion arvoon. Tokokin jäi sitten. Ainoa koetavoitteellinen laji Rinnalla on sitten ollut rally. Rinna on fyysisyydestä pitävä koira, mutta se pitää myös rallyn erottelu- ja kuunteluhaasteista. Koira selvästi nauttii aivojen käytöstä. Rinna kisasi rallia RTK3-tittelin verran. Seuraavaksi työstetään mestarin muuvit kuntoon ja tavoitallaan koularia mestarista. Uutena lajina Rinna on aloittanut nose workin.  

DOTIN vuodesta puolet meni sterkasta toipuessa. Alkuvuonna kisattiin muutama startti agihyllyjä. Loppuvuodesta palattiin sitten taas agin pariin. Seuraava tavoite on saada koira jälleen kisakuntoon ja päästä työstämään mun kisapäätä. 

Keväällä olin ilmoittanut Dotin jo avoimeen luokkaan tokokokeeseen. Korona perui kokeen ja loppuvuodesta mentiinkin vielä alokasluokan koneeseen. Sieltä ALO1. Dotin tokokoeura tulenee olemaan pitkä, muttei korkea, joten panostetaan koularien keräilyyn. Kisataan taas sitten kun siltä tuntuu, mutta ainakin opetellaan tokoliikkeitä. Niitä riittää vielä Dotille opetettavaksi. 

Muuten Dot on treenaillut niin maastossa jälkeä, hakua, esineitä ruutuna ja tarkkuutena, vepeä sekä nosea. Se ei ole se helpoin treenikaveri, mutta nykyään ymmärrämme toisiamme paremmin!

Vuodesta toiseen

Vuodesta toiseen siirtyessä on mukava katsastaa aikaa taakse- ja eteenpäin. Täältä löytyy ajatelmia edellisistä vuosista. SARALLE tuli ikää vuoden lopulla jo 12,5 vuotta. Tuossa iässä alkaa jo puolivuotispäivätkin merkata. Vuoden aikana Sara on vanhentunut. Ikä on alkanut näkymään. Saran kuulo on heikentynyt. Koiratanssiajatuskin kariutui siihen, ettei koira kuullut musiikin yli käskyjä. Sillä on selkeästi toispuoleisuutta kuulossa ja suuntakuulo on kärsinyt. Toisaalta kuulon huononeminen auttoi vuoden paukkuihin, toisaalta taas ei... Sara pidettiin sisällä kyläpaikassa virallisen paukkuajan eikä se juuri huomannut pauketta. Ulkonakaan se ei ole huomannut kauempaa kuuluvia pamauksia, mutta isompien suhteen sillä on ollut selvästi vaikeuksia hahmottaa äänen tulosuuntaa, mikä näkyi hämmästyttävän koiraa.

Sara on edelleen ollut ihan hyvässä kunnossa. Se on lenkkeillyt samat lenkit kuin nuoremmatkin, mutta nyt alan jättämään sitä osalta lenkeistä pois. Se jaksaa vielä lenkit irtonaisena, mutta pidemmiltä remmilenkeiltä se saa jäädä pois. Se tykkää kulkea omaa tahtiaan, eikä se näytä nauttivan reipastempoisemmista hihnalenkeistä enää. Varmuuden vuoksi siltä tutkitaan sydämen tila parin viikon päästä ultraamalla. Kaikesta huolimatta Sara kaipaa edelleen aktivointia. Ilman sitä siitä tulee keppostelija, joka varastaa sukkia ja hanskoja. Saralla ei ole ollut enää tulostoiveita, mutta vuoden aikana Sara kisasi jokusen kisan rally-tokoa. Se sai osallistumisoikeuden SM-kisoihin ja käytiin vielä sielläkin fiilistelemässä. Lisäksi Sara kisasi rallya ASCA:n puolella saaden novicen tittelin (RNX) ja yhden hyväksytyn tuloksen seuraavasta luokasta. Jatkossa pidetään treenimielessä edelleen Sara tyytyväisenä!

RINNA kisasi vielä kesällä pk-puolella kolme koetta, kaksi kertaa hakua ja kerran jälkeä. Jäljeltä ei tullut tulosta, mutta haussa tehtiin hyvät kakkostulokset. Mun pk-treenimotivaatio vaihteli vuoden aikana. Suurin syy motivaation vaihteluun oli tulevaisuus. Rinnalle tulee keväällä jo ikää pyöreät kymmenen vuotta. Se on edelleen hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta missä vaiheessa on aika lopettaa fyysisemmät lajit? Rinna aloitti kesällä uutena lajina vepen ja sekin on fyysisesti vaativa laji. Toistaiseksi siis mennään sillä millä mennään.

Vuoden aikana Rinna kävi seitsemässä tokokokeeseen. Tulokset oli pääosin muita kuin ykkösiä, mutta joukkoon eksyi myös kaksi ykköstulosta. Seuraava tavoite onkin saada viimeinen ykköstulos koiralle. Sen jälkeen toko vaihtuu rallyyn. Rallia ei viime vuonna juurikaan treenattu, mutta Rinna kisasi rallia ASCA:n puolella saavuttaen novicen tittelin RN ja yhden hyväksytyn tuloksen openista.

DOT yllätti positiivisesti! Sen kanssa panostettiin vuoden aikana paljolti agilityyn. Se aloitti vuoden kisaamalla ykkösissä ja vuoden viimeiset kisat kisattiinkin jo kolmosissa. ASCA:ssakin koira kisaa nyt kaikissa ylimmässä luokassa. Aiemmin jo koiralla oli hypäreiltä eliten titteli, mutta nyt sillä on se myös gamblersistä ja regularistakin on openista titteli. Agilityssä on siis mennyt paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan. Edelleenkin mulla on vaikea asettaa tavotteita agilityn suhteen. Se on sellainen palapeli lajina :p

Dot aloitti myös kisaamisen rallyssä. Se teki tittelit RTK1 ja 2. Nyt jätetään rally jonnekin tulevaisuuteen ja Dot keskittyy enempi tokoon. Tavoitteena on kisata vuoden aikana ainakin kerran. Viime vuonna ei kisattu ollenkaan. Noin muuten Dot kokeili vuoden aikana myös vepeä ja hakua, joista se tykkäsi kovasti. Voidaan kuitenkin olla eri mieltä, mikä lajeissa on oleellista, mutta ainakin ohjaajankin aivoilla treenit tuottaa hikeä. Dot jatkoi myös parin vuoden jälkeen nosen parissa ja sitäkin ehdottomasti jatketaan.

Vuoden jutut

Lunta!

Eli mitä taas tuli tehtyä... Tästä edellisvuoden kirjotelmiin. Vuonna 2018 SARA kisasi rallia ja siitä tuli rallytokovalio. Koekertoja kertyi 12 kpl, joista puolessa pisteet oli vähintäänkin 95. Paremmat tulokset painottui loppukauteen, joten jotain opittiinkin ja kehityttiin. Sarasta tuli myös HSKH:n seuramestari sekä Australianpaimenkoirien rotumestari. Näiden lisäksi Sara suoritti kaksi hyväksyttyä rallyrataa ASCA-puolella. Tokokin kaivettiin naftaliinista ja koira kävi kahdessa kokeessa hyvällä mielellä. Ensimmäiseen ehdittiin muistella muuveja vähemmän eikä tulosta saatu, mutta toisessa Sara voitti HSKH:n seuramestaruuden kakkostuloksella.

Jatkoon on vaikea enää laittaa sen kummoisempi tavotteita. Seuraavina synttäreinä Sara täyttää jo 12 vuotta enkä tiedä kuinka monet synttärit se aikoo vielä viettää. Sara on edelleen kuitenkin niin henkisesti kuin fyysisestikin hyvässä kunnossa. Se kulkee samat lenkit kuin muutkin, myös pidemmillä (10-20 km) se on mukana. Se on ollut mukana myös juoksu- ja hiihtolenkeillä. Ei enää vetämässä, mutta irtonaisena juoksentelemassa. Sydäntä Saralta ei ole tutkittu sitten sen jälkeen, kun siltä löytyi sivuääni koiran ollessa 9-vuotias. Vaivaa hoidetaan oireidenmukaisesti. Oireiden puuttuessa ei hoidettavaakaan ole. Rokotukset koiralta vanhenee ensi syksynä. Saa nähdä rokotetaan sitä enää. Mikäli ei, niin koiratapahtumiinhan sitten ei ole enää asiaa. Saran mieli on edelleen virkeä. Se tykkää osallistua ja tehdä asioita. Vanhanakin se oppii asiat samanlailla kuin ennenkin. Tavoitteita ei siis enää Saralle aseteta, mutta seuraavaksi aletaan mielenvirkistykseksi koostamaan koiratanssiesitystä :D

Jäisiä keppejä!

RINNAN kanssa tuntuu, ettei olla mitään tehty koko vuonna, mutta ehkä se tuntuma johtuu siitä, että kaikkea on tehty vähän ilman kunnon paneutumista mihinkään. Rinna kisasi kuitenkin vuoden aikana viidessä lajissa: pk-puolella haussa, jäljellä ja etsinnässä sekä tokossa ja rally-tokossa. Titteleinä se tarkoittaa: HK3, EK1, RTK1 ja 2. Haussa käytiin kahdessa kokeessa sekä hyvällä että huonolla menestyksellä. Haun treenaaminen on ollut katkonaista ilman selkeää etenemissuunnitelmaa. Epäsäännöllinen treenaaminen yhdistettynä omaan huonoon lajin tuntemukseen aiheutti sen, että koiran suorituminen kokeissa oli hyvin vaihtelevaa ja tuurista oli paljon kiinni. Ekassa kolmosen kokeessa laitettiin kello tikittämään ykköstuloksella ja toisesta ei tehty tulosta lainkaan. Rinnan ykköstulokset sekä jäljellä että haussa on tulleet tuurilla, mutta yhteistäkin näillä kokeilla on ollut. Sää on ollut helteinen ja se pahin eli tottis on suoritettu maastojen jälkeen. Silloin koira on parhaimmillaan tottiksessa. Tällä taustalla ei ole ihmekään, ettei jälkikokeessa tottiksen perusteella maastoon edettäessä maastopaikkaa herunut. Ex temporena käytiin EK-kokeessa tutustumassa lajiin ja kotiintuomisina oli koulari kakkostuloksella.

Rally on yllättäen osottautunut hyväksi lajiksi Rinnalle. Sen kisaaminen korkattiin ja edettiin kuudella kokeella (minäkään en mokannut!) voittajaan asti. Näiden lisäksi Rinnakin teki kaksi hyväksyttyä tulosta ASCA:n puolella. Tokossa vihdoin ja viimein uskaltauduin korkkaamaan Rinnan kanssa EVL:n, josta muistoksi kolmostulos. Musta on tullut enempi sellainen treenifiilistelijä, mikä näkyy etenkin Rinnan kanssa tehdessä. Ennen treenit oli enempi eteenpäin, kohti tavoitteita vieviä, kun taas nykyään keskitytään kaikkeen epäolennaisempaan :p Rinnan kanssa on kuitenkin superkivaa ollut treenata sekä kisata. Sille en edelleenkään osaa laittaa selkeitä tavotteita vaan asiat saa mennä omalla painollaan. Toivon meille treenin ohella kisoja niin pk-puolella kuin tokossakin. Rally jäänee tauolle kisaamisen suhteen, sillä ylempiin luokkiin on vielä paljon treenattavaa. Aion kuitenkin rallyillä Rinnan kanssa aina ehtiessä, sillä se on vaan niin hyvä laji Rinnalle.
 

Ja lumipaakkuja!

DOT ihan yllätti ja korkkasi kaksi lajia virallisesti! Se kisasi kuusi starttia agilityä, kolme hypäriä ja kolme agirataa. Tuloksina hypäriltä voittonolla ja agiradalta keppivitonen, loput oli hylättyjä. ASCA:n puolella otettiin 30 starttia. Sieltä saatiin novicen tittelit agi- ja gamblersradoilta. Tokokin korkattiin ykköstuloksella alokasluokasta. Dotille on hassua asettaa tavotteita, sillä Dot on aika epätasainen eläjä. Ensi vuonna on kuitenkin aikomus kisata niin agissa, tokossa kuin rallyssäkin. Ehkäpä realistisia tavotteita voisi olla tokossa AVO1 ja rallyssä RTK1. BH-koekin saattaisi jossain vaiheessa onnistua, mutta ei ehkä vielä. Agilityä onkin vaikeampi paketoida. Huomaan itse tarvitsevani paljon kehittyäkseni. Itse olen kuitenkin kehitykseni esteenä. Siinäpä vasta pulmaa :p

Ja valkeita "oravia"!

Vuoden kirjoitus

On taas aika katsastaa vuoden tekemiset ja tekemättä jättämiset. Vuosi sitten kirjasin näin. SARALLE tavotteita oli vain rallyssä eikä vuoden aikana Sara ole muita lajeja harrastellutkaan. Vuoden päätavoite oli saada koulari mestariluokasta. Kesällä saatiin koulari voittajasta ja vuoden loppupuolella tuli koulari myöskin mestarista. Mestarissa tuli startteja yhteensä seitsemän. Yksi hylätty ja kuusi suoritusta pisteillä, näistä viisi hyväksyttyä. Pisteet vaihteli 56-91 välilä, pisteiden keskiarvo oli 79,67 ja mediaani 84. Seuraavana tavoitteena on valioitua lajista. Tilastot näyttää siltä, että treenata pitää :p 

Ensi vuodelle rallyn oheen laitetaan tavoitetta koiratanssin puolelle. Jos ei muuta, niin haluaisin opettaa Saralle ne kaikki kymmenen seuraamispositiota :D

RINNALLE en laittanut mitään tulostavotteita viime vuonna enkä osaa niitä laittaa nytkään. Mun osaaminen tuon koiran eteenpäin viemisessä on loppunut jo aikoja sitten. Tykkään kuitenkin puuhastella ja kisatakin sen kanssa, joten katsellaan vaan, mihin tämä opintie vie! Olen oppinut vuoden aikana paljon omasta jännittämisestäni. Avainasemassa oli se, kun ymmärsin antaa itseni jännittää enkä enää yrittänyt hillitä sitä. Jännitys vaan yhtenä osana kuuluu asiaan. Tätä käytiin harjoittelemassa pk-SM-kisoissa, jossa tehtiin pisteiden valossa huono tottis, mutta oman mielen kannalta se oli tosi hyvä treeni! Sen lisäksi kisasin Rimpan kanssa kolme muuta jälkikoetta. Kahdesti ei suoritettu jälkeä loppuun asti ja kerran tehtiin kakkostuloksella JK3 yhden kepin jäädessä metsään. Suurimmat ongelmat kauden kokeissa oli siis jäljellä. Tottis oli SM-koetta lukuunottamatta jo paranemaan päin. Pisteet SM-kokeessa oli 66 ja kahdessa muussa 92 ja 86. Yhdessä kokeessa keskeytin jäljen jälkeen ja tottis tehtiin ilman pisteytystä. Hakua kisattiin kolmen kokeen verran, ykkösluokassa kerran ja kakkosissa kahdesti. Koularit HK1 ja HK2 saatiin. Koira toimi maastoissa hienosti, mutta itse loin kuuliaiselle koiralle mahdottoman tehtävän ensimmäisessä kakkosen kokeessa. Toisella yrityksellä toimin maastossa kuten treeneissäkin, niin koirakin, mutta tottis sitä vastoin oli ihan kamalaa. Se jäikin viimekseksi koetottikseksi tälle kautta. Paha maku jäi siis viimeseksi, muttei se lannista. Ensi vuodelle toivon paljon tekemistä niin tokon, jälken, haun, etsinnän kuin viestinkin parissa!

DOTILLE en viime vuonna, kuten en koskaan ennenkään, laittanut mitään tavotteita, mutta nyt laitan! Agilityä kisattiin ASCA:n puolella yhteensä 18 starttia. Titteleinä se tarkoitti hyppärillä aina eliteluokan titteliä, JS-E! Lisäksi tehtiin yhdet hyväksytyt tulokset agin ja gamblen puolella. Ensi vuonna jatketaan ja kotkataan kisat myös FCI:n puolella. Tarkoitus on nyt alkuvuodesta harjoitella kisaamista hyppyradoilla. Kunhan kontaktit valmistuu (ensi vuoden aikana!), niin otetaan agiradatkin kisoissa ohjelmaan. Tokossa jatketaan treenejä kohti kokonaisempia suorituksia. Vuoden tavoitteena on pystyä suoritutumaan alokaan ja avoimen luokan liikkeistä koemaisesti. Kokeisiin ei ole vielä, jos koskaan, tarkoitus tähdätä. Lisäksi Doo jatkaa muitakin harrasteitaan: jälkeä, nosea ja mitä sen harrasteita nyt onkaan. Se, miten kaikki tulee sujumaan, on vielä todella suuri kysymysmerkki tuon mysteerielukan kanssa!

No miten meni?

Näin vuoden vaihtuessa on aika taas käydä edellisvuoden tapahtumia läpi ja seuraavan vuoden aikomuksia. Vuoden vaihtuminen tapahtui jälleen kyläillessä. SARALLE vuoden vaihtuminen on aina ollut hieman jännittävää. Tänäkin vuonna se sujui paremmin kuin edeltävä. Koira ei reagoinut varsinaista paukutteluaikaa ennen tai jälkeen kuuluneisiin pamahduksiin eikä se sisällä ollessa reagoinut mihinkään paukeaikaankaan. Sara pääsi käymään ulkona puolen yön jälkeen. Sieltä se halusi sisälle hihnassa vetäen, mutta pysyi kuitenkin tottelemaan käskyä kävellä vierellä vetämättä. Sisälle päästyä koira veti pienet rallihepulit. Ulkona käynti oli vissiin vähän liian jännää. Ihanaa, että Saran juhlinta on edelleen helpottunut vuosi vuodelta. Enää se ei tärise, läähätä tai muutenkaan ole yhtään rauhaton vaan se pystyy olemaan ihan omana itsenään.

RINNA ei näyttänyt kuulevan yhtäkään pamausta. DOTKAAN ei paukkeeseen reagoinut paitsi, kun pauke voimistui kuuden jälkeen. Silloin Doo murisi äänille. Ampuessakin se häiriintyy äänestä. Sen reagointi taitaa mennä enempi paukkuärsyisän suuntaan kuin pelkäävän. 

Ne varsinaiset tavoitteet sitten. Ensimmäiseksi SARA. Jo edeltävä vuosi agilityssä oli Saran huippuvuosi, mutta nyt se oli vieläkin huipumpi! Sara kisasi enemmän kuin koskaan ennen. KoiraNetin mukaan ihan 26 starttia. Mun kanssa Sara meni 19 ja loput startit se kisasi Irenen kanssa. Saran nollaprosentti Irenen kanssa oli varmaankin lähemmäs sata, mun kanssa se oli lähempänä nollaa :p Mut hei, mun sertiprosentti nollille on ollut kolmosluokassa 62,5 :D Sara sai tänä vuonna kolme sertiä (2 x SERT-A ja 1 x SERT-H) ja siitä tuli Suomen Agilityvalio viimeisissä kisoissaan. Siihen oli hyvä lopettaa agiharrastus ja jäädä lajista eläkkeelle.

Sara eläköityi kuluneena vuonna myös tokosta. Tokoa kisattiin paristi vuoden alussa. Kummassakin kokeessa tuomari antoi keltaista korttia koiran ääntelyn takia. Siitä epämotivoituneena jätin koiran lajista eläkkeelle jo vuoden alussa. Samaa mielentilatreeniähän tehdään edelleen, mutta mun motivaatiota auttoi lajin vaihto toiseen. Helposti on ihmisaivot huijattavissa :D

Rally-tokotavoitteiden saavuttaminen ei ollutkaan niin simppeliä kuin kuvittelin. Kyltit oli helppo opettaa koiralle, jolla oli jo jonkinlaista osaamista ja jonka kanssa on kokemusta opettamisesta. Mutta se oma toimiminen kisoissa aiheutti kahdesti hylätyn suorituksen. Sille on syynsä: kylttien kuviot olen opetellut, mutta sääntöjä en ole vieläkään lukenut :p Jatkossa en halua enää oppia asioita kantapään kautta. Tavoitteet rallyssä kuitenkin omista mokista huolimatta täyttyi ja koiralla on tittelinä RTK2. Seuraavalle vuodelle laitetaan ehkä liian iso tavoite: se on RTK4.

RINNAN kanssa vuosi oli erilainen kuin ennen. Hyvällä tapaa erilainen. Vihdoin löytyi yhteys ja ymmärrys koiran ja minun välillä. Rinnan kanssa treenaaminen on ollut entiset kivan sijasta superkivaa! Toivottavasti sama meno jatkuu jatkossakin. 

Tulostavoitteita oli pk-puolella, mutta ne jäi kaikki saavuttamatta. Jäljellä kisattiin kolmesti. Mielentilaongelmat oli hyvin vahvasti läsnä koesuorituksissa. Tuloksena yhdestä kokeesta oli kakkostulos, kahdesta muusta keskeytetyt. Eläimistä oli haittaa näissä. Rinna joutui viimeisimmässä kokeessa maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Riistajäljet oli tämän vuoden uusi teema. Rinna vaihtoi jälkiä mieluusti niihin ja tähän päättyi toinen keskeytetty koe.

Tokossa kisattiin kahdesti ja molemmilla kerroilla mielentilat oli hyvät! Ekassa kokeessa SM-kisoissa paketti ei ihan niin hyvin pysynyt vielä kasassa ja tuloksena oli kolmostulos. Toisessa kokeessa onnistuttiin paremmin. Tuloksena oli ykköstuloksen myötä koulari ja samalla rotumestaruus voittajaluokasta.

Konkreettisia tittelitavoitteita en osaa nyt Rinnalle asettaa, mutta haaveilen kisaavamme niin jäljellä, viestillä, haussa, etsinnässä kuin tokossakin. Rimpalla on aikas paljon harrasteita :p

DOT on edelleen pienisuuri kysymysmerkki. Mutta eipä hätää, kyllä siitä silti tykätään <3 Välillä luulen jo tuntevani sen, mutta sitten se yllättää toimimalla tilanteessa erilailla kuin kuvittelin. Dot kävi hakemassa luonneanalyysin MH-kuvauksesta ja tänä vuonna se pääsee luonnetestiin.

Dotin kanssa on treenattu enempi tai vähempi tosissaan FH-jälkeä, agilityä, tokoa ja jokusen tempunkin Doo on oppinut. Kertaalleen Dot kävi vuoden aikana lampailla. Hauskasti tavalleen uskollisena se käyttäytyi lampailla täsmälleen samanlailla kuin edelliskerralla vuosi aiemmin. Sitä ei paljon taukoilut treeneistä haittaa, vaan useinmiten se jatkaa tasan siitä mihin viimeksi on jääty :D Hauska otus se on. Lampailua jatketaan tänäkin vuonna. Seuraava lammaskeikka on jo varattuna. Lisäksi Dot on ilmoittettu nose work -kurssille, jota itse ainakin odotan kovasti. Salaa toivon myös korkkaavani Dotin kanssa ASCA:n agilityt kesällä. 

Parasta ja pahinta vuodessa

SARAN tokovuosi oli titteleissä hyvä vuosi, mutta osaamistasossa koettiin jonkinlainen taantuma sekä koiralla että ohjaajalla. Titteleinä saatiin Ruotsin, Tanskan sekä sitä myöten Pohjoismaiden tokovaliot vanhojen rinnalle. Näissä kokeissa painittiin jonkin kerran jonkinlaisen paineistumisen kanssa. Suomessa kokeissa ahdituneisuutta ei suorituksissa ole ollut. Syyksi veikkaan omaa mielentilaani. Elokuisessa Ruotsissa kokeita oli tarjolla kolme kappaletta, joista yhdessä tehtiin juuri ja juuri se haluttu ykköstulos (257 p.). Muiden kokeiden tulokset. 241,5 ja 229,5 p. Lokakuussa Tanskassa kisattiin kahdessa kokeessa, joista ensimmäinen meni koiran ahdistellessa (227 p.), mutta toisessa tehtiin hyvä ykköstulos  (281 p.). Suomessa käytiin kokeita neljä kappaletta. Alkuvuonna osallistuttiin kolmeen karsintakokeeseen, joista jokaisesta tuloksena oli ykköstulos (256,5, 273,5 ja 278, 5 p.). Kesällä SM-kisoissa tehtiin ihan hyvää settiä viimeisenä olleeseen paikallaan istumiseen asti, jonka koira nollasi maahanmenemällä. Tästä kakkostulos (245 p.). Vuoden viimeinen koetus käytiin Messarissa karsintakokeessa uusilla säännöillä. Tässä pisteet ei muutaman nollan jälkeen riittäneet tulokseen (170,5 p.), mutta koiran ahdistumaton olemus oli sitä mitä tarvittiin.

Samoin agilityssä koiralla oli huippuvuosi. Valiokello saatiin tikittämään Saran voitettua nollalla agirata. Nolliakin tehtiin enemmän kuin ennen: kolme, joiden seassa oli jopa tuplanolla. Nollaprotenttikin voidaan ihan nyt laskea: mun nollaprosentti on ihan 30! Startteja kertyi yhteensä 13 kappaletta, joista kolmessa koiraa ohjasi lainaohjaana. Näitä katsellessa tajusin selvemmin, miten paljon ohjaajan osaamattomuus pilaa koiran suoritusta :p Esimerkiksi kaarratuksista olen aina syyttänyt koiraa vaan erilaisella ohjauksella sehän kääntyikin ihan näppärästi!

Ensi vuoden aikana koira eläköitynee tokosta ja agista. Tokossa tavoitellaan vielä ykköstulosta uusilla säännöillä ja haluaisin osallistua Saran kanssa vielä SM-kisoihin. Agilityyn ei jätetä mitään varsinaisia tavoitteita. Ensi vuonna päälajiksi nousee rally-toko, johon koira otti jo varaslähdön suoritamalla kaksi alokasluokan rataa hyväksytysti. En ole perehtynyt lajin ylempien luokkien liikkeisiin, joten niihin voisi perehtyä. Tulostavoitteeksi laitetaan RTK2.

RINNAN päätyönä oli pk-puoli ja sillä saralla jatketaan ensi vuonnakin. Kaudesta jäi mieleen se, miten vaikeaa kokeisiin oli päästä! Kaiken kaikkiaan päästiin kahteen jälkikokeeseen; toisessa karsinta oli tottiksen perusteella ja toiseseen päästiin varasijalta. Ensimmäinen meni harhajälkiin ja toisellakin häiriöt haittasi, mutta tulokseksi saatiin kuitenkin kirkas ykkönen ja kello käyntiin. Jäljen osalta koiralla on siis nyt tulosten puolesta osallistumisoikeus ensi vuoden SM-kisoihin, mutta kalenterissa näkyy olevan muuta menoa silloin. Lisäksi arvokisoihin ei ole asiaa ennen kelpoisempaa tottista. Sitä siis treenataan ja ehkä laitetaan osallistuminen vuoden 2017 tavoitteisiin :p Jälkimaastopuolikaan ei ole ongelmatonta, joten sielläkin riittää työn sarkaa. Tänä vuonna vaikeutena korostui (tuoreet) harhajäljet. Sen sijaan viime vuonna painittu keppien ilmaisemattomuusongelma näyttää olevan paremmissa kantamissa. Ilmaisuprosentti nousi alle 80 %:sta yli 90 %:in. Tämän vuoden tavoitteena oli saada valiokello käyntiin ja se lähtikin tikittämään. Ensi vuoden tavoitteeksi laitetaan saada lisää ykkösiä.

Jälkikokeiden lisäksi koira kävi kokeilemassa viestikoetta, joka tälläkin kertaa jäi tuloksettomaksi. Maastotreeniä saapi tälläkin saralla lisätä. Treeni saisi olla järjestellisempää ja säännöllisempää. Tavoitteena on edelleen jo muutamana vuonna olleet tavoitteet eli koularit ykkös- ja kakkosluokista. Lisäksi Rinna on hakuillut. Tänä vuonna päästiin enemmän hakuilemaan kuin aiemmin. Saiskohan maastot koevalmiiksi jo ensi kauden loppuun mennessä?

Tokossa tavoitteena oli keräillä koulari voittajasta. Tokokokeiltiin vanhoilla säännöillä viiden kokeen verran tulosjakauman ollessa 2xVOI1, 2xVOI2 ja 1xVOI3. Tavoitetta muutin kesken kauden ja passasin loput tarjolla olleet kokeen. Haluan kisata Rinnan kanssa uusilla säännöillä voittajassa, joten jätettiin hommat hautumaan. Jos tokoiluttaa ensi vuonnakin, niin tavoitteena on opiskella voittajan uudet liikkeet ja tavoitella viimeistä ykköstä ja koularia voittajasta.

Agilityssä en asettanut viime vuonna tavotteita. Kisattiin kuusi startillista, joista kaikista tuttuun tapaan tuli hylätty suoritus. Jatkoon ei aseteta edelleenkään tulostavotteita. Rinnan kanssa aksaaminen on nykyään ihan kivaakin ja tällä hetkellä annan paljon aikaa koiran vireen lasku -projektiin.

DOTILLE en aseta mitään tavoitteita. Mulla on vielä paljon tavattavaa Dotin manuaalissa. Sillä on kuitenkin hyvät lemmikkiasetukset ja paljon viihdearvoa :D Mulle tavoitteeksi viedä koira MH-kuvaukseen sekä mahdollisesti myös luonnetestiin, että saisin lisää irti koirasta.

Ja vielä loppuun Joulun toivotukset!

Vuoden lupaukset

Vuoden vaihde meni kolmikolta hyvin. Paukehan alkoi jo pari päivää aiemmin, SARAKIN ehti tottua siihen varsinaiseen paukutteluaikaan mennessä. Sille paukeet oli aika ok. Mutta kerran lenkillä se äänen lisäksi näki raketin valot, silloin se siirtyi taakseni kävelemään. Jonkin ajan kuluttua tilanne normalisoitui ja koira kulki hajujen perässä normaalisti. Vuoden vaihtuessa keskiyöllä Sarppa söi kylässä sipsejä ja pizzaa :p Hyvin se kerjäsi. RINNA ei ole aiemmin reagoinut vuoden vaihtumiseen mitenkään. Nyt ekaan kuulemaansa paukkuun se reagoi lähemällä ärsyyntyneenä juoksemaan ääntä kohden. Kuka uskaltaa Rinnan kotikulmilla mekastaa?! Sittemmin koira ei enää reagoinut mitenkään. DOTILLE tilanne oli aivan uusi. Se oli joinakin päivinä huolestunut, toisina ei reagoinut mitenkään. Lisäksi mörköilyä on ilmassa. Viralliseen paukkuaikaan käytiin sen paristi pissalla lyhyesti. Silloin se ei välittänyt äänistä mitään. Toivottavasti sama suunta jatkuu jatkossakin.

Tässäpä sitten se perinteinen katsaus vuoden kulusta ja toiveista seuraavan vuoden suhteen. SARAN päälajina oli ja on edelleen toko. Ajattelin jo eläköittää koiran tokosta, mutta ei sittenkään. Koira nimittäin vaan paranee vanhetessaan! Viime vuonna käytiin yhdeksässä kokeessa, mikä on vähemmän kuin edellisvuonna. Vuosi oli kuitenkin numeroissa laadukkaampi. Kokeista seitsemästä oli tuloksena ykköstulos ja lopuista kahdesta kakkostulos. Alkuvuoden kolmesta karsintakokeesta kahdesta tuli ykköstulos. Kokeiltiin myös kahta koetta samana päivänä. Kokeilu onnistui hyvin ja molemmista tuli hyvät ykköstulokset. SM-kokeissa tehtiin oman tasoinen suoritus sijouttuen ykköstuloksella puolivälin paremmalle puolelle. Loppuvuodesta tehtiin historiaa voittamalla KV-koe ja saamalla ehkä Suomen eka CACIOB aussielle. Lisäksi sain täytettyä paperit edellisvuoden Viron kokeesta ja siten Sarasta tuli vihdoinkin Viron tottelevaisuusvalio.

Alkavan vuoden tavoitteena on edelleen liikkeiden hiominen ja ylläpito kokonaisuuksia unohtamatta. Yritetään entistä ehyempiin suorituksiin ja kasvatetaan suoritusvarmuutta. Kokeista ehdottamasti SM-koe kalenteriin, lisäksi karsintakokeita ja PiirM-koe, ehkäpä RM-koe ja ulkomaanmatkakin.

Agilityn suhteen tavoitteena oli panostaa lajiin enempi. Alkuvuodesta tämä vielä toteutui, mutta vuoden kuluessa jotenkin vaan hiipui. Lisäksi koiran sterkkaus toi isomman tauon lajiin. Tavoitteena oli kisata edellisvuotta enempi ja se onnistui. Juoksin Saran kanssa 19 starttia (mikä on kymmenen enemmän kuin edellisvuonna!) ja Laura ohjasi Saraa kolmella radalla. Lauran kanssa Sara teki ekan nollansa. Onneksi minäkin onnistui sittemmin nollan teossa, eikä vain yhden kerran vaan kahdesti! Agilityurani huippuhetket :D Nollaprosentti koiralla oli surkeat 13,36 %, mutta nyt se on jopa laskettavissa :p Suurin osa starteista päättyi edelleenkin hylättyyn rataan väärän radan vuoksi. Kolmesta startista selvittiin vitosella (syynä kielto ja kahdesti riman tiputus) ja yhdestä kympillä (riman tiputukset). Kaikki oli mun syytä.

Agilityyn en osaa Saralle enää tavoitteita asettaa. Treenaillaan ja kisaillaan siten kun tuntuu.

Lisäksi Saran tavoitteena oli aloitella eläkeläislajinsa rally-toko. Noh, treenattiin me muutaman kerran. Toko tulee olemaan vielä vahvasti Saralla mukana, joten en tiedä miten paljon panostamme vielä rally-versioon. Josko kuitenkin liikkeitä ajettaisiin vähitellen sisään.

 
RINNAN tavoitteet oli pk-puolella. Tulostavoitteena oli saada koulari jäljen kolmosluokasta. Se onnistui. Koira osallistui kolmeen kokeeseen. Ekasta karsiuduttiin tottiksen perusteella, mutta muista tuli hyvällä kakkostuloksella koulari. Viimeisimmässä kokeessa ratkottiin samalla rotumestaruus ja Rinna voitti sen. Viestissäkin päästiin korkkaamaan koeura, enemmänkin kokemuksen takia. Koe päättyi keskeytykseen, mutta kokemus oli hyvä. Haun treenaamista jatketiin. 

Uudelle vuodelle asetetaan tavoitteeksi ykköstulos jäljeltä voittajasta eli kello käyntiin. Viestin tittelitavoitteet on VK1 ja VK2, mikäli vain kokeisiin päästään. Haussa yritetään päästä treeneihin.

Maastolajeissa tottis on ollut Rinnan kompastuskivi. Sen takia Rinnasta tulee jälleen tokokoira. Haluan sille paljon enemmän koekokemusta kuin mitä pk-kokeista on saatavilla. Ensi vuoden tavoitteena on koulari voittajasta eli TK3. Sen saamiseksi uskon joutuvamme käymään aikas monta koetta, mutta jokainen koekokemus on varmaan vain hyvästä.

Agilityssä treenattiin pitkään lähtötilanteita eikä kisoissa käyty. Lähdöissä on edelleen hommaa, mutta kisoihinkin päästiin. Startteja kertyi yhteensä kahdeksan (kymmenen starttia vähemmän kuin edellisvuonna). Niistä seitsemän päätyi tuttuun tapaan hyllyyn, mutta yhdellä radalla tehtiin Rinnalle eka tulos, kymppi. Edelleenkin treenataan hyvissä opeissa, mutta kun yhteistyö ei vain toimi, niin se ei sitten toimi. Edelleenkin jälleen etsittäneen sitä kuuluisaa yhteistyötä :p 

DOT tuli loppu vuodesta suunnittelematta eikä sille vielä suunnitellakaan seuraavallekaan vuodelle mitään tavoitteita!

Kuva Terhi Ullakonoja

Vuodessa

Nyt vuoden vaihduttua voisi taas kasailla viime vuoden totetumat ja kirjata tälle vuodelle tavoitteet. SARAN vuoden vaihtumisen juhlinnat meni jälleen hieman edelliskertoja paremmin. Niin väärin kun se onkin, niin Saralle sopii jo päiviä etukäteen kuuluva peuke. Se ehtii tottua ennen pahinta ryskettä. Ekoihin paukkeisiin se reagoi huolestumalla, mutta sitten se ei enää välittänyt. Ulkona valoilmiöt sai koiran vähän peljästymään, mutta sisällä kotona tai vieraissa sitä ei mikään haitannut. RINNA ei taaskaan välittänyt mistään.

Viime vuodelle asetetut tavoitteet löytyy tarkemmin täältä. 

SARAN päälajina vuoden ajan oli toko. Tänäkin vuonna Sara jatkaa toko päälajinaan. Se pysyy edelleen mun ykköstokokoirana. Tarkoituksena on kisata karsinnat sekä SM- ja PiirM-kokeet vähintäänkin. Ehkäpä vuoteen mahtuu ulkomaanreissukin ;) 

Edellisvuoteen verraten Saran tavoitteena oli kisata enempi ja se toteutui. Vuoden aikana käytiin 15 kokeessa. Kisamenestys oli vaihtelevaa. Sara sai tänä vuonna ensimmäiset 0-tuloksensakin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ykköstulosvarmuus kasvoi. Alkuvuodesta kisattiin karsintakokeissa, joista melkein jokaisesta saatiin ykköstulos. Osallistuttiin myös SM- ja PiirM-kisoihin. Ensimmäinen loppui ennen aikojaan punaiseen korttiin ja jälkimmäisessä jäätiin vaille tulosta. Lisäksi koira kävi kisaamassa Tallinnassa saavuttaen Viron tottelevaisuusvalion arvon (tai saavuttaa sitten kunhan täyttelen paperit...). Näiden lisäksi Sara kisasi useassa taviskokeessa. 

Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa samalla mallilla. Saralle sopii säännöllinen kokeissa käyminen. Silloin sen paketti pysyy paremmin kasassa. Koitetaan ylläpitää sitä kokonaisuutta. Saran kisaminä ja treeneissä oleva koira poikkeaa toisistaan äänekkyydellä. Treeneissä koira ei ääntele systemaattisesti. Kisoissa se ääntelee. Minä olen erilainen kisaolosuhteissa. Edelleen jännitän kisaamista. En tokikaan siinä määrin kuin ennen, mutta siltikin vähäsen. Kisoissa lisäksi en pysty 100-prosenttisesti keskittymään koiraan, vaan osan huomiosta vie muut tapahtumat ympärillä. Sanotaan myös, että liikkeiden ylläpitäminen on kaikista vaikeinta. Tämänkin allekirjoitan. Yhden liikkeen mennessä parempaan päin joku toinen hajoaa. Siksi toki tänäkin vuonna työstetään liikkeitä ennestään paremmiksi, varmemmiksi. Joissain liikkeissä en vain osaa viedä koiraa pidemmälle, mutta katsotaan kuinka pitkälle osaan viedä. Viime vuonna otettiin silmätikuksi kaukot ja luoksetulo. Kaukoissa mentiinkin eteenpäin, mutta luoksetulossa ei ja työsarkaa kummassakin vielä riittää. Näiden liikkeiden parissa siis jatketaan tänäkin vuonna. Lisäksi Sara saa opetella paikkamakuun pää maassa sekä onnistumaan tunnarissa useammin.

Agilityssä Saralla oli hyvä vuosi, vaikkakaan se ei näkynyt treenien tai kisojen määrissä. Se laatu kuitenkin oli parempaa ;) Saran kanssa startattiin yhteensä yhdeksän kertaa parhaan tuloksen ollessa vitonen (ja loput starteista päättyi hylkäykseen). Vuoden tavoitteena oli kisata edellisvuotta enemmän ja se toteutui, sillä kyllähän yhdeksän starttia on enemmän kuin kahdeksan...Tänä vuonna on tarkoitus panostaa agilityyn enemmän. Tavoitteeksi latetaan taas edellisvuotta useampi startti. Edelleen myös tavoitellaan parin viime vuoden tapaan nollia, edes sitä ensimmäistä.

Lisäksi koiran tavoitteena oli treenata pk-puolelta jälkeä, esineruutua ja tottista. Näitä tehtiinkin, mutta hyvin vähissä määrin. Paukkuja ei saatu kuntoon, muttei hirveästi niitä treenattukaan eikä jatkossa edes enää yritetä. Mulla ei oma pää riitä kahden koiran kanssa samassa lajissa tavoitteelliseen harrastamiseen. Tänä vuonna Sara saapi tehdä jälkiä, esineitä ja tottista, jos vaan minä jaksan tehdä. Toivottavasti jaksan, sillä koira tykkää kyllä kaikesta muusta paitsi niistä paukuista. Tänä vuonna uutena lajina Sara vois alottaa vaikka rally-tokon ja ehkäpä keskittyä enempi siihen. 

RINNA oli viime vuonna pääasiassa pk-koirana. Ja tänäkin vuonna sen pääpaino tulee olemaan pk-lajeissa. Viime vuoden tavoitteena oli korkata koiran koeura ja se korkattiinkin hyvillä tuloksilla jäljellä. Kerättiin koularit ykköstuloksin sekä ykkös- että kakkosluokasta. Tämän vuoden tavoitteena on koulari kolmosista. Kaikissa osa-alueissa riittää työstämistä, eniten tottiksessa. 

Viestiä Rinna juoksi säännöllisen epäsäännöllisesti vailla eteenpäin vievää suunnitelmaa. Tälle vuodelle toivon paremmin suunniteltuja treenejä tähdäten koevalmiuteen. Uutena lajina aloitettin loppuvuodesta haku ja sitä jatketaan tänäkin vuonna.

Tokossa tavoitteena oli kerätä TK2-koulari sekä saada voittajasta ykköstulos. Ensimmäinen kerättiin, mutta voittajassa ei startattu. Edellisvuoden tavoin koen epäonnistuneeni taas treenien suunnitelmallisuudessa ja johdonmukaisessa treenaamisessa :p Mutta nyt en ota tästä enää paineita. Toko ei ole Rinnan ykköslajina. Tälle vuotta toivon kuitenkin VOI1-tulosta, mutta voipi olla että muiden lajien treenaaminen menee edelle etenkin kun tämä talvi näyttää olevan vähäluminen.

Viime vuoden tavoitteena agilityn puolella oli starttaaminen kisoissa ja se tehtiin. Rinna kävi hyllyttämässä yhteensä 18 kertaa. Useimmiten hylkäys johtui kontaktin suorituksen korjaamisesta, mutta kyllähän muitakin syitä oli :p Samalla hajosi lähdöissä odottaminen. Tämän vuoden tavoitteena onkin idioottivarma lähdöissä odottaminen. Ilman sitä ei ole asiaa kisoihin. 
  
Lisäksi Rinna kävi luonnetestissä rinnamaisesti, +250 ja laukausvarma.

Ja auto tuli!

Vuosikatsaus

Tänä vuonna SARA kisasi tokossa 8 kertaa. Kokeet oli aikas valikoidusti, oli lähinnä karsintakokeita ja arvokisoja. Alkuvuodesta osallistuttiin kolmeen karsintakokeeseen: Lempäälässä (EVL2, 247,5 p.), Hausjärvellä (EVL2, 235,5 p.) ja Kirkkonummella (EVL1, 283 p.). Seuraavaksi kisattiin kesällä SM-kisoissa Kuopiossa (EVL2, 224,5 p.). Syksyllä oli vuorossa aussieiden rotumestaruus Porvoossa (EVL3, 216 p.) sekä KV-kokeet Tallinnassa (EVL3, 193,5 p.) ja Helsingissä (HYL), joista jälkimmäisessa kisattiin piirinmestaruudesta. Vuoden viimeinen koe oli ihan tavallinen koe Ulvilassa (EVL1, 286 p.). Tulosten valossa vuosi ei ollut hyvä, mutta olen kuitenkin tyytyväinen. Opeteltiin asioita uusiksi, paremmiksi. Viilattiin sitä pilkkua <3 Viimeisin koe käytiin kokeeksi nähdäkseni koiran äänekkyyden tasoa kokeessa. Äänettömyys on hyvällä mallilla, mutta työ edelleen jatkuu. Lisäksi erinäisiä projekteja otetaan liikkeiden ja liikkeiden osien parantamiseksi. Ensi vuoden aikana ainakin luoksetulo ja kaukot saisivat parantua. Ensi vuonna voitaisiin käydä kokeissa enempi, säännöllisemmin. Karsintakokeet on jo suunnitelmissa. Lisäksi toki kalenteriin laitetaan SM-kisat sekä rotu- ja piirinmestaruudet. Virossakin pitäisi käydä uudestaan. Toko jatkuu siis edelleen Saran päälajina.

Agilityssä Sara nousi vuoden ensimmäisissä kisoissa toisessa startissaan maaliskuussa kolmosluokkaan. Eli tavoitteet täyttyi. Kolmosissa kisattiin yhteensä 6 starttia. Kuudesta startista neljä johti hylättyyn, kahdesta tuli tulos. Kummassakin kerättiin kepeiltä virheitä ja myöskin yliaikaa. Eli kepit lisätreeniin. Aika laimeasti siis kisailtiin tänä vuonna, ensi vuoteen saisi mahtua enemmänkin kisoja. Agilityssä kisaaminen on nykyään kivempaa, kun jännitän vähempi. Varsinaisia tavoitteita ei lajin suhteen enää ole. Toiveissa on nollia, edes se yksi oisi mukava :p

Pk-puolella Sara teki jälkeä, esineruutua ja tottista. Kaikissa riittää vielä työtä. Eniten työtä on paukkutreeneissä. Jos paukut saadaan kuntoon, niin koira ilmoitetaan kisoihin! Tulostavoitteita en osaa laittaa, sillä multa puuttuu koekokemus pk-puolelta.

Näyttelyissä Sara ei kuluvana vuonna käynyt. Ensi vuonnakaan ei ole pakko käydä. Joskus vielä tahdon viedä Saran tuomarille, jolta saa kattavan kuvauksen koiran rakenteesta ja liikkeistä. Mainetta ei ole luvassa eikä tuloksellakaan ole väliä, se hoo kun on jo, mutta rehellinen kuvaus koirasta oisi mukava.

RINNAN tälle vuodelle asetetut tavoitteet ei täyttyneet. Vuoden aikana koira kuitenkin kasvoi henkisesti aikuisemmaksi. Sen kanssa tehdään nykyään enempi yhteistyötä, etenkin agilityssä sen huomaa - koira ei mene enää vain sinne minne nenä näyttää vaan yhä useammiin sinne minne minä ohjaan.

Tokossa tavoitteena oli saada avoimesta luokasta ykköstulos. Ei saatu. Koira osallistui kahteen kokeeseen syksyllä saaden kakkos- ja kolmostulokset. Huomasin tarvitsevani lisää koetreeniä Rinnan kanssa, joten seuraavaksi kerätään koulari avoimesta luokasta. Ensi vuoden tavoitteena on sen lisäksi ykköstulos voittajasta. Tokossa koen epäonnistuneeni tänäkin vuonna treenien suunnitelmallisuudessa ja johdonmukaisessa treenaamisessa. Vuosi meni sen suhteen kuitenkin paremmin kuin edellinen :p Rinna valittiin Nuorten koirien rinkiin vuodeksi ja sen myötä on sitä suunnitelmallisuutta tullut lisää. Eli ennen kaikkea seuraavana vuonna tavoitellaan suunnitelmallista, johdonmukaista treenaamista ja sen näkymistä kokeissa.

Agilityssä tavoitteena oli yhteistyön löytäminen koiran kanssa. Sitä löydettiinkin. Nykyään Rin seuraa minun ohjausta ja virheet on pääosin minusta lähtöihin. Loogisempaa niin. Tulevana vuonna tähdätään kisoihin näyttämään yhteistyötämme eikä sen puutetta :p

BH-koetta ei suoritettu erinomaisin arvosanoin, mutta läpi se meni. Työtä on vielä tottiksessa, esineruudussa kuin varsinaisissa lajeissakin, mutta ensi vuonna on tarkoitus avata koiran varsinainen koeura jäljellä. Sitä ennen treeniä kaivataan etenkin keppi-ilmaisuissa. Viestin treenaaminen aloitettiin vasta syksyllä, joten sen suhteen on tarkoitus vain treenata lisää. Ensi vuoden treeneissä pyritään juoksumatkoissa koemittoihin. Ensi vuonna Rinnan kanssa on tarkoitus panostaa pk-puolelle, se saa olla Rinnan päätyö sulan kauden aikana.

Näyttelyissä Rinna kävi kerran ja sai arvosanakseen "Hyvän", juuri sen mitä haviteltiinkin. Seuraavan kerran Rinna menee näyttelyihin sitten, kun on sen ikäinen että se on ilmaista :p

Lisäksi Rinna kävi MH-kuvauksessa ja käyttäytyi siellä rinnamaisesti. Viimeisimpänä, muttei tokikaan vähäisimpänä, mainittavana on luustokuvat, joissa koira sai terveen paperit. Eli terveyttä oli, toivottavasti on ensi vuonnakin.

Ah ja lisätään vielä, se auto helpottaisi kovasti!