Liukastuminen

Puolisentoista kuukautta sitten Ike liukastui ulkona siten, että se tipahti oikealle kyljelleen takaosa edellä. Sen jälkeen oikea takajalka oli poissa käytöstä. Vähitellen jalka alkoi löytymään, mutta täyttä painoa koira ei varannut jalalle. Annoin Ikelle Onsioria pari päivää. Oli jo tarkoitus alkaa palailla normaaliin liikkumiseen, kun Ike liukasteli sisällä ja sama jalka oli taas muita kevyempi. Jatkettiin kipulääkkellä pari seuraavaakin päivää.

Viikon päästä ontuman loputtua Ike kävi Petran fyssaroitavana. Sillä oli jumit rintarangan alaosassa selässä ja etureisi oikealta oli kireä. Ike on kehittynyt käsittelyn suhteen. Se on ollut parit edeltävät kerrat jo ihan hyvin käsiteltävissä. Nyt Ike välillä murisi, kun käsiteltiin tiukkoja kohtia. Kun kireydet helpotti alkoi taas silmät lupsaamaan. Otettiin vielä uusintakäsittely kolmen viikon välillä ja sen jälkeen saatiin vihreä valoa palata myös normaalin agilityn pariin.

Hiihdoke. Hiihtolenkit Ike juoksee vapaana.

Hiihdoke

Ike on päässyt tutustumaan suksiin. Ike suhtautui niihin niin mutkattomasti, että ensimmäisellä kerralla mentiin jo 8 km. Ike kulki irti. Se totteli arjessa opittuja käskyjä. Se osasi mennä edetä käskystä eteenpäin ja kulkea oikeaa reunaa. Vasenta reuna on vielä vaiheessa. Ike osasi myös pysähtyä käskettäessa sekä ohituksissa kulkea vierellä. 

Seuraavina päivinä hiihdettiin vielä 3-7 km matkoja. Ens vuonna taas!

Sairasta lomaa

Lomalla suunnattiin pohjoiseen. RINNA sterkattiin Kajaanissa Countrypoliksessa viikko sitten. Mua ahdisti ja Rinna reagoi ekaa kertaa eläinlääkärissä vahtimalla ihmisiä. Muita eläimiä ei vastaanotolla ollut. Lääkärin huoneeseen päästyä mun ahdistus helpotti ja koira antoi kiltisti tehdä esitutkimukset ja piikittää. Se nukahti myös rauhallisesti. Rinna painoi puntarissa 16,8 kg. Enemmän kuin koskaan ennen, mutta lähimpänä oikeaa painoaan. Rinna on vihdoin lähes veteraani-ikäisenä saanut painoa normaalin verran eikä ole enää liian laiha. Saapi nähdä miten leikkaus vaikuttaa Rimpan painoon. Sirua koiralla ei löytynyt, vaikka etsittiin kahdella laitteella. Aiemmin siru on toiminut moitteettomasti. Onkohan se nyt lakannut toimimasta? Se löytyy kyllä tutulta paikalta, kun tunnustelee. Tarvii tarkastaa vielä ja tarvittaessa laittaa uusi.

Leikkaus sujui hyvin. Rinnalta poistettiin sekä kohtu että munasarjat. Koira oli jo hereillä hakiessa ja lyhyen automatka jälkeen käveli jo itse sujuvasti. Laitoin sen kuitenkin häkkiin olemaan ja sinne se vielä rauhottui, vaikkei silmiään enää sulkenutkaan vaan möllötti hereillä. Pari tuntia vielä ja se kävi jo pissillä ongelmitta sekä liikkui portaissa ongelmitta. Siitä eteenpäin elämä oli taas ihan normaalia. 

Rinna sai aika hyvät dropit. Piikkinä meni pitkävaikutteista tulehduskipulääkettä ja opioidia. Kuurina tuli kolmeksi päiväksi kaprofeeni. Koira ei ole ollut lainkaan kipuileva. Se on ollut tosi reipas ja helppo potilas ekasta päivästä lähtien. Se on saanut olla ilman kauluria, sillä haava ei ole sitä kiinnostanut. Kypärän se on saanut kuitenkin aina, kun koiraa ei ole edes puolella silmällä ehtinyt vahtia. Kauluri ei ole Rinnaa haitannut, mutta Dot pelkää sitä :p Perjantaina tulee 10 päivää leikkauksesta. Tikit voi silloin poistaa ja kaulurin voi jättää Dotin iloksi kokonaan pois.

Vatsalinja.

1 vrk

2 vrk

3 vrk

4 vrk

5 vrk

6 vrk

Rinnan ollessa poissa pelistä DOT joutui hiihtämään. Se ei ollut ennen suksia nähnytkään, mutta yllättäen ei pelännyt niitä lainkaan, kuten kuvittelin. Vetoapua siitä ei odotetusti ollutkaan, pienestä sintistä, mutta haittaa siitä oli :p Se sinkoili hajun perässä minne sattuu ja vauhtia lisätessä hyökki lahkeisiin :p No harjoiteltiin lisää ja loman loppupuolella Dotikin jo meni kympin lenkin hennolla vedolla koko matkan. Ei se olekaan ihan toivoton tapaus!

Mä hiihdän

Lomareissulla RINNAN kanssa on taas hiihdelty parin vuoden tauon jälkeen. Parissa vuodessa on tapahtunut ihmeitä ja koiran ohjattavuus on parantunut. Siihen on tullut jarrut. Hidastaminen onnistuu käskystä ja pysähtyminenkin useamman käskyn jälkeen. Ennen koiran sai pysähtymään vain kaatumalla :D

Onnellinen Rimppa kolmentoista kilometrin jälkeen. 

Reissaten

Perjantaina junailtiin Joensuuhun, jossa yövyttiin Tiinan äidin luona, kiitosta vaan :) Lauantaina ajeltiin sitten Kuopioon, jossa oli vika karsintakoe Hukka-Putken järjestämänä. Koepaikkana oli keinonurmipohjainen Musti ja Mirri -areena. Tuomarina oli Anne Nokelainen. Paikallaanolot tehtiiin ensin ja sitten yksilöliikkeet kahdessa osassa. Vikaan karsintaan osallistui vain seitsemän koirakkoa, joten nopsaan se meni.

SARAN rivi:

Paikallaan istuminen   10
Hyvä!

Paikallaanmakaaminen   8
Hieman hidas alasmeno ja hieman haistelua.

Seuraaminen   8

Rumaa! Perusasennoissa oli vinoja eikä kontakti pitänyt koko kaaviota. Lisäksi yhdessä vasempaan käännöksessä koira kiersi minut ympäri. Mutta, ei ääniä!
 

Zeta   8

Muistin hitaan kävelyn vasta liikkeelle lähdettyäni. Ehkä siitä johtuen seisomisessa (eka asento) koira vähän tassutteli ja asento oli vino.
 

Luoksetulo 7 ½

Saramaiset pysähdykset. Lisäksi koira nyki rumasti liikkurin käskyyn seistessään. En osannut käskyttää koiraa maahan oikealla äänensävyllä enkä osannut käskyttää oikeassa kohdassa. Pitää varmaan alkaa laskemaan mielessä tahtia...
 

Ruutu 9 ½

Merkillä ennakointi, muuten hyvä.

Metallihyppynouto   10
:)
 

Tunnari   9

Vähän rajua haistelua taasen.
 

Kaukot   0

S-m-vaihdossa koira valahti ja ajattelin sitten käskyttää loput vaihdot jämäkästi ilman käsimerkkejä... Ei olis kannattanut, sillä yhdessä vaihdossa piti anta toinenkin käsky koiran tehdessä väärän vaihdon eikä koiran tyyli parantunut.
 

Ohjattu noutaminen   9

Hidas merkki.

Tulos: EVL2, 246 p. ja sijoitus 5./7.


Mutta voi itku noita kaukoja :/ Sara kyllä osaa, mutta kokeissa pakka vaan hajoaa... Nyt onkin aloitettu tekemään ennen kaukoja muutama muu liike alle palkatta. Sama ilmiö tulee kuin kokeissakin eli virettä on vaan liikaa siisteihin vaihtoihin. Nyt pääsen huomauttaman siitä. Samalla toki tehdään tekniikkatreenejä.

Lisäksi ollaan työstetty luoksetulon suullisia käskyjä pysäytyksiin. Seisominen on hyvä, mikäli koira ei vain mene maahan... Maahamenon käskyksi vaihdoin "Da" Se on koiran korvaan sama kuin ennenkin mutta osaan itse sanoa sen terävästi ja vain yhdenlaisella äänensävyllä.
 

Kokeen jälkeen jatkettiin matkaa pohjoseen lomailemaan. Vetovermeet oli mukana, joten koirat pääsi vetohommiinkin. Yhtenä päivänä tehtiin retki saareen jäätä pitkin. Mennessä koirat veti n. 3 km. Saaressa evästettiin ja kierrettiin saari kävellen (4 km). Takaisin tullessa koirat veti jälleen 3 km.
 

RINNA oli jälleen elementissään. Nytkään se ei ois malttanut lopettaa ollenkaa. Nyt se kuitenkaan ei varastanut lähdöissä ja kuunteli hyvin suuntakäskyt. Koirien ohituksetkin sujui ongelmitta, vaikka pari kertaa vieras koira tuli melkein iholle. Tuossa tilassa Rinna ei vaan huomaa niitä. 

SARAKIN jaksoi hyvin, kun oli jäniksiä (hiihtäjiä) edellä. Vauhti ei kuitenkaan hiipunut ohitusten jälkeenkään. 

Pääsin myös itse pitkästä aikaa hiihtämään. Vaikka edelliskerrasta on n. 15 vuotta, niin äkkiä muistui mieleen luistelutyylikin. Hiihdin ensin alle ilman koiraa ja sitten RINNAN kanssa parina päivänä, ekana 3 km ja tokana 4 km. Kummallakin kerralla mentiin samalla kaavalla. Eli ensin tulin vaan syöksyasennossa koiran vetäessä ja vauhdin vähän tasottuessa pystyin vähän suksimaan mukanakin. Tarviin kyllä lisää treeniä ilman koiraa :p