Kisavkl

Viime viikonloppuna kisattiin. Sää oli helteinen. Lauantaina ohjelmassa oli agia kahden hyppyradan verran AGRYn kisoissa Mia Laamasen radoilla. Hassusti jäin sekä onnistumisiin että epäonnistumisiin kiinni ja olin ohjauksissa myöhässä. Molemmilta radoilta hylätyt suoritukset, mutta kisaaminen oli kyllä nyt kivaa Iken kanssa!

Sunnuntaina kisattiin rallia Janakkalan Koirakerholla avoimessa luokassa.

Ike oli kivasti mukana, ennen rataa vähän kuplat poksu, mutta radalla tuntui, että oltiin pääasiassa samassa kuplassa. Videoo ei ole, joten ei ole tietoa näyttikö siltä miltä tuntui. Radalla oli houkutus. Tämän hetken vaikein tehtävä on houkutus, jossa on pallo. Nytkin oli. Seuraaminen herpaantui houkutuksesta, mutta sain käskytettyä koiran tekemiseen eikä virheitä tullut. Tämä näkyi kuitenkin seuraavilla kylteillä. Esimerkiksi liikkeestä seisomisessa koira ponkaisi eteenpäin, mutta piti rintasuunnan ja lähti hyvin peruutusaskeleeseen taaksepäin. Ei virhettä tästäkään. Radalta täydet 100 p. ja sijoitus 1./12.

Jälleen tehtiin rata aivan liian nopeaan tahtiin. Opettelen kyltit rataantutustumisessa ulkoa ja Radalla en niitä muistele. Suorituksen jälkeen aina mietityttää muistinko kyltit oikein :p

Toisella radalla oli enemmän kiihdyttäviä kuvioita (ohjaajan ympäripyörimiset) ja eteentulon jälkeen tulikin haukahdus. Siltä kyltiltä tuli radan pistemenetykset, -3. Ja tuplasaksalaisen jälkeen sain olla parilla kyltillä tarkkana, että koira istui perusasennot. Pyörimisten jälkeen Ike myös härkki kättä, mutta lopetti sen käskystä. Pyörimisiin pitää siis edelleen treenata malttia mieleen. Muuten Ike oli varsin kivasti taas mukana. Itse muistin välillä rauhoittaa omaa menoa. Silti taas nopein aika, 97 p., RTK2 ja sija 2./12.

Kun näin toisen radan piirroksen, niin mietin jo sen jättämistä väliin, sillä siellä oli niitä pyörimisiä. Mentiin kuitenkin ja Ike yllätti positiivisesti handlaamalla mielentilassa.

Seuraavaksi kohti voittajaa, mutta taidetaan isommat treenaamiset jättää jonnekin tulevaisuuteen ja keskittyä muihin lajeihin.

Maailman paras seinänpaukuttelulelu!

Hyppykakkosiin

Kisattiin Iken kanssa agilityssä lähes vuoden kisatauon jälkeen LÄGI:llä huhtikuun alussa. Tuomari oli Aino Kinnunen. Tauko oli ihan tahaton, ei vaan aikataulut tai inspiraatiot osuneet yhteen. Vuoden aikana on kyllä treenattu agia. Tuloksena oli vähän kyselevää suoritusta, mutta nolla mikä nolla ja siirto kakkosluokkaan. Sijoitus oli 4./7.

Kisat oli myöhässä ja oli muutakin tekemistä joten jätettiin vika rata väliin. Mun päälle ois kyllä tehnyt hyvää kisata paineettonasti vielä ykkösluokan rata.

Seuraavan kerran kisattiin jo toukokuun alussa HAU:n kisoissa kakkosluokan hypäreillä. Tuomarina oli Jari Suomalainen. Olin ensin kisatöissä ja sitten siirryin kisaajaksi. Ehkä siksi oma keskittyminen oli huonoa. Lahjakkaasti tutustuin molempiin ratoihin väärin. Ekalla huomasin erheeni puolivälissä tutustumista, joten oli hieman aikaa vielä tutustua rataan oikein, mutta eihän se pelastanut suoritusta. Toisella huomasin vasta muutama koira ennen omaa suoritusta ja rataa mennessä vaan ohjaus loppui siinä kohdassa. Molemmilta radoilla siis virheiden kanssa maaliin, mutta sijoitukset 2./5.

Kisattiin lisää kakkosten hypäreitä helatorstaina jälleen HAU:n kisoissa. Tuomarina oli Mika Kangas. Mentiin samalla suunnitelmalla eli ensin kisatöitä ja sitten kisoja. Tällä kertaa panostin rataantutustumisessa esteiden numerojärjestykseen ja osasin järjestyksen. Tämän kerran teemana oli olla koiran tiellä ja näistä radoista HYL.

Iken kanssa on ollut nyt kiva olla kisoissa. Ike käyttäytyy hyvin ja radat koiran puolesta menee niin kuin pitääkin. Ohjaaja vaan tarttee keskittymiskykyä ja rutiineja :p

Iken eka nolla

Viime viikonlopulle ilmotin Iken yhdelle hypärille I-Hahille, jossa tuomarina oli Sari Mikkilä. Ike on kehittynyt sitten viime kisojen jälkeen eli kisauran korkkauksen heinäkuussa. Sen fysiikka on kehittynyt ja mieli on kypsynyt. Treeneissä rimakorkeus on nostettu 55 cm ja erikoisesteetkin on paremmin hallussa.

Kisapaikalla Ike käyttäytyi hyvin. Se oli näennäisesti rauhallinen, mutta kiihkeyden huomasi sitten etenkin lämppäesteillä tai muuten treenatessa. Hengailu kisapaikalla onnistui kuitenkin mallikkaasti. Vaikka lämpätessä koira oli kiihkeä, niin kisaradalla mielentila oli hyvä. Se oli kuuliainen ohjattava. Tehtiin eka nolla sijoittuen toiseksi. Jatketaan treenejä ja käydään välissä hengailemasaa kisapaikoilla. Kiihkeä koira kisapaikalla ei ole ideaali, joten treenataan hillittyähallittua koiraa.

ATCH!

Dot kisasi viimeiset agilitykisat ASCA:ssa syyskuun lopulla. Tuomarina oli belgialainen Peggy Meersman. Dot osallistui lauantaina kahdelle agilityradalla tehden loput kaksi tarvittua tulosta ASCA:n agilityvalioksi (Agility Trial Champiom, ATCH). Aika viime tippaan meni valioituminen, sillä kisoja on seuraavan kerran ensi kesänä koiran ollessa nyt jo 10-vuotias. Dot jää nyt agilitystä eläkkeelle ja sen sijaan se keskittyy taas eläkeläisten lajeihin eli hoopersiin ja noseen.

Ei nyt muistella miten rumia ne radat oli, mutta niitä rumia ratoja tehtiin paljon! ASCA:n agilityvalioitumiseen tarvitaan vähintään 61 hyväksuttyä suoritusta. Niistä 29 agilityradoilta, 16 hypyiltä ja 16 gamblersista.

Ike kävi sunnuntaina juoksemassa kaksi hyppyrataa. Se toimi osaamistasonsa mukaan. Mukavasti siihen on tullut fokusta ja irtoamista mukaan. Ekalla radalla tippui yksi rima ja toisella kaksi. Vähän koira lähti myös kuumumaan. Vielä kuitenkin vire oli säädeltävissä. Tarvitaan vaan lisää rutiinia ja kokemusta tähänkin.

Kisoja

Heinäkuun vikana viikonloppuna kisattiin taas ASCA-agia. Tällä kertaa tuomarina oli Allard Wagenaar Belgiasta. 

Dot teki agiradat lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina onnistuttiin tekemään kaksi hyväksyttyä rataa, sunnuntaina ei. Sunnuntain radoilla puomien jatkot osottautui haasteellisiksi. Dot tekee huonoja puomeja, jos sille ei ole jatkot selvillä. Tähän auttaisi ne pysärikontaktit, jotka on työn alla :D 

Noin muuten valioitumisen ollessa lähellä panikoin liikaa ja ohjaaminen on varmistelevaa kalastelupelastelua. Rumaa settiä siis :p

Ikekin on korkannut nyt agikisauransa sekä normipuolella että ASCA:ssa. Mittaaminen oli Ikestä ihan perseestä. Onneksi Ike on ihan reilu maksi, niin ei tartte toiste mitata. Iken korkeudeksi saatiin 53-54 cm, mutta luulen, että ryhdikkäämpi seisominen olisi ehkä tuonut vielä jonkin sentin lisää. 

Ikelle vaikeaa on vauhdissa kepit ja erikoisesteet ja niin ne oli nyt radallakin, kun agiura korkattiin kahdella hypärillä heinäkuun alussa Mia Kallion radoilla HAU:lla. Molemmilta radoilla tehtiin tulokseksi kympit, kertaalleen tippui muurin palikat, hajosi rengas ja kaatui pituuden palikka sekä kertaalleen koira sotki kepeillä. Kokemuksen puutetta vielä.

ASCA:ssa Ike osallistui hypäreiden lisäksi yhdelle gambleradalle. Halusin kokeilla keinua vieraassa paikassa ja ihan samanlailla se sujui kuin tutussakin. Pitää vaan pitää kriteereistä kiinni ja saada rutiinia.

Hypäreillä Ike tiputteli rimoja, mikä johtui varmasti huonosta ohjauksesta, mutta myös kokemuksen puutteesta ja väsymyksestä etenkin toisena päivänä. Iken kanssa pitäisi olla reilumpaa ohjausta. Se on niin herkkä vielä mun liikkeelle eikä eipäsjuupas-ohjaus varmasti auta asiaa. Treeniä lisää!

Kesäkuun Ascat

Ascaa oli taas luvassa viime viikonloppuna. Tuomarina oli itävaltalainen Roland Hofanever. Ilmoitin Dotin molemmille päiville vain agiradoille ja Dothan tekaisi neljästä radasta neljä hyväksyttyä tulosta! Suoritukset ei olleet mitään näteimpiä, mutta nyt on omat kriteerit tippuneet aika alas eikä suoriutumisella ole väliä, kunhan tulosta tulee. Ascassahan ei kilpailla toisia vastaan, vaan riittää, että tekee hyväksyttyjä suorituksia. Viimeisellä radalla tehtiin hitain aika, kun vielä niksautin selkäni ennen rataa :p Kaikesta huolimatta Dot oli molempina päivinä kolmen parhaan veteraanin joukossa!

Dothan siirtyi juoksupuomista pysäripuomiin ja nyt päästiin testaamaan se kisaoloissa. No ei toiminut, pysäreiden sijaan koira teki hyviä juoksareita :p Jatketaan siis pysäritreenejä.

Ascat

Vuoden vikat ASCA-agilityt käytiin viikonloppuna Ojangossa. Tuomarina oli Peggy Meersman Belgiasta. Dot oli ilmoitettu molemmille päiville agi- ja gambleradoille. Agiradoilla oli huonoa ohjaamista, joka kostautui koiran ylimääräisinä pyörimisinä. Tykkäsin kuitenkin omasta asenteestani. Osasin olla myös rento ja jatkaa virheistä huolimatta. 

Lauantain ensimmäinen gamble oli liian vaikea. Toisella radalla tehtiin sitten kaivattu viimeinen hyväksytty suoritus ja Dot sai valioon tarvittavan tittelin GV-E-OP (Gamblers Vetran Elite Outstanding Performance). Kerrytettiin sillä radalla myös eniten pisteitä ja Dot oli kolmen parhaan veteraanin joukossa.

Sunnuntain ensimmäisellä agiradalla Dot teki lentokeinun! Otettiin kohta uudestaan siistimmällä suorituksella. Toisella radalla saatiin hyväksytty tulos. Koska gamblen tulokset on kasassa, niin käytettiin sitten vuorot kontaktien treenaamiseen. Ascassa saa treenata lelulla palkaten. Toki hylätty tulos siitä tulee, mutta Dot sai palkan hyvistä suorituksista keinulla ja puomilla. Pääasiassa Dotin kontaktit oli varsinaisissa ratasuorituksissakin ihan hyviä. Jokunen yläosuma tuli puomin alastulolla, mutta yhtään varsinaista virhettä ei tullut pehmoesteellä. Lähdötkin oli paljon paremmat kuin viime kisakerralla.

8

Dotilla on nyt kasassa hypyt ja gamblet valioon, enää puuttuu tuloksia agiradoilta. Saas nähdä saako niitä koskaan kerrytettyä :p

Illalla oli vielä nosetreenit. Dot oli superpätevä! Se oli päivän päätteeksi hyvin motivoitunut itse asiaan ja teki löydöt pääasiassa nopeasti. Laatikot ja ajoneuvot sujui hyvin, mutta maassa olevat kangaskassit oli vaikeita. 

Ascat

Heimäkuun viimeisenä viikonloppuna oli kolmipäiväiset ASCA:n agilitykisat. Tuomariksi oli tuotu Chuck Klein Jenkkilästä. Joka päivälle oli tarjolla kaksi rataa joka lajia (hyppy, agi ja gamblet). Dot teki vain agia ja gamblejä.

Perjantaina kävin juoksemassa agiradat ennen töihin menoa. Kiireessä kisaaminen ei sopinut minulle lainkaan. Surkean ohjauksen lisäksi huonot lähdöt ja loikka puomilla!

Lauantaina olin parempi ja tulokseksi hyväksytyt radat sekä gamblessä että agissa. Agiradalla Dot oli kaikkien säkäluokkien nopein! Lähdöissä osasin vaatia nyt koiralta enempi, mutta pehmopuomilla tuli jälleen virheitä. Treenin puutetta.

Sunnuntaina keräsim itselleni paineita ja ohjaus huononi entisestään. Dotilla puuttuu nyt gamblestä enää yksi hyväksytty tulos ja sekös sekoittaa mun pään! Agiradoilta puuttuu enempi, en tiedä montako enkä nyt tiedä onko parempi olla vaan kysymättä ettei mun pää hajoa lisää... Gamblet ei siis sujuneet, jäi tosin vaan vähästä kiinni! Agiradoilla tehtiin toisella radalla hyväksytty tulos. 

Ärsyttää kun oma pää ei kestä. Myöskin pehmopuomilla kontaktit oli kateissa eli pitäisi treenata enemmän sillä. Dot ei ole aikoihin tehnyt kontaktivirheitä ja nyt sen osumat osui aivan liian korkealle.

Viikonlopun gamblet:

Pari viikkoa aiemmin Dot nappasi taas sisälle tulleen ampiaisen. Se sai piston ainakin suupieleen, joka turposi. Koira meni vähän flegmaattiseksi. Se piti silmiä puoliummessa ja riiputti päätään. Ei sillä varmaan hengenhätää ollut, mutta annoin silti kortisonia. Oli ehkä liikaa vielä mielessä Rinnan shokkitila ampiaisen pistosta useamman vuoden takaa. Silloin oltiin vielä lenkillä ja piti soittaa apua tuomaan kortisonitabletteja ja autokyytiä pois.

Suupieleen osui. Kuvassa jo kortisonin alettua vaikuttaa. Nopeasti se toimi.

Ascaa

Viikonloppuna kisattiin Dotin kanssa ASCA-aksaa lähes vuoden tauon jälkeen mistään kisaamisesta. Jännitti paljon. Jännitys kuitenkin kaikkosi aina radalle päästyä ja fiilis oli hyvä!

Tuomariksi oli tällä kertaa saapunut itävaltalainen Roland Hofeneder. Ratoja oli tuttuun tapaan tarjolla kuusi starttia per päivä, Dotin kanssa tehtiin vain agilityradat ja gamblersit.

Lauantaina pari rataa meni ruosteessa. Ensimmäisessä gamblersissä suunnittelin käyväni kaikki kontaktit läpi, sillä Dot ei ole tehnyt pehmokontakteja. Hyvä oli aloittaa gamblerillä, että pääsi huoletta kokeilemaan ne. Tästä johtuen kuitenkin ahnehdin liikaa esteitä pisteiden keruussa ja oltiin pillin soidessa eri puolella kenttää. Eipä hätiä ois ollut, jos en olisi panikoinut ja ohjannut huonosti :p Säädettiin sen verran, että vaikka gamblerosuus onnistuikin, niin ei ehditty loppuun ajoissa. Toinen gamble oli vaan liian vaikea. Dot kääntyi väärään suuntaan vikalle esteille ja suoritti sen väärään suuntaan.

Agiradoilta eka rata meni hyvin, voitto. Toinen rata kosahti heti ekaan rimaan ja tämän jälkeen kesti vähän aikaa saada ohjaus kuntoon. Yhdellä rimalla olisi tehty vielä tulos, mutta huonolla ohjaamisella ei :p

Sunnuntaina agiradoilta tehtiin molemmilta hyväksytty tulos. Ensimmäisellä vaan eka rima jälleen tipahti. Jonkinlainen lähtöongelma taitaa olla käsillä. Koira on lähdössä niin vieterinä, ettei se keskity hyppyyn.

Gambleistä ensimmäisessä koira valitsi putken sijasta puomin. Edelleen Dot arvottaa kontaktit korkeimmalle. Toisella radalla tehtiin tulos, mutta pisteet jäi vähemmälle, kun en keskityynyt enää viimeiseen bonusesteeseen. Kannattaisi keskittyä :p

Treenattavaksi tuli nyt seuraavaa kertaa varten gamblerosuudet, etäohjaus ja erottelut, ja ne lähdöt pitää laittaa taas kuntoon.

Molempina päivinä Dot sijoittui kolmen parhaan veteraanin joukkoon ja sai leluja.

Pullukat on leppoisia ja  Dot käyttäytyi kisapaikalla tosi hyvin! Dot on lihonnut rasvalisien myötä. Iho on tällä hetkellä vähän huonossa kunnossa ja lisiä on mennyt. Niistä ei ole ollut juurikaan apua, mutta koira on lihonnut. Se on vähän pulskassa kunnossa agikoiraksi ja tarvii saada taas linjat kuntoon.

Taas Ascaa

Viikonloppuna oli jälleen Ascan aksakisat. Tuomarina oli tällä kertaa Darryl Warren (USA). Perjantain ohjelmassa oli neljä agirataa ja sekä lauantaille että sunnuntaille Dot oli ilmoitettu kahdelle gamblerradalle agiratojen lisäksi.

Perjantaina Dot oli hyvä, mutta valitettavasti itse tein virheitä. Käskin esimerkiksi koiraa jatkamaan eteenpäin, vaikka oli pitänyt kääntyä :p Turhautuma auttoi itseä panostamaan seuraavina päivinä enemmän. Lauantaina Dot oli luokkansa paras kaikilla radoilla ja sunnutainakin tehtiin vielä pari voittoa parin huonosti ohjatun lisäksi. Selvästi siis väsyneenä mun suoriutuminen heikkenee :p Viikonlopun saldona siis kaksi agin ja kaksi gamblerin hyväksyttyä tulosta.

Ascaa

Käytiin Dotin kanssa kisaamassa Asca-aksaa heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Sekä lauantaina että sunnuntaina suotitettiin kaksi gambler- ja kaksi agirataa. Tuomarina oli Christian Prein Itävallasta.

Gamblerit kaikki oli meille liian vaikeita. Pisteet oli helppo kerätä, mutta se gamblerosuus aina kaatui siihen, että koira hakeutui lähemmille esteille eikä osannut irrota sivuttain. Treenattavaa riittäisi.

Agiradat sujui hyvin. Tehtiin kaksi hyväksyttyä tulosta, toisella radalla myös voitto. Yhden radan pilasin itse tiputtamalla riman :p ja yhdellä Doo suoritti esteen väärin päin. Pääasiassa siis kuitenkin hyvää tekemistä :) Myös radan ulkopuolella Doo oli pääasiassa mukava. Ascat on niin pienen piirin tapahtumia, että epäsosiaalisen koiran kanssa on helppoa olla. Väljää on, kenttä on aidattu umpinaisella aidoilla sekä lähdöt että maalit on hyvin rauhoitettuja. 

Epämukavuutta

Helatorstaina kisattiin Dotin kanssa agia Riman kisoissa. Täll kertaa taas kisa-ahdistus alkoi jo päiviä ennen :/ Radat kuitenkin sujui oman tason mukaan eli tuloksena huonosta ohjauksesta johtuvat hyllyt. Virheestä mulla edelleen ohjaus hajoaa, mutta sain koottua itseni uudestaan. 

Vaikka sainkin koiran pidettyä hallinnassa hallissa, niin hallin ulkopuolella Dot muistutti luonteestaan. Se kävi toisen koiran kimppuun. Dot on, mikä on ja syy oli täysin minun. Sen kanssa pitäisi  pystyä olemaan jatkuvasti olemaan tilanteen edellä. Sovittiin toisen osapuolen kanssa asia, mutta kyllä harmittaa, että näin pääsi käymään :/

Agikisoja

Viikko sitten vappuna kisattiin pitkästä aikaa agia Dotin kanssa. Kisat pidettiin kotitreenipaikassa HAU:lla. Edellisestä kisoista oli aikaa puolisen vuotta eikä odotukset olleet korkealla. Radoilla aiheutinkin turhia kieltoja joko liian myöhässä tai ajoissa olevilla ohjauksilla. Eka rata hyllytettiin, mutta toisella tehtiin kolmosista jo tulos, 15 virhepistettä :p

Tänä viikonloppuna jatkettiin kisaamista ASCA-aksaa Ojangossa. Tehtiin sekä lauantaina että sunnuntaina neljä rataa, kaksi agia ja kaksi gamblersiä. Lauantaina ei tehty yhtään tulosta. Agiradat kaatui kontakti-puomierotteluihin ja gamblersosuudet oli vaan liian vaikeita. Toisella radalla gamblerin liikkuma-alue oli kaksiosoinen. Toiseen sai siirtyä vasta koiran tehtyä tietyt esteet. 

Sunnuntaina onnistuttiin paremmin! Oltiin jopa veteraanikoirien parhaimmistoa. Ekalla gablersradalla onnistuttiin. Toinenkaan rata ei ollut vaikea, mutta lähestyin loppuosuutta liian huonoilla vauhdeilla. ASCA:n agiradoilla on käynyt ennenkin niin, että otan koiraa liikaa haltuun. Kielloista viis, niitä kun ei tunneta. Sen seurauksena eteneminen on sujuvasta kaukana.  Ekalla agiradalla tehtiin kaikesta huolimatta hyväksytty tulos.

Kaiken kaikkiaan kivaa on ollut taas kisata. Yllättäen tauon jälkeen ei edes ole pahasti jännittänyt. Jännitystä oli kivasti ilmassa, ei lainkaan liikaa. Tätä lisää.

Agikisoissa

Juostiin Dotin kanssa kaksi agirataa HAU:n kisoissa, joissa tuomatina oli Anne Savioja. Dot käyttäytyi kotihallillaan rumemmin kuin vieraammissa. Kierrokset oli korkealla ja ärsykkeitä paljon. Ekan radan jälkeen koira oli selvästi purkatunut ja koira oli rennompi. 

Molemmat radat hyllytin olettamalla asioita enkä ohjannut. Tavoitteet kuitenkin täyttyi. Kontaktit oli toimivat. Puomit ja aat oli ihan kriteerien mukaiset ja keinukin vain hidas eikä koira varastanut jatkoon. 

 

Hyllyjä

Käytiin lauantaina taas tekemässä Dotin kanssa parit hypärihyllyt. Olin myöhässä ohjauksissa ja D valitsi vääriä esteitä tai suoritti esteitä väärinpäin. Rohkeutta siis omaan liikkumiseen!

Jari Suomalainen oli tehnyt vähän erilaiset radat. Ekalla radalla ei ollut keppejä eikä lainkaan putkia, ja tällävtoisella oli vain 15 estettä.

Oon miettinyt, miksi jännitän niin paljon agikisoja ja nyt näiden kisojen kynnyksellä se selvisi. Luvattiin sen verran pakkasta, että koira piti majoittaa halliin sisälle ja jännityskäyrä vaan nousi. Jännitän Dotin käyttäytymistä radan ulkopuolella eniten. Dotin kanssa saa olla jatkuvasti varuillaan sen käytöksen suhteen eikä sekään aina riitä. Dot on onneksi oppinut hyviä arkea helpottavia käytösmalleja, joita se pystyy toistamaan myös agikisoissa. Tällä kertaa Doo käyttäytyikin melkein enkelin lailla.

Kilpapäivä

Lauantaina oli ensin ohjelmassa rallikisat I-HAH:n kisoissa Rinnan kanssa. 

Lämmitellessä Rinna sotki tehtäviä ja siksipä päätin antaa liikkeisiin kunnolla apuja. Näistä tuli pistemenetyksiä ja motivaatiota treenata liikkeet kunnolla kuntoon. Edelleen puolenvaihto edestä ja ohjaajan ympäri pyöriminen menee helposti koiralla sekaisin etenkin oikealla puolen tehtyinä. Kolmoskyltin saksalainen oli vahvoista ohjauksista johtuen eriaikainen (-1 tvä). Takapäänkäyttötehtävät oikealla puolen on otettava myös työn alle. Nyt virheitä tuli peruuttamisessa (-1 tvä, -1 vino) ja täyskäännöksessä oikealle (-1 tvä, -3 tvä). Kun koira ei käytä kunnolla takapäätään, niin lähden itse paikkailemaan tilannetta tekemällä lisää virheitä :p Näiden lisäksi tein yhden turhan uusimisen sotkettuani askeleet askeltehtävässä asentojen kanssa. 

Eli ihan vaan osaamattomuudesta tuli virheet. Mielentila oli kuitenkin kunnossa :) Tulos 90 p. ja 5/12.

Sitten kodin kautta koiran vaihtoon ja Dotin kanssa aksakisoihin JAU:lle. Ohjelmassa taas kaksi hyppäriä ja niistä hyllyt :p Meno radalla oli ihan kivaa, mutta harjoitusta tarvitaan. Sen sijaan radan ulkopuolella Dot pääsi kerran rähähtämään. En ollut ihan tilanteen tasalla enkä osannut tarpeeksi ennakoida tilannetta. Dot vaatii multa paljon.

Sunnuntaina noseiltiin. Dot löysi taas ilmaista ruokaa hallista, mutta maltti silti ihan kivasti työskennelläkin. Se myös räjähti kerran toiselle koiralle, mutta syöksyhyökätessään se sai samantien palautteen hihnan kiristyessä. Sen jälkeen salamannopeasti koira palasi hommiin, teki löydän ja ilmaisi hyvin. Ihme tyyppi. Rinnalle vaikeaa oli häiriönä hajustamattomat huopatassut. Se jäi niihin pahasti jumiin ja ilmaisi niitä minkä kerkesi. Tauon jälkeen otin treenin uusiksi ja nyt Rinnakaan ei enää mennyt lankaan.

Hyviä hyllyjä

Lauantaina käytiin  Dotin kanssa kisaamassa agia puolen vuoden tauon jälkeen. Jännitin toki taas kisoja, mutta jännitys oli tällä kertaa pääosin hyvää jännittämistä, ahdistavaa ei juurikaan. Rene Blank oli tehnyt kivat hyppäriradat! Rataantutustumisen jälkeen mulla oli selvä mitä missäkin kohtaa teen eikä suunnitelmissa ollut yhtään "herran haltuun"  -ohjauksia. Molemmilla radoilla tehtiin hyllyt, mutta sain aina virheen jälkeen nopeasti koottua itseni ja meno oli pääasiassa hyväntuulista. Ekan radan jälkeen jäi vaivaamaan oman liikkumisen hiipuminen lopussa. Toisella pyrinkin juoksemaan loppuun asti. 

Dot pääsi räjähtämään kisapaikalla joillekin koirille. Jos en kerkeä ennakoimaan tilanteita, niin Doo ehtii sanoa sen ensimmäisen sanan. Onneksi koiran saa lopettamaan heti alkuunsa eikä Dotille jää tilanteet päälle. Uutena asiana nyt kuljetuksissa toimii käsikosketus myös kisapaikoilla. Dotin pitäminen kiireisenä vähentää rähinähetkiä. Dotin räjähtäminen tulee niin äkkiä etten usko sitä saavani kokonaan pois. Voin vain lukea ympäristöä ja ennakoida tilanteita. Dot on nyt hyvin myös omaksunut maahanmenon halliin mennessä ja tätä koira tarjosi nyt vieraassakin hallissa heti ovella. Helpottaa tämäkin tilanteiden hallintaa.

Treeneissä on ollut vaihtelevaa, pääasiassa kuitenkin hyvää fiilistä omassa päässä. Yksissä treeneissä toistettiin agileirillä ollut treeni. Nyt kuitenkin tehtiin kaksi kierrosta yhden sijaan. Ekalla kierroksella sain pidettyä pään kasassa ja keskittyin hyvin. Kaikki radat meni oikein. Toisella kierroksella oma pää vaan hajosi. En saanut enää keskityttyä vaan kiirehdin liikoja ja yritin ratoja ilman, että olin niitä oppinut. Tuli tehtyä enempi vääriä ratoja kuin oikeita. Jännä, miten oma keskittyminen kului ekaan kierrokseen enkä saanut enää sitä takaisin.

Viime treeneissä oli myös haastetta, kun tehtiin tätä:

Rata oli yllättävän helppoa muistaa, mutta sen ohjaaminen olikin sitten toinen juttu. Ohjaus vaati juoksemista ja jarrua, lähetyksiä ja haltuunottoja. Omasta liikkeestä tuli helposti nykivää ja se tapahtui väärässä ajassa. Parhaiten onnistui, kun pyrki olemaan itse koko ajan liikkeessä. Ei laiskotellua vaan radan juoksemista koiran kanssa.

Treenivideoita syksyn varrelta muistoksi.

Angstaa

Kisattiin DOTIN kanssa parissa agikisassa viime kuun puolella. Ekoissa kisoissa ei ollut kovin hyvä aloitus, kun myöhästyin ekasta rataantutustumisesta enkä ehtinyt kunnolla tutustua rataan. Siitä alkoi alamäki. Olin siis luovuttanut jo ennen kuin päästiin edes varsinaiseen suoritukseen. Koska en ohjannut kunnolla, niin Doo valitsi reittinsä itse, se tuli oikeiden esteiden ohitse ja hyppeli vääriä :p Ärsytti, kun koiraan ei saanut otetta, mutta eihän koirassa vikaa ollut vaan siinä ohjauksessa. Toinen rata ei sitä paremmin mennyt. Siinä oli sellaisia kohtia, joihin vaan osaaminen ei vielä riitä. Treenilista siis vaan kasvaa. Treenilista koiran osalta ei haittaa, se on työstettävissä, mutta omaa osuuttani en vain osaa hoitaa enkä tiedä miten sitä työstäisi.

Käytiin vielä toisetkin kisat. Samaan tyyliin meni, mutta ei ihan niin epätoivoista fiilistä jäänyt. Onnistuin ohjaamaan jopa pätkiä radoista. Ollaan siltikin on pidetty taukoa siitä lähtien. Välillä on hyvä vaan pitää taukoa ja miettiä jatkoa.

Jotenkin epäonnistumiset nyt näissä turhautti ja ärsytti aiempaa enemmän ja erilailla. Turhauma ja ärsytys tuo muhun yleensä sopivaa motivaatiota yrittää enemmän, mutta nyt se lähinnä aiheutti alakuloa. Kisaamaan oppii vain kisaamalla, mutta mitä jos ei silti opikaan?

Kaatosadekisatunnelmaa

Paha tapa

Ollaan juostu DOTIN kanssa agikisoissa. Yli vuosi tuli taukoa väliin edellisten kisojen ollessa viime vuoden maaliskuussa. Taukoa tuli koronan ja etenkin sterkan takia, mutta nyt on koira taas kisakunnossa. Harmi vaan, että ohjaaja ei ole :p Homma kaatuu taas helposti siihen mihin ennenkin eli virheen sattuessa en saa kerättyä itseäni enää ratasuorituksen aikana. Sain tätä muistaakseni työstettyä jo vähän paremmaksi ennen taukoa eikä kisatauon aikana tämä niinkään treeneissä vaivannut, mutta nyt taas tuntuu, että lähdettiin alusta liikenteeseen. Asian tiedostaminen auttaa jo paljon ja olen saanut itsestäni irti parempia suoriutumisia ensimmäisen tauon jälkeisen startin jälkeen. 

Tää liittyy siis vahvasti kisasuorituksiin. En tiedä pitäisikö yrittää saada kisamaisuutta enempi treeneihin vaiko treenimäisyyttä enempi kisoihin. Varmaan jotain siltä väliltä on paras ratkaisu.

Oltiin myös pitkästä aikaa Vappu Alatalon valvovan silmän alla hyppytekniikkakoulutuksessa. Doo sai paljon kehuja kropan hallinnastaan. Se on toki iän myötä kasvanutkin  kroppaansa, mutta on sitä myös viimeisin vuosi kuntoutettukin. Esimerkiksi laskeutumisharjoite oli nyt ihan eri näköinen kuin mitä viimeksi muutama kuukausi sitten tehty. Koiralla riitti nyt voimaa ja se teki voimantuoton oikealla tavalla. 

Aloitettiin perussarjalla. Dot jarruttaa helposti palkalle väärin. Se alkaa jarruttamaan etupäällään, kun tarve olisi jarruttaa takaosalla. Tämän korjasi putken suorittaminen sarjan jälkeen ja putken jälkeen oli vasta palkka.

Dotilla on ollut vaikeuksia okserilla. Ilman mun liikettä koira suoritti sen kauniisti, mutta ohjaajan liikkeen lisäys toi koiralle liikaa kiirettä. Toisaalta taas radanomaisesti tehdessä Dot ohjeet ajoissa saatuaan lukitsee esteet ja keskittyy omaan tekemiseensä hyvin, ettei mun liikkuminen suoritusta haittaa. Dot esimerkiksi suoritti taipumissarjan tosi hyvin. Senkus vaan lähetin koiran ja siirryin toiseen paikkaan vastaanottamaan sen. Dot hoiti hommansa. Ehkä koiran kiire tulee, kun palkka on valmiina maassa tietyssä paikassa vs radalla emme kisaa yhdessä palkalle.

Jatkossa Dot saa vaativampi haasteellisia treenejä. Dot suorittaa oikein, kunhan vain annan sille selvät ohjeet siihen. Ohjaaja koittaa nyt hoitaa oman tonttinsa järkevänä ohjaajana :p

Noin muuten kokeilin eri pakkausten vaikutusta hyppytekniikkaan. Namimaatti on mun mielestä aiheuttanut liian korkeaa pään pitoa, muttei syy ollutkaan maatissa vaan siinä palkan sijoittamisessa. Jatkossa voin vaihdella palkkausta namipurkin , -maatkin ja lelun välillä. Lelu toimii parhaiten vauhtipalkkana, etenkin jos se heittää. Maassa valmiina oleva ei ole aina pop. Ruoka toimii aina, mutta lelulla on helpompi palkata juurikin heittämällä se halutussa kohdassa.  

Kisaamassa

Eilen kävin kisaamassa agilityä. Kisakoirana oli Dotin sisko Sindi. Edellisviikolla käytiin ainoan kerran treenaamassa. Sindi ja Dot on aika samanlaisia ohjata, joten kulttuurishokkia ei tullut. 

Sindi kisaa kakkosista ja olipa mukava päästä tekemään yksinkertaisia rataprofiileja. Tulokseksi tehtiin kaikilla kolmella radalla kympit parilla riman pudotuksella ja kielloilla (sijat 3., 1. ja 2. :D). Virheet tuli sellaisissa kohdissa, joissa ne olisi voinut sattua Dotinkin kanssa. Oiskohan ohjaajassa jotain vikaa :p Sindillä oi myös välillä äitiä ikävä, mutta hyvin tsemppasi. Sää oli helteinen, mutta oma kunto loppui vasta vikan radan loppusuoralla. Tai siinä vaiheessa ekan kerran ajattelin omaa jaksamista. Lisäksi vikalla radalla unohtui jo Sindin eri käskyt :p

Jotain tuli myös opittua. Vikan radan jälkeen huomasin, ettei ohjaaminen loppunut samanlailla virheisiin kuin Dotin kanssa. En jäänyt niitä kesken suorituksen miettimään. Pystyn siis siihen, mutta se pitää vaan saada toimimaan. 

Tänään DOT kävi taas treenaamassa agia. Tehtiin tällä kertaa hyppytekniikkana set pointia. Nostin rimaa 20-30-40 cm. Näytti paremmalta kuin viimekertainen perussarja. Juoksaria tehtiin puomin alastulolla. Hyvin sujui suorat ja käännökset niin, mutta kun tehtiin pari kertaa kokonaisella puomilla, niin osunat oli alastulon yläosassa. Sitten tehtiin vähän ohjauskuvioita parilla matalalla hypyllä ja kylläpä tuntui jo agilityltä!