Saunajaakot

Kesäkuun ekaa viikonloppua vietettiin Saunajaakkojen leirillä Paimiossa. Sain sieltä paljon sivuja Iken käyttöohjeisiin!

Tokoa tehtiin Tarja Melakarin opissa. Tehtiin ensimmäisessä setissä avoimen luokan liikkeet koemaisesti läpi. Kerran palkkasin välissä koiraa pallolla, kun se luopui hyvin ruudusta tehdessä toista tehtävää. Ruutu oli kyllä se, joka Iken mielessä oli paljon. Hyvin se kuitenkin kuunteli mitä tehdään, mutta voisi se olla vielä avoimenpi mulle.

Ruudun lisäksi Ike jää kiinni kapuloihin ja liikkuriin. Niistäkin huolimatta se kiltisti toteuttaa pyydetyt asiat, mutta yhteys koiraan on heikohko. Lisätään näihin tehtäviin katsekontaktia, Ikelle ei ehkä ole hyvä antaa sen katsella liikkeiden alussa ollenkaan liikkeeseen kuuluvia kohteita.

Luoksetulon jähmeyteen saa peruutuksella koiraa aktiivisemmaksi, ehkä se joskus lähtee ilman jähmeyttä liikkeelle. Samanlaista jähmeyttä on ohjatussa noudossa, jossa koira kyllä säntäisi kapuloille, mutta on muuten jähmeä. Tähänkin aktivoivia temppuja, mutta saa olla tarkkana, että koira on avoin mulle eikä tee temppuja vain kapuloille. Kapuloille koiran voisi opettaa takaa noston, jota Ike tarjoilee jo. 

Jäävissä ja luoksetulon stopeissa on vähän samaa ohjelmassa eli suullisten käskyjen vahvistusta. Kaukot kaipaa jumppaa. Tarkoitus on vaihtaa kokonaan etujalkakaukoihin ja jumppaus on ihan alussa.

Jälkitreeninä Ike sai vieraan tekemän jäljen. Nyt kun Ike on järjestänyt enemmän vieraiden tekemiä jälkiä, niin alan paremmin oppia lukemaan koiraa paremmin. Ike on järjestäjänä hyvin tarkka eikä kauas eksy jäljeltä. Sitä on helppo lukea ja ongelmakohdissa pystyn heti pysähtymään ja koiran on helppo saada kiinni taas jäljestä. 

Agilityä tehtiin Jaakko Suoknuutin kanssa. Siitä jäi päällimmäisenä mieleen, että pitäisi ohjata koiran linjoja, eikä olla koiran linjalla! Ike ei anna näitä yhtään anteeksi. Rataantutustumisessa vois katsoa maamerkit, jotta osaat ohjauskuviot sijoittaa oikein. Iken kanssa ei riitä, että ohjaaja tekee sinnepäin, vaan Ike tarttee selkeät ohjeet. Ike on hyvä, ohjaajan tarttis olla parempi.  

Maastokooste

On ollut taas erilaista harrastella uuden koiran kanssa. Haussa Ike on ollut aaltoileva. Välillä se esittää hienoa osaamista ja välillä ei :p Tutussa maastossa tutulla porukalla se tekee hienoa työtä, mutta vieras ympäristö ja vieraat maalimiehet on vaikeampia. Herkkänä poikana Ikelle vieraammat ihmiset leikkii helposti väärin eikä motivaatio maalimiehiä kohtaan ole aina paras mahdollinen.

Hakutreenit uudessa maastossa on siis olleet vaikeat apujenkin kanssa. Ääniavut ei toimi, kun koira ei osaa hahmottaa äänen suuntaa. Haamut on tähän asti toimineet paremmin. Välillä niiden kanssa Ike ei kuitenkaan etene loppuun asti. Sille pitäisi erikseen opettaa polkujen ja muiden luonnollisten esteiden ylityksiä. Ikelle on alettu esittelemään pressuja ja umppareita.

Viime viikonloppuna oltiin Reija Niemisen hakuopissa Tuusulassa. Ikelle rakennettiin kovempaa saalisviettiä ensin viehelelun avulla ja sitten otettiin pidemmät lelut maalimiehille. Selvästi Iken motivaatio nousi. Saalistaminen ja leikkiminen leikittäjästä kauempana oli Ikelle helpompi eikä niin painostavaa. Narullisissa leluissa Ikellä on haluja purra siihen naruun kiinni (ja leikittäjän sormille), mutta nyt nahkarätti oli narua parempi. Motivaation ollessa kunnossa koiran herkkyys jää taka-alalle ja se suhtautuu reippaammin asioihin.

Vietettiin myös yksi viikonloppu Jämin ihanissa metsissä jälkiä treenaten. Ike teki viime vuonna namijälkiä, kunnes ruoka ei enää jäljellä maistunutkaan. Opetin sille sitten kepit ja se on tehnyt lyhyitä keppijälkiä. Nyt koira sai ajaa ekat vieraiden tekemät jäljet. Jäljestys oli tarkkaa ja kepit löytyi ihan hyvin. Jäljestys on Iken kanssa tällä hetkellä ihan parasta!

Etsi kuvista Ike!

Maalla ja vedessä

Iken sopiva palkkaaminen on edelleen välillä mietityttänyt. Ike on ihan riittävän ahne, se palkkautuu kyllä ruoallakin, mutta väärässä mielentilassa se ei kuitenkaan pysty syömään vaikka mitä herkkua olisi tarjolla. Sopivassa mielentilassa sille kelpaa kaikki ruoaksi. En osaa voeläkään aina nähdä Ikestä sen mielentilaa päällepäin. Se ei ole niin helppo luettava. Lelu kelpaa aina ja on tällä hetkellä se varmempi palkka. Lelulla leikkiessä koira kuitenkin välillä kuormittuu sekä fyysisesti että henkisesti. Tämä on ollut vähän ongelmana hakutreeneissä, etenkin vieraammilla maalimiehillä.

Hakutreeneissä on nyt kokeiltu erilaisia leikkimisrapoja. Tällä hetkellä paras on antaa lelu Ikelle, joka tyrkyttää lelua takaisin revittäväksi. Ei kuitenkkan leikitä repimäleikkejä vaan otetaan rrotus, jännite ja annetaan lelu taas koiralle. Tämä ei myöskään kuluta koiraa niin paljoa kuin railakkaampi riehuminen ja siksikin on parempi palkkaus pidempikestoiseen työskentelyyn.

Maalimiesmotivaatuota on kasvatettu samalla haamuilla ja äänillä. Tästä toki on koitunut silmillä etsimistä ja nyt taas vastapainoksi on tehty hajun hakuja hyvin piiloituneilla maalimiehillä.

Viime kesänä jäljillä pystyi vielä käyttämään ruokaa. Iken luontaisesta tyyli jäljestää on hyvä. Onneksi, sillä ruoka ei enää jäljellä kiinnosta.  Nyt ollaan vaihdettu lyhyihin keppijälkiin, joissa palkkaus tulee keppien kautta leikkimällä. Selvästi parempi vaihtoehto tällä hetkellä.

Vepessä Ike on hakenut köyttä ja patukkaa sekä veneeltä että hukkuvalta. Veneeseen Ike menee mielellään ja veneily on kivaa. Veneestä Ike on myös uskaltaunut hyppäämään. 

Jämillä

Elokuisena viikonloppuna suunnattiin Iken kanssa Jämille Saunajaakojen leirille. Ike pääsi tokoilemaan, tekemään maastoja sekä lammastelemaan.

Iken tokoilut on junnanneet paikoillaan. Kun ei etene, niin ei tee mieli treenata eikä sitten ainakaan etene. Nyt teinikoiralla meni eka kierros ihmetellessä uutta paikkaa. Toisella kierroksella se tuntui enempi omalta itseltään. Iken kanssa on kyllä kiva puuhastella tokoa, mutta multa puuttuu se visio mihin haluan sitä viedä.

Maastojutut on sen sijaan tuntuneet etenevän.  Jälkiä Ike on tehnyt nurmikolle. Nyt tehtiin ekaa kertaa metsään. Käännöksiä on otettu mukaan. Käännökset itsessään menee hyvin, mutta se käännöksen jälkeinen jäljestäminen on ollut hapuilevaa. Nyt hyödynsin kantoa tukemaan jatkoa. Esineruudussa Ike on hakenut joko yhdessä vietyjä esineitä tai jonkun muun viemää, jolloin Ike on nähnyt viennin. Näissä Ikellä on mukavasti ajatusta mukana ja löytämisen jälkeen Ike kiiruhtaa kivasti esineen kanssa luokse.

Ike 4 kk

Ike 4 kk on painoltaan n. 9-10 kg ja korkeudeltaan lähes Dot. Se on myös menettänyt ensimmäiset pentuhampaansa! 

Kuukausipäivää vietettiin jälleen pentuetreffeillä. Paikalle pääsi yhtä pentua lukuunottamatta kaikki sekä lisäksi molemmat vanhemmat. Olipa kiva nähdä kaikkia! Pennut sai samalla myös rokotukset ja Ike pääsi ekaa kertaa näkemään lampaita. Ike huomasi ne kyllä, mutta niin se huomasi myös niiden kakat :D

Ike on päässyt kokeilemaan myös uimista, kun käytiin Doghealin uuden puolen avajaisissa. Uiminen jäi valitettavasti lyhyeen, kun Ike hyppäsi reippaasti heitetyn lelun perään ja järkyttyi eikä sen jälkeen mennyt enää veteen. Sen verran innokkaasti se uikutti reunalla toisen koiran uidessa, että uskon kyllä Iken uskaltautuvat joskus toistekin veteen.

Ike tuntee treenithallit jo niin hyvin, että haluaa rynnistellä sisälle. Niinpä olemme aloitelleet malttitreenit eri paikkoihin rynnistelyihin. Ikelle on noin muutenkin alkanut ilmaantua kyttäysmoodia. Tähän yritetään puuttua ennakoimalla tilanteita ja palkkaamalla oikeissa tilanteissa. Pennun hallitreenit on myös tähän mennessä koostuneet eniten odottelusta. Ike on siis saanut treenata häkissä sekä hihnassa kiinnitettynä rauhottumista. Taukomattotreenit on myös aloitettu, mutta sitä treenataan vasta kotona. Muuten treenit on paljolti koostuneet kropan hahmotustreeneistä, joita on tehty etu- ja takatassutargettien avulla.

Alkeisjälkitreenit aloitettiin hankikantojen aikaan. En ole ennen alkeita opettanut hangella ja selvästi sula maa on se parempi vaihtoehto alkeille :p Tykkään Iken luontaisesta tyylistä jäljestää tarkasti nenä maassa kiinni. Jälkitreeneiräpellykissä saatiin aikaiseksi pää ylhäällä ryntäilevä pentu :p Palataan asiaan sulalla maalla.

Maastoon

Maastokausi korkattiin viime viikolla vesisateessa. Pidettiin pidemmän kaavan ek-treenit. Vähän tavoitteetontahan on nyt treenata ilman kisakoiraa. Mulle myös haastavaa treenata samoissa treeneissä kahta niin eri tasolla olevaa koiraa. Etenkin, kun en edes muista oikein mitä tai miten Dot on treenejä tehnyt :p Pitäsi varmaan enempi vuorotella koiria treeneissä tai suunnitella vain Dotille treenit ja Rinnan antaa tehdä mielenvirkitykseksi vaan jotain hömppää.

RINNA 

• Esineruutu tehtiin noin täysikokoisena neljällä esineellä. Ruudun takaosa nousi kalliolle ja nämähän on vaikeita sille. Rinnan työskentely olikin etupainotteista. Se löysi nopeasti esineet keskeltä ja edestä. Sitten kesti kauemmin ennen kuin toinen takaesineitä nousi. Jätettiin viimeinen hakematta.
• Jäljen Rinna hoiti hyvin. Jälki kulki pääasiassa lumisessa maastossa. Vaikealta tuntui ylittää sula polku lumen keskellä. Polun hajut kiinnosti koiraa enempi kuin ylittävät polut yleensä kiinnostaa. Toinen ylitys meni jo ongelmitta. Kepit löytyi hyvin.
  
• Tarkkuusesineen Rinna ilmaisi ensin menemällä maahan, mutta kun se ei kelvannut, niin kaiveluksi meni ennen kuin esine tuli käteen asti. Jossain vaiheessahan kokeilin vaihtaa ilmaisua maahanmenoksi, mutta silloin nouto oli vahvana enkä jaksanut työstää asiaa loppuun asti. Jatkossa Rinna saa päättää itse miten ilmaisee :D
  
• Haussa otettiin neljä maalimiestä, joilta koira sai palkan haukun aloituksesta. Muuten oli helppoa, mutta kesken kaiken alueen läpi kulki ihminen, jonka perään Rinna yritti pariin kertaan lähteä ennen kuin sain sen suunnattua oikealle maalimiehelle.
  

 

DOT

• Dot ei nostanut lainkaan vieraan tekemää jälkeä. Tein itse koiralle sen jälkeen lyhyen jäljen ja sen koira nappasi heti, ajoi siististi ja ilmaisi purkin lopusta.
  
• Tarkkuudessa Dot alkoi tarjoamaan maahanmenoa ilmaisuksi, kunhan vaan ensin ymmärsi mitä ollaan tekemässä. Pitää ottaa tämä usemmin treeniksi.
  
• Pudotettua esinettä Dot teki ekaa kertaa. Näytin sille jätön ja lähetin läheltä. Näitäkin voisi alkaa tekemään enempi. 
  

Tarkkuustipu :D

Treenejä

Autottomana vepetreenejä jäi välistä, mutta nyt on paristi päästy taas! RINNA on ollut aivan liekeissä. Ekalla kerralla tehtiin renkaan ja patukoiden hakua veneestä ensin. Tässä on selkeästi vielä epäselvyyttä koiralle. Mitä pitää hakea? Sen tarvii tietää se. Vienti tehtiin minulle päin. Tässä luovutus on ollut selkeämpi minulle kuin vieraammalle ihmiselle. Ollaan haettu rutiinia näin päin ja kokeiltu toisella kerralla myös toisinkin päin. Eroa ei enää ollut, mutta kumminkaan päin koira ei kestä montaa toistoa. Ehkäpä tässäkin parempi on vähempi.

Hukkuvana olin ensin itse. Rinna hoiti homman hyvin, mutta sitä huoletti hukuinko sittenkin :p Uidessa koiran kanssa se on välillä liian hysteerinen. Tämä näkyi nytkin. Vieraammat hukkuvat on Rinnalle helpompia. Toisella kerralla hukkuva olikin vieras, helppo. 

Metsään päästiin autottomuudesta huolimatta! Rinna on jatkanut esineruutuja samalla vapaalla tyylillään. Eli se karkaa (sallitusti) itsenäisesti ruutuun noutamaan ensimmäisen esineen. Loput noudetaan perinteisillä lähetyksillä. Kerran ruudussa oli kuopassa pitkässä varvikossa esine. Rinna selväsi sen huomasi, muttei malttanut paikallistaa ennen kuin vasta tyhjennettyään ruudun muista esineistä. Saatanpa joskus laittaa vain yhden esineen ruutuun samoilla spekseillä. Seuraavan kerran kuitenkin tehtiin motiruutu. Eli Rinna sai nähdä palkkansa ennen ruutuun lähetystä. Se iski liinat kiinni heti lähiesineen haistettuaan ja toi sen heti.

Jälkeä on jatkettu itsenäisyysteemalla. Tää kokeilu on nyt saatu päätökseen. Ensin Rinna näytti ottavan vapaan jäljestämisen hyvällä, mutta treeni treeniltä homma on hajonnut. Viimeisimmällä kerralla koira säntäili minne sattuu irti ollessaan. Se ei kiinnittynyt jälkeen vaan poukkoili menemään. Liinassa koira jäljesti tuttuun tapaan, mutta liinasta irti päästyään ei. Rinnalla on hyvin paljon kokemusta liinassa jäljetyksestä. Sen tuomasta vastuksesta, tuesta. Sen puuttuessa koira ei vaan osaa. Harmiksi tämä kokeilu haittasi sitten perinteistäkin jäljestämistä. Rinna oli hyvin epävarma jäljellä. Onneksi ihan loppuun se alkoi edetä tuttuna junana. Toivottavasti tämä tästä.

DOT on päässyt myös metsätreeneihin. Haussa tehtiin viimeksi ekaa kertaa hajun hakua. Dotille on tähän mennessä käytetty apuina haamuja ja ääniä. Näihin kaipaisin vähän enempi nenää mukaan. Siksi kokeillaan nyt jokunen kertaa hajun hakua. Metsäjälki on ollut Dotille helppoa. Siitähän sillä on muilla pohjilla kokemusta. Jana vaan puuttuu ja välillä jälkeen kiinnittyminen on ollut haparoivaa. Marjastajaharhat on olkeet vaikeita. Keppimotivaatio on kuitenkin hyvä. Esineitä on myös työstetty. Se ois Dotin laji, jos pelkillä esineillä voisi kisata :D

Nenät treenaa

Viikonloppuna nenät treenasi. Lauantaina DOTILLA oli nosen kimppatreenit. Noseilijat oli niin ahkeria ja epäorganisoituja, että piiloja oli tällä kertaa yhteensä 11! Oli ajoneuvoa, laatikkoa ja muuta ulkotilaa. Dot suoritti tehtävät kolmessa erässä. Sille on nyt luotu lisää löytömotivaatiota ja se työsti nyt tehtävät reippaasti. 

Tällä hetkellä olen itse ollut tietoinen piilojen sijainnista ja olen palkannut koiraa heti sen löydettyä kohteen. Löytöotivaation nostatus on nyt ollut ensisijaista. Ilmaisuja ei ole nyt siis otettu. Dot jossain vaiheessa tarjosi ilmaisuiksi maahanmenoa, jonka se on oppinut jälkiesineillä. Maahanmeno ei vaan ole tarpeeksi tarkka ilmaisutapa, joten lisäksi on mukaan otettu nenäkosketusta. Piilojen ollessa ylempänä maahanmenotkin jäi vähemmälle enkä jatkossakaan taida enää niitä ylläpitää. Saavuttamattomiin piiloihin pitäisi keksiä vielä omansa.

Sunnuntaina treenattiin metsässä jälkeä ja esineitä jälkien vanhetessa. Dot teki esineitä sekä näytettyinä että partioimalla. Dot on kivan motivoitunut. Se tykkää näistä treeneistä. 
Dotin jäljellä oli vaihtelevaa maastoa ja ekaa kertaa suotakin. Doo meni jälkeä pitkin tarkasti. Se tarvii edetessään taukoja välillä. Selvästi se ei vaan pysty tekemään kerrallaan enempää. Ehkä sille voisi tehdä järjestettyjäkin taukoja esineiden lisäksi. Vikan esineen se ilmaisi hyvin.   

RINNAN kanssa treenaaminen on nyt hurjan hauskaa, kun koemaisia tavotteita ei enää ole! Esineruutualuessa lähestyttiin koirat irti ja Rinna läksi ruutuun omin luvun ja toi sieltä takaa esineen. Kun on tarpeeksi vanha, niin saa tehdä mitä haluaa :p Hauskasti se löysi ruudun itse ja tiesi mitä tehdä siellä. Loput esineet se sai noutaa lähetettynä. Vaikeita oli edessä kallion vieressä oleva pieni esine. Siitä ei saanut hajua vierestä mennessä, mutta Rin löysi sen hypätessään kalliolta alas. Haju tuli sen nenään ylöspäin. Toinen vaikea oli pienessä kuusesta ollut esine. Rinna sai hajun siitä, mutta haju nousi korkeampaan kohtaan maastossa eikä Rinna ymmärtänyt mistä se tuli.

Rinnan kokeilujäljet jatkui. Se pääsi jälleen yksin jäljestämään. Jälki kulki metsäautotien suuntaisesti, joten sen menoa oli melko helppo seurata tieltä. Vähän Rinnaa häiritsi ihmiset tiellä ja se kävi välillä meidän luona. Se suoritui kuitenkin loppuun jäljen loppuun asti, mutta kaikki kepit jäi metsään :p Ensi kerralle se saa jälleen liinan ja painon peräänsä.

Maastossa

Lauantaina tehtiin jälleen maastoja. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutua. DOTILLE pitäisi kehittää parempaa treenisuunnitelmaa tähän. Nyt tehtiin jälleen liikkumalla yhdessä ruudussa ja annoin koiran bongailla esineitä. Tällä kertaa Dotilla oli vieraita esineitä, jotka se löysi, mutta toi vasta kehoituksesta. Lisää siis vieraita esineitä. Ensi kerralla ehkä Dot voisi nähdä esineiden vientiä, että saataisiin määrätietoista irtoamistakin mukaan.

RINNA pääsi tekemään myös esineitä. Sille pitäisi yrittää keksiä mieltä haastavia piilotuksia. 

Dot haisteli myös toisen metsäjälkensä. Ekaan kertaan verrattuna sen eteneminen oli määrätietoisempaa ja tarkkaa edelleen. Tasapaino on nyt kääntynyt jäljen puolelle ja kepit jäi Dotilta huomaamatta :p

Rinnan kanssa kokeiltiin mennä jälkeä ilman liinaa. Rinna on kova juoksemaan jäljellä ja niinhän se hävisikin metsän sekaan ihmisten jäädessä heti alkuun jo jälkeen. Onneksi Rin kävi välillä katsomassa missä viivyttiin, niin pystyttiin kulkemaan perässä. Jälkeähän ei ollut merkattu, joten muuten edettiin jäljentekijän muistin varassa silloin kun koiraa ei näkynyt. Jälki loppuI tien viereen, joten loppupuolella hukattuani koiran näkyvistä jouduin huutamaan sen luokse. Rinna oli ilmeisesti siinä vaiheessa ilmaisemassa keppiä, sillä se tuli kuuliaisesti luokse kepin kanssa. Oli hetken mielijohde päästää koira menemmän jälkeä ilman liinaa. Tehdään tämä kuitenkin toistekin, mutta selkeämmässä maastossa ja tiheämmillä kepeillä,  jotta ihmisetkin pysyy mukana!

Sunnuntaina oli kimppanosetreenit. Nyt viime aikoina ollaan viikoittain treenattu kimppana. On tehty purkkirataa, ulkoetsintää ja autoja. DOTIN treeneissä on viime aikoina keskitytty nostattamaan löytöjen arvoa. Eli sitä on palkattu heti löydöstä eikä ilmaisutyylistä ole välitetty. Ehdottomasti paras motivaation nostattaja on ollut ruokakuppi, johon on koiran nähden laitettu ateria valmiiksi.

Do did Dot

DOT on alkanut tutustumaan enemmän ylempien luokkien tokoliikkeisiin. Vaihtelu virkistää, sanoi Dot ja se on keskittynyt treeneissä tosi hyvin. Dot on koira, joka ei kestä epävarmuutta, mutta varmuuden rakentaminen toistojen myötä ei onnistu, sillä toistojakaan se ei kestä.

Viime viikolla käytiin Maarit Hellmanin tokokoulutettavana. Ensiksi tehtiin kiertonoutoa. Sitä on Dotille esitelty palasina. Treenikertoja on niin vähän taustalla ettei kunnon ongelmia vielä ole, mutta halusin tilaisuuden tullen tehdä liikettä eri paikassa. Kiertoa on treeneissä tehty ensin lähempää ja sitten siirtyen etäämälle. Tässä tyylissä Dotille tulee helposti liikaa toistoja ja ryhtyy tekemään muuta. Hypyt on Dotin mieleen ja kierron sijasta se suorittaa mieluummin niitä. Kierron arvoa pitää siis nostaa. Siihen näyttäisi toimivan takapalkka, joka näytetään koiralle ennen kiertoon lähetystä ja jolle ehkä vähän kisataan. Erottelua hyppyjen ja kierron kanssa voisi tehdä läheltä. 

Rakennan Dotille tällä hetkellä pomppukaukoja. Näitä näytettiin ja käytiin läpi alustan ja käsitargetin hyödyntämistä näissä. Näitäkin on tehty, mutta oli hyvä saada toinen silmäpari toisesta suunnasta, sillä en ole kiinnittänyt huomiota Dotin takajalkojen ojentamiseen. Liika ojentaminen tekee esim. seisomisesta istumaan siirrosta vaikeamman. Lisäksi oli puhetta liikeväleissä, joista puuttuu se selkeä kriteeri koiralta. Se kulkee sivulla, mutta häiriköityy helposti. Otetaan opetukseen näihin käsikosketus kuonon sivulla. Se auttaa koiraa pysymään oikeassa kohdassa ja samalla blokkaa häiriöitä. 

Tokon lisäksi Dot on tehnyt jälkeä, esineitä ja  nosea. Muut lajit on sujuneet hyvin, nose ei niinkään. Siinä Dotin mielestä etsiminen on kivempaa kuin löytäminen. Eli löydön arvoa pitää nostaa. Ei myöskään haittaisi vahvistaa ilmaisun kaavaa sekä miettiä tarkemmat kriteerit saavuttamattomissa olevien piilojen ilmaisuun.

Jälkinä Dot on pääasiassa tehnyt kovan maan jälkiä, mutta se korkkasi myös metsäjäkiuransa! Oli hapuilevaa, mutta mukavaa.

Esineitä on jatkettu samanlailla kuin alusta lähtien eli partioimalla alueella ja palkamalla koiraa esineisiin reagoinnista. Dotin kolmansissa treeneissä päästiin jo siihen, että koira etsii esineitä ja tuo. Kovin itsenäinen se ei vielä ole, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Aussiet leirillä

Aussieyhdistys järjesti viikonloppuleirin Pohjantilalla Loimaalla. Lajella oli haku ja toko. RINNA teki pääasiassa hakua. Hakukouluttajana oli Marian Alskog-Karhu.

Maastoon tallottiin reilun 200 metrin hakurata, jota käytettiin kaikissa hakutreeneissä. Lauantaina ehdittiin tehdä kaksi kertaa hakua. Olin kertonut koiran lyhyistä tyhjistä ja ensimmäiseksi Rinnalle tehtiin norjalainen sekametsä. Lisäksi koiralle tehtiin jekku laittamalla kaksi maalimiestä samaan kohtaan eri etäisyyksille. Rinna juoksi tässä ensin taakse ja ilmaisi ukon sieltä. Sitten uudestaan samasta kohtaa lähettäessä koira paineli taakse, missä maalimies oli äsken ollut ja palatessa sieltä se löysi lähellä ison kiven takana olleen maalimiehen. Ilma oli Rinnalle rankka ja koira hyytyikin rataa edetessä, mutta sain sen vielä patistettua, jolloin se haukkui maalimiehen niin hyvin, ettei tullut pois, vaikka kutsuin! Kaiken kaikkiaan treenistä jäi käteen oma asenne. Tässäkin lajissa oma asenne peilautuu koiraan. Kun olen reipas ja määrätietoinen, niin sitä on koirakin.

Toisella kierroksella treenettiin yliheittoja ja hallintaa. Maalimies kutsui koiraa toisella puolen, kun koiraa pidettiin kiinni toisella puolen. Itse olin keskellä ohjaamassa koiraa. Kutsumisen jälkeen koira päästettiin matkaan ja joko pysäytin koiran viereeni tai annoin se mennä kutsuneelle maalimiehelle. Rinnalle on tehty tämäntyyppistä aeimminkin, eikä sillä ollut ongelmia totella. Näitä vaan lisää niin, että yliheitto nostattaa koiraa kokeissakin. Myös suullinen vihje nostattamaan koiraa, että voin käyttä koiran väsyessä sitäkin.

Sunnuntaina jatkettiin peräkkäisten maalimiesten kanssa. Ekat oli molemmin puolin umppareissa ja taemmat takarajalla. Eka meni umppareissa hyvin. Toista kertaa lähettäessä Rinna meni kahdesti tyhjään umppariin ennen kuin upposi taakse asti. Tämäkin sujui sitten hyvin. Toiselle puolen sitten koira juoksi molempien maalimiestä ohi ja reilusti jatkoi yli takalinjasta. Jännä teaktio :D Uudesta lähettämällä koira ilmaisi ongelmitta ensin lähellä olevan ja sitten taemman.

Samalla otettiin hallintaa. Päätin, että koira kulkee nätisti vierellä kuljetukset ilman jatkuvaa pyytelyä ja niinhän se kulki, koska olin päättänyt niin. Rinna vaan lukee mua niin hyvin. Umppareissa otettiin koira hallintaan asti ja hyvästä kuljetuseita vapautin vasta maalimiehelle palkalle. Näissäkin voisi enemmän varioida palkkausajankohdan kanssa!

Treeniin otettin sitten muutamat tyhjät ja hyvästä tyhjästä koira sai palkaksi pakenevat maalimiehen toiselle puolen. Haukkuessa huusin pari kertaa koiran nimeä eikä koira jättänyt maalimiestä vaan jatkoi ilmaisua. Hyvä. Jatkossa koiraa voisi kutsua sen ollessa menossa vasta maalimiehelle. Ei oo helppoa, kun arjessa pitäisi aina totella ja haussa maalimiestä ei saisi jättää edes kutsusta. 

Päivän toisella kierroksella tehtiin esineruutu. Lisäksi viikonlopun aikana Rinna ehti tehdä kaksi kulmikasta jälkeä pellolle. Teemana siis kulmat. Ekat kulmat koira meni vauhdikkaasti ohi, mutta sen jälkeen se alkoi keskittyä. Treeni oli juuri paikallansa.

DOT ehti tehdä yhteensä kolme jälkeä. Eka oli perjantaina pellolla. Ruokaa reilu puolet maaston mukaan, korkeammassa kasvustossa enempi, matalammassa vähempi. Dot ajoi mukavan rauhallisella tahdilla. Seuraavat jäljet oli leikatulla nurtsilla ilman ruokaa. Lauantainen oli tokotreeneissä tallatulla alueella. Tämän Dot ajoi ihan kivasti. Varmasti asvalttijäljistä häiriöineen on ollut apua. Viimeisin oli sunnuntaiaamuna kostealla nurmella. Selkeästi kosteus oli vaikeaa.

Dot osallistui myös tokon temppurataa. Ensin heitettiin kapula. Sitä ei noidettu vaan käännyttiin eri suuntaan lähettämään koiraa ruutuun. Ruudusta koiran tuli seurata lelu- ja ruokahäiriöiden lomitse seuraavaan paikkaan, jossa koira lähetettiin kiertoon ja sieltä palattua vielä ensin heitetylle kapulalle. Alun karmeuksien jälkeen Dot teki yllättävän hyvin! Dot nousi seisomaan kapulaa heitetteässä eikä se löytänyt ruutua. Sen jälkeen seuruu häiriöiden keskeltä sujui, kierto onnistui ja kapulakin löytyi. Välillä se yllättää. Radat tehtiin joukkueina ja Dot oli hauskutusjoukkueessa :p

Rally-SM

SARAN kanssa osallituttiin viikko sitten lauantaina rally-tokon SM-kisoihin, jotka tänä vuonna järjestettiin Kuopiossa. Näppärästi kisat sopi kesälomareissuun. Valmistautuminen kisoihin sujui huonosti. Mulle jännityksellä on lamaava vaikutus. Poissa silmistä poissa mielestä. Eli eipä juuri treenattu :p

Päivä oli pitkä. Matkaan lähdettiin majapaikasta ennen kuutta ja jo kahdeksasta lähtien oltiin kisapaikalla. Rataantutustuminen oli vasta klo 15. Saralle tällainen väsyttäminen sopii edelleen hyvin, mutta itse olin aika uupunut. Heti ekalla kyltillä hätäilin ja ohjeistin koiraa huonosti puolenvaihdossa. Meni kaksi uusintakertaa ennen kuin muistin käyttää käsimerkkiä apuna. Tiesin jo tuossa vaiheessa, ettei finaaliin pääse 94 pisteellä, joten jännitys kaikkosi. Kuulemma ihan silmin nähden rentouduin. Seuraavalta kyltiltä kerättiin vielä miinus epätarkkuudesta ja toinen vinoudesta, mutta sen jälkeen sujui hyvin, kunnes radalla oli merkki. Sara ei vain yksinkertaisesti hahmottanut sitä. Kymppi napsahti ekasta väärin suoritetusta yrityksestä ja toinen koiraan koskemisesta. Sen seurauksena merkki löytyi. Sitten vielä yksi kontrollimiinus. Kaiken kaikkiaan pisteitä meni merkkikyltillä 21. Saatiin kuitenkin tulos, 71 pistettä.

Oli niin hyvä fiilis olla Sarpan kanssa kehässä. Toivon, että päästää vielä. Viimeisiä kertoja nämä taitaa kyllä alkaa jo olla... 12-vuotias kun ei ole enää nuori. Isoista kisoista sen verran, etten edelleenkään ole isojen kisojen ihminen. Muuten on kivaa, mutta se jännittäminen kaikkien fyysisten ja psyykkisten oireineen meinaa olla liikaa. Isojen kisojen jännitys on potenssiin sata, vaikka tavallisetkin kisat jännittää. Jännitys ei ole enää niin suurta kuin se joskus on ollut, mutta nyt ollaan oltu samassa jännityksen määrässä jo pitkään eikä jännitystunteen hallinta ole edennyt. Pitäis varmaan tehdä jotain.

Kuopiosta jatkettiin Kajaaniin jossa sunnuntaina treenattiin RINNAN kanssa KPKY:n leirillä. Päivässä ehti tehdä jälkeä, esineitä ja hakua. Jäljellä halusin häiriöitä, joten tallauksen jälkeen ja ennen ajoa jälkeä sotki koirakko merkatuista paikoista. Rinnalla on tapana vaihtaa jälki riistajälkeen, mutta kun riistaa ei ole sovittavista saatavilla jäljelle, niin otettiin vieras koirakko. Tutut koirat ei ole niin häiriöksi, mutta vieras koira, joka vielä kaiken lisäksi merkkasi juuri jäljen kohdalle, oli hyvä! Rinna oli heti ensimmäisessä kohdassa vaihtamassa jälkeä. Pidättelin vain ja annoin koiran mennä, kun se valitsi oikean jäljen. Harmiksi vain koiran selvitellessä harhaa liina sokeutui puihin ja antoi koiralle rankaisua oikealle jäljelle palaamisesta. Sen verran koiraa kuormitti, että se olisi jatkanut seuraavasta kulmasta suoraan ja tässäkin vain pidättelin koiraa. Muut harhakohdat meni helpommin.

Esineruudussa esineitä oli kuusi kipaletta, joista Rinnalla nostatin kolme. Ekan se toi hyvin. Toisella lähetyksellä näki selväsi koiran vaihtavan lennosta esinettä. Kolmantena vaadinkin sitä tuomaan sen esineen, minkä koira oli jättänyt ja palkkasin siitä. Hakutreeni oli haukutusta. Maalimiehet oli sijoitettu siten, että haukkuvalle koiralle pystyi tekemään häiriöitä sen ilmaistessa. Häiriöitä tehtiin äänillä ja koiran jatkaessa haukkua se palkattiin. Ei näyttänyt olevan vaikeaa.

Peekoota

Nyt on päästy korkkaamaan hakukin tälle vuotta. RINNAN treenitilanne vaikuttaa olevan sama kuin mihin se syksyllä jäi. Eli motivaatiota tyhjiin pitäisi löytää. Rinna tekee tyhjillä lyhyitä pistoja. Se ei etene loppuun asti vaan kaartaa jo aiemmin pois. Ongelmana on myös se, etten itse hahmota sivuetäisyyksiä etenkin maaston peittäessä näkyvyyttä. Eli koiralle pitäisi antaa enempi vastuuta, mutten luota siihen, että se upposi tarpeeksi syvälle. Ens treeniin otetaan maalimiehet ylisyvälle korostamaan syvälle etenemistä. Vasta viime kauden lopulla aloin uskaltautua ottamaan paljon tyhjiä treeneihinkin. Ei siis ole ihmekään, että ongelmaa on, kun ongelmaa ei ole treenattu. Nyt treeneissä oli ekana ja vikana maalimies, muuten lähettelin koiraa tyhjiin. Ongelmana on toki myös se, etten hahmota aluetta ja lähettelin koiraa aivan liian tiheään. Koiraa varmaan vähän turhauttaa lähteä lähes samasta kohdasta uudestaan :p

Jälkipuolella on jatkettu sillä, etten päästä koiraa etenemään sen poistuessa jäljeltä. Toivottavasti sillä tulee tarkkuutta kulmiin (etenkin teräviin) ja koira pitäisi oikean jäljen vaihtamatta sitä. Jäljen ajoa tällä hetkellä kuvaa sellainen häseltäminen. Koiralla on enemmän intoa kuin taitoa ja se kiirehtii vaan menemään. Janat on sen sijaan sujuneet. Ollaan tehty pitkiä jäljennostoja ja koira on suoriutunut niistä hyvin.

Esineissä tehtiin kokeilu, jossa laitoin kapean ruutuun 11 esinettä. Ekalla lähetyksellä Rinna paineli taakse ja toi esineen sieltä. Sitten se keskittyi etuesineisiin. Viidennen palkattoman esineen jälkeen Rinna piti pienen tauon, mutta jatkoi sitten taas. Palkan se sai vasta 7 esineen jälkeen. Loput haettiin menemällä yhdessä ruutuun hengailemaan ja koira sai bongailla loput esineet. Seuraavassa ruututreenissä tehtiin kapea suikale,  jossa edessä ja takana oli esineet. Nyt Rimppa toi ensin etuesineen, mutta takaesineen kanssa oli vaikeuksia. Laitettiin toinenkin koira välillä ruutuun ja sitten vielä Rinna näki esineen uudelleen viennin. Sitten löytyi. Esine oli pieni huopaineinen ja se oli takaosassa juuri rinteen alla. Ehkä ne yhteensä teki tilanteesta vaikean Rinnalle. Tai sitten edellinen loputtoman tuntuinen ruutu vaikutti. Lisäksi taas kevään ekat lämmöt näkyy väsyttävän koiraa. 

DOT on tehnyt peltojälkikokeiluja. On vähän kokeiltu, mikä tilanne on talven jälkeen. Dotsin tekeminen on näyttänyt ihan hyvälle. Tokikin Dotin kanssa on vielä paljon treenattavaa, jos koskaan kisaamista miettii. Jatkettaneen sillä, mihin viimeksi jäätiin. Eli keskitytään nyt pitkiin tylsiin suoriin. Kulmat sujuu namitettuina. Ilman nameja kulmissa on epätarkkuutta. Koira saattaa ajaa vähän yli. Esineilmaisut on ollu ihan hyviä. Nyt kun motivaatiota löytyy, niin voidaan siistiä vinoutta pois ja paikkaa tarkentaa. Mä niin tykkään Dotin motivaation kasvusta, jota tuntuu tulleen vähän kaikkeen :)

Maastojeah!

Sunnuntaina korkattiin maastotreenit. Oli nii-in ihanaa! 

Ensin tehtiin esinekaistale. RINNA sai kolme vierasta esinetä ruutuun. Rimppa teki hyvin töitä. Se toi ensin takaosassa maan tasolla olleen esineen, sitten takanurkassa kannon päällä olleen ja viimeisenä esineen edestä. Edelleen se painuu ensin taakse työskentekemään. Etuesineen se toi nyt vikalla lähetyksellä, kun lähetin tietämättäni koiran suoraan kohti. Ensi kerralla pitää testata taas etuesineelle lähettämistä heti ekalla lähetyksellä. Niissä maltti on aiemmin ollut vaikeaa. Samoin jatkossa pitää muistaa tehdä neljälläkin (tai enemmällä) esineellä. Oon kaavoittunut maksimissaan kolmeen. 

Jäljet oli vanhentuneet esineiden teon ajan. Rinnan jälki oli oma tekemä parin sadan metrin pätkä. Janaa oli pitkästi. Annoin liinan kiskaista ennen kuin lähdin liikkeelle. En kuitenkaan aina osaa liikkua ilman liinan nykäisyä, joten tehdään niistä sitten merkityksettömiä koiralle. Nyt Rinna jatkoi hyvin suoraan nykäisystä välittämättä. Viimeistään jäljennostovaiheessa liinan kiskaisu on usein tuottanut takajäljen noston, mutta nyt Rinna harkinnan jälkeen otti oikean suunnan. 

Jäljellä oli käynyt joku muukin. Siellä oli vieraita merkkejä ja Rinna vaihtoikin toiseen jälkeen kesken kaiken. Annoin sen mennä aikansa. Jonkin matkaa mentyään se palasi omia jälkiään takaisin omalle jäljelle. Rinna yritti toisenkin kerran vaihtaa jälkeä, mutten enää päästänyt. Rinnaa on koulutettu sillä periaatteella,  että se saa mennä jälkeä niin kuin haluaa. Hukan käydessä se on viety vaan pois jäljeltä. Eli se on menettänyt palkkionsa. Se  on kuitenkin koira, joka palkkautuu enempi (etenkin riista)jäljestyksestä kuin niistä esineistä. Epäilen, ettei Rinna ole siis kokenut tätä niin kannattamattomaksi ja jäljen vaihtamiset vaan on vähitellen lisääntyneet. Jatkossa kokeillaan tähän sitä, etten päästä koiraa lainkaan väärille urille vaan pidätän liiasta kunnes koira taas valitsee oikean jäljen. 

Loppuun tehtiin vielä tarkkuusruutu. Talven jälkeen tässäkin jatketaan juuri siitä, mihin on jäätykin. Rinna tarvii tähän toistoja ja rutiinia. Rii poistuu helposti alueelta. Se oppisi varmaan rajat paremmin, jos pääsisi useammin tekemään tätäkin lajia. Luovutuksiakaan ei ole vielä korjattu vaan esine tippuu helposti matkalle. Työmaata siis riittää! 

Talviturkki on heitetty!

Talvikivaa

Talviharrastuksena ollaan tehty taas jälkiä lumelle. Talven eka jälki hankikannolla oli yhtä räpellystä. Otettiin toki  videolle ja tässä sensuroimattomana :D

Dotin kanssa vielä joten kuten pärjäsin...

 Mutta Rinnan kanssa en :p

Vaihdettiin Inka töihin ja rytmi oli parempi. 

Seuraavalla kerralla ei ollut hangella kantoa, mutta kovin syvällekään ei askeleet uponnut. Häiriöjälkiä oli nyt enempi. Nyt osasin paremmin!

Rinnankin kanssa meni helpommin.  

Jälkioppia ja tokoa

SPL-Itu järjesti Vesa Kuosmasen FH-viikonlopun. Lauantai alkoi luennolla. Olen kuullut hänen luennoitiaan aiemminkin ja joka kerta tulee uusia asioita puheen rönsyillessä niin paljon! Kaikissa puheissa ja teoissa korostui ohjaajan rauhallisuus sekä asioiden mustavalkoisuus. Koiralta ei hyväksytä muuta kuin se haluttu toimitatapa. Ja tämän koira saa itse ratkoa kannattavimman kautta. Koiraa ei myöskään namiteta parempaan mielentiaan vaan koiran tulee itse hakea oikea mielentila. Esimerkiksi paalulle tultiin ohjaajan määräämää tahtia. Koiran riekkuessa ohjaaja vain pysähtyi ja odotti koiran rauhottumista. Sama homma jäljellä; ohjaaja määrää tahdin. Nämä on toki helpompi opettaa koiralle jo alusta lähtien kuin korjata jo opittuja tapoja.  

Mulla on edelleen se punainen lanka hukassa DOTIN kanssa tai ehkä ennemminkin koko lajin kanssa. Olen kaavoittunut jälkien teossa sen punaisen langan puuttuessa. En osaa edetä. Jotain hyötyä kuitenkin paikoillaan polkemisestakin on, Doon perusteet on ihan hyvät :p Se tulee hyvässä mielentilassa paalulle ja tietää mitä tulee tekemään. Lauantaisen jäljen pisin tyhjä osa oli alussa. Tämä kiihdytti koiraa liikaa ja jouduin pidättelemään sitä, jolloin koira turhautui. Ne tyhjät voisi alussa olla lyhempiä, ihan askel siellä täällä ja pidempiä tyhjiä katkomaan yksittäiset namit. Samoin liian lyhyt liina kuormittaa Dotia. Se ajaa jälkeä rauhallisemmin pidemmällä liinalla.

Sunnuntaina tein sitten pidemmän suoran, jossa oli tyhjiä katkomassa yksittäisiä nameja. Pituutta suoralla oli nyt n. 400 askelta ja ruokaa oli noin puolessa. Pelkään edelleen Dotin motivaation puolesta ja pituutta jälkiin on lisätty pelkkien askelten lisäämisen sijaan kaikenlaisesta häpeningillä jäljellä. FH-jäljellä se pääasia jälkeä kuitenkin on sitä puuduttavaa suoraa, joten sitäkin olisi treenattava. Nyt meni hyvin.

Sunnuntaina oli myös Tiltun tokokoulutus, jossa keskityttiin jälleen RINNAN mielentiloihin. Liikkeisiin otettiin ne mielentilan kannalta pahimmat oli ohjattu nouto, zeta ja ohjattu kiertonouto. Kaikkiin liikkeisiin tuli ohjeeksi jatkaa vaan edelleen kuuntelutreenejä. Mun mielikuvitus alkaa vaan loppumaan, mutta onneksi tuli taas muutama idea erilaiseen treeniin. Kuuntelutreenien ohella toki liikkeiden tekniikkaakin saa vielä työstää. 

Ohjattu nouto pilkottiin osiin myös koiran mielentilan mukaan. Yleensä namittelen koiraa rauhallisemmaksi liikkurin viedessä kapuloita, mutta tässä voisi toimia paremmin leikki. Treenissä saatiin hyvin myös esille koiran arvottaminen kapulat merkin edelle sen juostua merkin läpi kapuloille. En osaa lukea koirasta, milloin sitä kiihdyttää kapulat liikaa, jolloin se ei ehdi pysähtyä merkille ja milloin se pystyy tekemään matkalla merkinkin. Merkkiä pitää kuitenkin joka tapauksessa vahvistaa ja tähänkin lelu on parempi. Tähän toimi rauhallisempi palkkaus, eli pallo vietiin merkille koiran luokse ja leikittiin merkin luona. Vaihtoehtoisesti pallo jätettiin koiran eteen merkille ja koiralle annettiin lupa palkkaan ohjaajan oltua merkin lähetyspisteessä. Tai pallo vietiin merkille ja koira käskettinkin noutoon ja kapulan luovutuksen jälkeen se vapautettiin merkillä olevalle pallolle.

Toisen koirakin treenissä ylös ruudun opettaminen takaperin. Eli viedään koira seisomaan ruutuun oikeaan kohtaan, kävellään lähetyspaikalle takaisin ja taas palkkaamaan oikeassa paikassa seisovaa koiraa. Tähän sitten liitetään lähetys ruutuun.

Vähän kaikkea

Hellettä on riittänyt, joten on treenattu vain vähän kaikkea :p RINNAN eilisiin treeneihin mahtui jälki, tarkkuus, esineruutu ja pudotettu. Tänään oli hakua.

• Jälki oli muutamman sadan metrin mittainen neljän kepin nurmikkojälki. Rinna ei ole hetkeen tehnyt jälkeä nurmella, mutta se suoriutui siitä tosi mallikkaasti. Koira kulki kuin juna jäljen päällä. 
• Tarkkuus tehtiin asvaltilla kongin murulla. Jo metsässä Rinna liikkuu helposti tarkkuusruudun ulkopuolelle ja asvaltilla se menikin sitten useasti alueen ulkopuolelle. Muruihin reagoinnista palkkasin ennen mitään ilmaisua. 
• Esineruutu oli kaistale pellolla. Alueen halkoi pari polkua. Ruudussa oli kaksi esinettä takana. Koiran ensiapulaukku oli isompi esine ja pullon korkki pienempi. Ne oli lähekkäin siten, että korkki oli aivan takalaidassa takareunassa olevan polun toisella puolen. Rin toi ensin ison esineen ja sitten pienen. Sitä se joutui tovin paikallistamaan ja teki hyvin töitä!
• Pudotettu tehtiin kävellessä esineruudusta poispäin. Rinna ei kuunnellut vihjeitä vaan lähetyksessä juoksi suorinta reittiä takaisin ruutuun. Kutsuin koiran pois ja nyt koira juoksi keskittyneemmin takajälkeä esineelle.
• Haussa keskilinjassa oli kulma. Rata oli lyhyt. Toiselle puolen Rinna sai juosta pelkkiä tyhjiä ja toisella oli kaksi maalimiestä. Tyhjiin jouduin koiraa korjaamaan joitain kertoja, että se meni tarpeeksi syvälle. Näissä pitää olla ehdoton. Ilmaisut oli ihan hyviä. Koirassa ei onneksi ollut mitään jälkiä kokeen epäonnistumisesta! Testasin myös maalimiehellä haltuunoton jälkeen koiran vapautusta, jolloin koira saa alkaa haukkumaan uudestaan maalimiestä. Toimi. Olisin toivonut kokeessakin koiran aloittavan uudestaan ilmaisun sen tultua pois maalimieheltä ja palattua takaisin :p Meinasi käydä äksidentti Rinnan juostua maa-ampiaispesään maalimiehellä. Olikohan ampiaiset kuumissa, sillä kukaan ei saanut pistoja!

Anonyymit hakuilijat

Kuntoilua

Auton mentyä rikki ollaan päästy taas pyöräilyn makuun. DOT on ollut ihan sinut pyörän kanssa alusta lähtien. Se on kyllä jännä elukka, välillä se on lähes hysteerinen ja välillä taas niin lungi. Sen eka pyöräilyreissu oli 10 km jälkitreeneihin ja toiset 10 km takaisin. Dot on nyt paristi käynyt treenaamassa EPK:n peltojälkiryhmässä. On ollut hyvä saada säännöllisempää treeniä muiden silmien alla. Dotilla on edelleen keskittymättymyyttä jäljestäessä. Katkoksia on edelleen. En osaa sanoa johtuuko ne ulkoisista vai sisäisistä häiriöistä. Herkkää kuitenkin on. Dotin ilmaisut alkaa kuitenkin vähitellen luonnistumaan. Niiden kanssa se tosin hätäilee ja menee helposti ilmavainulla lopun. Liinan käytöstä saan edelleen kuulla :p

Pyöräilyn lisäksi Doo on loistanut juoksukaverina. Se kulkee näppärästi vierellä vetämättä. Doo onkin nykyään varma juoksukaverivalinta. Mulla on liian huono kunto Rinnan kuntoon verrattuna. En pysty juoksemaan sen kanssa, sillä mun tekniikka pettää koiran vetäessä.

RINNA ei siis enää ole päässyt juoksulenkeille, mutta pyörällä sitäkin on nyt juoksutettu. Se piti taukoa pyöräilystä viime vuoden. Toissa vuonna pyörä kaatui pariin otteeseen koiraan päin. Koira ei jäänyt alle eikä siihen sattunut, mutta trauma tuli. Pyöräillessä Rin väisti pyörää ja veti vinossa. En halunnut koiralle toispuoleisuutta, joten pidettiin taukoa ja oli tarkoitus totuttaa koira taas uudestaan pyörään. Ei kuitenkaan totuteltu vaan aika teki tehtävänsä ja koira juoksee taas suorassa asennossa vierellä. Sen verran tauko on vaikuttanut, ettei koira juokse enää laput silmillä. Se huomaa muut ja nostaa turhaan kierroksia vastaantulojoista. Uskon, että kun taas rutiinia saadaan pyöräilyyn, niin koirakin uppoaa taas juoksukuplaansa.... SARA on juossut siinä mukana. Sillä ei ole mitään vetovastuita vaan se on pääasiassa saanut olla irti.

Siisti laji talvellakin!

Talviaikaan otettiin ilo irti jäljestämisestä. Jälkiä tehtIin lumeen auratuille parkkiksille sekä pelloille hankikannon aikaan. Lumessa näkyy kevyesti askeleet ja tätä käytettiin tarkkuuden treenaamisessa sekä harhojen kanssa. 

Tarkuutta ja ymmärrystä vahvistettiin naksuttelemalla koirille askeleen haistelua. DOT on pitkälti treenattu tarjonnan kautta opettelemalla se nytkin ymmärsi halutun käytöksen ja vastasi treeniin hyvin. Koiran työskentely oli ihanan keskittynyttä. Lumella koira on pysynyt hyvin jäljellä. Lumien sulaessa sulavesistä askeleen löytäminen oli vaikeampaa. Haju leviää veden mukana ja hyvällä tuurilla vielä piiloutuu vettä peittävän jään alle. Näissä ois selkeästi treenin paikka ensi vuodelle.

Dotilla on käytetty esineinä sekä namppaa sisältäviä että tyhjiä filmipurkkeja lumeen polkastuina tai pienen lumivallin taakse piilotettuina. Lisäksi esineinä on Dotillakin käytetty katkaistuja tulitikkuja. Esineilmaisuja on myös vahvistettu erikseen, muttei tarpeeksi. Dotin motivaatio esineitä kohden on kyllä kasvanut, vaikkakin se on saanut paljon palkkaa jäljestäkin. Ehkä Dotin suhteen taas avainasemassa on ollut erilainen palkkaus, namppa valmiina askeleella vs. palkkaus tyhjän askeleen haistelusta. Kaiken kaikkiaan Dotin treeneissä on näkynyt sellainen mukavan rauhallinen jäljen työstäminen. 

Video on kuvattu Dotin ekalla lumijäljen naksuttelukerralla.

RINNAN kanssa naksuttelu ei alkuun lähtenyt liikkeelle niin helposti. Se oli alkuun yhtä ongelmallista kuin edelliselläkin kerran pari vuotta sitten jälkeä näin treenatessa. Se tarjosi askeleen haistamisen sijaan temppuja, maahanmenoa, kylkimakuuta, peruuttamista jne. Jäljestyskäskyllä se paineli vauhdilla menemään ja reippaasti kulmista yli. Jokin tasapaino tähän oli löydettävä ja onneksi se löytyi. Laitettiin minut liinan toiseen päähän ja Inka merkkaamaan ja palkkaamaan koiran menoa. Näin Rinna keskittyi oikeaan tehtävään ja itsekin koiran päästyä rytmiin pysyin siirtymään palkkaustehtäviin koiran rinnalle. 

Jäjestämisen lisäksi on mietityttänyt taukokäytöksen opettaminen. Rinna hyötyisi hurjasti taukokäyttäytymisestä, jossa se laskee virettään. Matalammassa vireessä Rin pystyy työskentelemään tarkemmin. Se ei vain juokse jälkeä vaan seuraa jälkeä pitkin. Matalammassa vireessä myöskään jäljen vaihtaminen Rinnan kohdalla ei ole niin suuri riski. Alkuun koiralta voisi aina kierrosten noustessa vaatia taukokäytöstä, josta koiran voi vapauttaa jälleen hommiin kierrosten laskettua maltillisemmiksi. Tällä hetkellä Rinnalla on taukoasema valmiina ja sitä käytetään kyllä, mutta sellainen automaattisempi vireen lasku koiralta puuttuu vielä.

Jäljen sotkija.

No talvi oli ja meni. Lumien sulettua jäljen lisäksi on nyt treenattu esineitä sekä korkattu sekä viesti- että hakutreenit tauon jälkeen. Hakutreeneistä Rinna piti parin kuukauden tauon sterkkauksen takia. Palatessa treeneihin ei taukoa huomannut. Ne asiat, mitkä oli treenattavia asioita on edelleenkin vaan treenattava :p Etenkin tyhjien etenemisissä on työstettävää. Koira helposti ei uppoa riittävän syvälle eikä etene aluetta eteenpäin. Rimpan asenne treeneissä on ollut hyvä. Se ei ole keitellyt. Toivottavasti nyt alkukaudesta ei eletä vaan kuherryskuukautta vaan oikeasti on edistytty mielentilojen kanssa!

En edes muista, miten kauan on edellisistä viestitreeneistä ja nyt on jo kahdesti koiria juoksutettu! Maksimimitta A-D välillä on ollut n. 600 m. Aiemmin Rinnalla on ollut välillä haluttomuutta lähteä juoksuun. Nyt ei ole tätä vielä näkynyt. En tiedä mistä se on johtunut, mutta tätä on työstetty lähinnä motivaation kannalta. Rinna on lähtenyt toisten koirien perässä ja palkkausta on muutettu. Jos koira ei ole lähtenyt matkaan, niin sitä ei ole siihen pakotettu. Myöskin koiran varastaessa matkaan, se saa mennä. Rimpalle ei nyt haluta yhtään epävarmuutta lähtöön ja varastelut pyritään minimoimaan muuten (vaikkapa pitämällä koira kiinni).

DOTKIN on juossut viestitreeneissä. Se on juossut jopa 400 metriä mun luokse toisen koiran perässä. Aika hyvin koiralta, joka ei harrasta viestiä :p Dot on muutenkin nyt leikkinyt isompaa koiraa kuin onkaan. Ihan vitsinä kokeitiin, kuinka korkealle Dot hyppää ja kyllä se metrisen ylittää.

Kantaako hanki?

Talvimaastotreenaaminen on vähän erilaista. Hajut käyttäytyy erilailla pakkasessa. Jälkeä treenattiin pari kertaa ennen lumien tuloa pakkasen kovettamassa maassa. Oli hyvät olosuhteet treenata jälkitarkkuutta, sillä olosuhteet pakottivat koiran pitämään jäljestä tarkasti huolta. Vähäinenkin huoleton eteneminen kostautui jäljen hukkaamisella. Teki RINNAN jäljestämiselle niin hyvää. Se eteni hitaammin, tarkemmin ja huolellisemmin.

Tänään treenattiin hakua lumisessa metsässä. Rinnalla on ollut ennenkin vaikeuksia paikallistaa valkoiseen lakanaan kääriytyneitä maalimiehiä lumesta. Tää vaatii treenitoistoja. En osaa sanoa onko hajumaailma nyt niin erilainen vaiko onko koiran helpompi käyttää silmiä apuna sulan maan aikaan.

Nyt keskityttiin ennen kaikkea ilmaisuihin. Otettiin nousevat haukkusatjat neljälle maalimiehelle. Ensimmäisillä kolmella kiersin maalimiestä ja sitä haukkuvaa koiraa ympäri. Ekalla tämä vaikutti ilmaisuun, sitten ei enää. Viimeisellä en mennyt maalimiehelle lainkaan vaan jäin lähetyspaikalle. Tämä oli nyt selkeästi vaikeinta. Edellisten jälkeen koira odotteli minua tulemaan, mikä kuului haukussa. Lisää siis treeniä siihen, että koira ymmärtää vain haukun olevan se tärkein juttu ihan sama mitä ympärillä tapahtuu.

Kukkamekkotäti.

SARALLA oli perään rallykimppatreenit. Sara on viime treeneissä ollut useammin väärässä mielentilassa. En oikein osaa sanoa, mistä tämä nyt kumpuaa. Alun alkaenhan Saralle ei koskaan ole opetettu kunnolla palkasta luopumista, palkkaamattomuutta tai sosiaalista palkkausta ja paljolti koira tekee väärällä asenteella vain palkat mielessä. Sillä on myös tietyt kylttitehtävät, jotka koira suorittaa herkemmin äänen kanssa kuin toiset. Esimerkiksi edessä peruuttaminen ei onnistu ilman ääntä ellen konkreettisesti pidä ruokaa kädessä ja pyydä koiraa sen peruuttaessa myös luopumaan siitä. En ole vielä keksinyt miten muuten saisin koiran peruuttamaan äänettä tai edes kuinka saisin häivytettyä ruoan läsnäolon. Varmaan tehdään nyt vaan ziljoona toistoa ruoan kanssa ja toivotaan parasta. 

Toinen kylttitehtävä, mikä ei ole oikein edennyt, on asennon vaihdot oikealla puolen. Sara niin helposti vinoutuu näissä ja useamman vaihdon aikana koiran asema vaan vinoutuu lisää. Palkan suunnan avulla koira kyllä suoristuu, mutta tällainen treeni vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Sitä samaa ylläpitoa vaatii seuraamiset molemmin puolin. Sarppa on taas pompsahtanut liian eteen molemmin puolin, mikä toki vaikuttaa asentoihinkin. Treenataan siis jatkuvasti :p