Agijutut

Ike on aloitellut agin puolella epistelyt. Touhu on vielä vähän haparoivaa, mutta kyllä se tästä. Ennen kaikkea on mukavaa, että mulla on sama koira radalla treeneissäkin ja kisaympäristössä vieraammassakin paikassa. Oma jännittäminen ajoittuu suorituksen ulkopuolelle ja jo lähtöön kävellessä on hyvä fiilis.

Ike on tehnyt talven ajan säännöllisesti hyppytekniikkaa. Itselle sieltä muistiin tiukan käännöksen opetuskuviot. Laitimmaiset rimat on 20 cm, keskimmäinen 35 cm (voi nousta 50-60 cm). Hyppyvälit on 5 jalkaa ja tämä väli on Ikelle hyvä myös muihin taipumistreeneihin. Vaikka Ike onkin ihan iso koira, niin pidemmillä väleillä sillä on selvästi vaikeuksia kääntymisissä. Ikelle taipumiset on olleet treeneistä vaikeimmasta päästä. Sillä on myös ollut puolierot myötäsuunnan ollessa helpompi. Käännösissä käytetään tällä hetkellä apurimoja auttamaan oikean ponnistuspaikan valinnassa (innit ja takaakierrot). Ike on fyysisesti ja henkisesti hidas kasvamaan.

Dot palasi myös talven tauoltaan agilityn pariin. Harvemmalla treenaamisella juoksukontakteja on vaikea ylläpitää, joten Dot muuttuu pysärikoiraksi. 

Tokot ja agit

Ike on ihan huomaamatta kasvanut niin henkisesti kuin fyysisesti isomman koiran mittoihin. Sen tokoilut alkaa näyttää jo vähitellen joltain. Yhtäkkiä vaan koira vaan osaa asioita. Sen kanssa on myös miellyttävää tehdä, kun tuntee jo koiraa paremmin.

Ike kestää edelleen ihmisten ja koirien suhteen häiriöitä huonosti. Ollaan vahvisteltu nyt itsevarmuutta tekemisessä ilman häiriöitä ja voisi nyt alkaa ottaa häiriöitä enemmän treeneihin mukaan.

Agia on nyt painottettu lajeista eniten. Ja senkin suhteen onkin tapahtunut harppauksia! Esteosaamista alkaa olla aika hyvää, kontaktit on vielä kesken, mutta kepit alkaa luonnistua. Edelleen vaikeinta koiralle on mun liike. Se nostattaa kierroksia ja kierrosten noustessa osaaminen häviää. Tämä näkyy etenkin hyppytekniikkatreeneissä.

Hyppismuistiinpanot

Muutaman hyppytekniikkatreenin muistiinpanot talteen ennen kuin unohtuu. Ike on nyt tehnyt treenikuvioita, joissa arvioidaan korkeutta ja  etäisyyttä sekä harjoitellaan taipumista. Kaiken kaikkiaan Ike on kehittynyt kropallaan kesän aikana. Se tekee hyvän painonsiirron lähdöissä ja selkätukea alkaa löytymään. Voimantuotto ei edelleenkään ole Iken ongelma, mutta sen hallinta on.

Voimaneliö. Mitat rimasta rimaan keskipisteen kautta 9 jalkaa, rimat 30 cm tai vinot, jolloin 30cm sisempi ja 40 cm ulompi. Kääntyminen oli Ikelle tässäkin helpompaa myötäpäivään kuin vastaan.

Korkeuden arviointia muurilla. Muuri 30-50 cm, välit 6-6-9-9 jalkaa, rimat kahdessa ekassa hypyssä 20 cm ja kahdessa vikassa 25 cm. Renkaan korkeuden arviointia on tehty set pointina.

Vauhtiympyrässä on tehty muitakin erikoisesteitä sekä etäisyyden (18-25 jalkaa) ja korkeuden arviointia (20-35 cm).

Ja vielä Iken keppipäivitys. Nyt menee hatarasti jo koko kepit!

Agileiri

HSKH järjesti agileirin. Ilmotin Iken Satu Tuomelan ja Emeliina Tähtisen treeneihin. Treeneissä oli reilusti treeniaikaa, joten Dot pääsi treenaamaan puomia Emeliinan treeneihin.

Ike on hyvin erilainen menijä kuin mihin olen tottunut. Se on pitkälaukkainen iso koira, joka siis menee lujaa ja tarvitsee tilaa. On siinä mulla opettelemista omassa liikkumisessa ja sijoittumisessa! 

Sadun treenistä tehtiin möllirataa (valkeat pallot). Tehtiin pätkissä 1-4 , 4-8 ja 10-15. Ensimmäisessä osassa persjättö ekan putken (2) jälkeen oli kamalaa, mutta toisessa osassa putken (7) jälkeen se taas sujui paremmin. Selvästi ratapohja oli helpompi, mutta myös mun oli helpompi ehtiä siihen, kun olin jo liikkeessä eikä tarvinnut ehtiä ohjaukseen paikaltaan. Vikassa osassa keskityttiin takaaleikkaukseen (14). Ikelle radan mukaan eteneminen oli tosi loogista. Se ohjautui hyvin sinne minne pitikin. Se on myös kivan kuuliainen.

Emeliinan treenistä tehtiin osia 1-5, 8-10 ja 14-17. Ekassa osassa Ike irtosi hyvin puomin alla olevaan putkeen (4), jolloin ehdin hyvin ohjaamaan takaaliertoa (5). Toisessa osassa ohjaajan puolelta hyppääminen (10) oli vaikeaa ja estettä siirrettiin helpompaan kulmaan. Sijotuin aivan liian lähelle hyppyä ja Ike teki takaakierron tai kiersi koko esteen. Sille piti antaa reilusti tilaa, niin hyppy sujui oikein päin. Kolmannessa osassa oli sama tilanpuute (16), mutta tilaa antamalla koira kulki oikein. Takaakierrossa (17) koira kuunteli hienosti ja teki sen vaikka palkka houkutteli edessä.

Dot teki vain puomia. Kentällä oli pehmopuomi, mikä on Dotille outo. Se juoksi kontaktin alas asti vain etupalkkapallon voimin. Ilman sitä koira ponnisti liian korkealta. Emeliina teki huomion, että ilman selkeää etenemiskohdetta (lelu) Dot liikkuu puomin tasaisen alueen erilailla. Lisää siis treeniä näihin etupalkalla.

Ike on nyt aloittanut HAU:n viikottaisessa agiryhmässä. Lisäksi Dea Ivanovin hyppytekniikkatreenit on kesätauon jälkeen taas jatkuneet. Näillä treeneillä mennään ensi kesään asti.

Treeniaiheita:

- Lähdot. Ike ei istu aina ryhdikkäästi, vaan valahtaa lysyyn. Se on myös kovin jähmeä tekemään mitään temppuja lähtöasetelmissa. Haluaisin sen olevan rennompi lähtöasennossa.

- Oma liikkuminen. Ikuinen treenin aihe.

- Hyppytekniikka. Tällä hetkellä hyppytekniikassa on edetty 40-45-senttisiin rimoihin ja tehtävästä riippuen tämä on se raja, jonka yläpuolella tekniikka hajoaa. Tavoitteena olisi saada jumpattua rimoja korkeammalle. Raratreeneissä rimat on olleet 30-35 cm.

- Käännökset. Tiukoissa käännöksissä Ikellä on puolieroa. Sen kääntyy paremmin myötäpäivään kuin vastapäivään. Kropan hallintaa ja jumppaa tarvitaan tätä varten lisää. 

- Ohjauskuviot. Innit on koiralle aika tuntemattomia. Valssit on mulle vaikeita. Eteenmenot ja putkijarrut tarvii vahvistettava.

Agi- ja tokomuistiinpanot

Muutamasta Iken hyppytekniikkatreenistä vähän muistiinpanoja.

Alla kuva pisaran mallisesta treenistä. Siinä hyppyvälit oli 6, 9, 18 jalkaa ja putken jälkeen sama takaperin. Treenissä tuli etäisyyden arviointia, laukan venyttämistä ja kokoamista samassa. Kokoaminen oli vaikeaa, eikä kuviota todellakaan tehty täydestä vauhdista kokonaan  vaan osissa maltillisella vauhdilla. Tarvitaan lisää vaan kokoavia harjoitteita, esimerkiksi sitä perussarjaa, jota on toki tehtykin.

Perussarjaa on tehty perinteisen lisäksi variaatioina. Samaan suuntaan vinot hypyt, siksak ja hypyt limittäin. Siksak oli vaikeinta. Tiukat siksak-hypyt ohjaa myös S-linjan treeniin, jota on tehty erikseen. S-linjan hypyissä taipumiset ja laukan vaihdot on olleet ok. Nopeammassa vauhdissa homma hajoaa ja koiralle on tullut tässäkin vaikeuksia kokoamisessa. 

Kepeillä on päästy tekemään kutoset ilman apuja. Vähän hataraa vielä on, joten palataan hieman taaksepäin keppien kanssa.

Tokopuolella Ike on osallistunut Tiltun koulutukseen HSKH:n kentällä. Ikelle vieras paikka, vieraat koirat ja vielä häiriöt teemana. Osasin mitoittaa treenit Ikelle sopiviksi ja Ike suoriutui haastavasta asetelmasta hyvin.  Alkuun tehtiin paikkiksia eri kuvioissa. Annoin koiran olla vapaamuotoisesti paikoillaan ja katsella. Seuruussa ei vielä ole kestoa tai hirveästi muutakaan ja tehtiin sitä muista etäämmällä. Ruutu ja kierto onnistui hyvin, vaikka samanaiksesti muut teki luoksetuloa, zeraa tai kiertoa lähellä. Hyppykään ei ollut vaikeaa, vaan siinä oli ihan samaa koomausongelmaa kuin tutummissakin paikoissa :p Kaikki onnistui siis paremmin kuin vain hyvin! Tarttis osata mennä useammin mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta onnistuneesti.

Iken aksa

Kolmen viimeisimmän kerran hyppytekniikkatreeneissä on ollut teemana taipuminen. Kaarteissa keskipakoisvoima tekee tehtävänsä ja Ikellä on hankalaa. Sen on helppo tuottaa voimaa, mutta sen hallinta on hukassa :p Kropan kehitys on vielä niin kesken. 

Taipumisen jälkeen on tehty voiman tuottoa kasvavalla sarjalla. Kaarteen jälkeen se voimantuotto suoralla ei ole ollut ongelma. Ike on päässyt tekemään myös laskeutumisharjoitusta.

Taipumista on tehty myös etäisyydenarviointiympyrällä, jossa on hyppyjen lisäksi ollut erikoisesteet muuri, pituus ja rengas, kaikki 15-18 jalan väleillä. Erikoisesteitä Ikelle on esitelty myös set pointissa. Se alkaa ihan kivasti jo hakea niitä. 

Keppitreenit aloitettiin 2x2-kepeillä, mutta nyt on tehty kuurina ohjurien kanssa. 2x2-menetelmässä ei päästy eteenpäin koiran liiallisen kiireen takia. Nyt ohjurien kanssa haetaan onnistuneita toistoja hillityllä vauhdilla. Yhdistellään kumpaakin tekniikkaa.

Hyppelyt

Ike aloitti säännölliset hyppytekniikkatsekkaukset Dea Ivanovin opastamana. Kertoja on nyt varattu viikottain muutaman kuukauden ajaksi. Iken kroppa on viime kuukausi muuttunut ihan silmissä aikuisempaan suuntaan, joten uskon nyt olevan oikea aika säännöllisemmälle hyppytekniikalle. Ekalla kerralla katsottiin ensin perussarjaa. Ike jännittää helposti niskaansa etenkin ponnistaessaan liikkeelle. Lisäksi tekniikka katoaa kolmannen ja neljännen hypyn välissä. Lapatuki häviää. Itsekin olen osannut havannoida nämä ongelmat, mutta treenien muuttaminen korjaaviksi onkin ollut sitten toinen juttu. Nyt jumpattiin hyppyjä yhdestä kolmeen ja koira rentoutui ja paransi tekniikkaansa. Ehdittiin katsoa myös set pointia. Iken tekniikka hajoaa 40-sentissä, joten nyt korotettiin korkeimmillaan 35-senttiin, jonka koira vielä händlasi.

Toisella kerralla oli aiheena kasvava sarja ja etäisyyden arviointi. Kasvavaa Ike on tehnyt aiemminkin, mutta etäisyyden arviointi tuli sille uutena. Laukan lisäykset tapahtui 14-16 ja 24-26 askeleilla eli Iken laukan pituus on noin 10 jalkaa. 

Ike pääsi kerran myös Juulia Savolaisen treeneihin. Sieltä taskuun rohkeampi liikkuminen itselle. Ike osaa kivasti suullisia vihjeitä, joten seuraava steppi olisi ottaa niihin omaa liikettä mukaan.

Ikestä ei ole kuvitusta, mutta Dotin treeneistä on video. 

Treenivideot

Iken treeneistä videoita muistiin. Hyppytekniikassa Ikellä on edelleen vaihtelevia tyylejä. Kroppa on niin kesken eikä kokemusta ole vielä paljoa.

Ike teki viimeisimmissä treeneissä ensin perussarjaa. Hyppyjen väli on reilu maksikoiran väli. Lelu kaukana paransi suoritusta.

Set pointissa edettiin takarimaa nostaen 20-35-40 cm, josta lasku suoraan alas. Tuo on nyt maksimikorkeus millä Ike on mennyt ja siinä riittää vielä harjoittelemista.

Seuraaminen on yhtäkkiä vaan rakentunut. On siinä toki vielä tekemistä, mutta tykkään tuöstää tämän hetkistä tilannetta. Siitäkin video muistiin.

Iken treenitilanne

Ike on treenannut agilityä. Sen kanssa on nyt panostettu hyppyjen hakuun ja se alkaakin linjaamaan itseään hypyille eikä juoksentele enää niin paljon niistä ohi. Samaa esteiden hakemista näkyy hooperssissa. Hoopeilla alkaa olla Ikelle merkitystä.

Keppejä Ike on aloitellut 2x2-mallilla. Se hakee tällä hetkellä ekaa väliä eri kulmista. Myös verkkoja ja ohjureita on kokeiltu. Kontakteista Ike on tehnyt lähinnä keinua, sen paukuttelua ja heiluttelua. 

Hyppytekniikassa Ike on kokeillut set pointia, perus ja kasvavaa sarjaa sekä kaarretta.

Agility siis etenee. Sen sijaan tokoissa ollaan palattu taaksepäin. Ollaan palattu luomaan yhteistä kuplaa leikittämällä koiraa häiriöissä. Iken keskittyminen häiriintyy välillä, sillä riittävä kestävän motivaation ylläpito on välillä vaikeaa. Ruoalla palkkaus on vaikeaa, kun välillä joku palkka on hitti ja seuraavalla kerralla jo huti. Ruoan arvo riippuu niin paljon ympäristön kiinnostavuudesta, lelut on toki aina arvokkaita.

Ikeilyt

Iken touhuissa on jo välillä järkeä, joten pitää alkaa kirjaamaan niitä enempi ylös. Ike on tehnyt edelleen vähän ja kaikkea. Tokoja Ike on puuhaillut eniten. Viime Sirke Viitasen tokoista tein muistiinpanoja.

Ikellä on hitaahko perusasentoon tulo. Ike on opetettu tulemaan sivulle vatitreenillä ja tämä sujuikin hyvin siihen asti, kunnes aloin ottamaan mukaan sivulle istumisen pelkän seisomisen sijaan. Selvästi tämä on hämmentänyt koiraa ja se asettelee itseään sivulle. Nyt voitaisiin tehdä toistoja maasta sivulle nousuihin, jolloin saataisiin helpotettua asiaa ja siten nopeampaa asennetta. Sitten näitä myös maasta ohjaajan takaa. Samaa asettelemista on ollut myös eteentuloissa. Tosin nyt nekin oli reippaita, ehkä johtuen edeltävästä sivullenousutreenistä? Samaa kropankäytön hallintaa tarvitaan myös kaukoihin. Ike voisi opetella pitämään asennot paremmin sekä leikin, jossa koiralle nimetään kaikki tassut ja koira oppi tiedostamaan joka raajansa.

Tehtiin myös liikevälejä ja sosiaalista palkkaa. Iken liikkeet oli istuminen ohjaajan kiertäessä koiraa, sivulla maahanmeno ja kaukojen i-m-vaihto. Liikeväleissä pienet siirtymät meni hyvin ja sosiaalinen palkkauskin silloin, kun koira keskittyi minuun. Liikkeestä vapautuessaan se saattoi myös mennä katsomaan kartioita tai ihmisiä. Samoin myös paikallaanolossa se ehtii vilkuilla ympäristöä. Jatkoon keskittymistä luopumisen ja jännitteiden kautta.

Kaiken kaikkiaan Ike on hyvin keskeneräinen vielä joka suhteessa ja niin pitää toki ollakin. Se on kasvattanut jalkoja ja kropan hallinta on heikkoa :p Hyppytekniikassa on vielä paljon työstettävää. Ikeltä puuttuu vielä suunnilleen kaikki aikuisen koiran lihakset. Kroppa on kesken ja niin on myös mieli. Hyppytekniikassa koira ei alkuun keskittynyt kuin lelulle juoksuun, mutta näkyvä lelu vaikutti liikaa tekniikkaan. Nyt on opeteltu piilossa olevaa lelua ja ruokakin on alkanut toimimaan tarpeeksi vetävänä, kun koira on saanut ideasta kiinni.

Nousu

Agility jäi tauolle viimeisimpien kisojen jälkeen puolisentoista kuukautta sitten. Ensin ajatuskin treenaamisesta ahdisti ja sitten ahdisti, kun ei päässytkään koiran saikun takia treenaamaan :p Nyt kuitenkin taukoa on katkaistu. Omaa päätä on kunnostettu ja koiran saikku lusittu. 

Osallistuttiin DOTIN kanssa HSKH:n agileirilllä Sanna Lehtonen treeniin. Teemana oli sopivasti omaan suoritukseen keskittyminen, pakan kasassa pitäminen sekä loppuun asti tsemppaaminen. Treeni toteutettiin siten, että jokainen suoritti niin monta lyhyttä rataa kuin tietyssä ajassa pystyi. Suoritukset pisteytettiin. Radat pyöri samoilla esteillä. Ratoihin sai tutustua vain paperilla, esteillä tutustuminen olisi verottanut pisteitä. Yritin liian nopeasti omaksua radat paperilta enkä sitten todellakaan muistanut niitä lyhyitäkään settejä radalla. Tämä treeni toi hyvin esille kaikki heikkouteni. Vain muutama minuutti ja kaikki paljastui :p Suorituksen jälkeen keskusteltiin tuntemuksista. Hyvä oli huomata, miten erilaisia suoriutumistaktikoita ja tuntemuksia ihmisillä oli. Kaikki kuitenkin pystytään sanoittamaan ja siten jakamaan ryhmiin. Itse kuulun siihen ryhmään, joka agilityssä luovuttaa helposti :D Kaikin puolin oli kuitenkin kivaa päästä taas agin pariin! Treenistä olisi varmasti saanut huonompiakin fiiliksiä, mikäli oma into takaisin treenien pariin ei olisi ollut niin suurta. Esimerkiksi huonompien treenien jälkeen tällainen treeni olisi varmasti vain pahentanut fiiliksiä. Mutta kaiken kaikkiaan opettavainen treeni!

Noin muuten parin kuukauden lajitreenien puute on taas heikentänyt agikuntoa. Sitä on nyt tylöstetty hyppytekniikkatreenien parissa. Muuten on lähinnä työstetty kontakteja ja treeneissä rimat on olleet matalalla. Kontaktien suhteen olen ehkä luopumassa juoksareista. En osaa opettaa Dotilke käännöksiä ja olen miettinyt opettaisinko juoksarien rinnalle 2on2offit, jotka siis Dotilla oli jo kyllä olemassa ennen juoksarien opetusta. Niitä ei ole vain muisteltu vuosiin eikä tokikaan koiran osaaminen niissäkään ole paras mahdollinen treenaamatta.

Dot on päässyt myös nyt täysipainoisenmin vepen pariin. Täsmätreenit on kantaneet viennissä hedelmää.

Paha tapa

Ollaan juostu DOTIN kanssa agikisoissa. Yli vuosi tuli taukoa väliin edellisten kisojen ollessa viime vuoden maaliskuussa. Taukoa tuli koronan ja etenkin sterkan takia, mutta nyt on koira taas kisakunnossa. Harmi vaan, että ohjaaja ei ole :p Homma kaatuu taas helposti siihen mihin ennenkin eli virheen sattuessa en saa kerättyä itseäni enää ratasuorituksen aikana. Sain tätä muistaakseni työstettyä jo vähän paremmaksi ennen taukoa eikä kisatauon aikana tämä niinkään treeneissä vaivannut, mutta nyt taas tuntuu, että lähdettiin alusta liikenteeseen. Asian tiedostaminen auttaa jo paljon ja olen saanut itsestäni irti parempia suoriutumisia ensimmäisen tauon jälkeisen startin jälkeen. 

Tää liittyy siis vahvasti kisasuorituksiin. En tiedä pitäisikö yrittää saada kisamaisuutta enempi treeneihin vaiko treenimäisyyttä enempi kisoihin. Varmaan jotain siltä väliltä on paras ratkaisu.

Oltiin myös pitkästä aikaa Vappu Alatalon valvovan silmän alla hyppytekniikkakoulutuksessa. Doo sai paljon kehuja kropan hallinnastaan. Se on toki iän myötä kasvanutkin  kroppaansa, mutta on sitä myös viimeisin vuosi kuntoutettukin. Esimerkiksi laskeutumisharjoite oli nyt ihan eri näköinen kuin mitä viimeksi muutama kuukausi sitten tehty. Koiralla riitti nyt voimaa ja se teki voimantuoton oikealla tavalla. 

Aloitettiin perussarjalla. Dot jarruttaa helposti palkalle väärin. Se alkaa jarruttamaan etupäällään, kun tarve olisi jarruttaa takaosalla. Tämän korjasi putken suorittaminen sarjan jälkeen ja putken jälkeen oli vasta palkka.

Dotilla on ollut vaikeuksia okserilla. Ilman mun liikettä koira suoritti sen kauniisti, mutta ohjaajan liikkeen lisäys toi koiralle liikaa kiirettä. Toisaalta taas radanomaisesti tehdessä Dot ohjeet ajoissa saatuaan lukitsee esteet ja keskittyy omaan tekemiseensä hyvin, ettei mun liikkuminen suoritusta haittaa. Dot esimerkiksi suoritti taipumissarjan tosi hyvin. Senkus vaan lähetin koiran ja siirryin toiseen paikkaan vastaanottamaan sen. Dot hoiti hommansa. Ehkä koiran kiire tulee, kun palkka on valmiina maassa tietyssä paikassa vs radalla emme kisaa yhdessä palkalle.

Jatkossa Dot saa vaativampi haasteellisia treenejä. Dot suorittaa oikein, kunhan vain annan sille selvät ohjeet siihen. Ohjaaja koittaa nyt hoitaa oman tonttinsa järkevänä ohjaajana :p

Noin muuten kokeilin eri pakkausten vaikutusta hyppytekniikkaan. Namimaatti on mun mielestä aiheuttanut liian korkeaa pään pitoa, muttei syy ollutkaan maatissa vaan siinä palkan sijoittamisessa. Jatkossa voin vaihdella palkkausta namipurkin , -maatkin ja lelun välillä. Lelu toimii parhaiten vauhtipalkkana, etenkin jos se heittää. Maassa valmiina oleva ei ole aina pop. Ruoka toimii aina, mutta lelulla on helpompi palkata juurikin heittämällä se halutussa kohdassa.  

Aksajuttu

DOTIN hyppytekniikkassa on vielä (aina) työstettävää, mutta radalle on nyt saatu nostettua rimat 45-senttisiksi. Dot on suoriutunut niillä korkeuksilla hyvin. Koiran agikuntoa on nostettu milläs muullakaan kuin aksaamalla. Ja sen lisäksi on toki jumpattu. Aikaa siinä meni, mutta nyt alkaa koira olla ennallaan kesäisen sterkan jälkeen.

Treenilista on vaan kasvanut:

• Hyppytekniikkaa.

Perussarjaa

Laskeutuminen (vaikea)

Kääntyminen

• Putkijarru vain putkijarrua tarkoittavalle sanalle. Tähän asti putkijarruna on toiminut koiran nimi, mutta haluan siihen spesifimmän sanan. 
• In-in toimivaksi riippumatta mun sijainnista. Dot ei osaa, jos olen liian edellä tai takana.
• Kepeillä avokulma ja kepeille haku riippumatta mun sijainnista. Dot ei osaa hakea kepeille, jos lähestytään keppejä siten, että ohitetaan ensin keppien loppu. Tässä lähestymisessä Dot ei etenkään osaa ellen ohjaa sitä olemalla itse keppien ja koiran välissä. Muuten koira alkaa puhuttelemaan väärään suuntaan jopa keskeltä keppejä.
• Puomi :p ja muut kontaktit.
• Suullisten käskyjen erottelut vahvemmiksi.

• Valssit! Oikea paikka ja aika. Valssit on aina olleet mulle vaikeita. Jotenkin vaan niiden ajoittaminen ja sovittaminen oikeaan paikkaan on hurjan vaikeaa.

Huonompi valssi

Parempi valssi

Elämä sterkan jälkeen

DOT kävi Petralla akupunktiossa ja fyssaroitavana eilen. Sen jumit oli enää perusharrastuskoiran jumeja, ei enää sterkasta johtuvia. Dotin sterkasta on lähes puoli vuotta aikaa ja nyt koira alkaa olla toipunut siitä. Pitkään se on saanut elää normaalia arkea, mutta agilityn pariin palailtiin kuukausi sitten. Paluukokeilu tehtiin jo muutama kuukausi sitten, muttei Doo ollut silloin vielä siihen valmis. Nyt Dot on tehnyt nyt hyppytekniikkatreenejä ja muutaman kerran ratatreenipätkiä matalilla rimoilla. Nyt aloitetaan vähitellen rimojen nostoa minikorkeuksista pikkumakseihin. Dot on tehnyt nyt melkein kaikkia esteitä. Keppejä kokeiltiin pari viikkoa sitten ja ne sujui ongelmitta. A-estettä ei ole vielä tehty, mutta eiköhän sekin oteta nyt taas kuvioihin.

Noin muuten Dotin sterkkaus oli oikein hyvä päätös. Se on tasoittanut paljon koiran luonteen vaihteluita ja lisännyt ajatustoimintaa ärsykkeiden ja reagoinnin välillä. Sen ensimminen reaktio ei ole aina vain hyökkäys vaan se pohtii ensin sen tarvetta. Ennen Dot oli remmirähjä, nyt se kykenee ohittamaan lenkeillä muita koiria rähjäämättä. Saatetaan liikkua monen päivän lenkit ilman yhtään rähinää. Toki edelleen, jos se joutuu tekemään monta vaikeaa ohitusta, niin jossain vaiheessa se helpommin räjähtää. Tokokokeessa hallissa sain melko helposti pidettyä koiran kokonaan rähjäämättä. Se kykenee nykyään katselemaan muita koiria niihin reagoimattomuutta tai reaktiot on paljon hillitympiä kuin ennen.

Tietynlainen reaktiivisuus toki on ja pysyy Dotissa, mutta ihan övereitä se ei enää vedä. Aikoinaan naapurien portin pielessä oli musta jätesäkki. Tästä mentiin lähes joka päivä ohi ja aina se vaan yllätti Dotin. Dot reagoi huutamalla säkkiin vuoden päivät ennen kuin se tottui siihen. Nyt Dot 6 v. sai sätkyn väärään kohtaan jätetystä pyörästä. Yksi regointikerta kuitenkin riitti eikä se toiste reagoinut siihen. Dotin mörkökausi taitaa kuitenkin jatkua sen koko elämän.

Resurssiaggressiivisuus on edelleen olemassa, mutta tässäkin on hillitympää vaihdetta. Koira antaa ihmissilmäänkin näkyviä muita reaktioita sen ainaisen hyökkäyksen sijaan. Dot saattaa nykyään esimerkiksi murista varoitukseksi. Eniten pelkäsin sterkan lisäävän koiran ahneutta ja sitä kautta resurssien vahdintaa. Onneksi näin ei ole käynyt. 

Parempaan

DOT kävi viikolla Petran fyssaroitavana. Se oli paremmassa kunnossa kuin vähään aikaan. Sen tiketistä ei ole enää montaakaan sulamatta ja se taitaa näkyä koirassa. Tästä innostuneena kokeiltiin taas hyppytekniikan sujuvuutta. Hyppytekniikkaa testattiin pari kuukautta sitten ja silloin se ei ihan hyvältä näyttänyt. Nyt set pointista ja perussarjasta suoriutuminen näytti paremmalta. Toistoja tehtiin muutamia ja niissä oli variaatiota, muttei nyt ihan kamalaltakaan näyttänyt. Kokeillaan toistekin. 

SARA oli fyssarireissulla mukana. Huomasin sillä jotain muljuvaa lonkan päällä. Siellä tuntui turvonnut lihas. Sara sai akuneulat selkäänsä auttamaan.

Kisaamassa

Eilen kävin kisaamassa agilityä. Kisakoirana oli Dotin sisko Sindi. Edellisviikolla käytiin ainoan kerran treenaamassa. Sindi ja Dot on aika samanlaisia ohjata, joten kulttuurishokkia ei tullut. 

Sindi kisaa kakkosista ja olipa mukava päästä tekemään yksinkertaisia rataprofiileja. Tulokseksi tehtiin kaikilla kolmella radalla kympit parilla riman pudotuksella ja kielloilla (sijat 3., 1. ja 2. :D). Virheet tuli sellaisissa kohdissa, joissa ne olisi voinut sattua Dotinkin kanssa. Oiskohan ohjaajassa jotain vikaa :p Sindillä oi myös välillä äitiä ikävä, mutta hyvin tsemppasi. Sää oli helteinen, mutta oma kunto loppui vasta vikan radan loppusuoralla. Tai siinä vaiheessa ekan kerran ajattelin omaa jaksamista. Lisäksi vikalla radalla unohtui jo Sindin eri käskyt :p

Jotain tuli myös opittua. Vikan radan jälkeen huomasin, ettei ohjaaminen loppunut samanlailla virheisiin kuin Dotin kanssa. En jäänyt niitä kesken suorituksen miettimään. Pystyn siis siihen, mutta se pitää vaan saada toimimaan. 

Tänään DOT kävi taas treenaamassa agia. Tehtiin tällä kertaa hyppytekniikkana set pointia. Nostin rimaa 20-30-40 cm. Näytti paremmalta kuin viimekertainen perussarja. Juoksaria tehtiin puomin alastulolla. Hyvin sujui suorat ja käännökset niin, mutta kun tehtiin pari kertaa kokonaisella puomilla, niin osunat oli alastulon yläosassa. Sitten tehtiin vähän ohjauskuvioita parilla matalalla hypyllä ja kylläpä tuntui jo agilityltä! 

Agilityä!

DOTIN toipuminen alkaa olla siinä pisteessä, että käytiin kattelemassa vähän aksajuttuja! Dot on heinäkuun alusta liikkunut lenkit normaalisti. Se juoksee, pyörälenkkeilee ja ui. Nahan alla on tuntunut sulavat tikit vielä sulamattomina, mutta nyt nekin alkaa kadota. Fyssarilla koira ei ole vielä käynyt, mutta pari aikaa on jo varattu.

Käytiin siis HAU:n hallilla ekaa kertaa sitten maaliskuun. Ei tehty paljon, mutta olipa silti mukavaa. Katsastin vähän hyppytekniikkaa perussarjalla. Koiran meno ei ihan puhdasta ole, vaan takaset jää ojentamatta loppuun. Treenin puutetta ja varmasti niitä jumejakin on. Katellaan tehdäänkö lisää ennen käsittelyä. Katsastetiin sitten keinun ja puomin kuntoa. Keinu sujui ihan hyvin. Puomin sen sijaan ei ihan. Ensin koira loikkasi alasmenon, sen jälkeen alkoi osumaan kontaktin yläosaan ja sitten paremmin alaskin. Kovin montaa toistoa tähän ei tarvittu, joten toivon, että pienellä treenimäärällä päästää siihen tilanteeseen, jossa juoksarit oli ennen lomaa. Tästä on hyvä jatkaa :)

Hyppytekniikkaa

Kuun alussa oltiin pitkästä aikaa DOTIN kanssa Vappu Alatalon silmäiltävänä hyppytekniikassa. Lauantai alkoi luennolla. Olen useammalla hyppytekniikkaa käsittelevällä luennolla ollut, mutta silti kannatti mennä taas. Näihinkin asioihin tulee uusia näkökulmia. Asioita kannattaa treenata vähillä toistoilla, enemmänkin saman asian treenaamista kannattaa varioida eri harjoitteita. Koirat kaavottuu helposti eivätkä sitten osaa soveltaa.

Hyppytekniikkaa on treenattu harvoin, mutta hartaasti. En edes muista, milloin viimeksi on tekniikkaa tehty, mutta hyvin oli muistissa ongelmakohdat. Lauantain ehdittiin luennon lisäksi tekemään perussarjaa sekä set pointia. Dotin ongelmana on takaosan voimantuotto. Jos sen ei ole pakko käyttää takaosaansa voimantuotossa, niin se ei sitä käytä. Takaosaa pitäisi aktivoida, jotta sen käytöstä tulisi koiralle normaalia. Nyt koira joutuu ajattelemaan ja se väsyy helpommin. Tämä näkyi esimerkiksi set pointissa noustessa 40 senttiin. Oikeanlaisilla harjotteilla Dot aktivoi takaosansa. Set pointia Dot voisi tehdä usein omilla mitoillaan (medinä, alkuun korkein rima korkeintaan 40 cm tai tiiviimmällä I 3ft II, jolloin takarima 30cm). Myös perussarja toimii aktivointina, etenkin, kun esteitä lisätään viidestä yhdeksään.

Seuraavana päivänä päästiin taipumisharjoitteisiin. Dotin voimattomuus näkyi taipumisharjotteessa, jossa koira joutui ottamaan välilaukan toiseen väliin eikä kyennyt tekemään väliä kerta-askeleella. Paremmin koiraa provosoi perustaipumisharjoite, johon tultiin vauhdilla. Laskeutumistreeni sekä kasvava sarja oli myös hyvin toimivia.

Dotsaa

DOTIN kanssa on aksailtu nyt paljon, kolmesta neljään kertaan viikossa. Olen löytänyt motivaatiota työstää keskeneräisiä asioita, sillä Doon kanssa on nyt perusasiat kunnossa. Se on motivoitunut tekijä ja sen palkkaus on helppoa. Erityisesti on työstetty esteistä keppejä ja kontakteja kisavalmiimpaan suuntaan sekä toki ohjausta radalla, missä treeni on enempi mulle tarpeen :p

Lauantaina oltiin Saija Mustosen koulutuksessa Lägin hallilla. Mun aksaminä on piipertäjä ja Dotin kanssa on tehty todella vähän kokonaisuuksia eli ratatreenejä. Teki siis hyvää päästä tekemään jonkun muun suunnittelemaa raratreeniä! Luulin, että olen aina ohjauksissa myöhässä, mutten olekaan. Ohjaukset tulee oikeaan aikaan, mutta lähden niistä myöhässä :p 

Tällä kertaa ongelmana oli putkiin karkailu. Se ihan itse aiheutettu ongelma ja vieläpä olen ylpeä siitä :D Nyt vaan kohtuus tähänkin. Kepit radalla ei vielä toimi. Doo osaa kepittelyn jo aika hyvin, mutta radan osana kepit vielä yllättää koiran. Dot myös näytti älykkyyttään oppimalla rataa ulkoa. Varmasti tulevaisuudessa työstetään työstetään ongelmaa, mutta jo nyt voisi ottaa ohjelmaan vaihtelevat radat samoilla esteitä. 

Kontakteja on alettu vähitellen ottamaan radan yhteyteen. Puomilla toistot ja selkeämpi palkkaus (kriteerit) on vieneet suoriutumista eteenpäin. A-estettä lähdettiin nyt työstämään länkien avulla, joiden kanssa koira tekee aina oikein. Haluan saada nyt paljon oikeita suorituksia alle ja vahvan suoritustavan voimin viimeistelen oikean käytöksen varmaankin kosketusalustalla. Keinulla kummittelee vielä pysäytysmalli. Doo tarvii vielä sanallisen vahvisteen juoksariin.

Pitkästä aikaa on myös tehty hyppytekniikkaa. Sais tehdä useamminkin... Dotin hyppytekniikka pysyy hyvänä treeneillä, joita tehdään säännöllisesti. Nyt tauon jälkeen tekniikka on selvästi kärsinyt. Onneksi treeni kuitenkin auttaa ja Doo on lähtenyt korjaamaan tyyliään nopeasti.

Dotin agipäivitys

DOTIN agissa tällä hetkellä treeneissä mennään liian mukavuusalueella tai sitten liian epämukavuusalueella. Mukavuusalueella ei edistytä eikä myöskään epämukavuusalueella. Treenien suhteen selkeä punainen lanka puuttuu. Treenaaminen ei toimi, sillä en osaa suunnitella eteenpäin vievää treeniä. Itseä turhauttaa, enkä osaa olla täysillä treeneissä mukana. Ei sitten Dotkaan. Tässäpä oisi siis parantamisen varaa.

Viikonloppuna Dot osallistui HAU:n järjestämään hyppytekniikkakoulutukseen. Kouluttajana oli Mari Sydänmaanlakka. Dot on tehnyt hyppytekniikkaa kevään loppuun asti melko säännöllisesti. Kesällä pidettiin reilumpi tauko ja nyt syksyllä ollaan tekniikkaa tehty jokunen kerta. Doo saikin kehuja kroppansa käytöstä, joten ei oo treenattu turhaan!

Lauantaina ohjelmassa oli painonsiirto ja kokoaminen. Ensin tehtiin vauhditta painonsiirtoa set pointilla, johon sitten yhdistettiin myös laskeutumistreeni (Dotilla 5-7-7 ft). Dotin painonsiirto sujui hyvin. Seuraavana tehtiin painonsiirtoa vauhdista. Dot kokosi oikein hyvin myös vauhdista perussarjalle tullessaan.

Sunnuntaina tehtiin kääntymistä ensin kääntyvällä set pointilla (Dotilla 4,5-6 ft) ja sitten kaarella vähemmällä ja enemmällä vauhdilla. Kaarella vähemmällä vauhdilla Dot saattoi lähteä vastalaukalla, jolloin se ei saanut tasapainoa ennen kuin oli laukan vaihtanut toiseen. Kovemmasta vauhdista koira otti oikean laukan. Ehkäpä mun ohjaus oli syynä :p Joka tapauksessa ei ois haittaa tehdä laukanvaihtoharjotteita.

Noin muuten Doon aksa koostuu paljolti kontaktien treenaamisesta juoksareiksi. Puomilla juoksuja on tehty paljon, mutta vielä pidempi matka on edessä :p A:lla koiraa on juoksutettu jokunen satunnainen kerta. Keinulle valmistuu pysäytyskohtaktit, kunhan vain ensin päätän haluanko koiralle kaikki jalat laudalle vai riittääkö kaksi. 

Juoksareiden lisäksi kepit on toinen pitkä projekti. Keppejä Doo on jo kokeillut opetella muutamalla eri metodilla, nyt tehdään kujalla. Kuja on vielä leveä ja ollaan keskitytty treenaamaan vain eri keppikulmien hakua ja samalla on kasvatettu koiran motivaatiota keppejä kohtaan. Kaventaa ei auta ennen kuin motivaatio kantaa kunnolla.

Motivaatioon liittyen edelleen työstetään Dotin leikkimistä. Se leikkii välillä tosi hyvin, mutta välillä taas hyvin huonosti. Sen huomion vie vähäinenkin mahdollisuus löytää ruokaa jostain :p Tällä hetkellä Doo pystyy vaihtamaan ruoasta leluun ja toisin päin. Näissä lavastetuissa tilanteissa ongelmaa ei ole. Ongelmat syntyy enneminkin jossain vaiheessa leikkiä, jolloin koiran ei aktiivisesti tarvitse luopua ruoasta leikin keskellä. Leikkiminen on kuitenkin leikkimisellä parantunut, joten sitä jatkossakin!