Terveyspläjäys

Kavereilla samat tukat!

Dotin Kuulo on huonontunut. Tästä on seurannut positiivisiakin asioita. Dot ei enää pelkää sisälle eksyneitä kärpäsiä, sillä kärpäset ei enää surise Dotille. Muutenkin se kiinnittää vähemmän huomiota ympäristöön. Se vaan uppoutuu omiin projekteihinsa.

Keväällä kokeiltiin vaihtaa Dotin ruokavaliota. Se aiheutti närästystä, joten Dot syö jatkossa vain Hau-Hau Championia. Pärjännee se sillä loppuelämänsä. Närästysoireisiin Dot söi taas kuukauden ajan omepratsolia päivittäin, toisen kuukauden ajan lääkettä meni joka toinen päivä ja sitten lääkitys lopetettiin.  Närästys ei tällä hetkellä vaivaa.

Kesän tullen Dot sai taas kesätukan. Iho ei kutise, mutta edelleen hilseilee. Lyhyt tukka on helpompi, sillä se ei takkuunnu hilseestä. Dotilta löytyi pari pattia vasemmasta takajalasta. Molemmat on herneenkokoisia. Ylempi on selkeäreunaisempi irrallinen paisemainen ja  alempi on epäselvempi muodoltaan, ehkä kasvannainen. Seuraillaan näitä.

Paise?

Kasvain?

Dotsi kävi myös pitkästä aikaa kroppahuollossa Petran fyssaroitavana. Viimeksi se on käynyt puolisen vuotta sitten ja siltikin kroppa oli hyvässä kunnossa. Ehkä ens vuonna seuraavan kerran. Ikäähän Dotsille tulee ens kuussa 12 vuotta.

Ike on käynyt osteopaatilla. Se on käynyt nyt neljä kertaa kuukauden väleillä Markus Laioksella. Ekalla kerralla Ike oli aika muriseva, sitten kerta kerralta vähemmän muriseva. Se on niin epäluuloinen, kun vieras ihminen koskee sen kroppaa.

Terveysjutut

Rinna kävi virtsarakon kasvaimen kontrollissa alkuviikosta Talliklinikalla. Kontrolli hoidettiin ultralla ja pissanäytteellä. Viime kerrasta on aikaa lähes puoli vuotta. Rinnan asteltua klinikalle eläinlääkäri huomasi heti koiran vanhentuneen. Siitä onkin tullut sellainen hönö vanhus. Arjessakin tämä on huomattu, koira ei ole enää ketterä ja sen liikkumisen tarve on vähentynyt. Ennen lumia Rinna saattoi olla vielä kympin lenkeillä mukana, nyt ei enää todellakaan.

Ultrassa näkyi kasvainmassan kasvua. Se ei vielä ahtauta rakkoa. Pissanäyte oli puhdas. Rinna oli lihonnut kilon pari viime punnituksesta ja painoi nyt reilu 20 kg. Saattohoidon seurausta :p Jatkossa Rinna jatkaa edelleen estohoitoantibiooteillaan ja lisäksi otetaan nyt kipulääke Onsior käyttöön. Jos koira hyötyy siitä, niin kipulääkkeet jää jatkuvaan käyttöön.

Iken ja Rinnan välit on kiristyneet. Ike ei siedä Rinnaa ja se murisee, jos Rinna liikkuu kohti. Rinna ei joko ymmärrä tai halua ymmärtää ja käyttäytyy kuin Ikea ei olisikaan. Koirat elää nyt erillään, mutta ne mahtuu ulkona samaan maailmaan.

Dot on syönyt nyt Apoquelia parin kuukauden ajan. Ensimmäiset kaksi viikkoa annos oli suurempi (16 mg/vrk) ja alkuun oireilu helpottikin selvästi. Ihosta ei lähtenyt enää hilselaattoja ja ruvet parani. Kahden viikon jälkeen annos tiputettiin puoleen (8 mg/vrk). Sittemmin oireilu on hieman palannut. Ihosta löytyy jälleen välillä rupia, pienempinä kuitenkin kuin aiemmin. Lisäksi hilseoireilu on levinnyt laajemmalle (korvanlehtiinkin), aiemmin pään alue oli oireeton. Hilseily ylipäätään kuitenkin on vähäisempää. Dot rapsuttelee edelleen enemmän kuin normaalisti, mutta vähemmän kuin ennen lääkitystä. Rapsuttelu saattaa olla myös stressirapsua, sillä rapsuttelut esiintyy usein iltaisin ja ennen kuin jotain tapahtuu esim. ulos lähtiessä. Parasta olisi saada koira täysin oireettomaksi, mutta saattaa olla, että päämäärä on saada koira kuntoon, jossa se pärjää. Apoquelkaan ei ole täysin haittavaikutukseton lääke, niin ei sitä isolla annoksella voi jatkuvasti syöttää.

Terveydestä

Rinnan kävi taas virtsarakon kasvaimen kontrollissa Talliklinikalla. Ultrassa kasvannainen näytti edelleen aika samalta eli ei näytä edenneen. Pissanäytteessä oli juuri ja juuri verta havaittavissa. Lääkitys jatkuu ennallaan ja seuraavan kerran tilannetta kontrolloidaan elo-syyskuussa. Pelkkä pissanäyte riittää silloin, mikäli koiran olemus on ennallaan. Tarvittaessa ultrataan myös silloin ja toki mennään lekuriin aiemmin, jos tilanne niin vaatii. Yleisolemukseltaan Rimppa on hyvinkin eloisa. Kuuro vauhtimummo on välillä aika hurja :D Sen liikkuminen on edelleen vaivatonta ja se mielellään loikkii ja kiipeilee. Välillä tosin mummolle sattuu virhearvioita, ei se ihan niin ketterä ole kuin nuorempana.

Dot kävi Petran huollettavana. Ei hätiä mitiä, Dot oli dotmaisessa kunnossa.

Rimppa 13 v.

Rinna täytti 13 v. Se on edelleen pirtsakka mummo. Kuulo on mennyt ja muutakin vikalistaa on, mutta vauhtia riittää. Rinnalle tärkeintä maailmassa on ruoka ja mikäs sen mukavampaa kuin syödä kaikki mihin yltää, eihän se kuurona kuule enää rajoituksia :p

Synttäreinään Rinna pääsi hakumetsään.

Aussiet sai taaskin kesälookit. Dotin karvan alta paljastui hyvinkin hilseilevä iho. Nyt karvatta ihoon pääsee hoitoaineet paremmin perille. 

Treenejä

Dotin noset on aika ailahtelevaisia motivaation suhteen. Nyt laitettiin taas helpommat treenit ohjelmistoon, sillä koira alkoi etsimään valmiita palkkoja nosehajun sijaan. Melkein aina halutessaan se löytää tippunutta ruokaa hallin lattialta. Motivaation ollessa heikompaa, se skannaa ensin lattiat ja sen jälkeen vasta ilmaisee hajut. Motivaation ollessa parempi, ei tahattomat namit lattialla haittaa.

Uutena asiana on ollut vahingossa tippuvat kohteet. Pehmoleluja haistellessa ne tipahtelivat. Dotia vähän arvelutti ensimmäinen tippunut lelu, mutta sen jälkeen se haisteli niitä reippaasti. Löytöä tehdessään se tiputti lelun ja ihmetteli hajun häviämistä alustalta ennen kuin ymmärsi sen tippuneen maahan.

Laatikoilla on ollut sekä ylhäältä että alhaalta löytyviä piiloja. Niissä ei ole nyt ollut ongelmaa, vaikka itsessään laatikot on ollut aiemmin vaikeita, sillä koira ei ymmärrä itsenäisesti haistella koko laatikkoa vaan nuuhkaisee vain jostain kohdasta, johon ei välttämättä haju tule.

Riippuvat kohteet on jatkaneet edelleen ohjelmistossa mukana. Niissä Dot alkaa olla jo aika hyvä.

Dotin kanssa agility on ottanut harppauksen eteenpäin. Huomaan itse nyt löysäilyn ohjauksessa ja osaan myös korjata omaa asennettani. Ei ole mennyt vuosien työstö hukkaan!

Iken kanssa agility on edelleen alkeissa. Ike on kropan käytön suhteen vielä niin kesken, että koiralle tarvii antaa aikaa kehittyä.

Muissakin treeneissä ollaan vahvasti alkeissa. Ike tuntuu kehittyvän hyvin hitaasti myös mieleltään. Lisäksi tuntuu, että koiraan tutustuminenkin on vielä kesken. Seuruu on viime aikoina pohdituttanut. Otettiin videota siitä ilmeestä, mitä haluan ylläpitää. 

Ike on päässyt myös lampaille puolen vuoden tauon jälkeen. Jotain on tapahtunut tauon aikana ja koiralla on jo ihan kivoja ajatuksia asioista. Se esimerkiksi kykenee rauhoittamaan sujuvasti itsensä kiihtymisen jälkeen.

Rinna on päässyt ralleilemaan muiden mukana. Kuuron koiran ohjeistaminen on hulvatonta ja koiralla on ihan omat kuviot niissä tehtävissä, mihin ei ole opetettu käsimerkkejä. Ihan sama :D

Vuosi 2022 ja nyt

Vuosi tuntui todella pitkältä niin hyvässä kuin pahassakin. Tiivisteysti Ike tuli, Sara meni. Saran lopettamispäätös oli kova paikka, mutta koen sen olleen oikea. Se ei tullut liian myöhään, muttei liian aikaisinkaan. Vanhassa koirassa alkoi ikääntyminen näkyä. Sara oli kuollessaan kuukautta vaille 15-vuotias. Se on pitkä aika koiran elämää. Ikävä on välillä kova enkä mielellään vielä selaile Saran kuvia tai katso videoita. Liian kipeä paikka.

Vuoden aikana Rinna vanheni. Ikinuori koirakin joskus ikääntyy :/ Alkuvuodesta Rinna kisasi rallyssä itsensä valioksi ja se pystyi suorittamaan temput hälyisässä kisapaikassa vielä käskyt kuullen, nyt se ei enää kuule ääntä korotettunakaan. Kuuro Rinna on haasteellisempi kuin kuuro Sara oli. Siinä missä Sara ei tehnyt mitään, sillä se ei ollut varma saako niin tehdä, niin Rinna tekee kaiken, kun ei kuule kenenkään rajoittavan menoa. Etenkin ruoan varastamisesta se on kunnostautunut, mutta pitää kait se jokin harrastus mummolla vielä olla :p

Dot kisasi pääasiassa agilityä ja myös yhden avoimen luokan tokokokeen ykköstuloksella. Agikisoissa suoritusten joukkoon sattui niin hyviä kuin huonojakin suorituksia. Treenaaminen oli aina kivaa. Jatkossakin pidetään vielä agility ohjelmistossa, mutta koira saa hiljalleen alkaa jäähdytellä. Esimerkiksi treeni- ja toistomäärät on tiputettu, samoin on rimatkin tiputettu matalammalle. Agilityn lisäksi Dot puuhaillut nosea. Siinä toiveissa on tänä vuonna korkata kokeet. 

Dotin kuiva iho on aiheuttanut toimenpiteitä. Se on välillä ollut parempikin, mutta tällä hetkellä koiraa pitää pestä jälleen vajaan viikon välein pitääkseen koira kutiamattomana. Tavoitteena olisi saada homma jonkinlaiseen tasapainoon.

Viime vuonna alkuvuodesta tuli Ike. Tämäkin vuosi menee vielä tutustuessa. Tehdään mistä tykätään enkä sen kummemmin suunnittele mitään. Kisalisensseille tuskin on tarvetta tälle vuotta.

Kesälook

Hörökorvat <3

Itse tein ja säästin :D

Hännän alla piilossa <3

Aussiet sai kesätukat. Rinna on parina kesä jo ajeltukin. Se alkaa kutisemaan helposti uimareissujen lomassa tukan kanssa. Lyhyellä tukalla ei ongelmia ole. Dot ajeltiin nyt ensimmäistä kertaa. Sillä on edelleen ihon kuivuudesta johtuvaa ihottumaa, joka paljastui karvan alta laajemmaksi kuin päällepäin näkyi. Toivon mukaan tukan lyhennys auttaa kuivaan ihoon. Ainakin aineiden kuvittelisi menevän paremmin kohteeseensa.

Rinna on vanhentunut. Saran poismenon jälkeen tuntuu  että koira vanheni silmissä, mutta todellisuus taitaa olla sitä, että siihen itse kiinnittää vaan nyt enemmän huomiota. Rinnallakin alkaa kuulo huononemaan. Kuurous yhdistettynä omaa etuaan tavoittelemaan koiraan ei ole helppo yhdistelmä :D Onneksi Rinna on paljon rauhoittunut siitä mitä se joskus oli.

Dotista on tullut viime aikoina reagoivampi. Syyksi luulen laumaasa tapahtuneet muutokset, Saran poismenon ja Iken kasvu. Dot rähisee lenkeillä vieraille koirille herkemmin ja on muutenkin hermostuneemman oloinen. Toivottavasti ajan kuluessa se taantuu ennalleen. Entiset tukitoimet on jouduttu ottamaan takaisin käyttöön. Esimerkiksi kerron koiralle ajoissa vasraantulevasta koirasta, jolloin Dot bongaa sen aiemmin eikä reaktiot ole niin isoja. Ahtaammissa paikoissa mennään ihan koko ajan koiraa syötellen, ollaan palattu ihan ruoalla imuttamiseen ohituksissa. 

Koirat kävi viime viikolla fyssarilla. Rinna ja Dot oli aika ok kokonaisuudessaan. Ike sai käsittelyharjoituksen. Se on kaikin puolin vielä ihan keskenkasvuinen.

Rinna 12 v, Ike 5 kk

Elämä jatkuu ja Rinna täytti 12 v. Saran poismenon jälkeen olen hakenut Rinnasta vanhenemisen merkkejä ja onhan niitä. Rinna ei enää juokse pää viidentenä jalkana joka paikkaan vaan liikkuu maltillisemmin. Se ei kuitenkaan aina tarkoita kroppaystävällisempää liikkumista, vaan välillä pää vaan vie eikä kroppa enää taivu siihen mihin ennen. Rinnan kuulo on huonontunut eikä koiraa voi enää käskeä olla tekemättä typeryyksiä. Tarkkana saa siis olla ennaltaehkäisyssä. Rinnan eläkeläislajina on ollut nose. Sekin vaan meinaa olla liian hasardia koiran kiipeillessä hajujen perässä vähän vaarallisesti :p

Rinna rokotettiin kuukausi sitten. Se sai rokotusreaktiona patin pistokohtaan. Patista alkoi sitten tihkua mätää ja kudosnesteitä läpi. Iho saatiin onneksi kotihoidolla kuntoon. Rimppa voi taas hyvin.

Ikellekin tuli 5 kk täyteen. Nyt se on korkeampi kuin Dot, mutta vielä pienempi kuin Rinna. Eli vähän vajaa puolimetrinen se on. Maitohampaita on vielä muutama jäljellä. Ike on päässyt toistamiseen lampaille. En päässyt paikalle, mutta kuulemma Ike oli hyvä. Sen verran se kyttää autojakin, etten yhtään ihmettele lampaisiin syttymistä sitten viime kerran...

Kyttäilyn lisäksi ikävänä piirteenä Ikelle on tullut resurssiaggressiivisuutta niin ruoasta, leluista kuin ihmisistäkin. Ruokaa se puolustaa toisten koirien lisäksi ihmisiltä. Ruokakupilla on nyt tehty siten, että ruokaa lisätään välillä kupin lähelle,  jolloin lähestyvästä kädestä tulee hyvä asia. Hyvä asia toki on, että ruoka kiinnostaa ja pentua on helppo palkata sillä. Lelut alkaa tosin olla popimpia. Eli lelu voittaa ihan tavallinen nappulan, jos koira saa päättää.

Noin muuten Ike vaikuttaa fiksulta ja keskittymiskykyiseltä kakaralta. Ike on osallistunut ensimmäiseen tokokoulutukseensa  jossa se keskittyi hyvin tekemiseen vieraassa paikassa eikä reagoinut häiriöihin (ihmiset, ympäristö). Siinä ihmisten jutellessa se odotti jatkoa ilman erillistä käskyä eikä lähtenyt omille teilleen. Mahtia.

Vuodet yks ja kaks

Vuosi on taas vaihtunut. Vuodenvaihteen paukuttelut alkoi jo perinteisesti ennen joulua, joten onni on ääniin reagoimattomat koirat. Rinna ja Dot ei välitä eikä Sara enää kuule :p Sara 14,5 v. mennä porskuttaa siis edelleen. Viime vuoden tavoite osata päästää oikeaan aikaan irti pidetään tänäkin vuonna. Saran tahti on hidastunut, mutta edelleen se hyppää sohvalle, varastelee kenkiä ja kerjää ruokaa, joten ehkä se viettää vielä elämisen arvoista elämää. 

Rinna kisasi rallia. Se korkkasi mestariluokan, teki koularin ja laittoi valiokellon käyntiin. Tarkoitus on jatkaa valiopisteiden metsästämistä, mikä tarkoittaa säännöllisiä ja suunnitelmallisia treenejä. Nosetreenejä jatkettiin. Perusteisiin saisi siinäkin lajissa vielä palata, sillä tässäkin on edetty liian nopsaan. Rinna tuntuu etenevän nopeasti lajissa kuin lajissa, mutta todellisuudessa vaikean paikan tullen koiralta loppuu varmuus työstää asia loppuun asti ja se alkaa säheltämään muuta. Helposti se vielä tarjoaa esimerkiksi esineiden päälle kiipeämistä tms. haistelun sijaan. Perusteita pitää siis vahvistaa. Lisäksi ilmaisut on tällä hektellä aivan liian rajut :p Pk-puolen treenien lukumäärän laskemiseen riittää yhden käden sormet. Eli hyvin vähän enää niitä treenattiin. Uiminen oli enemmänkin hellekesän harrastuksia ja vepeilemäänkin Rinna vielä pääsi.

Dotin pääasiallinen laji on ollut agility. Se on myös laji, joka menee mulla tunteisiin. Erityisesti viime vuonna tunteet lajia kohtaan on olleet laidasta laitaan, rakkaudesta vihaan. Se oma riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunne on vahvana, mutta ehkäpä juuri siksi onnistumiset tuntuu niin hyviltä. Dotin kanssa kisattiin keväällä 7 hyllyä. Sitten tuli alakulo ja sen perään Dotin kuntoutus irtokoirahyökkäyksen takia. Loppu vuodesta palatiin taas kisakentille ja kisattiin 8 hyllyä lisää. Edelleenkin tuloksina siis vain niitä hylättyjä, mutta nyt ihan huipulla fiiliksellä. ASCA-puolella nostatettiin ohjaajan itsetuntoa ja tehtiin parit tittelit lisää (JS-E-OP ja RV-E). Panostetaan jatkossakin lajiin, mutten osaa konkreettisesti tavotteita asetella. Liikaa liikkuvia osia :p

Nose on noussut nyt toiseksi tärkeäksi lajiksi agin rinnalle Dotin kanssa. Laji on mulle vaan edelleen vieras, mutta ehkä voisi alkaa suunnitella kokeisiin tutustumista. Dot kävi viime vuonna yhdessä tokokokeessa, josta tuli ykköstulos ja koulari alokasluokasta. Näin saatiin kolme vuotta kestänyt projekti päätökseensä :p Jatketaan taas tokoilua, kun siltä tuntuu ja rallyakin voisi ottaa Dotin ohjelmistoon.

Epäaktiivisin koiraharrastusvuosi, mutta silti vuodesta jäi käteen pentukuume :p Ja siihenhän taitaa olla jo ratkaisu <3

Kuurolla on kivempaa

 

Hyvää joulua!

Sarppa 14 v.!

Juhannuksen alla SARA täytti 14 vuotta ja korkkasi sen kunniaksi oluen :D Saran mieli on vielä pirteä, mutta kroppa alkaa olla kulunut. Välillä koira näyttää jäykältä ja varmuuden vuoksi se on saanut silloin kipulääkettä. Lääkettä enempi olen huomannut hyötyä olevan BOT-loimesta. Pidemmille lenkeille Sara ei enää lähde mukaan ja se myös pitää pari lenkitöntä päivää viikossa. Se on lenkkeillyt vielä 5-6 km:n metsälenkeillä mukana. Pehmeissä maastoissa kiireettä kulkien on sille vielä sopivaa kulkemista. Kovia pohjia vältellään. Koiran askellus on muuttunut ja esimerkiksi asvaltilla käveĺlessä koirasta kuuluu rapse. Kynnet sillä kuluu nykyään enemmän kuin ennen. 

Sara taitaa olla jo ihan kuuro. Se ei kuule kovia ääniä eikä hiljaisiakaan. Se ei reagoi puheeseen tai huutoon, vaan on täysin eleillä ohjattava. Sara on aiemmin reagoinut sisälle tuleviin pörriäisiin poistumalla paikalta, mutta nykyään se jää rauhassa katselemaan pörriäisen menoa. Jännä, että sen pelko on ollut pelkästään niin ääneen ehdollistunut. 

Saran ohella myös RINNA on jälleen saanut kesätukan. Tänä vuonna Saran jaksamisessa lenkeillä ennen ja jälkeen tukan ajelun on ollut selkeä. Aiempina vuosina siinä ei ole ollut näin selkeää eroa. Rinna tykkää läträtä vedessä ja tukan kanssa se alkaa helposti kutista. Nyt se saa huoletta läträtä vaikka joka ojassa.    

Miten menee?

Vuosi on taas vaihtunut. Vuotta vaihdettiin kyläillen. Rinna ja Dot otti kyläilystä kaiken ilon irti. Rinna mm. söi pöydästä :D Kumpaakaan ei vuodenvaihteen paukuttelut edelleenkään vaivanneet. Tänä vuonna myös Sara oli täysin reagoimaton. Kuuro kun ei kuule.

Sitten vuotta taaksepäin. Vuoden aikana SARASTA tuli täyseläkeläinen. Oli tarkoitus kisata vielä ASCA-rallya, mutta korona perui tapahtumat. Sittemmin koira on kuuroutunut ja nykyään se saa tehdä mitä haluaa :p Joitain viittomia on opeteltu arjen helpottamiseksi.

Vuoden aikana Saralla on ollut muitakin terveyskremppoja. Ei vielä mitään suurta, mutta useampi pienempi. Sydämessä on ei vielä lääkitsemistä vaativaa läppävuotoa, jalassa on hyvänlaatuinen kasvannainen. Yksi hammas poistettiin, kaksi pitäisi vielä poistaa. Toivottavasti uusia vikoja ei tule ja näiden kanssa vielä pärjäiltäisiin. Saran suhteen tavoitteena onkin osata päästää irti sitten kun sen aika on :( Toivotaan kuitenkin vielä paljon hyviä hetkiä Sarpalle! 

RINNAKIN eläköityi monesta lajista. Se on 10-vuotiaana hyvässä kunnossa, mutta tuon ikäinen tuskin palautuu loukkaantumisista nuoren veroisesti. Pk-puolella kilpaileminen jätettiin, mutta maastoja koira humppasi. Vepessä ei järjestetty kokeita koronan takia lainkaan koko vuonna, joten kisaamiset jäi sielläkin. Vepeä treenattiin kuitenkin enempivähempi tosissaan. 

Tokoa Rinna kisasi yhden kokeen verran alkuvuodesta. Tulokseksi saatiin viimeinen kaivattu ykköstulos valion arvoon. Tokokin jäi sitten. Ainoa koetavoitteellinen laji Rinnalla on sitten ollut rally. Rinna on fyysisyydestä pitävä koira, mutta se pitää myös rallyn erottelu- ja kuunteluhaasteista. Koira selvästi nauttii aivojen käytöstä. Rinna kisasi rallia RTK3-tittelin verran. Seuraavaksi työstetään mestarin muuvit kuntoon ja tavoitallaan koularia mestarista. Uutena lajina Rinna on aloittanut nose workin.  

DOTIN vuodesta puolet meni sterkasta toipuessa. Alkuvuonna kisattiin muutama startti agihyllyjä. Loppuvuodesta palattiin sitten taas agin pariin. Seuraava tavoite on saada koira jälleen kisakuntoon ja päästä työstämään mun kisapäätä. 

Keväällä olin ilmoittanut Dotin jo avoimeen luokkaan tokokokeeseen. Korona perui kokeen ja loppuvuodesta mentiinkin vielä alokasluokan koneeseen. Sieltä ALO1. Dotin tokokoeura tulenee olemaan pitkä, muttei korkea, joten panostetaan koularien keräilyyn. Kisataan taas sitten kun siltä tuntuu, mutta ainakin opetellaan tokoliikkeitä. Niitä riittää vielä Dotille opetettavaksi. 

Muuten Dot on treenaillut niin maastossa jälkeä, hakua, esineitä ruutuna ja tarkkuutena, vepeä sekä nosea. Se ei ole se helpoin treenikaveri, mutta nykyään ymmärrämme toisiamme paremmin!

Hyviä ja huonoja uutisia

Tulokset SARAN patista tuli:

Tutkimustulos: Sukkulasoluiseen uudismuodostumaan viittaavat löydökset

Näytteeseen (5 levitettä) on eksfolioitunut kohtalaisesti soluja.
Solut ovat pääosin suurehkoja sukkulasoluja, joiden koko ja muoto vaihtelee jonkin verran. Sytoplasma värjäytyy intensiivisen sinertäväksi ja osalla soluista on vaihteleva määrä pieniä vakuoleja.  Tumat ovat kohtalaisen tasakokoisia, ovaaleja ja niissä on tasainen karkea kromatiini. Mitooseja ei todeta. Mukana on yksittäisiä histiosytäärisen morfologian omaavia soluja.

Kommentti: Löydös viittaa kohtalaisen lievän pleomorfisuuden omaavaan sukkulasoluproliferaatioon. Löydös viittaa ensisijaisesti hyvänlaatuiseen mesenkymaaliseen kasvaimeen tai low grade sukkulasolusarkoomaan. Myöskään aktiivisessa vaiheessa olevan liioitellun arpikudosmuodostuksen mahdollisuutta ei voida täysin luotettavasti sulkea pois irtosolunäytteen perusteella.
Diagnoosin tarkentaminen edellyttäisi muutoksesta otetun biopsianäytteen tai kirurgisesti poistetun uudismuo- dostuman histopatologista tutkimusta.

Seppo Saari
ELL, tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri

Eli patin ei pitäisi olla mitään vakavaa, vaikkei ole ihan selvyyttä mikä se on. Poistaminen on sijainnin takia hankalaa, joten mietitään vielä ryhdytäänkö poistoon. 

Viime viikolla huomasin Saralla myös haljenneen ison poskihampaan vasemmalla puolen ylhäällä (208). Hammas on haljennut pystysuunnassa, joten poistettava se on. Koiraa ei kuitenkaan voi nukuttaa ennen sydämen ultrausta, että tiedetään minkälaista anestesiaa sydän kestää. 

Sydän ultrattiin eilen ell Andrea Gladulin toimesta Hertassa. Edelleenkin Saran sydän pystyy työskentelemään normaalisti mitraaliläpän endokardioosista huolimatta. Vuodessa ei ole tapahtunut muutosta huonompaan. Kontrollia suositeltiin jälleen vuoden päähän tai tarvittaessa aiemmin. Lääkitystä ei vielä tarvita. Sydämen tila tulee kuitenkin ottaa huomioon anestesia-ainetta valittaessa (ei (deks)medetomidiinia). Myöskin kortikosteroideja tulisi välttää sekä rauhoittava valmiste Sileo (deksmedetominiidihydrokloridi) ja kipulääke Onsior (robenakoksibi) on vältettävien listalla.

Hampaan poistolle on varattuna aika ensi viikolle. Samalla arvioidaan patin poistomahdollisuutta. Sara on nyt syönyt varmuuden vuoksi kipulääkkeitä (karprofeeniä) hampaan halkeamisen huomaamisesta lähtien ja jatkaa niiden syöntiä leikkaukseen asti. Koira käyttää kuitenkin suutaan ihan normaalisti, syö ja kantelee tapansa mukaan esineitä. Lisäksi sillä oli ab-kuuri tarvittaessa aloitettavaksi, mikäli suuhun kehittyy tulehdusta. Toivottavasti leikkaus sujuu ongelmitta!

Tyypillinen tilanne: Sara ei kuule, joten se toimii vain käsimerkistä. Tavaroiden nostelu on kuitenkin sisäänrakennettu automaatio, jota tehdään aina!

Elämää kuuron kanssa

Kuuroa koiraa ei voi estää huutamallakaan pyörimästä paskassa. 

Ikä ei tule yksin. SARA 13 v. on nykyään jos ei ihan niin ainakin lähes kuuro. Sen kuulo on huonontunut hiljalleen. Sarppa kompensoi huonoa kuuloaan hyvin muilla keinoilla, kuten eläimet yleensäkin. Se myös ottaa paljon mallia muista koirista. 

Sara on kuuronakin helppo koira. Arjessa se ymmärtää asioita paljolti seuraamalla toisia koiria ja toki se on vuosien saatossa oppinut lukemaan ihmistäkin. Kuulon puuttuminen ei ole muuttanut koiran luonnetta esimerkiksi reaktiivisemnaksi vaan se on edelleen hyvin leppoinen koira. Lenkeillä se on aina kulkenut lähellä ja se pitää ihmisiä silmällä. Nykyisin tosin Sarppa saattaa jäädä jälkeen uppoutuessaan hajumaailmaan ja pitää huolehtia, että se huomaa lähteä mukaan oikeaan suuntaan. Säälittävänä ongelmana on ollut se, että koira säikähtää, kun siihen koskee yllättäen. Välillä koiraan on heti saatava kontakti eikä yllärilkoskettelua voi kokonaan välttää. Tästä on kuitekin pyritty tekemään mukava asia palkkaamalla koiraa koskettamisen jälkeen. Nykyisin Sara harvemmin enää kosketusta säikähtää. Kuulon huonontuessa oli vaihe, jossa koira oli hämillään, kun ei pystynyt paikallistamaan äänen lähdettä. Nyt kuulon huononnuttua enempi sitä ongelmaa ei enää ole.

Mieleltään Sara on edelleen virkeä ja se tykkää tehdä asioita. Sen treenit on nykyään viittomien ja kosketusten opettelua. Istu- ja maahan-komentojen siirtäminen käsimerkeiksi oli helppoa, sillä koira on lapsena opetettu asentoihin namin perässä. Paikallaanoloa ja luoksetuloa on opetettu samanlailla kuin kaikkea muutakin eli näyttämällä käsimerkkiä ja palkkaamalla toiminnasta tiheään. Vapautukseksi paikallaanolosta Sara osti nopeasti kylkeen taputuksen. Sitäkin on tehty jo aiemmin palkaustilanteissa. Minun edelle siirtyminen on napattu arjesta tilanteissa, joissa koira on aina siirtynyt edelleni. Tähän on vain lisätty nyt koskettaminen koiran niskaan. Hihnalla annettava käsky on työn alla. Hihnan heiluttelu tarkoittaa, että koiran tulisi ottaa yhteyttä hihnan toiseen päähän. Tällä hetkellä eniten työn alla on irrottaminen pelkästä käsimerkistä. Sara kanniskelee lenkeillä paljon roskia ja nyt korona-aikaan se löytää esimerkiksi käytettyjä maskeja maasta. Ihan kaikkea en halua sen suusta kaivaa, joten käsimerkkiä irroitukseen olisi paikallaan :p

Kapulasta irrottamiseen tarvitaan vähintäänkin lahjontaa.