Elämää kuuron kanssa

Kuuroa koiraa ei voi estää huutamallakaan pyörimästä paskassa. 

Ikä ei tule yksin. SARA 13 v. on nykyään jos ei ihan niin ainakin lähes kuuro. Sen kuulo on huonontunut hiljalleen. Sarppa kompensoi huonoa kuuloaan hyvin muilla keinoilla, kuten eläimet yleensäkin. Se myös ottaa paljon mallia muista koirista. 

Sara on kuuronakin helppo koira. Arjessa se ymmärtää asioita paljolti seuraamalla toisia koiria ja toki se on vuosien saatossa oppinut lukemaan ihmistäkin. Kuulon puuttuminen ei ole muuttanut koiran luonnetta esimerkiksi reaktiivisemnaksi vaan se on edelleen hyvin leppoinen koira. Lenkeillä se on aina kulkenut lähellä ja se pitää ihmisiä silmällä. Nykyisin tosin Sarppa saattaa jäädä jälkeen uppoutuessaan hajumaailmaan ja pitää huolehtia, että se huomaa lähteä mukaan oikeaan suuntaan. Säälittävänä ongelmana on ollut se, että koira säikähtää, kun siihen koskee yllättäen. Välillä koiraan on heti saatava kontakti eikä yllärilkoskettelua voi kokonaan välttää. Tästä on kuitekin pyritty tekemään mukava asia palkkaamalla koiraa koskettamisen jälkeen. Nykyisin Sara harvemmin enää kosketusta säikähtää. Kuulon huonontuessa oli vaihe, jossa koira oli hämillään, kun ei pystynyt paikallistamaan äänen lähdettä. Nyt kuulon huononnuttua enempi sitä ongelmaa ei enää ole.

Mieleltään Sara on edelleen virkeä ja se tykkää tehdä asioita. Sen treenit on nykyään viittomien ja kosketusten opettelua. Istu- ja maahan-komentojen siirtäminen käsimerkeiksi oli helppoa, sillä koira on lapsena opetettu asentoihin namin perässä. Paikallaanoloa ja luoksetuloa on opetettu samanlailla kuin kaikkea muutakin eli näyttämällä käsimerkkiä ja palkkaamalla toiminnasta tiheään. Vapautukseksi paikallaanolosta Sara osti nopeasti kylkeen taputuksen. Sitäkin on tehty jo aiemmin palkaustilanteissa. Minun edelle siirtyminen on napattu arjesta tilanteissa, joissa koira on aina siirtynyt edelleni. Tähän on vain lisätty nyt koskettaminen koiran niskaan. Hihnalla annettava käsky on työn alla. Hihnan heiluttelu tarkoittaa, että koiran tulisi ottaa yhteyttä hihnan toiseen päähän. Tällä hetkellä eniten työn alla on irrottaminen pelkästä käsimerkistä. Sara kanniskelee lenkeillä paljon roskia ja nyt korona-aikaan se löytää esimerkiksi käytettyjä maskeja maasta. Ihan kaikkea en halua sen suusta kaivaa, joten käsimerkkiä irroitukseen olisi paikallaan :p

Kapulasta irrottamiseen tarvitaan vähintäänkin lahjontaa.