Viime vuoden puolella DOT palasi noseharrastuksensa pariin. Vuoden parin tauko ei tuntunut missään vaan koira muisti mitä tehdä ja työskenteli kuten ennenkin. Tokikaan pitkä tauko ja muutenkin harvat treenikerrat ei ole tuoneet kunnon osaamista ja varmuutta. Se kuitenkin tietää mitä haetaan ja ilmaisee niin hyvin kuin tällä hetkellä osaa. Ilmaisu ei ole vielä sellainen kuin haluaisin, mutta työstetään. Tällä hetkellä alhaalla olevilla piiloilla Dot menee kohteen viereen makuulle. Tämä tuli koiralle aika automaationa jälki-ilmaisujen myötä. Lisäksi tarkennukseksi olen koiralle opettanut nenäkosketusta kohteeseen. Se onnistuu tällä hetkellä lyhytaikaisesti sinne päin, joten tätä treenataan. Paikallistamisissa Doo on välillä malttamaton ja tarjoaa maahanmenoa ennen aikojaan. Kohteen puuttuessa se kuitenkin jatkaa itsenäisesti etsintää. Tällä hetkellä on lähinnä tehty laatikoita ja muuta sisäetsintää.
Dot on päässyt myös hakutreeneihin ja etsimään esineitä. Kummassakaan sillä ei ole montaa treeniä alla. Esine-etsinnästä se tuntuu motivoituvan hyvin. Se tykkää käyttää nenää ja kun etsittävinä käyttää iki-ihania sukkia, niin Dot on myyty. Haussa Dotin varautuneisuus näkyy. Vierasta maalimiestä se haukkui lähestyessään, mutta päätti itse kuitenkin mennä maalimiehen luokse aterioimaan. Tähän tarvii vaan toistoja, niin uskon koiran pääsevän yli näistä. Noin muuten Dotilla on huonon käytöksen kausi menossa :/ Aiemmin pahin kausi on ollut ennen juoksuja, mutta viime juoksujen edellä se oli mukava. Nyt pahan käytöksen kausi on sijottunut juoksujen jälkeen. Sen käyttäytymisen ailahtelevuus tuntuu olevan hormonihin kytköksissä ja sterkka on suunnitteilla. Tällä hetkellä Dot räyhää helposti ihan kaikelle, niin ihmisille, eläimille, äänille kuin tyhjällekin. On rankkaa olla Dot.
Viime viikonloppu vietettiin Strömforsissa ATD:n tokoleirillä. Treeniaikaa oli mukavasti ja ehdin treenata RINNAA ja DOTIA ihan riittävästi :p Lauantaina oli kouluttamassa Mari Leiviskä. Dotin kanssa katsottiin luoksetulon stoppeja. Dot ei ole näitä hirveästi tehnyt, kun en ole mukavuusalueellani stoppeja rakentamassa. Koira on tehnyt stoppeja lähinnä namin heittojen yhteydessä. Ne toimii hyvin, mutta erilaista treeniä kaivataan. Hyvät stopit tulee koiran käyttäessä koko kroppaansa pysäytyksessä. Tätä vahvistettiin työntämällä koiraa vastasuuntaan ja sen sitä vastustaessa vapautettiin takapalkalle. Takapalkkaa ei ole Dotin kanssa juurikaan käytetty, joten se pitää ensin opettaa kunnolla. Takapalkkaa käyttäessä luoksetulossa pitää toki tasapainotella eri suunnissa olevien palkkojen välillä. Siksipä treeniin otetaan myös etupalkkaa merkkaava signaali sekä ohjaajan kiertäminen. Pysäytystä voisi treenata myös peruutuksen kanssa. Peruuttaminen vaan pitää sekin opettaa paremmaksi. Liike on siis hyvinkin kesken, mutta sain nyt varmuutta ja intoa lähteä sitä työstämään. Rinna teki lauantain treeninsä toisen EVL-koirakon kanssa samaan aikaan. Tehtiin molemmat yksilöliikkeet läpi. Molemmilla oli eri liikejärjestys, mutta liikkeet ajoitettiin samanaikaisiksi, josta tuli odotteluaikaa vaihteleviin kohtiin. Rinna oli aika kierroksillaan. Se oli ihan kuin pahimmillaan kokeissakin ja oli hyvä päästä treenitilanteissa puuttumaan siihen. Rinna aloitti rauhallisemmilla liikkeillä toisen tehdessä vauhdikkaampaa. Häiriö ja korkea mieli näkyi etenkin ensimmäisessä liikkeessä eli kaukoissa. Vaihdot oli rumia. Seuraavana ollut tunnari sujui paremmin. Kiertonoudossa pysäytin koiran liian aikaisin eikä se edelleenään osaa säädellä itse vauhtiaan kapulalle tullessan. Se pyöri kapulan kanssa ja tuli hypyn ohi. Ohjatussa noudossa autoin Rinnaa olemalla noudettavan kapulan puolella, sillä koiralla on ollut treeneissä liikaa keskikapula mielessä. Luoksetulossa en ottanut luoksetulo-osuutta lainkaan vaan koira sai vain maata paikoillaan toisen koirakon tehdessä ruutua. Ruudusta kutsuttava koira tuli Rinnan vierestä, johon Rinna reagoi nostamalla häntäänsä. Palasin palkkaamaan kuitenkin koiran luokse. Ruutua tehdessä toinen koirakko teki luoksetuloa. Rinna reagoi toisen luoksetulokäskyyn tulemalla pois ruudusta. Zeta ja seuruu tehtiin samanaikaisesti. Zeta tehtiin toisen koirakon alottaessa samaan aikaa toisesta päästä, asennot oli erit. Rinna lähti tekemään huonolla mielentilalla liikettä. Asennot oli oikein, mutta seuruu alkoi rumasti. Koirasta tuli skarppi keskimmäisen asennon kohdalla, jossa koirat teki asentonsa vierekkäin. Siitä eteenpäin kuvio sujui paremmin. Seuraamiset tehtiin yhtaikaa. Molemmilla oli omat liikkurin, joita kuunnella. Rinna on hirveän vähän tehnyt tämän kaltaisia treenejä. Muutenkaan treenien taso Rinnan kanssa treenatessa ei yllä millään lailla aikoinaan Saran kanssa tehtyihin. Pitäisi tehdä enemmän. Sunnuntaina treenattiin omatoimisesti apparin tai parin kanssa yksittäisiä kiikkeitä. Kentällä oli kymmenittäin tennispalloja häiriönä.
Tunnari tennispallojen seassa oli Rinnalle liian vaikea. Samalla koiran liikkuessa se potki palloja liikkeelle luoden itse häiriönsä. Selkeästi pallojen edessä tai takana sujui. Dotilla oli ihan haasteet jo tunnarissa itsessään. Se pystyy tekemään yhden tunnarin liikkuroituna, mutta toistettaessa se alkaa säätämään. Jatkossa toisto joko eri paikassa tai myöhemmin.
Palloja käytettiin myös seuraamisessa häiriönä ja noudossa.
Ruutua tehtiin paljon. Ensin kentän molemmissa päissä oli ruudut ja keskellä ympyrä. Rinna joutui oikein kuuntelemaan kumpaan ruutuun mennä. Sitten ruutu muutettiin diagonaaliin. Rinna päätyi ensin ruudun aiemmalle paikalle kulmassa, mutta osasi sitten hakeutua nykyiseen ruutuun. Dotkin teki kaikkia ruutuja. Se tarvii nyt vaan kokemusta ruuduista ylipäätään.
Paikkiksissa sain vinkiksi käyttää enempi ääntä koiraa käskiessä. Kappas vain toimii, kun koira on varma käskystään.
SARA tuntuu vanhentuneen viime aikoina. En tiedä mikä on ikää, mikä luonnetta, mikä jotain muuta. Siispä oli aika tutkia Saran sydän tarkemmin. Saran kävi perjantaina sydänultrassa eläiklinikka Livetissä, jossa sydämiä tutkii Taru Kangasniemi. Ennen lääkitys aloitettiin vasta oireiden myötä. Nykyään aloitetaan jo aiemmin sydämen tilan mukaan. Näin päästää kiinni ongelmaan, joka ei vielä näy ulkoikoisesti, mutta koira hyötyy jo siitä. Saralla ei ole ulospäin muita oireita kuin kuunneltaessa sivuääni. Sen syke ja hengitysäänet on normaalit eikä muutenkaan terveystarkastuksessa ollut huomautettavaa. Sivuääni on voimakas, voimakkuudeltaan 4/6. Ultrassa kuitenkin selvisi, ettei sydämen tila ole niin huono kuin voimakkuusasteesta voisi kuvitella. Ne ei aina korreloi keskenään. Saran sivuäänen syy on vasemman eteis-kammiovälisen mitraaliläppävika (endokardoosi, ei prolapsia), josta aiheutuu pientä takaisinvirtausta. Muuten sydän oli normaali. Lääkitys on hyvä aloittaa vaiheessa, jossa sydämen toimintaan tai rakenteeseen on kehittynyt muutoksia (vajaatoimintaa). Tätä kontrolloidaan ultralla vuoden päästä uudestaan tai oireiden ilmaantuessa aiemminkin. Saralla on ollut myös yskää. Saran yskä ei ole ollut ihan tyypillistä "sydänyskää", vaikka usein koiran kuulee yskivän juurikin sen nukkuessa, mikä on tyypillistä sydämestä johtuvalle yskälle. Usein miten Sara yskii kuitenkin selällään maatessaan. Se nielun rakenne on veltostunut iän myötä ja yskiminen nen johtuu siitä. Sarppa saa siis jatkaa eloaan kuten ennenkin ilman lääkityksiä. Masurapsuja koiran ollessa selällään tosin rajoitetaan :p
Vuodesta toiseen siirtyessä on mukava katsastaa aikaa taakse- ja eteenpäin. Täältä löytyy ajatelmia edellisistä vuosista. SARALLE tuli ikää vuoden lopulla jo 12,5 vuotta. Tuossa iässä alkaa jo puolivuotispäivätkin merkata. Vuoden aikana Sara on vanhentunut. Ikä on alkanut näkymään. Saran kuulo on
heikentynyt. Koiratanssiajatuskin kariutui siihen, ettei koira kuullut musiikin yli käskyjä. Sillä on selkeästi toispuoleisuutta kuulossa ja suuntakuulo on kärsinyt. Toisaalta
kuulon huononeminen auttoi vuoden paukkuihin, toisaalta taas ei... Sara
pidettiin sisällä kyläpaikassa virallisen paukkuajan eikä se juuri huomannut pauketta. Ulkonakaan se ei ole huomannut kauempaa kuuluvia
pamauksia, mutta isompien suhteen sillä on ollut selvästi vaikeuksia
hahmottaa äänen tulosuuntaa, mikä näkyi hämmästyttävän koiraa.
Sara on edelleen ollut ihan hyvässä kunnossa. Se on lenkkeillyt samat lenkit kuin nuoremmatkin, mutta nyt alan jättämään sitä osalta lenkeistä pois. Se jaksaa vielä lenkit irtonaisena, mutta pidemmiltä remmilenkeiltä se saa jäädä pois. Se tykkää kulkea omaa tahtiaan, eikä se näytä nauttivan reipastempoisemmista hihnalenkeistä enää. Varmuuden vuoksi siltä tutkitaan sydämen tila parin viikon päästä ultraamalla. Kaikesta huolimatta Sara kaipaa edelleen aktivointia. Ilman sitä siitä tulee keppostelija, joka varastaa sukkia ja hanskoja. Saralla ei ole ollut enää tulostoiveita, mutta vuoden aikana Sara kisasi jokusen kisan rally-tokoa. Se sai osallistumisoikeuden SM-kisoihin ja käytiin vielä sielläkin fiilistelemässä. Lisäksi Sara kisasi rallya ASCA:n puolella saaden novicen tittelin (RNX) ja yhden hyväksytyn tuloksen seuraavasta luokasta. Jatkossa pidetään treenimielessä edelleen Sara tyytyväisenä! RINNA kisasi vielä kesällä pk-puolella kolme koetta, kaksi kertaa hakua ja kerran jälkeä. Jäljeltä ei tullut tulosta, mutta haussa tehtiin hyvät kakkostulokset. Mun pk-treenimotivaatio vaihteli vuoden aikana. Suurin syy motivaation vaihteluun oli tulevaisuus. Rinnalle tulee keväällä jo ikää pyöreät kymmenen vuotta. Se on edelleen hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta missä vaiheessa on aika lopettaa fyysisemmät lajit? Rinna aloitti kesällä uutena lajina vepen ja sekin on fyysisesti vaativa laji. Toistaiseksi siis mennään sillä millä mennään.
Vuoden aikana Rinna kävi seitsemässä tokokokeeseen. Tulokset oli pääosin muita kuin ykkösiä, mutta joukkoon eksyi myös kaksi ykköstulosta. Seuraava tavoite onkin saada viimeinen ykköstulos koiralle. Sen jälkeen toko vaihtuu rallyyn. Rallia ei viime vuonna juurikaan treenattu, mutta Rinna kisasi rallia ASCA:n puolella saavuttaen novicen tittelin RN ja yhden hyväksytyn tuloksen openista. DOT yllätti positiivisesti! Sen kanssa panostettiin vuoden aikana paljolti agilityyn. Se aloitti vuoden kisaamalla ykkösissä ja vuoden viimeiset kisat kisattiinkin jo kolmosissa. ASCA:ssakin koira kisaa nyt kaikissa ylimmässä luokassa. Aiemmin jo koiralla oli hypäreiltä eliten titteli, mutta nyt sillä on se myös gamblersistä ja regularistakin on openista titteli. Agilityssä on siis mennyt paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan. Edelleenkin mulla on vaikea asettaa tavotteita agilityn suhteen. Se on sellainen palapeli lajina :p
Dot aloitti myös kisaamisen rallyssä. Se teki tittelit RTK1 ja 2. Nyt jätetään rally jonnekin tulevaisuuteen ja Dot keskittyy enempi tokoon. Tavoitteena on kisata vuoden aikana ainakin kerran. Viime vuonna ei kisattu ollenkaan. Noin muuten Dot kokeili vuoden aikana myös vepeä ja hakua, joista se tykkäsi kovasti. Voidaan kuitenkin olla eri mieltä, mikä lajeissa on oleellista, mutta ainakin ohjaajankin aivoilla treenit tuottaa hikeä. Dot jatkoi myös parin vuoden jälkeen nosen parissa ja sitäkin ehdottomasti jatketaan.
Vuoden vaihtuessa on taas hyvä summata vuoden koiramenot yhteen. Aiemmat vuodet löytyy saman kategorian alta (Tilastoihin). Vuoden 2019 kokonaismenosumma oli 4 787,54 eur (398,96 eur/kk). Vaihteluväli oli 118,72-920,60 eur. Lisäksi arvioin suurpiirteisesti koirista aiheutuneet bensakulut, jotka ei ole laskettu kokonaiskuluihin, vaan on näin erillisenä mainintana. Vuosikuluja on helpompi vertailla ilman bensakuluja, sillä en alusta lähtien ottanut autokuluja huomioon. Lisäksi bensakulut on hyvin raaka arvaus vain. Arvaus koirien kuljetuskilometreistä on edelleen noin kymmenen tuhatta ja hintaa sille tuli tonnin luokkaa.
Vuonna 2019 mentiin siis sunnilleen samalla summalla kuin sitä edeltävänäkin vuonna, mutta vähän erilaisella sisällöllä. Kategoriat pidin edelleen samoina (ruokinta, terveys, harrasteet ja tarvikkeet). Edelleen suurin kategoria oli harrastaminen. Tällä kertaa kasvatettiin sen suuruutta ja vuoden aikana harrastuksiin meni rahaa huima summa: 3 139,63 eur! Edelleen noin puolet menee treenaamiseen (1 488,63 eur) ja puolet kisaamiseen (1 316,00 eur). Seura- ja lisenssimaksuja oli näiden lisäksi 335,00 eur. Suurin menoerä oli agilityn harrastaminen. Pelkästään agitreeneihin laitettiin rahaa noin 850 euroa ja kisoihin vajaa 700 euroa. Aika kova rahallinen panostus siis yhteen lajiin, toivottavasti siis kehittymistäkin on nähty :p Kisa- ja koemaksut:
Toinen iso muutos tapahtui terveyskategorissa. Rahaa meni puolet vähemmän (872,09 vs. 1 948,55 eur). Vakuutusmaksut nousivat sen verran, että lakkautin myös Rinnan ja Dotin vakuutukset (eikä mitään taikauskoista pahaa ole tapahtunut, vaikka lakkautinkin!). Isoin erä oli nyt koirien lihasluolto, eli fyssaroinnit ja hiertonta yht. 620,00 eur. Tämän lisäksi rahaa meni ulko- ja sisäloishäätöihin (139,37 eur), rokotuksiin (98,00 eur) ja hammastahnaan (5,72 eur). Loishäätöaineet riittää seuraavankin vuoden eikä rokotuksiakaan joka vuosi uusita. Muuta terveysmenoa ei onneksi ollut. Koirien ruokinta maksoi tällä kertaa 689,01 eur. Tämä summa on muuttunut vuosittain suurestikin (vuonna 2017 988,69 eur vs. 2018 468,56 eur). Varsinaisesti koirien ruokinta ei ole muuttunut. Ne on vaan aina syöneet hyvin vaihtelevasti. Lisäksi ostan tarjouksista ruokia varastoon ja tälläkin hetkellä varastot on täynnä. Myös lahjaruokien määrä vaihtelee. Nyt palkintoina ym. tuli noin 50 kg ruokaa. Pienen kategoria on edelleen tarvikkeet. Olen ylpeä, että olen kategorian saanut pidettyä vuodesta toiseen pienenä! Tarvikkeisiin meni tällä kertaa rahaa alle satanen (96,81 eur). Se sisälsi vepetarvikkeita (kelluvia leluja ja pelastusliivit), uusien ohjeiden mukaisen ketjukaulaimen, viilennyspeiton autolle sekä euron suan.
Ensi kaudelle toivotaan toki terveyttä, mutta tiedän jo nyt kategorian kasvavan :/ Harrastuskategorian toivoisin laskevan. Halvemmallkin saisi treenattua!
