Elämä sterkan jälkeen

DOT kävi Petralla akupunktiossa ja fyssaroitavana eilen. Sen jumit oli enää perusharrastuskoiran jumeja, ei enää sterkasta johtuvia. Dotin sterkasta on lähes puoli vuotta aikaa ja nyt koira alkaa olla toipunut siitä. Pitkään se on saanut elää normaalia arkea, mutta agilityn pariin palailtiin kuukausi sitten. Paluukokeilu tehtiin jo muutama kuukausi sitten, muttei Doo ollut silloin vielä siihen valmis. Nyt Dot on tehnyt nyt hyppytekniikkatreenejä ja muutaman kerran ratatreenipätkiä matalilla rimoilla. Nyt aloitetaan vähitellen rimojen nostoa minikorkeuksista pikkumakseihin. Dot on tehnyt nyt melkein kaikkia esteitä. Keppejä kokeiltiin pari viikkoa sitten ja ne sujui ongelmitta. A-estettä ei ole vielä tehty, mutta eiköhän sekin oteta nyt taas kuvioihin.

Noin muuten Dotin sterkkaus oli oikein hyvä päätös. Se on tasoittanut paljon koiran luonteen vaihteluita ja lisännyt ajatustoimintaa ärsykkeiden ja reagoinnin välillä. Sen ensimminen reaktio ei ole aina vain hyökkäys vaan se pohtii ensin sen tarvetta. Ennen Dot oli remmirähjä, nyt se kykenee ohittamaan lenkeillä muita koiria rähjäämättä. Saatetaan liikkua monen päivän lenkit ilman yhtään rähinää. Toki edelleen, jos se joutuu tekemään monta vaikeaa ohitusta, niin jossain vaiheessa se helpommin räjähtää. Tokokokeessa hallissa sain melko helposti pidettyä koiran kokonaan rähjäämättä. Se kykenee nykyään katselemaan muita koiria niihin reagoimattomuutta tai reaktiot on paljon hillitympiä kuin ennen.

Tietynlainen reaktiivisuus toki on ja pysyy Dotissa, mutta ihan övereitä se ei enää vedä. Aikoinaan naapurien portin pielessä oli musta jätesäkki. Tästä mentiin lähes joka päivä ohi ja aina se vaan yllätti Dotin. Dot reagoi huutamalla säkkiin vuoden päivät ennen kuin se tottui siihen. Nyt Dot 6 v. sai sätkyn väärään kohtaan jätetystä pyörästä. Yksi regointikerta kuitenkin riitti eikä se toiste reagoinut siihen. Dotin mörkökausi taitaa kuitenkin jatkua sen koko elämän.

Resurssiaggressiivisuus on edelleen olemassa, mutta tässäkin on hillitympää vaihdetta. Koira antaa ihmissilmäänkin näkyviä muita reaktioita sen ainaisen hyökkäyksen sijaan. Dot saattaa nykyään esimerkiksi murista varoitukseksi. Eniten pelkäsin sterkan lisäävän koiran ahneutta ja sitä kautta resurssien vahdintaa. Onneksi näin ei ole käynyt. 

Elämää kuuron kanssa

Kuuroa koiraa ei voi estää huutamallakaan pyörimästä paskassa. 

Ikä ei tule yksin. SARA 13 v. on nykyään jos ei ihan niin ainakin lähes kuuro. Sen kuulo on huonontunut hiljalleen. Sarppa kompensoi huonoa kuuloaan hyvin muilla keinoilla, kuten eläimet yleensäkin. Se myös ottaa paljon mallia muista koirista. 

Sara on kuuronakin helppo koira. Arjessa se ymmärtää asioita paljolti seuraamalla toisia koiria ja toki se on vuosien saatossa oppinut lukemaan ihmistäkin. Kuulon puuttuminen ei ole muuttanut koiran luonnetta esimerkiksi reaktiivisemnaksi vaan se on edelleen hyvin leppoinen koira. Lenkeillä se on aina kulkenut lähellä ja se pitää ihmisiä silmällä. Nykyisin tosin Sarppa saattaa jäädä jälkeen uppoutuessaan hajumaailmaan ja pitää huolehtia, että se huomaa lähteä mukaan oikeaan suuntaan. Säälittävänä ongelmana on ollut se, että koira säikähtää, kun siihen koskee yllättäen. Välillä koiraan on heti saatava kontakti eikä yllärilkoskettelua voi kokonaan välttää. Tästä on kuitekin pyritty tekemään mukava asia palkkaamalla koiraa koskettamisen jälkeen. Nykyisin Sara harvemmin enää kosketusta säikähtää. Kuulon huonontuessa oli vaihe, jossa koira oli hämillään, kun ei pystynyt paikallistamaan äänen lähdettä. Nyt kuulon huononnuttua enempi sitä ongelmaa ei enää ole.

Mieleltään Sara on edelleen virkeä ja se tykkää tehdä asioita. Sen treenit on nykyään viittomien ja kosketusten opettelua. Istu- ja maahan-komentojen siirtäminen käsimerkeiksi oli helppoa, sillä koira on lapsena opetettu asentoihin namin perässä. Paikallaanoloa ja luoksetuloa on opetettu samanlailla kuin kaikkea muutakin eli näyttämällä käsimerkkiä ja palkkaamalla toiminnasta tiheään. Vapautukseksi paikallaanolosta Sara osti nopeasti kylkeen taputuksen. Sitäkin on tehty jo aiemmin palkaustilanteissa. Minun edelle siirtyminen on napattu arjesta tilanteissa, joissa koira on aina siirtynyt edelleni. Tähän on vain lisätty nyt koskettaminen koiran niskaan. Hihnalla annettava käsky on työn alla. Hihnan heiluttelu tarkoittaa, että koiran tulisi ottaa yhteyttä hihnan toiseen päähän. Tällä hetkellä eniten työn alla on irrottaminen pelkästä käsimerkistä. Sara kanniskelee lenkeillä paljon roskia ja nyt korona-aikaan se löytää esimerkiksi käytettyjä maskeja maasta. Ihan kaikkea en halua sen suusta kaivaa, joten käsimerkkiä irroitukseen olisi paikallaan :p

Kapulasta irrottamiseen tarvitaan vähintäänkin lahjontaa. 

Koepäivä

Sunnuntaina oli vähän liian jännä päivä. Luulisi, että kokeista jännittäminen loppuisi joskus, mutta ei, jännitin taas aivan kamalasti. Se tiesi huonosti nukuttuja öitä ja migreenilääkkeitä edeltävät vuorokaudet. Aamulla suunnattiin HSKH:n rallykokeeseen RINNAN kanssa.

 

Rinna oli hyvällä mielellä ja se teki hyvin töitä. Sille tuli yhden pisteen miinukset vinouksista oikealla puolen seuratessa spiraalissa ja peruutuksesta vasemmalla. Näissä Rinnan on vielä vaikea pitää oikeaa seuruupaikkaa. Lisäksi tuli kontrollinpuutemiinukset eteentulotehtävässä ja spiraalissa. Rinna taisi olla liian liki. Sen sijaan ohjaajasta johtuvia miinuksia tehtiin paljon :p Istuin koiraa kolme (!) ylimääräistä perusasentoa. Näihin käytettiin molemmat uusinnat ja kun nekään ei riittäneet niin otettiin vielä kymppi viimeiseltä kyltiltä. Pisteitä jäi kuitenkin jäljelle 77 ja se tiesi koularia Rinnalle! Suoritus on nähtävillä striimin tallenteesta kohdasta 47.36.

 

Illalla suunnattiin samaan paikkaan DOTIN tokokokeeseen, jossa tuomarina oli Kaarina Pirita. Dot on aika tarkalleen kaksi vuotta sitten ollut viimeksi kokeessa ja edelleen mentiin alokasluokkaan. Keväällä olin ilmoittanut koiran jo avoimeen, mutta korona perui kokeen. Päätin kuitenkin pitää koiran vielä alokastasolla. 

Dotin koe jännitti etukäteen eniten. Kuitenkin koepaikalla jännitys hävisi ja kehässä oli mukavaa. Dot oli oma äänekäs itsensä. Sen kaikki pistemenetykset johtui kaikki ääntelystä :p 

 

Videolta meno näyttää tosi kivalta ilman ääniä :p Teknisesti on kuitenkin vielä työstettävää. Etenkään kaukojen tekniikkaan en ole tyytyväinen. Mielen puolella hommaa riittäisi varmaan enemmänkin, mutten tiedä miten tuon ääntelynä saisi kuriin. Selkeästi sosiaalisen palkkauksen pyörähdykset oli Dotille liikaa. Eli kokeillaan ilman niitä. Lisäksi toki sitä palkkaamattomuutta tarvii tehdä enempi. 

Nenäilyt

DOTIN hakutreeneissä tulee harvemmin kirjoitettua mitään ylös. Kun ne treenitkin on epäsäännöllisesti, niin hyvä ois olla jotain ylhäällä.

Dotilla on ollut jokunen avutonkin maalimies treeneissään. Pääasiassa on kuitenkin käytetty ääniapua. Nyt viime treeneissä kokeiltiin ekaa kertaa norjalaista sekametsää kuudella maalimiehellä. Dotilla meni vähän kuppi nurin kuunnella ääniä pääsemästä kuitenkaan äänen lähteelle. Ekalla lähetyksellä koira sitten sinkoili minne sattuu eikä osannut suunnata äänen lähteelle. Se teki isoja lenkkejä etsiessään. Seuraavilla maalimiehillä se joko irtosi liian kauas tai ei irronnut tarpeeksi. Ensi kerralla kokeillaan ehkä vaan apuparia eikä koko metsä huuda koiraa.

RINNAN treenit on olleet viime aikoina pelkkää rallyn piiperrystä. Koiran käytöksestä huomaa, milloin se ei ole saanut tarpeeksi aivoja ja kroppaa rasittavaa hommaa. Nyt Rimppa pääsikin tekemään pitkäsiä aikaa taas hakutreenin. Näitä se tarvitsesi useammin <3

Rinna on saanut nyt myös enempi kiinni nosesta. Treenattu on kotona useamman kerran per viikko ja nyt Rinna pääsi kimppatreeneihin hallille. Rinnan tyyli oli kaahata rynnistellä menemää hajun kohdetta etsiessään. Motivaatio oli hyvä. Kiire oli löytää. Toisin kuin Dot, joka hallissa palasi vanhaan ongelmaan.  Eli siihen, että koira tsekkaa ensin kaikki mahdolliset keinonurmeen tippuneet namit ja vasta sitten viitsii etsiä nosehajun. Kesällä treenattiin enempi ulkona eikä ongelmaa niin ollut, kun ei niitä ylimääräisiä namppojakaan ollut.

Ääniä

DOTIN ääntely tokossa on lisääntynyt :p Ollaan menty ojasta allikkoon siinä, että se pieni piiperrys on vaan niin kivaa ja mukavuusalueelta poistuminen pelottaa :p Dotin palkkaaminen on ollut siksi tiheää ja sen palkan odotus on suurta. Dot tarvitsisi paljon enemmän kokonaisuuksien treenaamista.

Sattuneesta syystä nyt on keskitytty alokasluokan kokonaisuuteen. Ongelmia tosiaan tuottaa liian korkea mielentila, mutta välillä myös liian matala, jolloin koira reagoi helpommin ympäristöön. Kokonaisuustreenien puutteessa myös liikevälit on olleet vähemmällä huomiolle.  Dotille toimisi parhaiten, jos niissä olisi paremmat rutiinit. Sosiaalinen palkkaus on myös nyt ollut mietinnässä. Sen tulisi tällä hetkellä olla hillitty eikä liikaa koiraa kiihdyttävä. 

Tässä videota koemaisista treeneistä kuukauden takaa. Liikkeiden väleissä koira vähän eksyy ja välillä liikkeissäkin :p