Ascaa

Syyskuun eka viikonloppu oli ASCA:n agitapahtuma. Perinteiseen tapaan tarjolla oli agi-, hyppy- ja gablersratoja kaksi kutakin kumpanakin päivänä.

Lauantaina tehtiin DOTIN kanssa viisi hyväksyttyä rataa kuudesta. Jottei nyt kuitenkaan liian ruusuista kuvaa tulisi, niin oikeasti yksi hyppäri oli vain hyvä. Loput oli pelastellen suoritettuja. ASCA:n säännöt on siitä hyviä, ettei siellä tunneta kieltoja. Tämän piti saada minut ohjaamaan radat alusta loppuun asti eikä ohjaaminen loppunutkaan virheeseen, mutta tämä aiheutti sen, etten tehnyt tosissani töitä vaan pelastelin tilanteet ottamalla koiraa haltuun eikä sujuvuudesta ollut tietoakaan.

Hyväksyttyä rataa ei saatu ekalla agiradalla (päivän ensimmäinen suoritus). Suoritus ei kuitenkaan kaatunut siihen, mihin kuvittelin sen kaatuvan vaan tää oli ihan hyvä suoriutuminen. Dot ei kääntynyt puomin jälkeen vaan suoritti edessä olevan hypyn. Mutta puomi oli siisti juoksari! Kuvittelin Dotin tekevän törkeen loikan kääntyessään. Kontaktit kaikkinensa oli osaamiseen nähden ookoot. Keppejä Dot ei tehnyt kertaakaan kerrasta oikein. Se joko ohitti kepit tai tuli liian aikaisin pois.

Sunnuntaina ohjaaja oli jo väsyneempi eikä osannut niin keskittyä. Hyväksyttyjä ratoja tehtiin kuitenkin kolme kuudesta. Hypärit kaatui riman tippumiseen (päivän ekat radat) ja tonen gablers osaamattomuuteen. Toiselta gablersistä saatiin hyväksytty tulos ja agiradat meni hyväksytysti. Tässä vaiheessa ASCA:n kiellottomuus kääntyi entistä enemmän itseä vastaan, sillä pelasin varman päälle vaikeissa tilanteissa. Otin helpommat lähestymiset itselle pyörittäen koiraa hallitus parempiin sijainteihin. Se siitä kunnolla ohjaamisesta :p

Hypäreiltä Doo tuli nyt valiota varten valmiiksi eli sai JS-E-OP-tittelin (jumpers standard elite outstanding performance). Agiradoilta tehtiiin eliten eka titteli eli RV-E (regular veteran elite). Seitsemän vuotta täytettyään Dotista tuli ASCA:n mukaan veteraani. Se tarkoittaa -10 cm riloista alaspäin eli Doo sai mennä 30-senttisillä rimoilla. Tiitelitkin on siksi eri nimisiä.

Ihan parasta kuitenkin oli mennä pari hyppyrataa matalilla rimoilla RINNAN kanssa. Aika on kullannut Rimpan muistot ja se oli kiltti ja kuuliainen menijä. Pari rimaa tippui, ne menee ihan ohjaamisen syyksi. Rimppa oli niin pätevänä!

Illalla käytiin vielä pitkästä aikaa nose work -treeneissä. Tää laji menee näköjään aaltoilevasti. Nyt ei oo vähään aikaan treenattu, joskus tehdään joka päivä. Puuttuu sellainen tatsi tähän lajiin. Tarttis mennä varmaan johonkin koulutukseen tai sinne kokeeseen edes katsomaan. Tälläkin kertaa treeneissä pyykkipojat narulla oli Rinnalle vaikeita. Se vaan nappaa narusta kiinni hajottaen koko asetelman. Helposti liikkuvat kohteet pitäisi ottaa Rinnalle treeniin.