Juoksukontaktit

Kävin kuutelemassa Senni Huotarin juoksukontaktiluentoa ja tässä vähän heränneitä hajatelmia. Mulla on aika hyvä näkemys nyt siitä, miltä juoksareiden haluan näyttävän eikä tämäkään luento näkemystä horjuttanut. Oli kiva huomata, että omat ajatukset meni hyvin yksiin osaavamman kanssa. DOTIN juoksariprojekti lähti käyntiin halusta opettaa uusi asia. Uuden asian kanssa puurtaminen oli välillä vaikeaa, välillä helppoa. Pitkälle mentiin ihan vain kokeilemalla. Meillä onnekseni oli juoksareita treenaava porukka koossa, joten yksin ei asian kanssa tarvinnut puurtaa. 

Dotin juoksareita on opeteltu pitkälti Trkmanin menetelmällä, jossa tärkeää on alusta asti vauhti ja rento laukka. Dotilla on aika luontainen laukka juoksareita ajatellen. Se osuu yleensä syvälle kontaktipinnalle ja vieläpä useammalla tassulla. Alun lankun juoksutuksissa tai matalissa puomeissa ei ollutkaan mitään ongelmaa, kun koira osui kontaktialueelle oikein luonnostaan. Ongelmia tuli siinä vaiheessa, kun puomi nostetiin täyteen korkeuteensa. Siinä vaiheessa tuli paljon huonoja osumia ja tässä vaiheessa vasta tuli mukaan koiralle opitun ymmärtäminen. Siihen astihan osumat tuli sattumalta luonnostaan, mutta nyt koiran piti saada sisäistämään asia. Tässä vaiheessa siirrytiin koko puomin juoksuttamisesta alastulon juoksuttamiseksi. Tehtiin siis kuten namiautomaattimenetelmällä, mutta ilman automaattia ;) Aloitettiin ihan kontaktialueen yläpuolelta ja siitä vähitellen kasvatettiin takaperin matkaa puomin alkuun. Nyt ollaan vaiheessa, jossa koira pystyy tekemään koko puomin ja lisäksi rataa ennen puomia sekä yksittäisiä esteitä puomin jälkeen. Toki osumat ei vieläkään ole joka kerta hyviä. Dot jännittää heiluvia puomeja ja niillä ekoilla toistoilla se useimmiten hyppää koko kontaktialueen yli. Lisäksi minun liikkuminen on Dotille välillä häiritsevää. 

Alkuun vaikeutena oli koiran palkkaaminen. Dotille ei voinut silloin käyttää lelua palkkana, joten nameilla mentiin. Motivaation kannalta namit piti antaa tietyllä tapaa. Dotilla oli namipurkki ja purkilla vartija. Hyvästä toistosta palkkaa tuli ja huonosta ei. Dotin motivaatioon vaikutti se, miten palkan saati estettiin. Dotin motivaatiota laski, jos purkki oli alkujaankin tyhjä ja siihen tuli namppaa vain oikein yrittämällä. Motivaatio pysyi korkealla, jos purkissa oli jo ruokaa ja sen saati estettiin peittämällä purkki. Sen piti nähdä menettävänsä asia yrittääkseen uudella innolla.

Dotin kanssa tämänkin projektin kanssa on edetty hitaasti (mutta varmasti). Tällä hetkellä ollaan vaan siis treenattu lähinnä suoria etenemisä puomilta. Pikkuhiljaa pitäisi mukaan ottaa enemmän käännöksiä puomin jälkeen. Suunitelmana on opettaa vain yksi kääntymiskäsky minuun päin. Käännöskäsky ja suoraan etenemisen erottelu pitää opettaa hyvin eikä koiralla saa kumpikaan olla toistaan vahvempi.

Uskomuksena on, että kun juoksarit on puomilla opiskeltu, niin ne siirtyy helposti A:llekin. Dot on tällä hetkellä juossut muutamia kertoja sitäkin. Alkuun Doo on saanut lähinnä tutustua esteeseen, jatkossa aletaan juoksuttamaan enempi ajatusen kanssa.

Matka on ollut pitkä, mutta ehkä kuitenkin antoisa. Nyt kun juoksarit on vielä tuoreessa muistissa ja edelleen paljon on koiralle opettamatta, niin en ihan varma ole haluanko toiste ryhtyä tähän projektiin :D Ilman vertaistukea en varmasti!