Paikka vaihtui kesän ajaksi Sirkuskentäksi. Tälläkin kertaa meillä oli privaattitunti, nyt Pirkon ohjaamana.
Aluksi EVL:n tasoinen seuraamiskuvio ohjattuna. Siinä oli kaikkia käännöksiä, joita tehtiin kaikissa vauhdeissa ja lisäksi se sisälsi askelsiirtymät. Ennen seuraamista otin pari kertaa ruutua, mutta eihän se vielä kierroksia vähentänyt tarpeeksi, niinpä koiruus halusi vähän edistää, pomppia juoksuosioissa ja äännellä askelsiirtymissä. Ihme kyllä näykkimistä ei juurikaan esiintynyt. Myöhemmin otettiin sama kaavio uudestaan ja matalammilla kierroksilla koiran työskentely oli parempaa, joskin kontakti rakoili välillä (Sa otti häiriötä jonkin verran toisaalta kuuluvista äänistä, repusta ja pallosta, joita kohti käveltiin). Parannettavaa löytyy etenkin perusasennoista. Jos koira saa päättää, niin ne on liian edessä. Mun pitää saada käännöksiä terävämmiksi, etenkin juoksussa (tosin eipä noita olla tehtykään juurikaan juosten). Askelsiirtymiin pitää saada varmuutta. Sitä saadaan vain tekemällä eli voisi ottaa niitä useammin. Mukavan pitkä seuraamiskaavio, jonka koira kesti hyvin :)
Seuraamista jatkettiin sitten idarin merkeissä. Seisomisessa ja maahanmenossa Sa jää helposti vinoon. Maahanmeno voisi myös olla terävämpi, joten otetaan nyt toistaiseksi siihen törkeät käsiavut mukaan. Istuminen oli hyvä, silloin kun koira istui käskyllä ;) Kulmat oli hyviä.
Ruutua tehtiin kolmen ruudun jonona. Ekat kerrat jätin lelun kauimmaisen ruudun taakse, jolloin koira juoksi ruutukujaa pitkin lelulle. Sitten pysäyttelin eri ruutuihin. Jos yhdenkin ruutuun kanssa pysähdyskäskyn ajoittaminen on vaikeaa, niin tässä se vasta olikin! Idea kuitenkin oli se, että koira vähentää ennakointia. Sitten jokunen ruudussa maahanmeno ja sieltä seuraamaan lähteminen. Seuraamiseen tulemiset voisi kanssa ottaa enemmän treenin alle. Etenkin kun tehdään kaaviota oikeaan sivulletulo tahtoo olla kamala.
Noutoa tehtiin pari kertaa folioon käärityllä letkulla. Metallikapulaan Saran ote ei ole hyvä, mutta folioletkua piti ihan hyvin suussaan. Pikkasen pureskeli, mutta se meni ehkäpä enemmän innon kuin inhon piikkiin. Loppuksi vielä ihasteltiin meidän surkeita kaukoja. Niissä on vielä paljon tekemistä, mutta alkupisteestä ollaan sentään hitusen päästy eteenkinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti