Aamumetsälenkillä tehtiin esineruutua. Ruudulla oli kokoa n. 10 x 50 m ja siinä oli kolme uutta esinettä: metsästä löytynyt nahkahanska, kumistopperi ja sukkamytty. Hanska oli keskellä vasemmassa laidassa kaatuneen puun alla ja loput takanurkissa. Juuri kun olin lähettämässä koiraa ruutuun sen vasemmalta puolen kulki pari ihmistä koirineen. Heidän mentyään lähetin koiran matkaan ja Sa lähti hyvin nenä maassa, risteili koko alueella ja tuli takaisin hanska suussaan. Loput esineet olikin sitten vaikeampia; ne oli niin pieniä, että hävisivät näkymättömiin varvikkoon. Molemmat koiruus kävi selvästi merkkaamassa, mutta palatessaan vauhdilla tuli tyhjin suin. Lopulta käytiin hakemassa esineet yhdessä, ensin sukka. Annoin käskyn viitisen metrin päästä esinettä ja kun koira otti sukan suuhunsa, juostiin yhdessä etulaitaan palkalle. Sama stopperinkin kanssa. Juuri kun Sa nosti vikan esineen suuhunsa alueelle tuli marjastaja. Alue oli siis selvästi liian käytetty. Sa ei erottanut lainkaan ruudun rajoja vaan ylitti rajan joka puolelta. Lähellä oli paljon polkuja ja ruudussakin risteili pari pientä. Pienet nenällä löydettävät esineet tuntuu olevan vaikeita. Sa haistaa ne, mutta ei vaan jostain syystä malta etsiä sen tarkemmin. Voisi varmaan noiden pienempien esineiden kanssa tehdä alkuun pienempää ruutua.
Iltalenkillä tokoiltiin yliopiston parkkiksella. Aloitetttiin hyppynoudolla aitojen yli. Ekana n. 50-senttisellä, sitten aita 70-senttisenä. Muuten hyviä, mutta koiruus on näköjään aloittanut palkan ennakoimisen. Kun otan kapulan koiralta, se peruuttaa hieman, ennakoi palkkausta siis. Pitää lisätä viivettä palkkaukseen, korjaantunee sillä.
Sitten tehtiin ruutuja nauhan kanssa alustalla. Olin alussa rakentanut ruudun niin ettei koira sitä nähnyt. Ekan lähetyksen tein kävellessämme ruutua kohden. Sitten lähetyksiä n. 20-30 metristä kolmelta eri suunnalta. Kertaalleen Sa juoksi suoraan ruudun läpi, tästä kutsuin koiran takaisin. Muuten se juoksi suoraan alustalle joko vain ensin hipaisten sitä ja sitten asettautuen alustalle tai sitten suoraan alustalle. Sitten loppukaaviot molempiin suuntiin. Alkuun kutsuin koiran mukaan hitaassa vauhdissa, sitten normaalisti kävellen. Kaikki seuraamaantulot oli hyviä.
Seuraavana otettiin luoksetuloja pysäytyksillä. Ensin pitkältä matkalta seisominen käsimerkillä. Läpijuoksuksi meni, Sa ei hidastanut yhtään vauhtia. Sitten kokeilin käskysanaa. Koira pysähtyi, mutta meni makuuasentoon. (Tämän takia vaihdoin aikoinaan seisomisen käsimerkkiin, sillä siinä vaiheessa kun aloitettiin maahanmenon opettelu, niin Sa tarjosi kaikkiin käskysanoihin maahanmenoa…) Tajusin sitten, että ehkä aurinko paistaa Saran silmiin, jolloin se ei näe käsimerkkiä. Vaihdettiin paikkaa kentällä ja käsimerkkikin toimi pysäytyksissä. Heitin väliin yhden maahanmenon ja sitten taas seisominen. Kaikki hyvin. Loppuun pari vauhtiluoksetuloa. Keskityin niin pysäytyksiin, etten muistanut ottaa yhtään suoraa pysäytysten välissä! Ensi kerraksi siis paljon suoria.
Lopuksi vielä tunnari 8 kapulan jonolla. Lähetin ensin koiran matkaan liian kaukaa. Eihän se niitä kapuloita niin kaukaa nähnyt! Kutsuin koiran takaisin ja seuraavan lähetyksen tein n. 10 metristä. Haisteli nyt nätisti kapulat ja toi viimeisenä olleen oman. Tuodessaan korjasi otetta pari kertaa ja samalla pudotti kapulan, ei kuitenkaan pureskellut kapulaa. Liikaa läähätystä, Saran ote ei silloin pidä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti