Noutomuuvit

Kaikille kolmelle koiralle on erilailla rakennettu nouto. SARALLA se on ollut sisäsyntyistä. Kun heittää tavaraa, niin se palautuu bumerangina takaisin Saran toimesta. Sara teki alkuun noutoa erilaisilla esineillä, sillä noutokapulaa en silloin vielä omistanut. Nykyäänkin se tuo kaikki lattialle kuulumattomat esineet omatoimisesti ihmisille. Pureskeluongelma korjattiin vaihtamalla kapula metalliseen. Varsinaisestihan siis ongelmaa ei korjattu ja edelleenkään minulla ei ole korjauskeinoa Saran kanssa. Se on ollut niin harvoin esiintyvä ongelma, joka on johtunut enemmän paineistumisesta tms. kuin itse kapulan pidosta. Ainoa opettamalla opetettu asia noutoliikkeessä on kiertäminen kapulan toiselle puolen (kohti minua) ennen kapulan nostoa. Sarppa nimittäin ennen saalisteli kapulaa.

RINNAN kanssa noudon opettelu aloitettiin naksutellen, mutta kun taidot ei riittäneet siten viemään loppuun asti, niin loppu luotiin pakkokeinoin. Eli koiralle kapula suuhun ja pitoa kasvatettiin kevyesti koiran kuonoa käsin pitäen. Edelleen pureskeluun käytän kevyttä kuonoon koskemista käskyn kera. Rinnalle nouto on pakkokeinoista huolimatta todella rakas liike. Sen liiallista kapulan rakastamista on korjailtu paljon kaikissa noudon vaiheissa.

DOTILLE noutoa on luotu operantisti. Alkuun palkkasin koiraa kaikesta kapulaan liittyvästä, sitten kuonokosketuksesta, suukosketuksesta ja lopulta maasta nostamisesta. Pitovaiheessa autoin koiraa pitämällä kapulaa kuonon korkeudella ja tästä jätettiin ensin siis nostovaihe pois. Sitten siirrettiin homma lopulliseen kapulan luovutuspaikkaan sivulle ja liike alkoi vähitellen valmistumaan. Kapulasta kiinnostumisen lisäksi koira opetettiin myös luopumaan kapulasta. Se ei saa koskea kapulaan kuin käskysanan kuultuaan. Valmista ei vielä ole, mutta alkaahan se jo noudolta näyttämään!