tiistai 12. lokakuuta 2010

Jälkiä


Torstaina iltapäivästä tein RINNALLE 90 askeleen suoran jäljen, jossa oli kolme purkkia 30 askeleen välein. Askeleissa oli tällä kertaa pelkkää nappulaa, yksi kussakin, paitsi purkkeja edeltävillä useampia. Purkeissa oli leikkelettä. Oisin antanut pennun etsiä itse jäljen, mutta se olisi halunnut lähteä jäljestämään mun tuloreittiä. Kannoin sen sitten lähemmäs jälkeä ja lähestyttiin sitä janamaisesti. Penne nosti jäljen, mutta olisi taas lähtenyt takajäljelle, pöh! Käänsin pennun ympäri ja meno jatkui varsin sujuvana. Ei lainkaan rynnimistä, joten annoin sille enempi hihnaa. Koko jäljestämisen ajan oli vastatuulta. Purkkeja ennen olleet enemmät ruoat hidasti hyvin pennun vauhtia. Purkkeja se ei vieläkään tajunnut ellen napauttanut sormella niitä, silloin pentu painuu maahan. Toivottavasti paremmin purkkinamit nostaa niiden arvoa pennun silmissä.


Lisäksi tehtiin pari hajuerottelua. Ekassa hajustin puuhaketta vain muutamia sekuntteja, se löytyi silti! Tosin aikaa se vei, muita hakkeita kun oli kymmeniä. Toisessa piilotin oksan pätkän lehtiin. Rin merkkasi sen ja tuli eteeni seisomaan. Kun en tyhmänä palkannut, niin viisas pentu näytti sen uudestaa selvemmin :) Lähetyksiä olen alkanut näissä tekemään pennen viereltä, alkuunhan jäin lähemmäs piilopaikkaa. Näissä käsky vaatii käsimerkinkin että pentu lähtee etsimään. Tehtiin puun kiertojakin. Pentu kestää siis muutamankin kierron ohjauksen. Turhautuminen tulee silloin, kun kierrettävien välinen matka on pidempi.


---


Perjantaina iltapäivästä RIMPPA teki kulmajälkeä.



Jäljellä oli nappulaa yksi per askel, paitsi kulmissa useampi. Purkeissa oli leikkelettä. Ekoissa kolmessa kulmassa pentu jatkoi ensin kulmissa suoraan, sitten ymmärsi sen kääntyvän. Vikassa kulmassa se meni aivan kulmaa myötäillen :) Purkeilla pentu pysähtyi (tai sitten teen jotain tiedostomatonta hihnan toisessa päässä, joka saa sen pysähtymään?). Sormella purkkia kopauttamalla pentu meni taas maahan.


---


Lauantaina RINNA sai ekat metsäjälkensä. Tein metsään kaksi noin 20 metrin suht suoraa. Eka ajetiin heti, toinen sai vanheta vartin. Kummassakin oli lopussa filmipurkillinen leikkelettä, eikä lainkaan nameja matkalla. Ekan jäljen pohjana oli harva varvikko. Siinä oli ylä- ja alamäkeä sekä yhden pienen rungon ylitys. Rimppa paahtoi taas menemään. Eli aika haipakkaa mentiin, kuitenkin aivan jälkeä pitkin. Purkista meinattiin mennä yli. Toinen jälki seurasi vähemmän käytettyä polkua ja lopussa poikkesi polun sivuun, johon jätin purkin. Penne jäljesti parikymmentä metriä ensin jäljen alkuun. Jäljellä mentiin taas vauhdikkaasti. Vauhdista huolimatta lopussa pentunen huomasi jäljen kääntyvän polun sivuun. Purkilla se jäi seisomaan ja sormella purkkia kopauttamalla painui maihin. Se siis alkaa ymmärtämään jotakin purkkienkin päälle, hienoa! Rinnan ekat metsäjäljet meni siis tosi hienosti. Rimpan mielestä ne vaan oli aivan liian lyhkäset!


Olin käynyt töiden jälkeen tallomassa SARALLEKIN jäljen lammen takaiseen metsään. Pituutta sille tuli suunnilleen 300 metriä. Jälki alkoi aika pohjakasvittomassa kohdassa, oli pelkkiä puista pudonneita lehtiä. Tätä mentiin n. 50 metriä. Sitten leveää, mutkaisaa polkua pitkin toiset 50 metriä. Polulta takaisin metsän puolelle ja siihen eka keppi. Oli aika rämeikköä, joten jälkeen tuli suoraa kulmaa ja terävämpääkin. Rämeikön jälkeen oli ojan ylitys ja n. 100 metrin suht suora pätkä varpumetsikköön. Vika keppi oli suoran päässä juuri ennen polkua. Jälki sai vanheta muutaman tunnin, oli jo hämärää kun päästiin jäljen alkuun. Mitään janaa ei tehty, vein koiran vain jäljen alkuun. Nätisti se lähti jäljestämään. Tosin aika hissukseen mennään, jos Rimppaan vertaa ;D Ne on kyllä niin erilaisia nenänkäyttäjiä! Alkupuolella Sa hukkasi kerran jäljen. Aikansa pyörittyään se löysi sille takaisin. Polkuosuus oli yhtä haahuilua, koira vaan seilasi laidasta laitaan. Se osasi kuitenkin siirtyä polulta pois oikeassa kohdassa. Polun jälkeen jäljestäminen oli taas hyvää jäljestämistä. Kulmatkin oli siistejä. Aika lopussa Sa lähti seuraamaan jotakin poluntapaista. Otin koiraa joitakin kymmeniä metrejä takaisin päin ja käskin uudestaan etsimään jäljen. Nyt löytyi oikea ja sen päästä keppi. Molemmat keppi-ilmaisut oli hyviä.


---


Sunnuntain RINNAN jäljessä oli taas yksi nappula per askel, kulmissa useampi ja purkeissa juustoa. Tuuli oli aika navakka ja pennen jäljestäminen oli mitä oli. Nyt se kuitenkin nosti jäljen hyvin janamaisesti lähestyttäessä (jälki vasepaan).  Juuri ennen kolmatta purkkia meitä tuli häiriköimään irtioleva kultainennoutaja. Ajoin sen pois, jolloin sen ulkoiluttajakin alkoi kutsumaan koiraansa pois. Ei se  mitään totellut, mutta pysyi kuitenkin etäämmällä, joten jatkettiin jälkeä. Rin keskittyi hienosti koirahäiriöstä huolimatta! Kolmessa ekassa kulmassa se pyöri ennen kuin ymmärsi käännöksen. Neljäs oli parempi. Vikalla suoralla mentiin taas vauhdikkaasti. Purkeilla se meni maahan vasta napautuksella. Vikalla se kuitenkin istui purkin eteen omatoimisesti :)



---


Maanantaina RINNALLE vaihteeksi suora jälki, jossa oli joka 15. askeleella purkki (eli siis 5 purkkia 90 askeleella). Joka askeleella oli yksi nappuala/askel. Janamaisesti tehtiin alku (jälki oikeaan). Päätin kokeilla mitä pentu tekee, jos vain estän sen etenemisen purkeilla mutten muuten reagoi. Kahdella ekalla purkilla pentu istui, josta ohjasin sen maahan. Kolmannella se meni omatoimisesti suoraan maahan. Neljännellä istui sadasosasekunniksi ja sen jälkeen alkoi haahuilla. Purkin kopautuksella se painui kuitenkin maahan. Vikalla se alkoi taas hyörimään ja ohjaamalla meni maahan. Eli jatkossa vielä enempi apuja, jotta saadaan maahanmeno onnistumaan epäröimättä. Hajuerottelussa pentu lähtee matkaan nyt pelkästä käskystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti