Mukakisoja

Lauantaina oli Oili Huotarin tokokoulutus Vuokkosilla HSKH:n järjestämänä, johon osallistuin RINNAN kanssa. Oli hyvä koulutus ja tuli todellakin oikeaan aikaan. Kaikesta kamaluudesta huolimatta sain valettua itseeni taas intoa treenata Rinnankin kanssa. Se tarviikin paljon, paljon, paljon treeniä, etenkin sitä suunnitelmallista treeniä. Koiran osaamista pitää kasvattaa ja rutiineja tarvitaan lisää. Mulla on jostain syystä vaikeaa keskittyä kahden koiran treeneihin. Rinna tarttisi nyt paljon enemmän kuin Sara. Ehkä Sara pärjäisi pelkällä ylläpitotreenillä? Ainakin Rinnan treeneille voisi uhrata enempi aikaa.

Ylläriksi Oili oli suunnitellut kaikille alkuun kokeenomaiset treenit neljällä liikkeellä. Liikkeet sai kuulla vasta juuri ennen niiden tekemistä. Liikkeistä saatiin kirjalliset kommentit sekä Oililta että muilta koulutukseen osallistuneilta. Rinnan kanssa pakka vain hajosi, juurikin niinkuin se hajoaa aina kokeissa tai vain kokeenomaisissa treeneissäkin. Juuri tämä olikin Rinnan kanssa aiheena ja saatiin ongelma hyvin näytettyä. Liikkeistä ensimmäisenä oli avon luoksetulo. Jo kehään mennessä koira vinkui ja se jatkoi sitä jättäessäkin ja oli muutenkin levoton. Stopin koira jätti oikeastaan tekemättä. Se ei tuntunut tietävän yhtään mitä liikettä oltiin tekemässä. Seuraavaksi oli kaukot. Näissä Rin tartti kaksoiskäskyt istumisiin. Se kun ehti juuri silloin katselemaan muualle. Lisäksi asentovaihdot ei olleet niin ripeitä kuin ne saisi olla. Hyppynoudossa koira liikahti heitossa ja äänsi lähtöluvan saatuaan. Se murisi kapulalle ja toi sen rumasti eteen sekä äänsi vielä edestä sivulle siirtymässä. Vikana liikkeenä oli seuraaminen ja koko sen ajan koira kitisi. Kaiken kaikkiaan siis hirveä suoritus. Yhteistyö ja kokonaisuus ei todellakaan ole sillä tasolla millä haluaisin sen olevan.

Otettiin vielä ryhmänä paikallaanolot, jossa koirakot oli kahdessa rivissä limittäin. Istumisessa Rin oli toisessa rivissä. Edessä ollut koira meni maahan kesken kaiken ja ohjaajan käytyä korjaamassa koiraansa valahti Rinnakin maahan. Kävin nostamassa sen ja lopun se oli hyvin. Lisäksi jätössä se oli liikuttanut tassuaan. Makuu oli ok. 

Sitten käytiin läpi asiat Oilin kanssa ja seuraavalla kierroksella päästiin jatkamaan Rinnan työstöä. En saa enää koskaan kokeenomaisissa treeneissä olla puuttumatta ääntelyyn, mutta ääntelyä ei siltikään saa peläta, eikä saa alkaa varomaan! Nyt oli hyvä toki näyttää missä mennään. Jostain syystä tällä kertaa koiran puhuttelu tuntui ahdistavan Rinnaa. Koiran laitto maahan makaamaan äänestä tai torujen kera poisajon jälkeen maahanlaitolla ei tuntunut olevan haluttua vaikutusta. Rinna vaan lataa näissä enemmänkin virtaa kuin nöyrtyisi. Nyt kaikista paras oli yksinkertaisesti vain torua koiraa kropalla painostaen koiran äännettyä. Lisäksi palkkaukseen ja palkan rauhallisuuteen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Myöskin liikkeen rauhallisuus on tärkeää. Rimppaa saatiin jo hyvin näillä eväillä tekemään töitä äänettä ja ehkä se otti työnteonkin enemmän tosissansa. Koiran palkkaamista pitää miettiä. Seuraamisessahan ei ole aikoihin käytetty nyt lelua ja namiakin koira saa siitä harvoin. Samaa periaatetta pitäisi kokeilla kaikessa, ei leluja vaan nameja. Mulla on jostain syystä väärä mielikuva koiran palkkaamisesta. Kuvittelen koiralle olevan paras palkka repiminen tai pallon heittäminen, mutta nämä itse asiassa lisää Rinnan väärää mielentilaa. Rinnalla on suuri odotusarvo lelulle, joka nostaa lisää sen väärää mielentilaa ja se saa siitä vielä palkkaakin. Nami ei ole yhtään huono palkka Rinnalle. Ahneena koirana se kyllä syö ahneesti. Näiden lisäksi voisin miettiä liian vireen purkua, mitä tehdä ennen treenejä, mitä tehdä treenin keskellä ja lopuksi?

Ehdittiin vielä katsastaa luoksetulon maahanpysäytystä. Aiemminhan olen kokeillut koiralle namilla palkkausta kädestä ohjaten koiran juostua luokse ja jotenkin se vain ei ole toiminut. Nyt tuntui taas toimivalta. Niin ne vaan nämäkin elää. 

Lopuksi ehdittiiin ottamaan lisää yhteistreeniä. Koirakot muodotivat ympyrän, jossa jokainen käskytteli koiriaan paikkamakuun alkuja alas ja ylös sekaisin. Rinna toimi näissä hyvin omilla käskyillään. Lisäksi tehtiin jättöjä. Kaukoja tehtiin samanlailla. Näissä Rinna otti häiriötä vieressä olleen ohjaajan käsimerkeistä ja osaan vaihdoista tarvittiin toinenkin käsky. Ehdottomasti häiriötreeniä kaukoihin. Koiran fokus pitäisi olla minussa eikä ympäristössä.

Tykkäsin kovasti Rinnan palkkautumisesta ihan vaan sosiaalisella palkalla. Aiemmin Rinna ei ilostunut niin paljoa sosiaalisesta palkasta, mutta nyt kun sitä on käytetty enemmän, niin sen merkityskin on koiralle kasvanut ensisestään. Senkin suhteen pitää olla tarkkana, ettei nostata siten koiraa liikaa. Mun pitäisi miettiä myös sopiva sosiaalisen palkkaustyyli liikkeiden jälkeen, onko se pelkkä kehu vaiko rapsutuksia lisäksi ja missä suhteissa ja määrissä? Nyt tuossa kokeenomaisessa pätkässä kehuin vain koiraa sen ollessa vierellä. Se olisi ehkä vaatinut pienen vapautuksen välissä rentoutuakseen? Mun ei pitäisi enää pelätä vapauttaa sitä liikkeiden välissä. Nimittäin saan sen nyt hyvin takaisin ruotuun eikä se enää lähde omille teilleen. Se mikä siis toimi kisanomaisessakin treenissä nyt oli liikkeiden välit. Nämä on nyt aika nopsasti saatu jollakin lailla mallilleen. Koira kulkee helposti mukana, mutta tässäkin saattaa äännellä. Eli vielä tässäkin on työstämistä.

Muiden treeneistä:

• Kaukoissa s-i-vaihdossa käsi enemmänkin rinnasta työntävä (koiran pää alhaalla, painonsiirto).
• Ruutuun häiriöksi myös kosketusalusta matkalle (jos opetettu alustalla). Myös asentokäskyt, kaukot matkan varrelle.
• Zetassa asennot kulmissa, käskystä juoksuun tai pysähtyminen, houkuttelut asennoista pois.

---

Sunnuntaina oli ATD:n kokeenomaiset treenit. RINNA teki osan voittajan liikkeistä sovellettuna. Ennen kehään menoa annoin sille hetkiseksi pallon suuhun koiran ollessa hihnassa. Liikkeet aloitettiin kaukoista, jotka tehtiin avona. Rin keskittyi hyvin, mutta asentovaihdot oli hitaita. Hyppynoutoa valmistellessa koira äänsi. Tästä se sai torut eikä äännellyt varsinaisen liikkeen aikana. Takaisin päin se tuli vähän hitaampaa ja kolautti esteeseen. Ehkä sillä oli matalampi vire huomautuksen takia tai sitten se ei halunnut pitää kiirettä sen takia mun luokse tullessa? Lopetin liikkeen luovutukseen, mutta koira yritti ennakoida silti sivulle siirtymää. Metallinoudossa tapahtui samat. Eli ennen liikkeen alkua koira äänsi ja sai palautetta siitä. Itse liikkeen aikana ei ääntä. Palautus taas menoa hitaampi ja ennakointia sivulle siirtymisestä, vaikka yritinkin lopettaa liikkeen jo luovutukseen. Tunnarissa koira ei enää ennakoinut sivulle. Liikkeestä istumisessa annoin ennen seuraamiseen lähtöä nameja maahan. Hyvin teki. Samoin seuraamisessa koira sai namit maahan aina ennen liikkeelle lähtöjä. Ei yhtään ääntä näissä. Lopuksi Rin sai pallon taas suuhunsa. Se esitteli sitä mulle eikä oikeastaan lähtenyt edes rallaamaan, vaikka nyt se olisi ollut luvallista.

Vähän jäi ristiriitainen olo. Koira äänsi mitä nyt haluankin, että saan puututtua siihen. Samalla olen kuitenkin ehkä iloinen ettei ääntä tullut esim. seuraamisessa, vaikkei pitäisi. Ilman ääntelyä en pääse puuttumaan siihen ja seuraamisessahan ääntely on pahinta. Myöskin tuntui huonolta, kun koira ei tehnyt kaikkea ihan täysiä, vaikka tottakai se tässä vaiheessa sillä ei pitäisi olla merkitystä. Kaikissa liikeväleissä kyyristyin koiran tasolle sitä rapsuttelemaan, ehkä tämä on se palkkaustyyli?

Rinnan olin jo aiemmin vienyt halliin, mutta SARA odotti vuoroaan autossa. Otin sen heti autolla haltuun ja halliin tullessaan se ei saanut tervehtiä ketään. Ärähdin vain jos se yritti. Tämä oli Saralle liian kova paikka. Aloitettiin Saran treeni ilman mitään muita valmisteluja ja koira jäi heti alusta lähtien väärään tilaan ja piti pientä vikinää siellä täällä. Tämä ääni ei ole Saralle tyypillistä enkä osannut siihen puuttua treenin aikana, en edes aina erottanut kuuluiko ääni koirasta vai mistä.

Saralle olin suunnitellut yllätyksellisemmät treenit, jossa osa liikkeistä poikkesi normaaleista. Seuraaminen oli ilman ylläreitä. Tässä Sara äänsi kolmeen kertaan, joihin puutuin. Puuttuminen oli vahingossa samanlaista kuin Rinnallekin eli painostavampi kuin miten olen Saran ääntelyyn ennen puuttunut. Muuten seuraaminen oli hyvää. Zetassa tehtiin pelkkä seuraaminen ilman asentoja. Ekalla suoralla liikkurin käskyttämiseen Sara reagoi äännähtämällä ja tästä se sai torut. Rutinoitunut koira se on. Luoksetulossa jätin koiran istumaan ja sen ääntely alkoi myöhemmin kuin ennen. Olin jo ehtinyt kävellä kauemmas koirasta enkä kuullut sitä lainkaan. Pysäytykset oli ok. Ruutu oli laikin puolin hyvä. Koira meni hyvin merkille ja hyvin se meni ruutuunkin. En käskyttänyt koiraa lainkaan ruudussa maahan ja seuraamaan tulossa se sai tehtäväkseen liikkeestä istumisen. Oikein hyvin kuunneltu. 

Ohjatussa koira vinkui pienesti liikkurin viedessä kapuloita. Tässä vaiheessa vasta itse kuulin sen äänen ja erotin äänen lähteeksi Saran. Merkille koira meni jälleen hyvin. Merkillä käskytin sille kaukoja. Eka tuli koiralle yllärinä ja koira tuli käskyssä eteenpäin. Sen jälkeen se teki muut vaihdot hyvin ja teki noudonkin hyvin. Koiran tullessa luovutusasentoon väistin sitä ja koiran piti yrittää enemmän päästäkseen asentoon. Saman tein myös metallihyppynoudossa ja tunnarissa. Kaukoissa Sara meni hitaasti perusasennosta maahan samalla huuliaan nuoleskellen. Lisäksi se käänsi etutassuaan alleen yhdessä vaihdossa. Näistä merkeistä huolimatta Sas teki oikein korrektit ja moitteettomat kaukot.

Se teki siis kaiken huolellisesti, jopa sen keskivertotekemistä paremmin, mutta oli kovin kovin huolestunut koko ajan. Ja treenin jälkeen Sa mielisteli hurjasti muita ihmisiä. En tiedä onko mulla sydäntä ja osaamista yrittää viedä sitä tätä kautta eteenpäin :/