torstai 23. heinäkuuta 2009

Katja Tammisen opissa, osa III



 


Tällä kertaa pidettiin treenit urheilupuiston nurtsilla.


 


Ensimmäisenä otettiin ruudun loppukävelykaaviot. Saralla oli näissä liikaa vauhtia ja se tuli kutsusta niin vauhdikkaasti, että juoksi ensin ohi ja jarrut saatuaan päälle tuli sivulle. Tähän korjauksena otettiin seurauskäskyä ensin minun ollessa paikoillaan. Sitten käsky paikaltaan ja koiran saapuessa sivulle vasta liikkeellelähtö.  


 


Käytiin läpi juoksuseuraaminen. Ensin kuivaharjoitteluna ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Muuten harjoitusten määrän nähden meni ihan mukavasti, mutta Sa näykki oikealle käännyttäessä. Pikkasen se myös erkani täyskäännöksissä ja vauhdista pysähdyttäessä jatkoi matkaansa. Näykkimisen poistamiseksi neuvoksi saatiin tehdä ensin loivia käännöksiä, vaikkapa kahdeksikkoa, ja sitten vasta otetaan mukaan tiukemmat käännökset.


 


Tunnari otettiin kokeenomaisesti vierailla kapuloilla. Kapulat laitettiin ympyrään. Tämän ja viime viikon tunnaritreenien perusteella Saralle näyttäisi olevan luontaista kiertää ympyrässä olevat kapulat ulkokautta, hyvä. Sa haisteli pari ekaa kapulaa ja kolmas kohdalle tullut olikin sitten oma, jonka koiruus toi pureskelematta. Hieman vinoa luovutusasentoa lukuun ottamatta täydellinen tunnari siis!


 


Tehtiin pitkä kokeenomainen seuraaminen kaikkine vauhteineen, käännöksineen ja askelsiirtymisineen. Koira jaksoi hyvin koko seuruun. Itse asiassa se kävi vähän liian kuumanakin, sillä näykkimistä esiintyi nyt kaikissa käännöksissä, mutta vastapainoksi koira oli yhtä vinkaisua lukuun ottamatta täysin hiljaa. Kontakti ei siis pahemmin rakoillut. Hitaassa vauhdissa koiruus oli tällä kertaa suorassa. Lopun perusasennot (juoksuosuuden jälkeen?) oli liian edessä. Mä pidin huomaamattani vasenta kättä paikoillaan, korjasin kyllä huomatuksesta, mutta pitää jatkossa muistaa kiinnittää huomiota tuohonkin.


 


Loppuun vielä muutama ohjattu nouto. Molemmat kapulat oli koirasta takaviistossa ja keskellä oli häiriöesine. Tällä kertaa noudettiin vain vasenta kapulaa. Ekalla käskytyksellä annoin käskyksi vain suuntakäskyn, jolloin Sa lähti kyllä oikeaan suuntaan ja kävi haistelemassa kapulaakin, muttei oikein ymmärtänyt mitä oltiin tekemässä. Seuraavaksi annoin sekä suunta- että noutokäskyn ja kapulakin alkoi palautumaan.


 


Lisäksi tehtiin kosketusalustaa. Hipaisuongelmasta voisi päästä eroon ihan vain käskemällä koiraa pysymään paikoillaan. Kaukojakin kerrattiin. Seiso-maa-vaihdossa on nyt hieman toivoa jo. Ja kotimatkalla otettiin vielä kiertoja. Koira ohjautuu kahdeksikon tosi hyvin. Saatiin tehtyä myös useamman esteen kiertoa kerrallaan. Onnistumiseen vaaditaan vaan mun oikea-aikainen käskytys, koira tekee niin kuin käsketäänkin.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti